Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

2000-luvun alussa koin yhtenä kesänä unihalvauksia parin kolmen viikon ajan lähes joka yö. Silloin luulin tulevani hulluksi/olevani hullu... onneksi silloin oli jo netti mistä googlata niistä mustista hahmoista joita öisin kävi luonani. Muistan että se hahmo repi sormista, tuijotti oviaukossa jne. Jossain vaiheessa ajattelin että minun on pakko nukkua valot päällä koska silloin en voi nähdä tuota tummaaa hahmoa. no sitten en nähnyt mutta joku tuli makaamaan päälleni repien hiuksista. Iltaisin pelkäsin nukkumaan menoa, rukoilin jne. Se oli kamalaa aikaa ja onneksi lopulta väheni ja loppui. Nykyisin koen unihalvauksia todella harvoin ja silloinkin ne ovat paljon ”kesympiä”...

Ikkunastani kuului koputusta ja seinistä paukutusta, välillä jokin tumma hahmo vilahti ikkunan takana ja pari kertaa osoitettiin illalla taskulampulla sisään. Vanhempani syyttivät koulukiusaajiani ja minäkin olin varma, että kävivät pyörillään minua pelottelemassa. Koululla pidettiin  keskustelu, jossa kiusaajat vanhempineen tietenkin kielsivät  kiusanteon. Vaihdoimme vanhempien kanssa huoneita.

Olin nukahtamassa kun katolta alkoi hirveä ryminä, kuin joku juoksisi siellä. Isä säntäsi taskulampun kanssa ulos ja tultuaan  takaisin  oli kummallisen oloinen ,mutta kertoi rymistelijän olleen kissa.  Myöhemmin selvisi, että isä oli nähnyt katolla tyhjään haihtuvan tumman hahmon ja myös, että yhtenä yönä vanhemmat olivat heränneet kun "murtovaras" osoitti taskulampulla ja että myöskin  tämä "murtovaras oli  kadonnut mystisesti kun isä syöksyi sängystä...

Uskon, että kiusaajani olivat todellakin syyttömiä ja että talossa oli jotain, joka keskittyi siihen toiseen makkariin ja liittyi   melko varmasti huoneeni kaapista muuton jälkeen  löytyneeseen aakkoslautaan, jonka vanhemmat heittivät kiireesti pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen asuntoni ulko-ovi ei jostain syystä mennyt kunnolla kiinni sisälle tultaessa. Tämän kyllä sain tietää vasta myöhemmin. Olin yöllä menossa vessaan ja huomasin että väliovi oli auki ja ulko-ovi raollaan. Se kauhun tunne, kun et voi tietää onko joku tullut sisälle ja piilottelee kylpyhuoneessa ammeessa verhon takana tai vaatehuoneessa, joka oli heti ulko-oven vieressä. Suljin molemmat ovet nopeasti ja tarkistin paikat, loppuyö meni kyllä levottomasti nukkuessa ja vainoharhaisena vilkuilin koko ajan parvekkeellekkin. Seuraavana päivä tutkin ulko-ovea tarkemmin ja sehän ei mennyt kunnolla kiinni kun kahvasta veti sisään. En tajua miten edelliselle asukkaalle ovi oli ollut fine, vai eikö muka huomannut kivaa ominaisuutta, hyi.

No minulla oli ensimmäisessä omassa asunnossa ulko-ovi, jonka sai kunnolla kiinni vain ULKOAPÄIN. Kiva oli illalla soitella kavereille /iskälle , että tulkaa tuuppamaan ovi kiinni kun käyn kohta nukkumaan. .

Ja ehdin minäkin pelästyä itsekseen aukeillutta ovea kunnes homma selvisi. .. Noin 2vkoa muuton jälkeen.

Eli nukuin pari viikkoa ovi auki. Kiva.

Mä asuin vanhassa mökissä ja aina laitoin ulko-oven lukkoon.Oikein ryskyttämällä kokeilin,että varmasti oli lukossa.Usein kävi niin,että joku tuttu tuli sisälle asuntoon ja ihmettelin,miten pääsi sisälle.Sanoi oven ollleen auki.Kerran taas kävi niin,että aamulla heräsin siihen,että kaksi miestä seisoi sänkyni vieressä.Pelästyin tosissaan.Sanoivat oven olleen auki.He tulivat ostamaan autoani,jota oli myynti-ilmoitus lehdessä.Muutin pois aika pian.Taloon muuti eräs tuttavani,joka kertoi,että tavarat lentelevät kirjahyllystä lattialle.Hänkään ei kauan asunut.Talo purettiin pian sen jälkeen.Purkumiehet kertoivat,että viereisellä pellolla näkyi valonvälähdyksiä muutamia kertoja työn aikana.

Ketkä ihan oikeasti tulevat sisälle toisen kotiin kutsumatta, vaikka ovi olisikin auki? Ihan sairasta porukkaa.

Pelottavinta ehkä olivat saamani unihalvaukset. Heräsin siihen, kun joku laittoi käden reidelle. Heräsin, että hetkinen, kuka on mun vieressä on. Ei ollut ketään. Kun painoin pääni takaisin tyynyyn, yhtäkkiä mut painettiin kiinni sänkyä vasten enkä pystynyt liikkumaan mihinkään.

Aloin saamaan näitä säännöllisesti. Pahimpia ne olivat kun heräämisen jälkeen tunsi vielä sen saman läsnäolon. Sitten kaveri tuli käymään ja kuiskasin hiljaa sille, että saatan kuullostaa hullulta, mutta täällä kämpässä on jotain pahaa joka haluaa hajottaa kaiken. Sillä sekunnilla lamppu putosi katosta.

Juuh, näitä oli melkoisen paljon ja monenlaisia. Lopulta muutin kämpästä pois ja loppuivat siihen.

Vierailija kirjoitti:

Portti kolisi ja tavaroita tippui. Mitään järjellistä syytä ei löytynyt.

Maanjäristykset ovat yleisiä Suomessakin.

http://www.helsinki.fi/geo/seismo/maanjaristykset/suomi.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Talon pääty oli vielä sellainen, että äitimme oli kieltänyt meitä kävelemästä sitä pitkin ja pilaamasta hankea

Pilaamasta hankea?

Ei halunnut minun menevän siihen kohtaan leikkimään ja tekemään lumeen jalanjälkiä, vaan halusi siis pitää siinä kohdassa nätin, tasaisen hangen.

Ahaa, ikinä kuullut tuollaisestakaan, vaikka ok-talossa olenkin kasvanut.

Stalkkeri alkoi soitella. Tuntematon auto kävi pimeällä pihallani kääntymässä.

Toinen kauhukokemus oli kuulla ilveksen (?) kiljuvan metsässä. Kuin olisi ihmistä tylsällä puukolla tapettu.

Omat kokemukset liittyvät myös unen ja valveen välitilaan. Säännöllisen epäsäännöllisesti, ehkä kerran pari kuussa, herätessä en muista avopuolisoa, enkä ole "minä" vaan joku muu ja hiljalleen kasvaa paniikki, kun en tunnista kotiani ja tajuan olevani alasti. Välillä ehdin istumaan asti ennen muistin palautumista. Aivot varmaan vielä torkkuvat ja uni jäänyt päälle, mutta silti ahdistava tunne. Olenpahan valmiimpi vanhuuden ja dementian saapuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen asuntoni ulko-ovi ei jostain syystä mennyt kunnolla kiinni sisälle tultaessa. Tämän kyllä sain tietää vasta myöhemmin. Olin yöllä menossa vessaan ja huomasin että väliovi oli auki ja ulko-ovi raollaan. Se kauhun tunne, kun et voi tietää onko joku tullut sisälle ja piilottelee kylpyhuoneessa ammeessa verhon takana tai vaatehuoneessa, joka oli heti ulko-oven vieressä. Suljin molemmat ovet nopeasti ja tarkistin paikat, loppuyö meni kyllä levottomasti nukkuessa ja vainoharhaisena vilkuilin koko ajan parvekkeellekkin. Seuraavana päivä tutkin ulko-ovea tarkemmin ja sehän ei mennyt kunnolla kiinni kun kahvasta veti sisään. En tajua miten edelliselle asukkaalle ovi oli ollut fine, vai eikö muka huomannut kivaa ominaisuutta, hyi.

No minulla oli ensimmäisessä omassa asunnossa ulko-ovi, jonka sai kunnolla kiinni vain ULKOAPÄIN. Kiva oli illalla soitella kavereille /iskälle , että tulkaa tuuppamaan ovi kiinni kun käyn kohta nukkumaan. .

Ja ehdin minäkin pelästyä itsekseen aukeillutta ovea kunnes homma selvisi. .. Noin 2vkoa muuton jälkeen.

Eli nukuin pari viikkoa ovi auki. Kiva.

Mä asuin vanhassa mökissä ja aina laitoin ulko-oven lukkoon.Oikein ryskyttämällä kokeilin,että varmasti oli lukossa.Usein kävi niin,että joku tuttu tuli sisälle asuntoon ja ihmettelin,miten pääsi sisälle.Sanoi oven ollleen auki.Kerran taas kävi niin,että aamulla heräsin siihen,että kaksi miestä seisoi sänkyni vieressä.Pelästyin tosissaan.Sanoivat oven olleen auki.He tulivat ostamaan autoani,jota oli myynti-ilmoitus lehdessä.Muutin pois aika pian.Taloon muuti eräs tuttavani,joka kertoi,että tavarat lentelevät kirjahyllystä lattialle.Hänkään ei kauan asunut.Talo purettiin pian sen jälkeen.Purkumiehet kertoivat,että viereisellä pellolla näkyi valonvälähdyksiä muutamia kertoja työn aikana.

Ketkä ihan oikeasti tulevat sisälle toisen kotiin kutsumatta, vaikka ovi olisikin auki? Ihan sairasta porukkaa.

Siihen aikaan 1960-luvulla oli tapana tulla kutsumatta kyläilemään,kun kännyköitä ei ollut ja lankapuhelimiakaan ei joka kodissa ollut.

Olin menossa kaverin luokse kotibileisiin nuorempana ja kiersin ns. Pienempää tietä lyhyemmästä sinne. Näin kun joku ihminen tuijotti yhteen asuntoon ja minut nähdessään lähti juoksemaan puiden alle piiloon. Hyi hitto saakeli että PELOTTI. Piti mennä kuitenkin joko puiden ja talon välistä tai tieltä puiden läheltä tai lähteä takasin kotiin. Kännykkää en uskaltanu kaivaa koska henkilö ilmeisesti kuvitteli etten nähny häntä koska mustat vaatteet musta pipo tms. Menin sitten puiden ja talon välistä ja pääsin turvallisesti kaverille.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain paskahalvauksen, kun havaitsin, että mullakin oli kotikummitus. Mulla oli sellaisen pavuista jauhava kahvinkeitin, ja kolmena yönä peräkkäin se alkoi itsestään jauhamaan papuja tasan kello 00:00 keskiyöllä. Nimesin kummituksen Count Crapulaksi :D

Toinen on mullakin paniikkikohtaus. Iski yks kaks yllättäen ulkomailla, kun oltiin miehen vanhempia tapaamassa. Mies jätti mut kaupalle ja lähti viemään lapsia mummolaan hoitoon, jonka jälkeen sen piti tulla hakemaan mut. Pääsin kauppaan ja yhtäkkiä alkoi tärisyttää ja meinas lähteä jalat alta ja ahdistaa ihan mielettömästi. Jätin ostokset ja yritin päästä kaupan pihassa olleen jätskikiskan tms. taa, mutta jalat ei kantanu, vaan rojahdin istumaan siihen kaupan ovien eteen. Tärisin kuin haavanlehti, suuta kuivi, pumppu hakkas tuhatta ja sataa ja luulin että kuolen, tai vähintäänkin pyörryn. Lopulta makasin siinä kaupan edessä ja toivoin vaan, että mies tulisi pian. No ei tullut, oli jäänyt nukuttamaan kuopusta. Jengi luuli että oon joku narkki kerjäläinen ja vartija tuli kysymään, että onko mulla oleskelulupaa EU:ssa edes... Ohikulkijat kyseli, että tarviinko apua, sanoin vaan siinä tutisten ja täristen että en, miestä vaan oottelen, on caan vähän alhainen verensokeri... Lopulta pyysin kärrypoikaa tuomaan jotain juotavaa, kun suussa tuntui olevan Sahara, ei pystynyt edes kunnolla puhumaan. Toi kokiksen, ja kysyi tarviiko ambulanssia. Kieltäydyin, vaikka olis varmaan tarvinu. Yritin soittaa miehelle ja sen vanhemmille varmaan sata kertaa, mikä oli hyvin hankalaa, kun kädet heivasi kamalaa tärinää. Oli mies jättänyt puhelimen autoon eikä anoppikaan vastannut, enkä tietenkään tunne alueelta ketään muita. Jalat oli aivan hyytelönä, en päässyt edes maasta ylös. Paniikkia lisäsi entisestään se, että olin yksin vieraassa paikassa, kaikki tuijotti, miestä ei kuulunut, en saanut ketään kiinni... Lopulta sain Suomesta ystävän puhelimeen, joka hieman rauhoitti. Kuitenkin parin tunnin tutisemisen jälkeen paikalle soitettiin poliisit, kun miestä vaan ei näkynyt. En halunnut ongelmia virkavallan kanssa ulkomailla, joten keräsin kaikki voimanrippeeni ystäväni avustuksella ja hoipuin viereisen huoltamon vessaan. Lopulta sain anopin kiinni, ja hän tuli minut hakemaan. Sanoin, että on varmaan joku ruokamyrkytys. Sama jatkui myöhemminkin, hotellilla tyyliin ryömin vessaan, kun jalat eivät kantaneet. Lopulta tuli vielä oksennus. Olisi vielä sinä iltana ollut vapaa ja oltaisiin päästy miehen kanssa kaksin ulos... Mutta ikinä en ole pelännyt niin paljon, kun kauhuissani yksin paniikissa tunteja tutisten.

Suurin mysteeri tässä on se, miten miehesi kehtasi mitään edes ilmottamatta jättää sinut tunneiksi kauppaan odottamaan, että tulisi hakemaan sinut pois :D

Vierailija kirjoitti:

Kävelin peilin edestä ja näin itseni kutistuneena siitä. Kesti jonkin aikaa. Todella pelottavaa.

Mulla oli näitä samoja juttuja lapsena. Näkökenttä jotenkin supistui tai jotain esim ihmisen pää muuttui pieneksi kesken kaiken. se oli tosi outoa. Vanhemmiten näitä ei ole tullut.

Olin talovahtina maalla tuttavan omakotitalossa--mikäs siinä, kun samalla sain rauhassa gradua kirjoitettua. Kesti pari viikkoa. Olisi pitänyt kestää kolme. Alusta lähtien kuulin öisin ties minkälaista rapinaa ja kolinaa ties mistä, mutta vanha talo, ja pistin stressin/mielikuvituksen/putkien/rottien piikkiin. No, lämminvesiboileri/mikälie pamahti sitten yllättäen (eli kuuma vesi lakkasi tulemasta) ja lähdin kellariin asiaa tutkimaan ennen soittoa huoltoon. Sydän melkein pysähtyi, kun kellarista termostaatin kupeesta löytyi nuhjuinen patja ja kasa pulloja ja vaatteita, joista yksi oli mun villatakki. Hyi saatana. Ikinä ei selvinnyt, kuka siellä oli majaillut, mutta mun talonvahdinta loppui siihen. Kävin keräämässä kamani huoltomiesten ja poliisien läsnäollessa enkä takaisin mennyt.

En ollut talon sisällä, menin pihalle koiran kanssa ja siellä oli emokarhu. Menin nopeasti sisälle sen nähtyäni. Koira oli jo ovella raapimassa ennen kuin ehdin kääntyä. 

Vierailija kirjoitti:

Ikkunastani kuului koputusta ja seinistä paukutusta, välillä jokin tumma hahmo vilahti ikkunan takana ja pari kertaa osoitettiin illalla taskulampulla sisään. Vanhempani syyttivät koulukiusaajiani ja minäkin olin varma, että kävivät pyörillään minua pelottelemassa. Koululla pidettiin  keskustelu, jossa kiusaajat vanhempineen tietenkin kielsivät  kiusanteon. Vaihdoimme vanhempien kanssa huoneita.

Olin nukahtamassa kun katolta alkoi hirveä ryminä, kuin joku juoksisi siellä. Isä säntäsi taskulampun kanssa ulos ja tultuaan  takaisin  oli kummallisen oloinen ,mutta kertoi rymistelijän olleen kissa.  Myöhemmin selvisi, että isä oli nähnyt katolla tyhjään haihtuvan tumman hahmon ja myös, että yhtenä yönä vanhemmat olivat heränneet kun "murtovaras" osoitti taskulampulla ja että myöskin  tämä "murtovaras oli  kadonnut mystisesti kun isä syöksyi sängystä...

Uskon, että kiusaajani olivat todellakin syyttömiä ja että talossa oli jotain, joka keskittyi siihen toiseen makkariin ja liittyi   melko varmasti huoneeni kaapista muuton jälkeen  löytyneeseen aakkoslautaan, jonka vanhemmat heittivät kiireesti pois. 

Vaikka en skeptikko olekaan, niin jotenkin mustiinpukeutuneet koulukiusaajat tuntuvat todennäköisemmältä vaihtoehdolta kuin taskulampun kanssa heiluva haamu.

Pimeys, mustat vaatteet ja taskulampun liikkuva+ sammuva valo voivat helposti luoda illuusion katoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Olin talovahtina maalla tuttavan omakotitalossa--mikäs siinä, kun samalla sain rauhassa gradua kirjoitettua. Kesti pari viikkoa. Olisi pitänyt kestää kolme. Alusta lähtien kuulin öisin ties minkälaista rapinaa ja kolinaa ties mistä, mutta vanha talo, ja pistin stressin/mielikuvituksen/putkien/rottien piikkiin. No, lämminvesiboileri/mikälie pamahti sitten yllättäen (eli kuuma vesi lakkasi tulemasta) ja lähdin kellariin asiaa tutkimaan ennen soittoa huoltoon. Sydän melkein pysähtyi, kun kellarista termostaatin kupeesta löytyi nuhjuinen patja ja kasa pulloja ja vaatteita, joista yksi oli mun villatakki. Hyi saatana. Ikinä ei selvinnyt, kuka siellä oli majaillut, mutta mun talonvahdinta loppui siihen. Kävin keräämässä kamani huoltomiesten ja poliisien läsnäollessa enkä takaisin mennyt.

Uuteen ja tuntemattomaan paikkaan mennessä olisi hyvä koluta jokainen nurkka, kaappi ja sängynalunen läpi. Itse teen tämän automaattisesti, tuntuu turvallisemmalta, kun tietää mitä missäkin on.

Akkonen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelin peilin edestä ja näin itseni kutistuneena siitä. Kesti jonkin aikaa. Todella pelottavaa.

Mulla oli näitä samoja juttuja lapsena. Näkökenttä jotenkin supistui tai jotain esim ihmisen pää muuttui pieneksi kesken kaiken. se oli tosi outoa. Vanhemmiten näitä ei ole tullut.

Alice in wonderland- syndrooma. Yllättävän yleinen lapsuudessa.

Mulle ei ole ikinä sattunut mitään oikeasti pelottavaa, mutta saan itseni kyllä jonkinlaiseen hysteriaan ihan ajattelemalla haamuja ja ufoja. Olen nelikymppinen nainen ja minulla on hieman liian vilkas mielikuvitus. Olen näkevinäni mörköjä :) En pelkää ryöstäjiä tai raiskaajia tippaakaan, mutta kaikki yliluonnolliset jutut... Juups. Sisäinen 10-vuotiaani herää heti kun jään yksin kotiin.

Kuten monilla muillakin, myös minun pelottavimmat kokemukset liittyvät unihalvauksiin, joita sain monet kerrat aikoinaan stressaavassa elämäntilanteessa. Opin herättämään itseni  "ravistelemalla" itseäni, ja tieto siitä mistä on kyse, rauhoitti mieltä kohtauksen hetkellä. Samoihin aikoihin koin muitakin erikoisia sattumuksia, joita ihmismieli näemmä saattaa kehittää kovan kuormituksen alaisena. Muutamia kertoja mm. heräsin siihen, että joku vieressäni käskee minua heräämään. Ääni oli ystävällinen ja pehmeä, mutta määrätietoinen naisen ääni. Ei pelottanut, mutta ihmetytti.

Pelottavaksi koen myös miesystäväni omakotitalossa kuuluvat erilaiset kolahdukset, narahdukset ja muut puutaloihin liittyvät äänet. Ärsyttäviä ja mielikuvitusta kiihottavia, mutta tokkopa mihinkään yliluonnolliseen liittyviä, vaikka saavatkin niskavillat nousemaan pystyyn.

Myös minun edesmennyt kissa kävi kylässä vielä kuolemansa jälkeen, sekään ei pelottanut, tuntui lähinnä lohduttavalta.

Pelottavinta tähän mennessä on se, että kun viime viikon tiistaina varmaa, nii kävin vessassa yöllä ja menin takas nukuuu. Nii hetken päästö joku löi mua nyrkillä. Eikä siinä olkut kukaaan.

Asun yksin yhden kissan ja mutsin kanssa. Isä kuoli keuhkosyöpään ollessa 9.

Nyt olen 13.

Ps. Pidän aina oveni kiinni, muttei siinä ple lukkoa.