Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

.

Vanhempien talossa (isän isovanhemmilta peritty rintamamiestalo) yöllä vessassa ollessani ovenkahva taipui rämähtäen kuin joku olisi kiireellä halunnut päästä vessaan, ja myöhemmin keskellä päivää kuului vanhan naisen yskimistä. En vieläkään viihdy siellä yksin, en edes päivällä.

Lähdin opiskelukaupungissani juoksulenkille myöhään illalla läheiselle pururadalle. Oli pimeää ja tihutti vettä, ketään ei näkynyt missään. Vastaan tuli joku outo mies kävelykepin kanssa. Hän tuntui olevan kovasti vihainen jostain ja huusi. Ohitin miehen ja jatkoin juoksua.

Puolivälissä matkaa kuulin, kun syvemmällä metsässä samainen mies harppoi kovaa vauhtia. Tässä vaiheessa ymmärsin, että mies ei aikonut jättää minua rauhaan ja menin ihan paniikkiin. Juuri kun olin saavuttamassa päätien, mies ilmestyikin takaisin pururadalle ja löi minua täysillä vatsaan, edelleen huutaen mielipuolisesti.

Juoksin itku kurkussa kotiin. Tämän jälkeen on aina pelottanut käydä lenkillä vaikka asunkin ihan eri kaupungissa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:04"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan. En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut.

Mä näin näitä hahmoja koko teini-ikäni. Alkoi 14v ensimmäisen sydänsurun myötä ja viimeisen (?) Näin 28v ennen pitkäikäisen suhteen päättymistä. Luojankiiton sinkkuaikoina ei noita "yöheräämisiä" tullut kun yksin asustelin. Tosin ei se vähemmän pelottavaa ole seurassakaan...oviaukkojen ohitse kävelevät hahmot....sängyn suuntaan kääntyvät päät...kerran jopa heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja kun avaan silmät, siinä istuu tällanen olento. Saakeli että nopeasti karkasin sängystä huoneen toiselle laidalle ja valot päälle. En tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta ulkomailla on käsite shadow people. Ohiksena vielä, että olen minäkin elämässäni sairastanut 2krt masennuksen. Ekaan sairastuin 26v js toka kerta oli 33 vuotiaana. Erityisherkkyyttä?

En oo kuullutkaan tästä shadow people- hommasta. Itse olen jo vuosia nähnyt sellaisia varjomaisia hahmoja väsyneenä pimeän aikaan. Varsinkin autoteillä näitä näkyy, seisovat tai kulkevat tien laidassa tai juoksevat auton rinnalla. Ajattelen näiden olevan väsyneiden aivojen tuotoksia.

Kyseessä on unihalvaus. Tai väsyneet aivot.

Masennus voi olla myös psykoottistasoista, eli voi nähdä harhoja.

Ensimmäinen unihalvaus.

Kesäiltana jokin käsittämättömän paljon suriseva ötökkä lensi parvekkeen ovesta sisään.

Penskana käydessäni nukkumaan juomalassissa oleva lusikka kilahti itsestään lasia vasten. Järkeilin myöhemmin että pöytä tärähti syystä tai toisesta. Tai ääni olikin jokin muu.

Mökillä (isovanhempieni talo, molemmat kuolleet) joskus sattui parikin tapausta. Yöllä heräsin siihen että sänky tärisi oikein kunnolla. Toisella kerralla muistan että joku nykäisi voimakkaasti peittoa jalkopäästä. Yritin vain maata hiljaa ja esittää etten edes huomannut mitä tapahtuu ja olla näyttämättä että pelkäsin aivan järkyttävästi. Tästä on aikaa vuosia, nykyään nukun siellä silti aina valot päällä.

Aikuisiällä olen eniten pelännyt kerran kanttarellin haussa. Kello oli jo iltakuusi ja ahneena lähdin hakemaan tutusta paikasta vielä kanttarelleja. Sellaista maaseudun kuusikkoa, jossa yhden kiven ympärillä kasvoi kehänä sienet. Jätin pyörän soratien varteen ja käveleskin paikkaa kohti. Kiven jo näkyessä kuului matalaa, voimakasta murinaa, sellaista kuin olisi isomoottorinen amerikanrauta käynnistetty. Säikähdin vähän, mutta selitin itselleni, että joku lähistön mökkiläisistä käynnisti isoäänisen ajokin. Kun olin kerännyt sienistä osan, kuului muriseva ääni uudestaan. Mielestäni se kuului vastapäisestä kuusikkopehkosta. Totesin, että jokin eläin, mahdollisesti karhu koska Itä-Suomi, käskee minun poistua hyvän sään aikana. Lähdin kävelemään takaisinpäin ja lauloin peloissani virttä! Paniikki häilyi mielessä, mutta juoksemaan en lähtenyt. Mutta pelkäsin todella, että peto hyökkää ja jään sinne metsään kitumaan. Pyörämatka menikin sitten ennätysvauhtia ja taakse vilkuillen.

Niitä amerikanrautoja ei lähimökkiläisiltä löytynyt, tuli tarkistettua.

Meillä on vanhassa talossa liiketunnistimella toimiva porrasvalo, kun istun iltaisin yksin myöhään katsomassa tv:tä, niin valo saattaa syttyä itsekseen, vaikkei portaissa kävele kukaan.

[/quote] Hyi hitto tulee mieleen kauhuelokuva minkä erehdyin katsomaan. Elokuvassa äiti istui sohvalla katsomassa telkkaria, itkuhälyttimessä vauva itki ja hetken päästä hälyttimestä kuullaan kuinka nainen kuiskailee jotain, äidin kasvot ovat järkyttyneet, juoksee vauvan luokse ja kun avaa oven, vanha nainen mustissa vaatteissa istuu kiikkutuolissa vauvasi sylissään ja hymyilee sinulle sellaisella karmaisevalla hymyllä. Terveisin: vihaan kauhuelokuvia[/quote]

Mikä elokuva? terveisin: rakastan kauhuelokuvia.

Meillä on vanha omakotitalo jossa on ns kylmävintti. Sinne menee portaat vain kuistin kautta. Siellä on irtonaisia lattialankkuja jotka nousee toisesta päästä ylös jos astuu toiseen päähän ja ne kumahtelee kun vintissä kävelee. No kerran sitte illalla yksin ollessani alkoi vintistä kuulua sellainen ääni kuin siellä käveltäisiin. Ääni oli selvä ja se kuului monta kertaa. Luulin ensin että mies ja poika olivat tulleet kotiin ja poika hakee vintistä jotain tavaraa. Kun miestä ei alkanut kuulua sisälle soitin hänellä ja kun hän sanoi olevansa pojan kanssa vielä kaupassa menin ihan paniikkiin. Laitoin oven lukkoon ja käskin miehen tulla heti kotiin. Mies onneksi tulikin tosi nopeasti ja meni vinttiin katsomaan ja portaissa häntä vastaan oli tullut iso kissa (meillä ei ole kissaa). Ei siellä ketään muuta ollut joten kissa ne äänet oli tehnyt.

Painajaisunet. karhu käy kimppuun ja sitä pitää potkia. Potkut ovat aitoja. Rosvo käy kimppuun yöllä sängyssä ja sitäkin pitää potkia hulluna. Ja molemmissa kuulemma hirveä karjuminen ja huuto päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen asuntoni ulko-ovi ei jostain syystä mennyt kunnolla kiinni sisälle tultaessa. Tämän kyllä sain tietää vasta myöhemmin. Olin yöllä menossa vessaan ja huomasin että väliovi oli auki ja ulko-ovi raollaan. Se kauhun tunne, kun et voi tietää onko joku tullut sisälle ja piilottelee kylpyhuoneessa ammeessa verhon takana tai vaatehuoneessa, joka oli heti ulko-oven vieressä. Suljin molemmat ovet nopeasti ja tarkistin paikat, loppuyö meni kyllä levottomasti nukkuessa ja vainoharhaisena vilkuilin koko ajan parvekkeellekkin. Seuraavana päivä tutkin ulko-ovea tarkemmin ja sehän ei mennyt kunnolla kiinni kun kahvasta veti sisään. En tajua miten edelliselle asukkaalle ovi oli ollut fine, vai eikö muka huomannut kivaa ominaisuutta, hyi.

No minulla oli ensimmäisessä omassa asunnossa ulko-ovi, jonka sai kunnolla kiinni vain ULKOAPÄIN. Kiva oli illalla soitella kavereille /iskälle , että tulkaa tuuppamaan ovi kiinni kun käyn kohta nukkumaan. .

Ja ehdin minäkin pelästyä itsekseen aukeillutta ovea kunnes homma selvisi. .. Noin 2vkoa muuton jälkeen.

Eli nukuin pari viikkoa ovi auki. Kiva.

Olen asunut asunnossa jonka ulko-ovi ei pysynyt kiinni, eikä pelottanut yhtään, tunsin kaikki naapurit ja kerrostaloissa alaovet ovat kuitenkin yön yli lukossa.

127 hours - elokuvan taustalla oleva tositarina olisi kyllä hyytävä skenaario.

Näkökenttä jakaantui kuin se olisi rumasti repäisty kahtia ja koetettu liittää yhteen vähän epäonnistuneesti. Muistaakseni se alkoi lueskellessani tätä palstaa ja lukeminen muuttui äkkiä todella vaikeaksi, kun rivit katkeilivat ja yhdistyivät väärin. Tätä kesti noin puoli tuntia. Jälkeenpäin lueskelin, että taisi olla kyseessä tämä aura, jota migreenistä kärsivät näkevät. Itselleni kokemus oli todella pelottava, koska kerta oli ensimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:03"]

Olin äitini luona talonvahtina, kun he olivat etelässä. Katsoin olkkarissa tv:tä, ja pieni vauvani nukkui makuuhuoneessa. Yhtäkkiä itkuhälyttimestä alkoi kuulua naisen ääntä, ihan kuin kuiskailua.

Juoksin makuuhuoneeseen ja vauva nukkui ihan tyytyväisenä. Luulen että hälytin oli ottanut radiosignaalia jostain lähellä olevasta laitteesta. Tilanne oli joka tapauksessa todella karmiva!!!

Riivattu-nimisessä kauhuelokuvassa on samanlainen kohtaus.

Ne jotkut itkuhälyttimet ottavat signaalia naapurista, jos sielläkin on itkuhälytin. Meilläkin oli sellainen, josta kuului välillä puhetta, joka osoittautui sitten naapurin puheeksi. Näitähän on kauhuleffoissa käytetty, mutta ihan arkipäiväinen imiö tämä on.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 11:04"][quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:38"]Masennusaikanani tapahtunut outo juttu. Heräsin keskellä yötä siihen että eteisestä kuului sellanen ääni joka tulee kun joku avaa oven ja laittaa henkarin naulakkoon. Sen jälkeen seurasin liikkumatta kauhun kangistamana sängystäni  kuinka jokin hahmo meni istumaan olkkarin sohvalle, jossa selkä makkariin päin.Makasin liikkumatta sängyssä "hahmoa" ja ja kelloa tuijottaen yö kolmesta aamu kuuteen, kunnes havahduin ajattelemaan järjellä että koiratkaan ei reagoi mitään, ei siellä kukaan ole. Nousin ylös eikä ollutkaan. En vieläkään tajua miksi siinä iski niin jäätävä kauhu etten uskaltanut liikkuakaan, vieläpä niin moneen tuntiin. Ikinä aiemmin eikä ton jälkeen moisia kuvitteellisia ääniä/hahmoja tullut eteen.Veikkaan että se liitty siihen että olin silloin masentunut ja hyvin stressaantunut.

Mä näin näitä hahmoja koko teini-ikäni. Alkoi 14v ensimmäisen sydänsurun myötä ja viimeisen (?) Näin 28v ennen pitkäikäisen suhteen päättymistä. Luojankiiton sinkkuaikoina ei noita "yöheräämisiä" tullut kun yksin asustelin. Tosin ei se vähemmän pelottavaa ole seurassakaan...oviaukkojen ohitse kävelevät hahmot....sängyn suuntaan kääntyvät päät...kerran jopa heräsin siihen tunteeseen kuin joku olisi istunut sängyn laidalle ja kun avaan silmät, siinä istuu tällanen olento. Saakeli että nopeasti karkasin sängystä huoneen toiselle laidalle ja valot päälle. En tiedä mitä nämä ilmiöt ovat, mutta ulkomailla on käsite shadow people. Ohiksena vielä, että olen minäkin elämässäni sairastanut 2krt masennuksen. Ekaan sairastuin 26v js toka kerta oli 33 vuotiaana. Erityisherkkyyttä?

En oo kuullutkaan tästä shadow people- hommasta. Itse olen jo vuosia nähnyt sellaisia varjomaisia hahmoja väsyneenä pimeän aikaan. Varsinkin autoteillä näitä näkyy, seisovat tai kulkevat tien laidassa tai juoksevat auton rinnalla. Ajattelen näiden olevan väsyneiden aivojen tuotoksia.

Kaverini näki näitä hyppivän auton alle. Aika vaarallista ajaessa. Hänellä se tosin johtui varmaan huumeista ja psykoosista.

Näin näitä hyppivän auton alle teininä kun istuin etupenkillä ja yritin pysyä väkisin hereillä. En ollut psykoosissa enkä huumeissa.

Heräsin pikkukaupungissa asuessani yöllä johonkin ääneen ja jatkoin nukkumista. Aamulla selvisi, että narkkari-murtovaras oli yöllä yrittänyt murtautua asuntoon edellisen keikan saalis mukanaan, mutta oli onneksi ottanut yliannoksen ja sammunut oveni eteen, mistä poliisit oli sen aamulla poimineet mukaansa.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla keittiön pöydällä kaksi särkynyttä lasis.Illalla olivat ehjät ja olin yksin kotona.

Joko kävelet unissasi tai sitten et vain ollut yksin kotona (yöllä nukkuessasi).

Tämä ei ollut pelottavaa, mutta selittämätöntä. Olin ollut pienehkössä leikkauksessa joulunalusviikolla ja voimia säästääkseni sekä koska raskaita töitä en saanut tehdä, olin päättänyt viettää jouluttoman joulun yksikseni. Istuin siis sohvalla lukemassa ja oli se kohta jouluaattopäivää kun kaikki hulina on jo hiljennyt, autoliikennekin lakannut. Siinä siis istuin, mitään parasetamolia vahvempaa en ollut ottanut. Äkkiä kuulin pääni yläpuolelta kuin hopeisen kellon kirkasta sointia, joka helkkyi muutamia kertoja peräkkäin. Se oli ihana ääni, kirkas ja sointuva. Mitään laitteita tai esineitä ei minulla ole, joista voisi kuulua sellainen ääni enkä asu kerrostalossa. Tuntui, että joulu tuli sittenkin :).

Sain asunnon talosta, jonka lempinimi "puliukkokatu" ja jatkuva muuttoliikenne kertoi paljon alueen tasosta, mutta lapsettomana parikymppisenä en antanut asian häiritä. Muutin loppukesästä, elokuussa.

Eräänä iltana join teetä keittiössä, kun raollaan olevasta tuuletusikkunasta lensi kaljapullo ! Pari päivää myöhemmin heräsin yöllä epämääräiseen meteliin ja noustessani sängystä en nähnyt mitään outoa, mutta aamulla huomasin että pyöräteline oli nostettu parvekkeen kaidetta vasten.  Asuin siis ensimmäisessä kerroksessa, mutta en ihan maantasalla. Muutin pois puolen vuoden  jälkeen koska olo kävi turvattomaksi.