Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:22"]

Sain nuorena omituisen reaktion nukahtamislääkkeestä. Heräsin siihen että luulin ikkunasta tulevan vihreää valoa. No, ei näkynyt kun heräsin, mutta kun laitoin lampun päälle niin viiston katon rappaukset näyttivät valuvan kohti nurkkia.

[/quote]

Jännä juttu, minulle tuli vähän samanlainen ilmiö nukahtamislääkkeestä (Stilnoct). Sain unihalvauksen ja katselin kauhuissani ympärilleni, kun seinistä näkyi valuvan pimeässä jotain tummaa nestettä.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 12:52"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 12:45"]Meillä asuu kotikummitus, se on seurannut mua lapsesta lähtien.
Joskus pohdin jopa sitä mahdollisuutta että olen päästäni viallinen. En ole asiasta ja tapahtumista avautunut, etten saa hullun leimaa.
Viime vuosina tyttäreni on aistinut ja huomannut tämän myös, ilman että olen omista kokemuksista puhunut hänelle. Mies ei vielä ole kommentoinut ääniä, tapahtumia ja muita kummallisuuksia, joko tämä kummitus välttelee häntä tai mies ei ole riittävän herkkä kokemaan ja kuulemaan näitä asioita.
[/quote]

Näitä pieniä ja suurempia tapahtumia on vuosien varrella ollut satoja.
Viimeisin oli kuukausi takaperin kun mies oli yövuorossa, tyttäremme nukkuu silloin vieressäni. Makuuhuoneessa on pimentävä yöverho ja nukummekin aina suljetun oven takana jolloin makuuhuone pysyy pimeänä myös aamuisin. Normaaliin tapaan illalla nukkuessa sammutin valot yöksi, vessaan jätin että yöllä näkee kompuroida sinne. Yöllä vessaan mennessäni koko asunnossa oli täysvalaistus lukuunottamatta sitä vessaa. Jos makuuhuoneen ovi olisi ollut auki, oltaisiin herätty valoihin jo sytysvaiheessa, tuo tapahtuma oli onneksi vähemmän pelottava.
[/quote]

Lisään vielä, että en ole osannut selittää näinä vuosina itselleni mikä tai kuka tuo on.
Monet muutotkaan ei ole tilannetta ratkaissut, jokseenkin on vaikea uskoa että joka paikassa olisi joku uusi "henki".
Tuskin se paha on, kun 36 vuoden jälkeenkin olen vielä kunnossa, jotenkin tuntuu että se ei edes tarkoituksella hae huomiota, elää vaan omaa " elämäänsä" minun/meidän rinnalla.
[/quote]

Jotkut henget voivat olla "kiinnittyneitä" esineisiin. Esim jos vaikkapa sinulla on menehtyneen läheisesi sormus sormessa jatkuvasti niin läheisesi henki voi kulkea mukanasi sen sormuksennkautta joka paikkaan minne sinäkin menet.
Koska tapahtumat tapahtuvat kotonasi niin kyseessä voi olla vaikkapa jokin tuoli jonka olet joskus jostain ostanut/saanut ja joka on ollut kuolleelle tärkeä.

Tätä on vaikea yrittää selittää, mut siis toivottavasti ymmärrät sen mitä nyt haen takaa tällä. :)
Pelätä ei tarvitse ellei meno ala menemään pelottavaan suuntaan. Vaan tuo vaikuttaisi olevan ystävällinen ja suojelemassa sinua ja perhettäsi. :)

Olin ostanut kirpputorilta vanhan villaliivin, sellaisen jota mummot käyttää. Olin yksin kotona ja katsoin tv:tä, liivi oli kuivaustelineen päällä samassa huoneessa.
Mulle tuli yhtäkkiä pelottava tunne, ahdisti. Näin sivusilmällä kuinka kuivausteline liikahti, kuin joku olisi tönäissyt sitä. Käännyin epäuskoisena katsomaan ja kuivumassa olevat vaatteet heiluivat. Tarkistin kaikki ikkunat jos tuuli olisi saanut sen aikaan, kaikki oli kiinni. Lähdin asunnosta ja muutamaan yöhön en nukkunut siellä, liivin heitin roskiin. Pelko oli kamala jotain kohtaan mitä ei näe eikä ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 07:53"]

Poistuin yön pikkutunneilla eräästä helsinkiläisestä homobaarista ja jonkin aikaa käveltyäni tuntui että takaa kuuluvat askeleet seurasivat minua. Yritin huomaamattomasti vilkuilla taakseni ja takanani todella käveli joku, jonka kasvoja en tunnistanut siinä valaistuksessa. Nopeutin askeliani, jolloin seuraaja teki samoin. Siinä vaiheessa kylmäsi ja ajattelin mitä teen, sillä lähistöllä ei olisi ollut ketään kuulemassa avunhuutojani. Kun olin tarpeeksi lähellä kotia, lähdin juoksemaan ihan kotiovelle asti. Luulin että kerrostalon alaovi olisi ehtinyt mennä kiinni perässä, mutta kuulin jonkun harppovan portaita perässäni, joten paniikissa sovitin avaimen lukkoon ja löin oven kiinni perässäni. Se ei loppunut vielä siihen, nimittäin tämä hiippari löi tai potkaisi oveani perästä. Sydän hakkasi varmaan kahtasataa. Tapahtuman jälkeen en ole koskaan lähtenyt yksin juhlista. Jouduin kyllä muuttamaan uuteen asuntoon, sillä ovelleni tehtiin myöhemmin ilkivaltaa (töhrittiin), joten en uskaltanut enää asua siellä.

[/quote]vihaajat vihaa

Huomasin että en ollutkaan yksin.

Oikeesti mitään muuta pelottavaa ei ole kuin joutua Jumalan tuomioistuimen eteen. Se tuomio kun on lopullinen, valitusoikeutta ei ole. Tuomio on kylläkin täysin oikeudenmukainen.

Lapsuudenkodissani asui oman kokemukseni mukaan jonkinlainen keppostelija, joka tykkäsi viedä tavaroitani ja palautella niitä hassuihin paikkoihin. Saatoin siis etsiä vaikka hiusharjaa, jota ei näkynyt missään, käydä etsimässä sitä vessasta, ja takaisin huoneeseeni tullessani siinähän se, keskellä mattoa lattialla. Olen siis kyllä itsekin kokenut sen varmaan kaikille tutun tunteen kun etsii jotain, mikä on suoraan nenän edessä tai kädessä, mutta nämä olivat jotenkin erilaisia. Opinkin sellaiseen tapaan, että aina kun joku oli hukassa, pyysin ääneen voisikohan sen palauttaa koska tarvitsisin sitä, kävelin viereiseen huoneeseen, odotin hetken ja siellähän se oli sillä aikaa ilmestynyt johonkin suoraan näkösälle. Tämä sama toistui joskus kavereidenkin seurassa, joten siksikin tuntuu hassulta että kaksi ihmistä missaisi jonkun tavaran keskellä lattiaa tms.

Huoneessani oli myös sellainen hakalukko, jolla oven sai lukittua raolleen, ettei koirani pääsisi sinne päiväsaikaan koulussa ollessani. Kerran olin huoneessani, ja kun olin tulossa pois, huomasin että minut oltiin lukittu huoneeseeni. Näin isäni pihalla ikkunasta, joten avasin ikkunan ja kysyin miksi hän laittoi salvan lukkoon, mutta hän kertoi olleensa pihalla jo jonkun aikaa eikä ollenkaan käyneensä yläkerrassa missä huoneeni sijaitsi. Isäni ei olen mitenkään sellainen luonne, joka tuollaisia jekkuja tekisi, joten laitoin tämänkin tuon keppostelijan piikkiin. Eihän tuokaan mitään vakavaa ollut, sain haan avattua itse oven raosta ja pääsin helposti pois huoneestani, mutta tämä hieman karmi kun sitä ei ollut niin helppo selittää jollain hetkellisellä aivohäiriöllä.

Saman talon pihapiirin saunarakennuksessa tapahtui ilmeisesti myös kaikenlaista, kuului ovien aukeamista ja sulkeutumista, askelia oven ulkopuolelta (ilman että näkyi jälkiä lumessa) ja itse rakennuksen sisältä vaikkei ketään ollut paikalla, mutta näitä en ole itse kokenut koska olen vältellyt tuohon rakennukseen menemistä yksin tai ilta-aikaan, koska olen aina pitänyt sitä jokseenkin karmivana.

En muuten oikein usko yliluonnolliseen, tai pidä mitään "keppostelijaa" ainoana mahdollisuutena kokemuksilleni, enemmänkin sellaisena kevytmielisenä selityksenä omituisille kokemuksille, joita tuossa talossa sattui jatkuvasti, mutta joihin en enää sieltä muutettuani ole törmännyt. Isäni asuu edelleen ko. talossa, mutta hän suhtautu yliluonnolliseen vielä enemmän hömpötyksenä kuin minä, joten en ole viitsinyt kysyä katoileeko häneltä tavarat usein :)

[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 13:43"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 12:52"][quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 12:45"]Meillä asuu kotikummitus, se on seurannut mua lapsesta lähtien.
Joskus pohdin jopa sitä mahdollisuutta että olen päästäni viallinen. En ole asiasta ja tapahtumista avautunut, etten saa hullun leimaa.
Viime vuosina tyttäreni on aistinut ja huomannut tämän myös, ilman että olen omista kokemuksista puhunut hänelle. Mies ei vielä ole kommentoinut ääniä, tapahtumia ja muita kummallisuuksia, joko tämä kummitus välttelee häntä tai mies ei ole riittävän herkkä kokemaan ja kuulemaan näitä asioita.
[/quote]

Näitä pieniä ja suurempia tapahtumia on vuosien varrella ollut satoja.
Viimeisin oli kuukausi takaperin kun mies oli yövuorossa, tyttäremme nukkuu silloin vieressäni. Makuuhuoneessa on pimentävä yöverho ja nukummekin aina suljetun oven takana jolloin makuuhuone pysyy pimeänä myös aamuisin. Normaaliin tapaan illalla nukkuessa sammutin valot yöksi, vessaan jätin että yöllä näkee kompuroida sinne. Yöllä vessaan mennessäni koko asunnossa oli täysvalaistus lukuunottamatta sitä vessaa. Jos makuuhuoneen ovi olisi ollut auki, oltaisiin herätty valoihin jo sytysvaiheessa, tuo tapahtuma oli onneksi vähemmän pelottava.
[/quote]

Lisään vielä, että en ole osannut selittää näinä vuosina itselleni mikä tai kuka tuo on.
Monet muutotkaan ei ole tilannetta ratkaissut, jokseenkin on vaikea uskoa että joka paikassa olisi joku uusi "henki".
Tuskin se paha on, kun 36 vuoden jälkeenkin olen vielä kunnossa, jotenkin tuntuu että se ei edes tarkoituksella hae huomiota, elää vaan omaa " elämäänsä" minun/meidän rinnalla.
[/quote]

Jotkut henget voivat olla "kiinnittyneitä" esineisiin. Esim jos vaikkapa sinulla on menehtyneen läheisesi sormus sormessa jatkuvasti niin läheisesi henki voi kulkea mukanasi sen sormuksennkautta joka paikkaan minne sinäkin menet.
Koska tapahtumat tapahtuvat kotonasi niin kyseessä voi olla vaikkapa jokin tuoli jonka olet joskus jostain ostanut/saanut ja joka on ollut kuolleelle tärkeä.

Tätä on vaikea yrittää selittää, mut siis toivottavasti ymmärrät sen mitä nyt haen takaa tällä. :)
Pelätä ei tarvitse ellei meno ala menemään pelottavaan suuntaan. Vaan tuo vaikuttaisi olevan ystävällinen ja suojelemassa sinua ja perhettäsi. :)
[/quote]

Joo uskon että jostain tälläisestä on kyse, kyllähän tilanteet välillä on pelottavia, mutta vuosien mittaan niihin on tottunut.
Sitä vaan mietin että kuka läheinen, joku joka on poismennyt varhaislapsuudessani. Tällaisten henkilöiden tavaroita minulla ei ole.
Olen joskus pyörittänyt ajatusta ei syntyneestä kaksosestani, toinen meistä ei koskaan kehittynyt. Minulta on leikattu ns.paise josta löytyi hiuksia ja kynsiä, ja silmäni ovat eriparia, toinen vaaleansininen ja toinen ruskea.

up! Näitä on "kiva" lukea yksin kotona :D

Up

En ollut kokonaan yksin käydessäni kotonamme, mutta yksin huoneessani ja raskaana. Oli jouluaattoyö ja perheemme oli menossa nukkumaan. Laitoin radion kiinni ajatellen, että :"Harmi sulkea nyt, kun Elvis juuri lauloi niin upeasti Jouluyö juhlayötä." Kävelin makuuhuoneeseen, menin sänkyyn ja samalla hetkellä alkoi sivupöydällä ollut mummolta lapsena lahjaksi saamani koristejoulukirkko soida itsekseen - samaa laulua. Joulukoristeessa siis oli soittorasia, mutta se soi nyt aivan ilman vetämistä ja reippaaseen tahtiin soikin. Odotin hetken ja nousin ylös, tartuin vetoavaimeen ja pidättelin sitä, ettei vanhempani herää soittoon. Vähän kylmäsi, mutta ihmeellisesti rauhoituin hetken kuluttua täydellisesti ja nukahdin.

Heti joulupäivän aamuna tasan klo 7.00 heräsimme koko perhe siihen, että keittiössä ollut joulukoristetaulu tipahti alas ja laittoi valot päälle tippuessaan. Mieleeni tuli heti mummoni, joka oli kuollut puolitoista vuotta sitten ja jonka luona aina oli monet ihanat joulut vietetty.

Kun kerroin vanhemmilleni tämän jälkeen myös edellisillan oudosta soittorasiasta, kertoi äitini, että hänkin olis kokenut saman asian. Äiti oli pakkaillut ja järjestellyt edesmenneen äitinsä jäämistöä, kun äkkiä varastohyllyllä ollut (mummoni samanlainen oma) koristejoulukirkko alkoi itsestään soida, vaikkei hän ollut edes koskenut siihen tai tuottanut mitään tärinää tms. 

Aika spooky koriste, en ole halunnut ottaa sitä omaan kotiini ;-)

up!

Pelottavinta on varmaan se kun olimme lomalla yhdessä vanhan itäblokin maan pääkaupungissa. Majottauduimme apartment tyylisessä ratkaisussa joka oli keskellä kaupunkia, mutta katu jolla se sijaitsi oli sivukatu, jolla ei enää yksin olisi tehnyt mieli liikkua pimeällä.

Huoneistot olivat kaikki kaduntasossa ja majoituspaikan ulko-oveen joka lähti suoraan kadulta oli eri avain kun itse huoneistoon. Heräsin keskellä yötä valtavaan hakkaavaan ääneen. Tuntui että koko talo tärisi. Muutamia jyrisevän kovia koputuksia. Tauko. Uudestaan. Tätä kesti noin viisitoista minuuttia. Tuntui kun joku olisi raivolla halunut tulla sisään ja takonut ulko-ovea molemmin käsin niin kovaa kun vain pystyi. Sanomattakin selvää etten uskaltanut nousta ylös tarkistaakseni tilanteen.

Vihdoin ääni lakkasi ja ehdin hengähtää. Yhtäkkiä kuulin saman takovan koputuksen meidän huoneiston ovelta. Sydän kurkussa nostin päätä ja katsoin ovelle. Oven alta näin että käytävään oli sytytetty valot ja että joku seisoi oven takana. Jalkojen varjot näkyivät oven alta. En tietenkään taaskaan uskaltanut nousta tarkistaakseni tilanteen. Nämä voimakkaat koputukset meidän oveen kestivät muutaman minuutin ja loppuivat. Kun oli ollut hetken hiljaista kurkkasin taas ovelle. Käytävä oven alta oli pimeänä enkä nähnyt enää minkäänlaisia varjoja. En ollut kuullut askeleita kun oven taakse oli joku tullut enkä myöskään askeleita jotka olivat lähteneet pois. Hassua sinäänsä koska aistit sillä hetkellä olivat varmaan aika herkässä tilassa. Loppuyö sujui täydellisen hiljaisuuden vallitessa. 

Toki olen usein miettinyt että mitä asiaa tällä koputtajalla on voinut olla, miksi tuli juuri meidän ovelle?

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:03"]

Olin äitini luona talonvahtina, kun he olivat etelässä. Katsoin olkkarissa tv:tä, ja pieni vauvani nukkui makuuhuoneessa. Yhtäkkiä itkuhälyttimestä alkoi kuulua naisen ääntä, ihan kuin kuiskailua.

Juoksin makuuhuoneeseen ja vauva nukkui ihan tyytyväisenä. Luulen että hälytin oli ottanut radiosignaalia jostain lähellä olevasta laitteesta. Tilanne oli joka tapauksessa todella karmiva!!!

[/quote]

Riivattu-nimisessä kauhuelokuvassa on samanlainen kohtaus.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 22:02"]Rakas kissani 17 v kuoli.Pari yötä kuoleman jälkeen,makasin sängyssä nukahtamaisillaan.Keittiöstä kuului murahdus,jonka kissani päästi aina hypätessään alas jostain.Tassuttelun ääni kuului,kun kissa lähestyi sänkyäni,kuten aina eläessään.Makasin sängyssä kauhusta jäykkänä ja kuuntelin.Kissa hyppäsi jalkojeni päälle nukkumaan kuten aina teki.Makasin kaikki ihokarvat pystyssä,enkä uskaltanut liikahtaa,koska se ei voinut olla totta.Kun vihdoin  uskalsin liikuttaa jalkojani,siinä ei ollut mitään.Joku sanoi valveuneksi,mutta tiedän,että kissani  tervehti minua viimeisen kerran. [/quote] Kissasi todellakin tuli katsomaan, että sulla on kaikki hyvin ja jätti omat jäähyväisensä tuolla tavalla. ♡

[/quote]

Sitten olisi ollut karmivaa jos kissa olisi vielä vetänyt kuolleena kunnon kuset siihen sänkyyn.

Lisäääää näitä on kiva lueskella!
Asuin kotona vielä ja oltiin äidin kanssa kahdesta. Oli yö ja katoin tv äidin huoneessa, kun hän siinä vieressä oli tietokoneella..yhtäkkiä kylppäristä kuuluu kamala pauke, vähän ihmeissään mentiin katsomaan et mitähän ihmettä niin pyykkikorin päältä oli 3 päällekkäin olevaa pyöreää vatia "tippunut" lattialle, irti toisistaan ja kolmion muotoon.

Tässä taannoin olin menossa suihkuun ja jätin puhelimen tv tason päälle, suunnilleen keskivaiheille tv tason pituus suuntaa ajatelleb. Suihkussa ollessa kesken hiusten pesun kuuluu olohuoneesta kolahdus, en tiiä mutta ekana tuli mielee et kissa varmaa pudottanu puhelimen lattialle. Suihkusta tullessa huomaan puhelimen väärinpäin lattialla tvtason päädyssä , ei puolessa välissä mikä olisi ollut loogista? Ja tätä kirjottaes meni tvstä äänet...hyi helvetti!

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 20:47"]Mun telkkarin punainen valo vilkkuu välillä! Mä en ole hullu! Se vilkkuu ihan oikeesti sillon tällön!
[/quote]
Silloin kun tvn valo vilkkuu niin se päivittelee itteensä tai jotain sen tyylistä.

lisäää

Siis tää ei välttämättä kuulosta pelottavalta mutta se oli aika karmivaa.

Eli istuin lentokoneessa ja luin kirjaa joka kertoi henkiolennoinsta ja kolmesta toivomuksesta. Olin lukenut sen loppuun ja oottelin et lentokone lähtis liikkeelle. Päätin ihan huvikseen vaan kokeilla lausua toivomuksia joten hiljaa mutisin" kunpa tää kone nyt lähtis". Järkytyin ku sitten juuri minun toivomuksen jälkeen lentokone lähti rullailemaan kiitorataa kohti. Jäi kyllä toivomukset vähiin😑

tai jo aiemmin mainittuna tämä...

https://soundcloud.com/kultasointu/luonto-soi-osa-13-metsojen