Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Samaisessa pihassa, missä riehui siili, kävi joskus myös tuntematon auto, jossa oli venäläiset kilvet. Sieltä nousi joku ukkeli, joka katseli meidän pihassa seisovaa vanhaa pösönromua ja soitti jollekin. Siinä se pyöri kymmenisen minuuttia eikä näkynyt enää eikä autokaan hävinnyt mihinkään. Oli vaan tosi kuumottava tilanne, kun olin yksin kotona ja vanhemmat vielä töissä. Olin muistaakseni ala-asteikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pakko kertoa tämä, vaikka tapahtui miehelle eikä ollut yksin. olimme hotellissa, olin lähtenyt metsästämään yöpalaa ja mies tuijotti telkkaa lasten nukkuessa. kun palasin huoneeseen, mies loikkasi lähes huoneen toiselle puolelle kasvot kalpeina: olin onnistunut saamaan oven auki ,vaikka turvaketju oli kiinni!

 mies oletti minun koputtelevan tullessani, eikä riuhtaisevan tyynesti ovea sepposen selälleen :D

 

Turvaketjun turvallisuus kannattaa testata ainakin kotona. Mies oli kerran laittanut meillä oveen ketjun kotona ja tulin kotiin kun oli nukkumassa, eikä kuullut rimputteluani. Raivoissani tempaisin ovea ja kas niin irtosi koko vehje ovesta ja minä kävelin sisälle..

Meillä kävi samoin vanhempieni luona. Esikoiseni oli alle kymmenvuotias ja leikkiessään laittanut turvaketju kiinni. Tulin sisälle ja aukaisin oven ihan normaalisti, ei tarvinnut edes nykäistä, kun turvaketju katkesi.

Lihavat kissat on näköjään aiheuttanut kauhua monille :D

Asun kerrostalokämpässä maan tasalla. Mulla on kylppärin verhoissa verhotangon vauriosta johtuen pakosta pieni rako, mutta siitä ei näe sisään, ellei paina naamaa kiinni lasiin. Ulkona on valo eli näkee kyllä yölläkin, jos siinä joku on. Kerran kello yhden jälkeen yöllä ajattelin mennä suihkuun, mutta jäin peilin eteen pusristelemaan näppyjä naamasta, kun näin peilin kautta jonkin tumman hahmon kylppärin verhojen raossa. Käännyin, mutta hahmoa ei näkynyt. Vedin kylpytakin päälle ja menin olkkariin, ajatellen, että ehkä kuvittelin tilanteen. Sitten näin, kun tumma hahmo liikuskeli olohuoneen ikkunan takana. Sillä puolella kämppää ei ole katuvaloja, mutta asunto oli pimeänä, eli näin hepun kyllä ja hän näki minut valkoisessa kylpytakissani. Katseemme luultavasti kohtasivat ja heppu vetäytyi kulman taa. Luulin sen lähteneen, mutta tuli takaisin vielä kerran olkkarin ikkunaan. Otin käteeni jonkun lihaveitsen ja laitoin kännyn kuvaamaan salamavalo päällä videota ja menin rappukäytävästä ulos kylpytakki päällä. Kai se hätyytti sen äijän, kun ei tullut takaisin mun kämpälle enää koskaan. Olisin varmaan oikeasti puukottanut sitä, jos olisin päässyt kyllin lähelle, ei mulla mitään menetettävää ole kun töitä ei ole eikä ystäviä. Olen harrastanut miekkailua muutaman vuoden joskus.

Sen raon verhoissa vedin jesarilla kiinni.

Mulla oli myös stalkkeri, kun muutin ekaan omaan kämppääni. Asuin rauhallisessa talossa ja naapureina oli lähinnä vanhuksia. Alakerrassa asui kuitenkin arviolta 80-vuotias ukko, joka oli astetta kuumottavampi. Jouduin kävelemään sen asunnon ohi aina lähtiessäni kämpiltä ja melkein joka kerta se tuli ovenrakoon kurkkimaan. Ei kattonut siis ovisilmästä vaan avas ovee pikkusen ja kyyläs sieltä, jalassa sillä oli aina jotkut reinot, joihin oli leikattu varpaille reiät... Ukko myös tiesi, että mä näen sen siellä ovenraossa, koska jos menin ohi katsomatta sen suuntaan, se paiskas ovensa kiinni sellasella voimalla, että varmasti huomaan, kuka kävi katselemassa.

Ymmärrän kyllä, et kyseessä saattoi olla yksinäinen ja/tai muistisairas vanhus, mutta kyllä se pelotti, koska se ei koskaan tullut puhumaan tai mitenkään lähestynyt ystävällisesti, tuijotti vain. Lisäksi huomasin, että se tuli katsomaan vain mun tullessa kämpästä ulos eikä sinne mennessä. Alaovelta tulija voisi olla kuka vain eli kai se mua sitten oikeesti stalkkas. Sillon ei myöskään tullut katsomaan, jos lähdin kämpiltä jonkun kanssa ja puhuttiin rapussa.

Kaikkein pelottavinta oli kerran, kun tulin myöhään kotiin​ yliopistolta ja näin läpinäkyvän alaoven läpi, että rappukäytävässä hengaili tämä kyseinen herra pelkkä pyyhe päällään, suu auki tuijotti. Ohi en olis päässyt, joten suosiolla kävelin pienen lenkin vielä. Kaikkein karmaisevin yksityiskohta tässä koko jutussa oli se, että tehdessäni muuttoa pois kyseisestä talosta, ukkeli tuli ainoan kerran puhuttelemaan mua ja käytti musta mun sukunimeä. Talon nimilista ei koko mun asumisaikana ehtinyt päivittyä ajan tasalle eli periaatteessa ainoa tapa, miten se ois voinut saada mun nimen selville oli mun ovella käyminen. Vanha mies ja asui alemmassa kerroksessa vielä, asioikseen käynyt oven takana pyörimässä...

Suunnilleen 12-vuotiaana olin joulun aikoihin yksin illalla kotona, ulkona oli pilkkopimeää ja maassa paksu kerros lunta. Olin valmiiksi jo säikky, joten olin linnottautunut tiukasti peiton alle sohvalle katsomaan telkkaria.

Meinasin saada halvauksen, kun yhtäkkiä kuulin jonkun potkivan talon seinää! Kuulin selvästi, että joku käveli talon seinää pitkin ja matkalla kolisteli ja raapi seinää. Paniikissa vain kaivauduin entistä syvemmälle peittoon enkä uskaltanut edes lähteä hakemaan keittiön pöydällä ollutta kännykkää. Äänet jatkuivat, sydämeni jyskytti ja kuulin, kuinka äänet lähestyivät ikkunaa. Pelkäsin, että joku murhaaja rikkoisi ikkunan ja tulisi sisään taloon, mutta äänet loppuivat juuri ennen ikkunaa. Hain puhelimen ja soitin itkien ksälleni, että tulisi nopeammin kotiin. Kun hän saapui, hän sanoi käyneensä vilkaisemassa seinän reunaa, eikä lumessa näkynyt lainkaan jälkiä. En uskonut, vaan seurasin itsekin katsomaan, mutta mitään ei tosiaan näkynyt! Talon pääty oli vielä sellainen, että äitimme oli kieltänyt meitä kävelemästä sitä pitkin ja pilaamasta hankea, joten jäljet olisivat todella erottuneet lumesta. Koskaan ei selvinnyt, mikä seinää oli hakannut, mutta pitkään se minua vaivasi, ja voin edelleen mielessäni kuulla sen kamalan äänen...

Kotiini oli kerran aiemmin tullut murtovaras, jonka sain ulos asunnosta ilman ihmeitä. Siitä meni aikaa, olin suihkussa yksin siis, ja aivan varma ettei asunnossa ollut muita. Kuulin kuitenkin suihkuun muualta asunnosta joitain ääniä, joista epäilin että joku on tullut asuntoon. Panin suihkun kinni, ja aivan hiljaa astuin suihkusta ulos, kuunnellen. Aika kauan oli pakokauhu, sydän otti kierroksia koska en voinut olla varma oliko asunnossa joku vai ei. Piti kiertää koko asunto läpi koska ihan oikea mahdollisuus oli että se sama murtovaras olisi tullut takaisin sillä yleisavaimella tai muulla konstilla millä tuli aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan. En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut.

Mä näin näitä hahmoja koko teini-ikäni. Alkoi 14v ensimmäisen sydänsurun myötä ja viimeisen (?) Näin 28v ennen pitkäikäisen suhteen päättymistä. Luojankiiton sinkkuaikoina ei noita "yöheräämisiä" tullut kun yksin asustelin. Tosin ei se vähemmän pelottavaa ole seurassakaan...oviaukkojen ohitse kävelevät hahmot....sängyn suuntaan kääntyvät päät...kerran jopa heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja kun avaan silmät, siinä istuu tällanen olento. Saakeli että nopeasti karkasin sängystä huoneen toiselle laidalle ja valot päälle. En tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta ulkomailla on käsite shadow people. Ohiksena vielä, että olen minäkin elämässäni sairastanut 2krt masennuksen. Ekaan sairastuin 26v js toka kerta oli 33 vuotiaana. Erityisherkkyyttä?

En oo kuullutkaan tästä shadow people- hommasta. Itse olen jo vuosia nähnyt sellaisia varjomaisia hahmoja väsyneenä pimeän aikaan. Varsinkin autoteillä näitä näkyy, seisovat tai kulkevat tien laidassa tai juoksevat auton rinnalla. Ajattelen näiden olevan väsyneiden aivojen tuotoksia.

Nämä tummat hahmot yöaikaan, lukaskaapa unihalvauksesta juttua.

Nightmare sanassa mare tarkoittaa vanhassa englannin kielessä eräänlaista demonia/oliota, kuvattiin tulevan yöllä mistä tuleekin se "night" ja istuu päällä estäen ihmistä liikkumasta, painajainen :D.

Nykyään tunnetaan unihalvaus ja siihen liittyvä liikuntakyvyttömyys ja näköharhat joihin kuuluu juuri nuiden tummien hahmojen näkeminen.

Unihalvaus.

Öinen refluksi ja siihen kuuluva tukehtumisen tunne.

Mä sain paskahalvauksen, kun havaitsin, että mullakin oli kotikummitus. Mulla oli sellaisen pavuista jauhava kahvinkeitin, ja kolmena yönä peräkkäin se alkoi itsestään jauhamaan papuja tasan kello 00:00 keskiyöllä. Nimesin kummituksen Count Crapulaksi :D

Toinen on mullakin paniikkikohtaus. Iski yks kaks yllättäen ulkomailla, kun oltiin miehen vanhempia tapaamassa. Mies jätti mut kaupalle ja lähti viemään lapsia mummolaan hoitoon, jonka jälkeen sen piti tulla hakemaan mut. Pääsin kauppaan ja yhtäkkiä alkoi tärisyttää ja meinas lähteä jalat alta ja ahdistaa ihan mielettömästi. Jätin ostokset ja yritin päästä kaupan pihassa olleen jätskikiskan tms. taa, mutta jalat ei kantanu, vaan rojahdin istumaan siihen kaupan ovien eteen. Tärisin kuin haavanlehti, suuta kuivi, pumppu hakkas tuhatta ja sataa ja luulin että kuolen, tai vähintäänkin pyörryn. Lopulta makasin siinä kaupan edessä ja toivoin vaan, että mies tulisi pian. No ei tullut, oli jäänyt nukuttamaan kuopusta. Jengi luuli että oon joku narkki kerjäläinen ja vartija tuli kysymään, että onko mulla oleskelulupaa EU:ssa edes... Ohikulkijat kyseli, että tarviinko apua, sanoin vaan siinä tutisten ja täristen että en, miestä vaan oottelen, on caan vähän alhainen verensokeri... Lopulta pyysin kärrypoikaa tuomaan jotain juotavaa, kun suussa tuntui olevan Sahara, ei pystynyt edes kunnolla puhumaan. Toi kokiksen, ja kysyi tarviiko ambulanssia. Kieltäydyin, vaikka olis varmaan tarvinu. Yritin soittaa miehelle ja sen vanhemmille varmaan sata kertaa, mikä oli hyvin hankalaa, kun kädet heivasi kamalaa tärinää. Oli mies jättänyt puhelimen autoon eikä anoppikaan vastannut, enkä tietenkään tunne alueelta ketään muita. Jalat oli aivan hyytelönä, en päässyt edes maasta ylös. Paniikkia lisäsi entisestään se, että olin yksin vieraassa paikassa, kaikki tuijotti, miestä ei kuulunut, en saanut ketään kiinni... Lopulta sain Suomesta ystävän puhelimeen, joka hieman rauhoitti. Kuitenkin parin tunnin tutisemisen jälkeen paikalle soitettiin poliisit, kun miestä vaan ei näkynyt. En halunnut ongelmia virkavallan kanssa ulkomailla, joten keräsin kaikki voimanrippeeni ystäväni avustuksella ja hoipuin viereisen huoltamon vessaan. Lopulta sain anopin kiinni, ja hän tuli minut hakemaan. Sanoin, että on varmaan joku ruokamyrkytys. Sama jatkui myöhemminkin, hotellilla tyyliin ryömin vessaan, kun jalat eivät kantaneet. Lopulta tuli vielä oksennus. Olisi vielä sinä iltana ollut vapaa ja oltaisiin päästy miehen kanssa kaksin ulos... Mutta ikinä en ole pelännyt niin paljon, kun kauhuissani yksin paniikissa tunteja tutisten.

Teini-iässä jäin alkusyksystä yksin kotiin kun vanhemmat menivät mökille. Talo perinteinen maalaistalo keskellä korpea. Valvoin tietysti myöhään, olisiko kello ollut yhden paikkeilla kun kuului kauhea ryminä, tasoa kirjahylly kaatuu. Oma huone oli keittiön vieressä, joten ei kun isoin veitsi käteen ja käymään taloa läpi. Mitään epätavallista ei löytynyt. Nukkumaan menin vasta kun aurinko nousi ja silloinkin pidit koko talossa valoja päällä.

Parin päivän päästä syyllinen löytyi: siivouskomeron ylähyllyn pidikkeet oli pettäneet ja hylly tullut ryminällä alas. Silloin oli aivan kauheaa, nyt jo naureskelen asialle.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:12"]Aamulla keittiön pöydällä kaksi särkynyttä lasis.Illalla olivat ehjät ja olin yksin kotona.

Pieniä hiusmurtumia ja niistä johtuva lasin jännityksen muuttuminen.

Molemmissa yhtäaikaa?

Minun laseissani ei ole mitään jännityksiä. Miksi ne tehtaassa valaisi ne jännittyneesen tilaan!

Teininä minulla oli huoneessani radio, jonka sai päälle jostain syystä heilauttamalla kättä sen edessä (oletan, että jokin virtapiikki meni juuri radion kohdalta ja siksi käden heilautus sai sen päälle). Samainen radio teki öisin kännykän aiheuttamaa häiriöääntä (muistatteko sen tittiditittiditittidi häiriöäänen, kun kännykkä soi radion lähellä?), vaikka johto oli irti seinästä ja kännykkä pois huoneesta. Nukuin usein olohuoneessa tämän takia..

Kaks peräkkäistä unihalvausta.

Joskus toka- tai kolmasluokkalaisena olin yksin kotona, ja kaikessa rauhassa huoneessani tietokoneella. Oli myöhäissyksyn ilta, ei kovin myöhä, mutta ulkona oli jo pilkkopimeää. Yhtäkkiä joku koputti kovaa ikkunaani ja painoi kätensä sitä vasten! Sain paskahalvauksen ja vedin verhot saman tien kiinni. Huoneeni oli takapihan puolella, ja pihan taka oli suuri pelto. Ajatus siitä, että joku oli hipsinyt pellolta yli pihaamme nähdessään valoa ikkunassa, pelotti minua hirveästi. Onneksi vanhemmat tulivat pian kotiin.

Seuraavana aamuna koulussa eräs kiusaajapoika sitten virnuillen paljasti, että koputtaja oli ollut hän. Tuon jälkeen en ole enää ikinä pitänyt maan tasalla asuessani verhoja auki, jos ulkona on ollut pimeää.

Vierailija kirjoitti:

 Talon pääty oli vielä sellainen, että äitimme oli kieltänyt meitä kävelemästä sitä pitkin ja pilaamasta hankea

Pilaamasta hankea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen asuntoni ulko-ovi ei jostain syystä mennyt kunnolla kiinni sisälle tultaessa. Tämän kyllä sain tietää vasta myöhemmin. Olin yöllä menossa vessaan ja huomasin että väliovi oli auki ja ulko-ovi raollaan. Se kauhun tunne, kun et voi tietää onko joku tullut sisälle ja piilottelee kylpyhuoneessa ammeessa verhon takana tai vaatehuoneessa, joka oli heti ulko-oven vieressä. Suljin molemmat ovet nopeasti ja tarkistin paikat, loppuyö meni kyllä levottomasti nukkuessa ja vainoharhaisena vilkuilin koko ajan parvekkeellekkin. Seuraavana päivä tutkin ulko-ovea tarkemmin ja sehän ei mennyt kunnolla kiinni kun kahvasta veti sisään. En tajua miten edelliselle asukkaalle ovi oli ollut fine, vai eikö muka huomannut kivaa ominaisuutta, hyi.

No minulla oli ensimmäisessä omassa asunnossa ulko-ovi, jonka sai kunnolla kiinni vain ULKOAPÄIN. Kiva oli illalla soitella kavereille /iskälle , että tulkaa tuuppamaan ovi kiinni kun käyn kohta nukkumaan. .

Ja ehdin minäkin pelästyä itsekseen aukeillutta ovea kunnes homma selvisi. .. Noin 2vkoa muuton jälkeen.

Eli nukuin pari viikkoa ovi auki. Kiva.

Mä asuin vanhassa mökissä ja aina laitoin ulko-oven lukkoon.Oikein ryskyttämällä kokeilin,että varmasti oli lukossa.Usein kävi niin,että joku tuttu tuli sisälle asuntoon ja ihmettelin,miten pääsi sisälle.Sanoi oven ollleen auki.Kerran taas kävi niin,että aamulla heräsin siihen,että kaksi miestä seisoi sänkyni vieressä.Pelästyin tosissaan.Sanoivat oven olleen auki.He tulivat ostamaan autoani,jota oli myynti-ilmoitus lehdessä.Muutin pois aika pian.Taloon muuti eräs tuttavani,joka kertoi,että tavarat lentelevät kirjahyllystä lattialle.Hänkään ei kauan asunut.Talo purettiin pian sen jälkeen.Purkumiehet kertoivat,että viereisellä pellolla näkyi valonvälähdyksiä muutamia kertoja työn aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Talon pääty oli vielä sellainen, että äitimme oli kieltänyt meitä kävelemästä sitä pitkin ja pilaamasta hankea

Pilaamasta hankea?

Ei halunnut minun menevän siihen kohtaan leikkimään ja tekemään lumeen jalanjälkiä, vaan halusi siis pitää siinä kohdassa nätin, tasaisen hangen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Talon pääty oli vielä sellainen, että äitimme oli kieltänyt meitä kävelemästä sitä pitkin ja pilaamasta hankea

Pilaamasta hankea?

Ei halunnut minun menevän siihen kohtaan leikkimään ja tekemään lumeen jalanjälkiä, vaan halusi siis pitää siinä kohdassa nätin, tasaisen hangen.

Näin halusivat myös minun vanhempani 80-luvulla. Joten meillä oli iso takapiha, jolla ei talvella saanut leikkiä.