Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 10:34"]

Asuin siihen aikaan yksin kaksiossa eli asunnossani oli yksi makuuhuone. Olin sängyssä menossa nukkumaan ja sängyn vieressä oleva jalkalamppu oli päällä sekä lampun vieressä oleva tuuletusikkuna auki. Tuuletusikkunassa ei vielä silloin ollut hyttysverkkoa. Yhtäkkiä ilkkunasta lensi sisälle valtavankokoinen yöperhonen. Sen siipien kärkiväli oli noin parikummentä senttiä. Se lensi aluksi suoraan kohti, joten pomppasin kauhuissani ylös sängystä ja väistin sitä siirtymällä kiinniolevaa ovea kohti. Se pyöri sängyn yläpuolella ja lensi sitten lamppuun kuvun sisälle, jossa se näkyi isona tummana möykkynä. Kurkotin nopeasti laittamaan ikkunan kiinni ja napsautin valon sammuksiin lattialla olevasta katkaisijasta. Menin ulos huoneesta, ja laitoin oven kiinni ja sinetöin oven alareunan sohvalla olleella viltillä, jottei ötökkä pääsisi huoneesta ulos. Seisoin hetken olohuoneessa miettimässä mitä teen ja päätin ajaa vanhempieni luo nukkumaan, sillä he asuivat samassa kaupungissa. Menin sinne ja äitini oli vielä hereillä. Kerroin ötökästä ja me päätettiin mennä aamulla katsomaan mikä se on. Nukuin sen yön kotona vanhassa makuuhuoneessani. Aamulla ajoimme asunnolle Raid-pullon kanssa. Menimme makuuhuoneeseen ja suljmme taas oven perässämme, ettei ötökkä karkaisi. Suihkutin Raidia lamppuun ensimmäiseksi ha kiipesin sitten sängyn päälle, jotta voisin kurkata lampun kuvun sisälle. Ei mitään. Huoneessa ei ollut muita huonekaluja kuin kiinteät vaatekaapit ja sänky, eikä sängyn allakaan ollut mitään. Tyhjensin vaatekaapit vaatteista yksi vaate kerrallaan, mutta yhtään ötökkää siellä ei majaillut. Tutkittiin tarkemmin sängyn petivaatteet ja patja. Ei mitään! Jouduin myöntämään, ettei huoneessa ollut mitään ötökkää, ei iso yöperhosta eikä edes hämähäkkiä. Myöhemmin yritin löytää kyseisen ötökän internetistä, mutta eihän Suomessa sellaisia ole. Ja Suomessa kuitenkin asuin. Oli pakko uskoa. Että olin nähnyt valveunta tai muuten vaan kuvitellut koko ötökän. Vuosia myöhemmin olen muutaman kerran "nähnyt" pienemmän perhosen sekunnin tai kaksi hyvin väsyneenä ollessani. Pakko sen siis oli olla kuvitelmaani, mutta on melkoisen pelottavaa, että väistelin sitä huoneessa, jossa oli valot päällä, ja lopulta lähdin jopa kotiin nukkumaan sen takia.

[/quote]

Ihan hyvin on voinut olla esim. syreenikiitäjä. On livenä melkoisen vaikuttavan kokoinen, siipien kärkiväli voi olla jopa 12cm. Sellainen kun lentelee lampun ympärillä ja varjoja heijastuu seinille, niin voi hyvin vaikuttaa 20-senttiseltä.

KIITÄJÄ

Olin yöllä olohuoneessa katsomassa leffaa. Makkarista kuului yhtäkkiä hirveä kolahdus. Kaksi taulua oli tippunut yhtä aikaa seinältä lattialle. Outoa vaan oli että naulat oli yhä seinässä ja taulun takana oleva lanka ehkä. Samaan aikaan makkarissa nukkuva 9kk ikäinen poikamme heräsi, alkoi nauramaan, vilkuttamaan ja puhumaan makkarin nurkkaan katsoen. Koiramme ei suostunut tulemaan makkariin vaan vinkui vaan oven edessä. Muutakin tämmöistä tapahtui kyseisessä asunnossa. Muutto tuli melko nopeaa tuon jälkeen.

Up

Kerron tämän vaikka se ei käynytkään itselleni vaan äidilleni joskus kultaisella 80-luvulla.

Olin ihan pikkuvauva ja oltiin oltu koko perheen voimin nukkumassa. Keskellä yötä äitini oli lähtenyt makuuhuoneesta käymään vessassa. Oli kuullut vessan oven takaa käytävästä selvät askelten äänet ja tietysti ajatteli että isäni on kanssa noussut ja lähtenyt vessareissulle. Tullessaan takaisin makuuhuoneeseen nukuttiin isäni kanssa siellä kuin tukit.

Oli vissiin vähän aiemmin menehtynyt äidin äiti tullut jättämään hyvästit. Oli nimittäin kuollut sinä samana yönä. Äiti tietenkin säikähti suunnattomasti pohtiessaan mistä askeleet olivat tulleet mutta myöhemmin on ymmärtänyt että äitinsä vain oli ollut.

Kun ostin tämän talon parikyt vuotta sitten, asuin yksin. Tyypillinen 50 luvun talo kaupungin kyljessä. Ekana yönä näin unta tai en tiedä olinko valveilla, niin sängyn päässä seisoi vanha harmaahapsinen nainen. Aamulla muistin sen hyvin, vaikka normaalisti en unia muistakkaan. No sitten viitisen vuotta myöhemmin naisystäväni muutti luokseni ja hän kertoi, että oli yöllä nähnyt vanhan naisen sängyn vieressä. En ollut puhunut omasta kokemuksestani hänelle, mutta tuntomerkit olivat samat. No aikoinaan kuulin, että tässä talossa oli kuollut vanha nainen ja näin kuvankin hänestä naapurissa. Vaikea sanoa oliko sama,mutta tiettyä yhdennäköisyyttä oli. Nuo ovat olleet ainoat oudot kokemukset ja olisi mielenkiintoista kokea ne uudelleen. Ehkä mummeli kävi vaan tsekkaamassa uudet asukit?

Tämä tapahtui aika vasta. Ei ehkä pelottavinta ikinä, mutta aika karmivaa. Ostin lapselle vappuna foliopallon, sellaisen angry birdsin. Pallosta katkesi naru ja se unohtui tuonne lapsen huoneen kattoon. Tässä eräänä iltana istuin muiden jo nukkuessa olohuoneessa ja katsoin tv:tä. Yhtäkkiä näin liikettä lapsen huoneesta ja se pallo oli tyhjentynyt sen verran, että oli laskeutunut noin puolentoista metrin korkeuteen. Pallo liikkui kohti minua ja tuijotin sitä irvistävää "lintua" ihan lamautuneena. Noin parin metrin päässä pallo nousi taas ilmaan ja lähti takaisin päin. Kiersi siis ilmastoinnin mukana sitten siellä huoneessa toisen samanlaisen kierroksen. Tajusin kyllä melko nopeasti mistä on kyse, mutta aluksi säikähdin. Liikaa kauhuelokuvia katsoneena ehdin jo ajatella, että kunhan tuo pääsee riittävän lähelle minua niin hyökkää päälle :D liikkui sillä tavalla hitaasti siis, varmaan 40s meni lapsen huoneesta minun eteeni. Hyh..

Tätä keskustelua muutaman illan lukeneena voin sanoo että hieman kummastutti kun olin heräävinäni kahdedti siihen kun joku nuolee mun varpaita... Hyi.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 16:16"]Olin ekoja kertoja eron jälkeen yksin kotona, kun lapset olivat isällään. Istuin koneella kaikessa rauhassa kun yhtäkkiä selän takaa kuuluu "halaa minua, äiti" sellaisella pikkutytön äänellä. Liki lusikallinen housussa sykähdän ympäri, sydän hakaten tuhatta ja sataa. Tyttären sellaisesta puhuvasta nukesta loppui patterit, ja ilmeisesti sai jonkun vikan virtapiikin. En ole ikinä säikähtänyt niin pahasti. [/quote] Onko vaaleahiuksinen nukke, jolla on muistaakseni vaaleanpunaista mekossa. Amanda-niminen, vihaan sitä nukkea :D

[/quote]

No just toi kammottava epeli! Ja niin olen vihannut minäkin viimeistään tuon kokemuksen jälkeen :D

Up

Varmasti löytyy joltain vielä jaettavaa! :)

Huuuhhhuh, luin koko ketjun ja tästä lähin en käytä itkuhälytintä, en käy mökillä enkä lenkillä yksin, en osta vappupalloja, en nuku yksin enkä varmasti käytä unilääkkeitä! :D

Up

Mulla on kanssa seurannut tuo vappupallo. Tuli olkkarissa aivan suoraan kohti. Vaikka oli Nalle puh-foliopallo, ja päiväsaikaan, niin se oli todella karmaisevaa. Hyi, yök.

Mikä tämä yks apina-lelu oli nimeltään. Sitä kun painoi eri kohista päästä tai raajoista, niin päästi aina erilaissen äänen. Yksi yö, kun olin nukkumassa, tämä apina rupesi sängynpäädyssä käymään kaikki äänet läpi. Silloin meinasin juosta ovesta. 

En voinut, kun olin yh, ja lapsi oli nukkumassa. Joo, en ollut yksin, mutta tavallaan olin kuitenkin.

Asumme vanhassa talossa maaseudulla. Kaikenlaista selittämätöntä on tapahtunut melkein jokaiselle perheenjäsenelle. Outoja koputuksia öisin, selvästi kuuluvaa puhetta naapurihuoneesta, askelia portaissa ja oven avaus/kiinnimenoääniä vaikka ovet eivät liikkuisi. Tavaroita katoaa ja löytyy ihan kummallisista paikoista, esim. Avaimet katoavat hyllyltä eteisestä ja löytyvät tunnin kuluttua yläkerran portaista. Peileistä näkyy joskus takana liikkuva hahmo, useamman kerran vieraat kertovat nähneensä meillä "lapsia" jotka vilahtavat silmänurkassa. Lasten juoksuaskelia kuuluu myös. Monesti myös kun tulee johonkin huoneeseen, tietää että tuolla nurkassa on joku, vaikkei siellä ketään näkyisikään. On vain tunne että siellä se on. Makuuhuoneiden ovet aukeilevat yöllä itsestään. Tiedossa on, että talossa on tapahtunut aikojen saatossa kaikenlaista, asukkaita, niin aikuisia kuin lapsiakin on kuollut taloon sairauden takia, yksi synnytykseen liittyvä kuolema sotien ajalta ja kaksi itsemurhaa. Emme kuitenkaan pelkää ilmiöitä, ei ole tullut koskaan tunnetta että ne uhkaisivat meitä millään lailla. Ei täällä kyllä vieraat mielellään yövy.

tahtoo lisää!

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:33"]Ihmeellinen asia tapahtui pari vuotta sitten. Olimme mieheni kanssa veljen mökillä kahdestaan. Yöllä alkoi pissattamaan ja lähdin ulos huussiin, jäin sitten tupakalle terassille ja aloin tuijottamaan kun oli isot märät jalanjäljet terassilla ulospäin mökin ovelta! Ei ollut mieheni, hän nukkui kuin tukki koko ajan. 

Pelottavaa se oli. Ei ollut jälkiä siis sisään mennessä. Ryntäsin sisään kun tajusin. Mies nukkui rauhassa edelleen. Kerroin tämän aamulla miehelle ja myöhemmin veljelle jne. Kaikki vain naureskeli ja nauraa vieläkin. Tiedän tasan tarkkaan että joku siellä niitä jälkiä käynyt tekemässä!

On veli vaimoineen kelannut että jos  mökkinaapuri on käynyt tsekkaamassa kun outoa porukkaa siellä, mutta ei ole käynyt. Se tarkistettiin. Ja ne jäljet oli vain mökistä ulospäin. Aamuyöstä sitten alkoi kunnon ukkosmyrsky, jäljet meni pois. Olisi pitänyt tajuta ottaa kuva. Kukaan ei mua usko. 

Olen ihan täysijärkinen, normaali 40v nainen.  Jännä juttu. Yksin en sinne mökille mene koskaan, ihan varma. Jotain outoa oli tuossa.
[/quote]
Oisko voineet olla omat jälkesi? Kenkäsi pohjat olivat märät, et vain huomannut? Joillakin pinnoilla kosteus leviää ja jäljet voivat näyttää suuremmilta.

Lapsena vanhemmat pojat ahdisteli metsässä ja kyseli haluunko nussia. Olin sen verran kauhuissani, että juoksin nokkospuskaan. Myöhemmin tuli toinen lapsuuden ihana kokemus, kun joku yritti kuristaa minut kotitaloni edustalla.

Pakko myöntää, että noista molemmista jäi turvattomuuden tunne.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:02"]

Olin yksin kotona, katsoin 28 päivää -zombieleffaa, oli elokuun viimeinen viikonloppu enkä muistanut sitä. Ihan pimeää ja yhtäkkiä alkoi naapurustossa paukkua huolella (ilotulitusraketit).

[/quote]

Ei ihme että menee sekaisin kun katsoo melkein kuukauden samaa leffaa...

Olin lukioikäisenä yksin kotona... Oli pimeä marraskuinen alkuilta, isä oli töissä ja äitini ja siskoni reissussa. Oli koeviikko ja luin muistaakseni bilsan kokeisiin. Koska talo oli hiljainen ja autio, päätin lukea ääneen kasetille että ei tarvitsisi kuunnella hiljaisen talon rasahduksia jne. No, yhtäkkiä kesken lukemisen yläkerrasta kuului aivan jumalaton kolina, aivan kuin kattilakaapissa olisi kaikki kattilat ja niiden kannet kaatuneet. Ääni tuli myös kasetille eli en kuvitellut kuulemaani. Menin tarkastamaan keittiön kaapit mutta kaikki näytti aivan koskemattomilta. Soitin isälleni että tulee pian kotiin töistä, hyi hitto miten inhottava tunne siitä rytinästä jäi eikä mitään selitystä sille äänelle koskaan keksitty. 

Toinen pelottava juttui tapahtui paljon myöhemmin eikä ollut mitenkään yliluonnollinen, mutta muuten karmaiseva kyllä...oli pimeä syyskuinen ilta ja kova ukkonen riehui. Tykkäsin ja tykkään edelleenkin ukkosesta mutta yksin rivarikämpässä keskellä pimeää yötä se vähän pelottikin. Kämpässä oli valot päällä ja muistaakseni katselin telkkariakin kun yhtäkkiä ukkonen paukautti ihan lähellä alas johonkin muuntajaan... Tuntui että koko maa olisi revennyt siitä iskusta ja samantien koko kämppä oli aivan aavemaisen valon vallassa...kaikki valot jotka olivat olleet päällä paloivatkin puoliteholla ja pitivät outoa sirisevää ääntä... Istuin sohvalla pelon vallassa ja en uskaltanut liikahtaa milliäkään varmaan puoleen tuntiin ennenkuin ukkonen alkoi kaikota. Onneksi telkkari taisi sammua eikä mennyt rikki. Seuraavana päivänä näin naapureita ja kertoivat että heille oli käynyt samalla lailla. Kuulemma oli joku ylijännite tai muu sellainen jäänyt päälle ja se rikkoo tosi helposti sähkölaitteita. Itselläni ei mennyt onneksi mitään rikki, mutta oli kyllä oikeasti todella pelottava kokemus. Punertava valo ja se sähkölaitteiden kammottava sirinä..... Hrrrr.