Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Asun yksin ja mulla on makkarissa semmoinen kattolamppu, jota saa säädettyä kaukkarilla vaikka sängystä. Olen pari kertaa aamuyöstä herännyt johonkin ihan itsestään, katsonut ylös ja tajunnut, että lamppu on päällä kaikkein himmeimmällä valoasteella, vaikka en ole se päällä nukahtanut. Molemmilla kerroilla oon olettanut, että kaukkari jäänyt sänkyyn ja pyörähtänyt sen päälle, mutta aina kaukkari on ollut paikallaan yöpöydällä niin kaukana sängystä, että täytyy nousta siihen yltääkseen. Valon saa kaukkarin lisäksi päälle vain makkarin oven vieressä olevasta katkaisijasta. Pelkäsin ekalla kerralla, koska olin kuullut talonmieheltä, että asunnon entinen asukas oli ollut joku häädetty huumehörhö, joka oli kuulemma tiirikoinut lukkonsa välillä jätettyään avaimet kotiin (tai sitten hän piti useampia avaimia) ja jonka kaverit kävivät riehumassa täällä. Asukkaan autokin on yhä parkkipaikalla pölyyntymässä.

Toinen tapahtui kerran Saksassa nuorena aikuisena ollessani (hyvin etäisen) tuttavaperheen luona kesän, kun eksyin yöllä metsään. Olin silloin 20, eli sain mennä vähän vapaammin kuin luulin. Asuin etelässä 200 ihmisen kylässä, jota ympäröi kaikkialta metsä. Kerran perheen teini näytti mulle yhdessä metsässä semmoisen "näköalapaikan" eli vuorenrinteen keskellä metsää, josta tuli mun suosikkipaikka, kun sieltä näki etäiset kukkulat ja laaksot ja naapurikylien valot. Joku ilta perheen teinit olivat lähdössä bileisiin ja päätin kiivetä sinne kallioille kattelemaan auringonlaskua ja kuuntelemaan musiikkia. En ole ikinä eläessäni ollut ulkomailla, ja olin Suomessa tottunut, että kesällä valoisaa on yölläkin. Ei ollut. Pimeä tuli, ja se tuli hemmetin äkkiä. En ihan täysin muistanut reittiä metsän läpi alas, puut varjostivat entisestään, ja mulla oli valona vain puhelin. Siinä vaiheessa meinas tulla paskat housuun, kun puolivälissä laskeutumista pusikoista ympäriltäni alkoi kuulua rapistelua ja murahtelua, ja jokin liikkui lähistöllä. En tiennyt silloin yhtään, mitä eläimiä Saksassa on. Villisikoja, karhuja, ilveksiä, susia? Loppu hyvin, ja löysin reitin takaisin maantielle, mutta itku kurkussa ja sydän hakaten. Poljin muuten pyörällä takaisin niin äkkiä etten oo varmaan ikinä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikkunastani kuului koputusta ja seinistä paukutusta, välillä jokin tumma hahmo vilahti ikkunan takana ja pari kertaa osoitettiin illalla taskulampulla sisään. Vanhempani syyttivät koulukiusaajiani ja minäkin olin varma, että kävivät pyörillään minua pelottelemassa. Koululla pidettiin  keskustelu, jossa kiusaajat vanhempineen tietenkin kielsivät  kiusanteon. Vaihdoimme vanhempien kanssa huoneita.

Olin nukahtamassa kun katolta alkoi hirveä ryminä, kuin joku juoksisi siellä. Isä säntäsi taskulampun kanssa ulos ja tultuaan  takaisin  oli kummallisen oloinen ,mutta kertoi rymistelijän olleen kissa.  Myöhemmin selvisi, että isä oli nähnyt katolla tyhjään haihtuvan tumman hahmon ja myös, että yhtenä yönä vanhemmat olivat heränneet kun "murtovaras" osoitti taskulampulla ja että myöskin  tämä "murtovaras oli  kadonnut mystisesti kun isä syöksyi sängystä...

Uskon, että kiusaajani olivat todellakin syyttömiä ja että talossa oli jotain, joka keskittyi siihen toiseen makkariin ja liittyi   melko varmasti huoneeni kaapista muuton jälkeen  löytyneeseen aakkoslautaan, jonka vanhemmat heittivät kiireesti pois. 

Vaikka en skeptikko olekaan, niin jotenkin mustiinpukeutuneet koulukiusaajat tuntuvat todennäköisemmältä vaihtoehdolta kuin taskulampun kanssa heiluva haamu.

Pimeys, mustat vaatteet ja taskulampun liikkuva+ sammuva valo voivat helposti luoda illuusion katoamisesta.

Ehkä katolla mutta sisällä talossa..? Verhot olivat kiinni, sekä rullaverho että sivuverhot  ja joku oli taskulampun kanssa sängyn vieressä  tähtäillen  vanhempiini, mutta hävisi  kuin ilmaan isän syöksyttyä sängystä ja äidin tehtyä valot. Tuskinpa kukaan kiusaajista olisi sentään sisään murtautunut ja vaikka olisikin, vanhemmat olisivat  kuullut juoksuaskeleet , oven kolauksen ym tämän paetessa. Samoin jos kyseessä olisi ollut normaali murtovaras !

Ehkä osa oli niiden poikien tekosia, mutta uskon yhä että talossa oli myös jonkinlaista paranormaalia toimintaa. 

T. se kokija

Olin vielä ala-asteella ja olimme koulusta hiihtämässä läheisellä pururadalla. Olin huono liikunnassa ja aina viimeisenä. Olin jäänyt muista niin paljon jälkeen että,muut olivat kerinneet jo lähteä takaisin läheiselle koululle.  Hiihdin itku kurkussa muita kiinni,ja kuulin kun takani hiihti joku täysiä,ja huutaen,-Pois alta kersa!! Hätäännyin tietysti ja kaaduin ladulle,ja mies ohitti minut ja löi minua sauvalla täysiä olkapäähän!Mies hiihti menojaan,ja minä palasin sitten koululle,jossa muut olivat jo tunnilla.En tohtinut sanoa tapahtuneesta koululla enkä kotona..Olkapäähän jäi n.20 cm halkaisijaltaan oleva mustelma,ja pistojälki siihen keskelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikkunastani kuului koputusta ja seinistä paukutusta, välillä jokin tumma hahmo vilahti ikkunan takana ja pari kertaa osoitettiin illalla taskulampulla sisään. Vanhempani syyttivät koulukiusaajiani ja minäkin olin varma, että kävivät pyörillään minua pelottelemassa. Koululla pidettiin  keskustelu, jossa kiusaajat vanhempineen tietenkin kielsivät  kiusanteon. Vaihdoimme vanhempien kanssa huoneita.

Olin nukahtamassa kun katolta alkoi hirveä ryminä, kuin joku juoksisi siellä. Isä säntäsi taskulampun kanssa ulos ja tultuaan  takaisin  oli kummallisen oloinen ,mutta kertoi rymistelijän olleen kissa.  Myöhemmin selvisi, että isä oli nähnyt katolla tyhjään haihtuvan tumman hahmon ja myös, että yhtenä yönä vanhemmat olivat heränneet kun "murtovaras" osoitti taskulampulla ja että myöskin  tämä "murtovaras oli  kadonnut mystisesti kun isä syöksyi sängystä...

Uskon, että kiusaajani olivat todellakin syyttömiä ja että talossa oli jotain, joka keskittyi siihen toiseen makkariin ja liittyi   melko varmasti huoneeni kaapista muuton jälkeen  löytyneeseen aakkoslautaan, jonka vanhemmat heittivät kiireesti pois. 

Vaikka en skeptikko olekaan, niin jotenkin mustiinpukeutuneet koulukiusaajat tuntuvat todennäköisemmältä vaihtoehdolta kuin taskulampun kanssa heiluva haamu.

Pimeys, mustat vaatteet ja taskulampun liikkuva+ sammuva valo voivat helposti luoda illuusion katoamisesta.

Ehkä katolla mutta sisällä talossa..? Verhot olivat kiinni, sekä rullaverho että sivuverhot  ja joku oli taskulampun kanssa sängyn vieressä  tähtäillen  vanhempiini, mutta hävisi  kuin ilmaan isän syöksyttyä sängystä ja äidin tehtyä valot. Tuskinpa kukaan kiusaajista olisi sentään sisään murtautunut ja vaikka olisikin, vanhemmat olisivat  kuullut juoksuaskeleet , oven kolauksen ym tämän paetessa. Samoin jos kyseessä olisi ollut normaali murtovaras !

Ehkä osa oli niiden poikien tekosia, mutta uskon yhä että talossa oli myös jonkinlaista paranormaalia toimintaa. 

T. se kokija

Tiedätkö, miten häiriintyneitä ne kiusaajat  oikeasti olivat?  sillä pahimmat tapaukset kyllä osaavat tiirikoida lukon ja  jos on kunnolla sekaisin, voi viedä pelottelun noin äärimmäisyyksiin  ( ei tiennyt huoneiden vaihtamisesta). Kevyt nuori ihminen pehmeissä kengissä voi tehdä nopeastikin katoamistempun ja näyttää hävinneen "tyhkään".. En kyllä tiedä kumpi olisi pelottavampi ajatus : kummitus vai täysin hullut koulukiusaajat!

Yksi juttu, joka on jäänyt mietityttämään... Kävelytin kerran koiraa ulkona illalla omakotitaloalueella, kun naapuruston katoilta alkoi kuulua kummallista ääntä, kuin jokin eläin - ei mikään pieni, äänen perusteella - olisi juoksennellut katolta toiselle. Koiranikin huomasi äänen. Mitään ei näkynyt, ei vilahdustakaan, mutta ääni alkoi liikkua ihan älyttömän nopeasti, ensin yhdellä katolla ja sitten toisella. Lopulta tuntui siltä, kuin "juoksijoita" olisi tullut enemmänkin. Mutta edelleenkään mitään ei näkynyt. Katu oli kyllä hyvin valaistu.

Varmaan jokin luonnollinen selitys tuolle on, mutta koira ja minä juostiin nopeasti karkuun, kun alkoi pelottaa!

Vierailija kirjoitti:

Yksi juttu, joka on jäänyt mietityttämään... Kävelytin kerran koiraa ulkona illalla omakotitaloalueella, kun naapuruston katoilta alkoi kuulua kummallista ääntä, kuin jokin eläin - ei mikään pieni, äänen perusteella - olisi juoksennellut katolta toiselle. Koiranikin huomasi äänen. Mitään ei näkynyt, ei vilahdustakaan, mutta ääni alkoi liikkua ihan älyttömän nopeasti, ensin yhdellä katolla ja sitten toisella. Lopulta tuntui siltä, kuin "juoksijoita" olisi tullut enemmänkin. Mutta edelleenkään mitään ei näkynyt. Katu oli kyllä hyvin valaistu.

Varmaan jokin luonnollinen selitys tuolle on, mutta koira ja minä juostiin nopeasti karkuun, kun alkoi pelottaa!

Heh, löysinpä aiheesta tekemäni ketjun! Olisin voinut vaikka vannoa, että ääni kuului monelta katolta, mutta se olikin vain yhdellä katolla - näin ne muistot muuttuvat.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4323609/ketju/outo_aani_ulkona_mika_voi…

Ihan lapsena 2000-luvun alussa kiersi varsinkin pikkupaikkakuntien omakotitaloalueilla näitä ulkomaalaisia kaupustelijoita/varkaita, jotka puoliväkisin yritti tunkea sisälle. Meille tälläiset ilmeistyi oven taakse ensimmäisen kerran, kun olin yksin kotona koulun jälkeen ja menin avaamaan, kun ovikello soi, koska tosiaan ennen tätä ei mitään jännää ollut tapahtunut ja kaikki naapurit olivat tuttuja ym. Siellä kaksi mustaa miestä ensin kysyi onko vanhemmat kotona ja kun tyhmänä sanoin ettei ole niin toinen mies alkoi vetää ovea auki, jolloin paniikissa yritin vetäistä oven takaisin, mutta mies laittoi kenkänsä oven väliin eikä siinä pikkutyttö kyllä mitään mahtanut. Pelastus oli meidän rotweiler-karjalan karhukoira mix, joka oli todella suojelevainen mua kohtaan ja syöksyi hampaat irvessä ovelle, jolloin miehet juoksivat karkuun koira perässään. Koira tuli sitten vähän ajan päästä takaisin kotiin ihan kunnossa, kun oli ensin ajanut tunkeilijat pois :) Tämän jälkeen en moneen kuukauteen saanut olla koulun jälkeen yksin, enkä olisi kyllä halunnutkaan ja ovea en enää yksin ollessa mennyt avaamaan.

Toinen sattui sitten muutama vuosi takaperin, kun poikaystävän naapurilla napsahti päässä. Poikaystävä lähti siis käyttämään minun koiraa vielä iltamyöhään ulkona ja kuulin heti, kun pääsivät yhden kerroksen alemmas, että naapurin setä alkoi kovaan ääneen uhkailla poikaystävääni ja haukkua tätä sekopääksi ym. Poikaystävä pääsi onneksi koiran kanssa rapusta ulos, mutta puhelin hänellä jäi kotiin ja samalla naapuri olikin ryskyttämässä poikaystävän ovea ja huuteli mulle postiluukusta, että tulisin juttelemaan hänen kanssa ja yritti saada omalla avaimellaan ovea auki. Poikaystävä oli tällä aikaa päässyt jonkun ystävällisen miehen kotiin viereiseen rivitaloon soittamaan poliisit ja itsekin pikkuyksiön perällä olevasta keittokomerosta, veitsi kädessä soitin häkeen, josta osattiinkin kertoa, että poikaystävä on juuri äsken soittanut ja poliisit tulossa. Poliisit soitti sitten mulle omaan puhelimeeni ja kyselivät, mitä mies tekee ja rauhoittelivat koko matkan perille saakka puhelimen välityksellä mua. Naapuri ei tosiaan onneksi päässyt ovesta läpi ja poliisit oli paikalla noin kymmenessä minuutissa ja ottivat sedän mukaansa. Tietysti olin aivan jäätävässä paniikissa koko tuon ajan, mutta jälkeen päin poikaystävän kanssa asiaa puidessa vasta rupesikin kylmäämään, sillä poikaystävä kertoi, että rappukäytävän ovien eteen oli laitettu mm. rollaattori ja joku pöytä varaston käytävältä esteeksi ja että naapuri puhui minun koirasta käyttäen sellaista koiran lempinimeä, jota käytettiin poikaystävän kanssa vaan kahden kesken. Lisäksi naapuri tosiaankin huuteli minua nimeltä oven läpi ja kämppä oli poikaystävän nimissä, itse asuin silloin vielä omassa asunnossa eli mun nimeä ei missään nimitauluissa/postilaatikossa ollut.

Itse en enää tuolle asunnolle suostunut menemään ja muutettiinkin pian siihen minun asuntoon yhdessä ja muuton poikaystävä suoritti parin salikaverinsa avulla, mutta ei tuota naapuria enää tuon episodin jälkeen kuulemma näkynyt eli olisiko sitten joutunut johonkin pakkohoitoon vai käyttänyt huumeita ja joutunut vankilaan samalla reissulla...

Joskus kauan sitten, kun tulin töistä kotiin, menin heti käymään veskissä. Mies oli vielä töissä.  Meillä oli sellainen peruskylppäri, jossa suihku ja vessanpönttö.  Ajatuksissani istuin siinä pöntöllä pissalla, katseeni kiersi ympäri kylpyhuoneen seiniä. Sitten sydämeni tuntui pysähtyvän. Suihkuverhon alareunan alta näkyi miesten kumisaappaiden kärjet. Suuni aukesi jo kirkaisuun, mutta äkkiä muistin, että mieheni oli edellisiltana pessyt kumpparinsa ja jättänyt ne sitten valumaan sinne suihkuverhon taakse. Mutta minusta tuntui, että vanhenin kymmenen vuotta hetkessä siinä pöntöllä. Ikinä ennen en niin ollut säikähtänyt.

meinasin tukehtua ruuan palaan, ihan hirveän avuton tunne ja olin jo lähdössä soittamaan naapurin ovikelloa paniikissa mutta sain sen jotenkin sitten yskittyä pois hakkaamalla samalla selkää seinään. En ole mistään ikinä pelästynyt noin paljon.

Olin teinina paljon yksin, kun aitini oli matkoilla tai ulkona.   Kerran eteisesta kuului kopsahdus ja menin katsomaan.  Meilla oli sellainen enkeli roikkumassa seinalla ja se tippui.  Kello sattui olemaan tasan 12 yolla ja mua pelotti aivan sairaasti sen jalkeen.  Peraannyin vaan takas huoneeseeni ja menin vallyjen valiin.

Toinen kerta sattui teini-ikaisena yksin kotona kun mulla oli telkkari edelleen paalla yolla, mutta aanet pois.   Luin kirjaa,  ja satuin jostain syysta katsahtamaan telkkariin.  Siellahan Samara The Ringista oli juuri monkimassa kaivostaan ulos ja suuntasi mua kohti!   Siina ruudussa ei oikeesti nakynyt muuta kuin se.  Se tuntui kestavan ikuisuuden ja mietin jo, etta juoksen naapuriin.  Sitten se kuva vaihtui ja se olikin joku "Nelosen taman kevaan leffoja"    Meinasin saada sydankohtauksen tuolloin.   

Olin 21- vuotiaana au pairina Lontoossa.  Se perhe oli paljon poissa viikonloppuja ja matkustivat kaikki lomat joten sain olla paljon yksin.  Se talo oli tyypillinen 1800-luvun Victorian aikainen asumus.   Hengasin tietokoneeni kanssa kolmannessa kerroksessa kun kuulin etta alakerrassa piano soi hetken itsekseen.  Tuumasin vaan, etta kissa varmaan hyppasi niille koskettimille.   Mutta tajusin heti etta kissapa nukkui mun sangylla tyytyvaisena.  En edelleenkaan tieda mika aiheutti taman.  Asun edelleen ulkomailla ja rakennuskanta on vanhaa (vanhin talo missa olen asunut on 1700- luvulta) ja mietin valilla mita kohtaloita nama talot katkee.  En ole erityisen spirituaalinen ihminen mutta selittamattomat asiat usein mietityttaa.

Kamalin kummittelukokemus ikinä, tapahtui eräässä entisessä osoitteistamme. Tässä asunnossa televisio meni usein itsestään päälle (ei älytv), saippuapulloautomaatti pumppasi saippuaa keskellä yötä (sen jälkeenkin, kun siitä irrotettiin patterit), joku veti yöllä peittoja päältämme, kissamme tuijottivat seiniin tuntitolkulla ja sähkölaitteet räpsähtelivät rikki. Univalvetilassani näin sängynpäädyssämme vanhan ukon, joka herätti minut mitä sadistisimmalla naurulla ikinä. Huusin kuin syötävä ja yritin ravistella puolisoni hereille. Taaperokin heräsi äidin huutoon.

Parin viikon päästä tapahtuneesta sain keskenmenon (ilman että olin tiennyt olevani edes raskaana). Asunnon ilmapiiri oli kaikkiaan erittäin ahdistava ja voisin jatkaa kertomuksia tapahtuneista...Pääsimme onneksi muuttamaan pois, mutta pistää kyllä miettimään...

Tuossa asunnossa, jos jossakin tulisi katsoa lämpövärähtelyt ja EFM- mittaukset.

Ampiainen pisti kaulaan kun nukuin. Oon ihan helvetin allerginen. Pikkuisen meinasi pelottaa, kun piikitin epipenillä kurkun turvotessa helvetisti ja soitin kylmäpakkaus kaulalla ambulanssia ja sen jälkeen äidille, että nyt kävi pahasti.

Lapsena pahin pelon tunne, kun oltiin perheen voimin sienimetsässä. Lähdin seuraamaan jotain uraa maassa ja ajattelin tietysti osaavani seurata sitä takaisin muiden luo. Jotenkin en enää löytänytkään reittiä takaisin, varmaan katselin niitä sieniä mikä sekoitti. Tajusin olevani eksynyt - sitä itkun ja huudon määrää! Luulin, että sinne jään. Siten minut myös löydettiin, huutoa seuraamalla.

Kaamein juttu yksin asuessani 18vuotiaana.

Asuin 2. Kerroksisen vanhan puutalon yläkerrassa. Oli helteinen ilta, tuuletin ikkunasta raitista ilmaa. Painoin ikkunan kiinni, mutten lukinnut ikkuna-avaimella.

Yöllä heräsin, kun joku hahmo istuu vieressäni sängyllä. Pelästyin niin ettei ikinä.

Mustasukkainen exäni se siinä sängyllä istui ja selasi puhelintani.

Terveisiä exälle.

meiän mukulalla oli semmonen hemmetin yksisarvis pehmolelu joka piti jotaki ihme hirnumis ääntä, sitte ku siitä alko patterit loppumaan ni se ”hirnuminen” vasta kauheelta kuulostikin ja alko hirnumaan ittekseen missä ja milloi vaan. Sain siitä niin monet sydärit yksin ollessani että heitin roskiin koko kaakin. Muksu mietti pitkään et mihin se on hävinny. Dont know...

Paimiossa kummittelee kirjoitti:

Kamalin kummittelukokemus ikinä, tapahtui eräässä entisessä osoitteistamme. Tässä asunnossa televisio meni usein itsestään päälle (ei älytv), saippuapulloautomaatti pumppasi saippuaa keskellä yötä (sen jälkeenkin, kun siitä irrotettiin patterit), joku veti yöllä peittoja päältämme, kissamme tuijottivat seiniin tuntitolkulla ja sähkölaitteet räpsähtelivät rikki. Univalvetilassani näin sängynpäädyssämme vanhan ukon, joka herätti minut mitä sadistisimmalla naurulla ikinä. Huusin kuin syötävä ja yritin ravistella puolisoni hereille. Taaperokin heräsi äidin huutoon.

Parin viikon päästä tapahtuneesta sain keskenmenon (ilman että olin tiennyt olevani edes raskaana). Asunnon ilmapiiri oli kaikkiaan erittäin ahdistava ja voisin jatkaa kertomuksia tapahtuneista...Pääsimme onneksi muuttamaan pois, mutta pistää kyllä miettimään...

Tuossa asunnossa, jos jossakin tulisi katsoa lämpövärähtelyt ja EFM- mittaukset.

Hyi, meni ihan kylmät väreet tuosta naurusta 😰 kerro lisää millainen talo ja millaisia tapahtumia. Tiedätkö talon historiaa tarkemmin?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan.

En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut.

Mä näin näitä hahmoja koko teini-ikäni. Alkoi 14v ensimmäisen sydänsurun myötä ja viimeisen (?) Näin 28v ennen pitkäikäisen suhteen päättymistä. Luojankiiton sinkkuaikoina ei noita "yöheräämisiä" tullut kun yksin asustelin. Tosin ei se vähemmän pelottavaa ole seurassakaan...oviaukkojen ohitse kävelevät hahmot....sängyn suuntaan kääntyvät päät...kerran jopa heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja kun avaan silmät, siinä istuu tällanen olento. Saakeli että nopeasti karkasin sängystä huoneen toiselle laidalle ja valot päälle. En tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta ulkomailla on käsite shadow people.

Ohiksena vielä, että olen minäkin elämässäni sairastanut 2krt masennuksen. Ekaan sairastuin 26v js toka kerta oli 33 vuotiaana. Erityisherkkyyttä?Aikaa on jo kulunut, kun kirjoitit tämän. Kannattaa kuitenkin aina tällaisissa tapauksissa varmistaa, onko mielialalääkkeen sivuvaikutuksina harhat tai hallusinaatiota. Minulla näitä oli ensin Remeronista ja sitten Ixelistä (joka vasta tehosi masennukseen, mutta teki myös harhoja, jotka jatkuivat vaikka masennuksesta olin jo aikaa sitten toipunut. Kun lopetin sitten lääkityksen, harhat loppuivat kuin seinään. 

Unihalvaus ja kerran venähti vähän viikonloppuna juhliminen ja aloin pelkäämään, että joutuisin psykoosiin. 60h pystyssä ja yritäppä peloissasi saada unta... Ihme, että sain. Lääkekaapissa 400mg ibumaxia vahvempaa...

Mies oli yövuorossa ja lapsi nukkui, olin myöhään yöllä keittiössä ottamassa vähän yöpalaa kun äkkiä näin jonkun kurkistavan keittiöön ja vetäytyvän pois.  Otin tiskialtaasta kaulimen  aseeksi ja hiivin kohti keittiön ovea , kun samassa tajusin olevani nenät vastakkain valtavan Kaapon kanssa! Foliopallon siis.

Olin jotenkin kulkenut olohuoneesta keittiöön ja ruvennut pelottelemaan.

Näköjään minun viesti on poistunut tai poistettu. Koska siinä ei ollut mitään asiatonta, yritetäänpä vielä uudelleen.

Pimeä talvi-yö, valvoin unettomuuksissani pitkälle aamuyöhön. Istuin sohvalla lukemassa kirjaa ja päällä oli muutamia himmeitä valoja, jotka kyllä varmasti näkyivät ulos pimeällä. Talo on hyvin rauhallinen ja ihan hyvällä alueella, pääosin omistusasujia ja melko iäkästä porukkaa. Ainoa poikkeus oli erään vanhemman rouvan lapsi, joka ei asunut talossa eikä hänellä ollut avaimia sinne.

Poika on niin sanottu päihteidenkäytön ammattilainen, mutta tuota ennen olin olettanut melko harmittomaksi. Selvin päin oli hyvin hiljainen ja kohtelias, kännissä sitten aiheutti enemmän häiriötä. Jälleen kerran, tuonakin yöna soiteltiin kaikkien summereita, huudettiin pihalla ja meuhkattiin muutenkin. Turhauduin ja huusin ikkunasta ”suu kiinni nyt siellä”. Samalla kuulin, kuinka ala-ovi aukesi. Poika ei mennytkään äitinsä luo, vaan tuli hakkaamaan minun ovea. Potki ja ryskytti siihen asti, että poliisit tulivat paikalle.

Luulin, että tuo oli viimeinen kerta, mutta ei. Putkasta päästyään tuli kahden kaverinsa kanssa ovelle, jälleen ovea hakattiin ja potkittiin, postiluukusta huudettiin ja pelkäsin, että tulevat ovesta läpi. Jälleen poliisit paikalle, jäbä putkaan. Sitten tuli seuraava yö, jolloin taas alkoi summereiden soitto ja huutaminen, jolloin katsoin keittiön ikkunasta ulos, josta näkyy ala-ovelle. Tällä kertaa jätkällä on mukana iso vasara ja pesäpallomaila. Tässä vaiheessa piilouduin vaatehuoneeseen laatikoiden taakse, puhelin käteen, soitan häkeen kun vasara tutustuu oveen. Kun poliisit tulivat, sanoivat, että ovi kyllä menee vaihtoon. Se oli ihan täynnä koloja ja yksi reikäkin.

Lopulta oli pakko myydä asunto, muuttaa pois, vaihtaa osoite salaiseksi niin, ettei minun tietoja saa mistään ja hoitaa muutto vähän isompien kavereiden kanssa. Jouduin juoksemaan pakoon varastoon lukkojen taakse, katsomaan todella tarkkaan että milloin uskallan lähteä kotoa ja pelkäsin koko ajan. En olisi uskonut, että turhautuneesta öisestä huudahduksesta olisi tullut näin iso asia. Mukana kulki paprikasumute ja shark pen. Häiriköinti ja stalkkaaminen jatkui vielä uudessakin asunnossa, mutta vihdoin luovutti kun ei kai enää löytänyt minua salaisten tietojen perusteella. Silloin vähän kadutti, että asun yksin.