Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

alakerrasta kuului ääntä,kuin joku olisi kirjoittanut koneella jotakin.lisäksi aavemaista ääntä

Asuin aikoinaan ulkomailla ei niin kovin hyvämaineisessa kaupunginosassa. Yksi myöhäinen lauantai-ilta kuulin kun rapun ulko-ovi paiskattiin ihan täysiä kiinni. Ei siis ollut mikään normaali ovensulkeminen vaan nimenomaan voimalla paiskattiin niin lujaa kiinni kuin vain lähti. Sitten oli hiljaista useamman minuutin kunnes yhtäkkiä ovikelloani alettiin rimputtaa. Pelästyin ihan p*rkeleesti. Pienehkö koirani oli jo juossut ovelle haukkumaan (sillä oli tosi kumea haukku ja se kuulosti paljon isommalta koiralta mitä se oli). Itse hiivin ovelle kurkkaamaan ovisilmästä samalla kun hiljaa kannustin koiraani jatkamaan haukkumista. Kurkkasin nopeasti ovisilmästä ja siellä seisoi kaksi ihan tuntematonta äijää, ei mitään ystävällisen näköisiä setiä. Hiivin ovelta pois ja jonkun ajan kuluttua kuulin taas kauheaa metakkaa alaovelta, sitten tuli hiljaista. Seuraavana päivänä kun menin koiran kanssa aamulenkille, oli alaoven lasit siruina käytävän lattialla. Oven ulkopuolella oleva, betonilaattaan upotettu metallinen säleikkö/mikälie rappuralli oli riivitty irti ja löytyi lasinsirujen keskeltä. 

Talo oli matala, kolmikerroksinen, ja rapussa ei ollut kovin montaa asuntoa. Jäin silloin miettimään sitä, että olikohan nuo kaksi sekopäätä käyneet rimputtamassa jokaisen asukkaan ovea vai olivatkohan he bonganneet heille ulkomaisenkuuloisen sukunimeni nimitaulusta ja tulleet vain minun ovelleni. Jotain he kuitenkin siellä rapussa puuhasivat, koska tuosta kovasta oven kiinnilyömisestä meni tosiaan useampi minuutti siihen kun he olivat minun ovellani. Normaalia vauhtia jos käveli alaovelta minun ovelleni, ei mennyt maksimissaan kuin puoli minuuttia.

Tuon tapauksen jälkeen hankinkin sitten (omalla kustannuksellani) kunnon turvalukon oveen. 

pikkutyttönä, noin 10-vuotiaana leikin metsässä kun   alueen häirikköpojat ottivat kiinni, riisuivat sortsini ja uhkasivat työntää kepin pimppaani

Parikymppisenä ensimmäisessä omassa asunnossani olin suihkussa kun ukkonen iski päälle, sähköt katkesivat ja keittiön ikkuna  räjähti. 

Siivosin  iltaisin erästä toimistotilaa, nautin rauhasta mutta samalla minulla oli aina jotenkin outo ja epämukava olo.  eräänä iltana kuulin sitten kahden naisen  keskustelevan,  mutta aina kun lähestyin ääni lakkasi!  Se olikin sitten viimeinen työvuoroni siellä...

Olin mennyt viettämään syksyistä viikonloppua isovanhempieni mökille, jonne pääsi vain veneellä. Saari on halkaisijaltaan noin 2km ja minulle läpikotaisin tuttu, niin monesti siellä lapsena leikin. Muuta siellä ei ole kuin mökki ja huussi, laiturin luona rapistunut kyltti  varoittaa "Yksityisalue"

Odotin esikoista, ihan alussa ja olimme eronneet lapsen isän kanssa. Halusin ajatella. Uin, söin ja päädyin  jotain kautta sitten lukemaan läppäriltä keskustelua jonka mukaan Muumien Mörkö on oikeasti olemassa, ihmiset kertoivat kohtaamisiaan tämän olennon kanssa. Hihittelin ja hörpin  kaakaota siinä, kunnes tuli vessahätä. 

Olin poistumassa huussista, kun aloin kuulla oksien katkeilua ja  mieleeni tuli, olisiko  saareen uinut karhu tai tullut joku veneellä? Kallistuin lopulta karhuun, sillä äänet eivät kuulostaneet askelilta! Kipitin mökkiin, lukitsin oven  ja  mietin ettei vain  ulkona ollut mitään mikä houkuttelisi karhua?  Hetken istuttuani menin kurkistamaan ovelta  ja näin puiden välissä suuren tumman "möhkäleen " jolla olin jonkinlaiset  silmät, valo kiilui niistä mutta kasvonpiirteitä ei muuten erottanut. Se ei ollut ihminen, eikä karhu! Loppuyö menikin sitten  istuaaltaan  torkahdellessa ja perunasurvin kädessä, jos "se" yrittäisi tulla ovesta läpi.  Heti kun aamu valkeni ja reitti näytti olevan selvä, keräsin kamat reppuun ja lähes juoksin veneelle. En katsonut taakse, enkä enää sinne mökille palannut. Nyt se on myyty.

No minun  pelkoni eivät liity millään lailla omakotitaloon.

- munuaskivikohtaus

-Noro-viruksen iskeminen

-valveunet/unihalvaus

Ihan tässä järjestyksessä

henkikö lähtee kirjoitti:

No minun  pelkoni eivät liity millään lailla omakotitaloon.

- munuaiskivikohtaus

-Noro-viruksen iskeminen

-valveunet/unihalvaus

Ihan tässä järjestyksessä

Olin noin 10v. Tulin koulusta kotiin niin postilaatikossamme oli pitkä rimpsu toisiinsa teipattuja 20 markan seteleitä. Ei mitään lappua tms. Tämä tietysti herätti suurta hämmennystä. Meillä ei silloin ollut puhelintakaan kotoja, joten ei siinä oikein muuta osannut tehdä kuin odottaa, että äitini tulee töistä kotiin ja sanoo mitä rahoille tehdään. Ei kuitenkaan mennyt kuin hetki, niin ovikello soi ja naapurimme huusi siellä oven takana, että olen varastanut hänen rahansa. Naapuri oli narkkari/diileri joka välillä istui vankilassakin. Tietenkään en uskaltanut mennä ovea avaamaan. Peloissani menin sängyn alle piiloon. Aikansa naapuri mesosi oven takana ja lähti sitten pois. Sängyn alta en uskaltanut silti tulla pois vaan nukahdin sinne ja heräsin vasta kun äitini tuli kotiin. Äitini sitten kävi ne rahat tunkemassa naapurin laatikkoon.

Tuosta on yli 30 vuotta aikaa, mutta elävästi muistan tapahtuman edelleen ja kuinka peloissani olin.

Sain lihasrelaksantteja selkäkipuun , olin tuossa vaiheessa jo muuttanut lapsuuskodista omaan asuntooni ja asuin yksin. Otin yhden tabletin.. ja tajusin samassa makaavani velttona kuin lötkö spagetti, kasvot päiväpeitossa. Yritin epätoivoisesti potkia jaloilla ja kääntää päätä sivuun . Relaksantit lensivät roskiin tuon kokemuksen jälkeen !

Vierailija kirjoitti:

Portti kolisi ja tavaroita tippui. Mitään järjellistä syytä ei löytynyt.

Joka ei tietenkään tarkoita, etteikö järjellistä syytä tapahtuneelle olisi.

Vierailija kirjoitti:

Olin mennyt viettämään syksyistä viikonloppua isovanhempieni mökille, jonne pääsi vain veneellä. Saari on halkaisijaltaan noin 2km ja minulle läpikotaisin tuttu, niin monesti siellä lapsena leikin. Muuta siellä ei ole kuin mökki ja huussi, laiturin luona rapistunut kyltti  varoittaa "Yksityisalue"

Odotin esikoista, ihan alussa ja olimme eronneet lapsen isän kanssa. Halusin ajatella. Uin, söin ja päädyin  jotain kautta sitten lukemaan läppäriltä keskustelua jonka mukaan Muumien Mörkö on oikeasti olemassa, ihmiset kertoivat kohtaamisiaan tämän olennon kanssa. Hihittelin ja hörpin  kaakaota siinä, kunnes tuli vessahätä. 

Olin poistumassa huussista, kun aloin kuulla oksien katkeilua ja  mieleeni tuli, olisiko  saareen uinut karhu tai tullut joku veneellä? Kallistuin lopulta karhuun, sillä äänet eivät kuulostaneet askelilta! Kipitin mökkiin, lukitsin oven  ja  mietin ettei vain  ulkona ollut mitään mikä houkuttelisi karhua?  Hetken istuttuani menin kurkistamaan ovelta  ja näin puiden välissä suuren tumman "möhkäleen " jolla olin jonkinlaiset  silmät, valo kiilui niistä mutta kasvonpiirteitä ei muuten erottanut. Se ei ollut ihminen, eikä karhu! Loppuyö menikin sitten  istuaaltaan  torkahdellessa ja perunasurvin kädessä, jos "se" yrittäisi tulla ovesta läpi.  Heti kun aamu valkeni ja reitti näytti olevan selvä, keräsin kamat reppuun ja lähes juoksin veneelle. En katsonut taakse, enkä enää sinne mökille palannut. Nyt se on myyty.

Hirvi. Osaavat uida.

- Olin vuokralla pienessä puisessa rivitalossa  , surkeä kolo jossa ei ollut edes  suihkua  mutta vuokra oli kohtuullinen eivätkä naapurin juopot valittaneet kun soitin kovalla musiikkia.  Kerran sitten iski  kova ukkonen, lasit helisivät ja äkkiä pistorasiasta tuli kipunoiva valokaari, juoksin yöpuvussa  ja paljain  päällä ulos ja autoon, pakenin vanhempien luokse. Aamulla selvisi että naapurin mies oli sairaalassa, oli saanut sähköiskun pistorasian kautta. Ihme, ettei koko talo palanut! 

-  Katsoin telkkaa ja äkkiä näkö hävisi, silloinen poikakaveri soitti ambulanssin.  Elämäni ensimmäinen migreeni ja vielä ilman särkyä! Luulin että kuolen tai jään sokeaksi ja tyly hoitaja kyseli vain käytänkö huumeita.

- Join iltateetä ja kääntäessäni päätäni lasin takana, vain muutaman sentin päässä olivat nuoren miehen  mustien pitkien hiusten kehystämät kalpeat, tyhjästi hymyilevät kasvot , eihän siinä muuten mitään mutta asuin viidennessä kerroksessa...

- Odotin esikoistani ja synnytys käynnistyi, hississä tuli voimakas ponnistamisen tarve ja huusin hysteerisenä että pakko ponnistaa, mun on pakko! Ja mies huutaa että et sä herranjumala voi, pidätä pidätä! Tyttö syntyi 5min siitä ,kun pääsin synnärin ovesta sisään. Syöksysynnytys. 

Leikkivien lasten äänet yläkerrasta, kun tiesin hyvin että pikkusisaret on mummolassa. Menin pihalle hermosavuille ja ehdin vetää varmaan kolme röökiä, ennenkuin äitini tuli töistä. En sanonut mitään äänistä.

Lapsena asuin aika levottomassa lähiössä ja moni lapsi  oireili eri tavoin, minä olin lienee ainoa jonka  kumpikaan vanhempi ei ryypännyt eikä vetänyt turpiin... No kuitenkin, kerran seikkailin häkkivarastoilla ja sinne tuli  kaksi, pari vuotta vanhempaa poikaa jotka naksuttivat sytkäriä ja uhkasivat polttaa hiukseni. 

Teini-ikäisenä puolituttu mustalaispoika pakotti bileissä ottamaan suihin veitsellä uhaten, myöhemmin sama poika kaiversi nimensä tyttöystävänsä käteen. Teini-ikäisenä myös päädyin ylinopeutta kaatosateessa ajaneeseen autoon jonka  kuski oli umpikännissä ,  jouduin festareilla ilman syytä järjestysmiehen pahoinpitelemäksi ja  pakenin minua huumehouruissa piruksi luullutta kaveria.

Aikuisena siivosin yksin isoa toimistorakennusta jossa kummitteli, oudot kolaukset ja itsekseen ajelleen hissin  kestin mutta  noitamainen naisen nauru oven takaa oli liikaa ja otin loparit.  Sain myös keskenmenon ilman että olin tiennyt  olleeni raskaana, jotain plopsahti pyttyyn ja valuin verta ympäriinsä kunnes pyörryin. 

Tässähän näitä.

Kun olin 15-vuotias ja masennuksen ja surun ja kiusaamisen purin aina omassa huoneessa salaa.

Minulla oli lipaston päällä sellainen koriste-esine-hevonen ja keskellä päivää kun sitä katselin, se siirtyi noin 2cm vasemmalle.

Toinen tapaus pöytälampun kanssa ja se siirtyi kokonaiset 5cm vasemmalle.

Olen nyt 25v enkä ole näiden lisäksi mitään vastaavaa kokenut. Kyseinen pöytälamppu ja koristehevonen ovat edelleen minulla siitä asti kun 18v muutin omaan asuntoon.

Makasin rennosti sohvalla palstailemassa, kunnes idyllinen eloni muuttui selviytymiskamppailuksi pakokauhua tuntien. Kaksi neljästä kissoistamme otti rajusti yhteen minun päälläni. Olen ryypännyt tuosta lähtien, eikä se ole tekosyy, kuten vaimo väittää vaan traumojen lääkitsemistä. Kauhun aiheuttajatkin ovat koko ajan tuossa taas kyttäämässä, pahat mielissään luulisin...

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nähnyt samanlaisen valon kuin tässä uutisessa.

 
http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/paranormal-activity-captured-on-baby-monitor/vi-BBlCNHk?refvid=BBlEju9&ocid=mailsignoutmd

 

Tapahtui ollessani teini-iän kynnyksellä. Asuimme maalla vanhassa talossa jossa oli ns.ulko-eteinen johon jätetään kengät ennen kuin astutaan sisempään eteiseen. En muista oliko lamppu palanut tms mutta ulkoeteinen oli tosi pimeä kun tulin ulko-ovesta. Äkkiä näin ed.videolla nähdyn valon kaltaisen valoilmiön liukuvan edessäni lattialla ja se katosi ulko-ja sisäeteisen oven alta. En ole ikinä säikähtänyt niin pahasti ja kesti kauan ennen kuin uskalsin liikkua pelkäämättä eteisen halki. 

Näin samanlaiset valot (2kpl) myöhemmin kun olin kaverini luona yötä. Hänkin asui maalla. Nukuin lattialla ja äkkiä näin seinällä, sohvan päädyn vieressä kaksi ovaalin muotoista valoa. Ne eivät liikkuneet eivätkä ne voineet heijastua mistään, ulkona oli pimeää ja sisällä oli pimeää. Pyysin kaveriani katsomaan niitä. Hänkin näki ne. Sitten hän laittoi valot päälle ja uudelleen pois. Valot olivat kadonneet. Ne olivat selkeästi ovaalin muotoisia kuten aiemmin näkemäni valo mutta nämä olivat suurempia. Niistä ei heijastunut minkäänlaista kajoa eikä niiden ympärillä ollut kehrää. Ne vain - olivat. Kaverini kertoi myöhemmin nähneensä ne uudelleen. En vielä tänäkään päivänä tiedä mitä ne olivat. Olen hyvin rationaalinen ihminen enkä yleensä säikähtele yllättäviä ääniäkään. "Kaikelle on selitys". Noille valoille en ole kuitenkaan keksinyt mitään selitystä. Ensimmäinen valo oli noin kymmensenttinen, ne kaksi myöhemmin näkemääni kumpikin tuplaten isompia. Jos joku tietää mitä ne voisivat olla niin kertokaa ihmeessä. 

Näitä leijuvia valopalloja kutsutaan orbeiksi. Ne ovat aika yleisiä selittämättömiä havaintoja, mitä ihmisillä on.

Itse olen nähnyt mystisen valopallon kaksi kertaa, kun asuin vielä kotona. Toisen kerran muistan hyvin. Olin käymässä nukkumaan ja huoneeni oli pimeänä. Riisuin vaatteita sängyn reunalla ja työpöytäni yläpuolelle syttyi valo. Ei erityisen kirkas, mutta sellainen, että se valaitsi koko huoneen. Pari sekuntia se leijui siinä, ja sitten katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Heti sen jälkeen kertasin, ettei se voinut olla mikään sähkölaite, koska tietokoneeni, kännykkäni ym., mitkä olisivat jotenkin voineet tuottaa valoa olivat toisella puolen huonetta. Ikkunan edessä oli paksu pimennysverho, eli mistään ulkoa se ei tullut.

Edellisen asuntoni ulko-ovi ei jostain syystä mennyt kunnolla kiinni sisälle tultaessa. Tämän kyllä sain tietää vasta myöhemmin. Olin yöllä menossa vessaan ja huomasin että väliovi oli auki ja ulko-ovi raollaan. Se kauhun tunne, kun et voi tietää onko joku tullut sisälle ja piilottelee kylpyhuoneessa ammeessa verhon takana tai vaatehuoneessa, joka oli heti ulko-oven vieressä. Suljin molemmat ovet nopeasti ja tarkistin paikat, loppuyö meni kyllä levottomasti nukkuessa ja vainoharhaisena vilkuilin koko ajan parvekkeellekkin. Seuraavana päivä tutkin ulko-ovea tarkemmin ja sehän ei mennyt kunnolla kiinni kun kahvasta veti sisään. En tajua miten edelliselle asukkaalle ovi oli ollut fine, vai eikö muka huomannut kivaa ominaisuutta, hyi.

Vierailija kirjoitti:

Edellisen asuntoni ulko-ovi ei jostain syystä mennyt kunnolla kiinni sisälle tultaessa. Tämän kyllä sain tietää vasta myöhemmin. Olin yöllä menossa vessaan ja huomasin että väliovi oli auki ja ulko-ovi raollaan. Se kauhun tunne, kun et voi tietää onko joku tullut sisälle ja piilottelee kylpyhuoneessa ammeessa verhon takana tai vaatehuoneessa, joka oli heti ulko-oven vieressä. Suljin molemmat ovet nopeasti ja tarkistin paikat, loppuyö meni kyllä levottomasti nukkuessa ja vainoharhaisena vilkuilin koko ajan parvekkeellekkin. Seuraavana päivä tutkin ulko-ovea tarkemmin ja sehän ei mennyt kunnolla kiinni kun kahvasta veti sisään. En tajua miten edelliselle asukkaalle ovi oli ollut fine, vai eikö muka huomannut kivaa ominaisuutta, hyi.

No minulla oli ensimmäisessä omassa asunnossa ulko-ovi, jonka sai kunnolla kiinni vain ULKOAPÄIN. Kiva oli illalla soitella kavereille /iskälle , että tulkaa tuuppamaan ovi kiinni kun käyn kohta nukkumaan. .

Ja ehdin minäkin pelästyä itsekseen aukeillutta ovea kunnes homma selvisi. .. Noin 2vkoa muuton jälkeen.

Eli nukuin pari viikkoa ovi auki. Kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen asuntoni ulko-ovi ei jostain syystä mennyt kunnolla kiinni sisälle tultaessa. Tämän kyllä sain tietää vasta myöhemmin. Olin yöllä menossa vessaan ja huomasin että väliovi oli auki ja ulko-ovi raollaan. Se kauhun tunne, kun et voi tietää onko joku tullut sisälle ja piilottelee kylpyhuoneessa ammeessa verhon takana tai vaatehuoneessa, joka oli heti ulko-oven vieressä. Suljin molemmat ovet nopeasti ja tarkistin paikat, loppuyö meni kyllä levottomasti nukkuessa ja vainoharhaisena vilkuilin koko ajan parvekkeellekkin. Seuraavana päivä tutkin ulko-ovea tarkemmin ja sehän ei mennyt kunnolla kiinni kun kahvasta veti sisään. En tajua miten edelliselle asukkaalle ovi oli ollut fine, vai eikö muka huomannut kivaa ominaisuutta, hyi.

No minulla oli ensimmäisessä omassa asunnossa ulko-ovi, jonka sai kunnolla kiinni vain ULKOAPÄIN. Kiva oli illalla soitella kavereille /iskälle , että tulkaa tuuppamaan ovi kiinni kun käyn kohta nukkumaan. .

Ja ehdin minäkin pelästyä itsekseen aukeillutta ovea kunnes homma selvisi. .. Noin 2vkoa muuton jälkeen.

Eli nukuin pari viikkoa ovi auki. Kiva.

Siis aivan samalla tavalla minunkin oveni toimi :D Huomasin sen kyllä sitten tuon yön jälkeen. Poikaystäväni sitä yritti korjailla, irrotti sen osan mihin se kieli tulee, vedettiin ovi kiinni ja hetki hihkuttiin kun meni kiinni asti. Mutta ei avautunut enää, ei edea ulkoa kun pyydettiin miehen kaveria kokeilemaan :D Piti pyytää talkkari ja lukkoseppä paikalle, lukkoseppä kiroili oven takana kun tajusi miksi ovi ei aukea. Mutta lasku meni taloyhtiölle kun selitin miksi oltiin oveen kajottu :9

Mulla oli teininä sellainen uskonkriisivaihe, kovasti mietin olenko syntinen ja tietääkö henkiolento mitä ajattelen. Oli sitten pitkäperjantai ja olin koko päivän ollut ahdistuneissa ja synnintuntoisissa fiiliksissä. Keskellä yötä heräsin kaameaan, pauhaavaan ääneen ja olin varma että nyt minua oli tultu vaatimaan tilille synneistäni.

Lihava kissahan se oli hypännyt pianonkoskettimien bassopäähän. Katti parka säikähti yhtä paljon kuin minä.

Uskovaista minusta ei sitten koskaan tullut, ja vähän vanhempana erosin kirkosta.