Mikä kylässä syömäsi tarjottava sai oksennuksen nousemaan kurkkuusi?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 01:30"]

Pinaattikeitto on järkyttävää. Kaikki kasvissosekeitot ovat myös käsittämättömän pahoja. Söin erään kasvissyöjäkaverini luona juustokeittoa ja piti pidättää hengitystä etten haistanut sitä ja laatta meinasi lentää. Vihaan myös sitä kun suolaiseen ruokaan laitetaan joukkoon jotain makeaa, esim. ananasta pizzaan.

[/quote]

Mulla on sama juttu. Pinaatti vain maistuu suussani oksennukselta, vaikka tuoksuu hyvltä, en voi sille mitään. Noissa keitoissa oksetusta eivät aiheuta kasvikset vaan maitotuotteet, en tajua miksi hyvä kasvisaromi pitää pilata vauvanpuklun kaltaisella juoksettuneella maidolla.

Mieheni kummitädin luota olen saanut pahimmat ruokatraumani ikinä. Olimme menossa ensimmäistä kertaa tämän tädin luokse yhdessä ja kyselin mieheltä onko täti millainen kokki. "Muistaakseni hän laittoi aina tosi hyvää ruokaa", oli miehen vastaus. No, aamupalalla karmea totuus tämän tädin keittotaidoista paljastui.. Tätykkä oli tehnyt minulle ja lapselleni munakasta, johon oli laittanut juustoa. Maistelin munakasta, joka maistui hieman erikoiselta.. Ajattelin, että munakkaaseen oli käytetty jotakin hienompaa homejuustoa, josta maku tuli. Munakkaan seurana oli graavikalaa, jota en itse syönyt. Ihmettelin vierestä kalan voimakasta hajua.. Aamupalan jälkeen autoin tätiä siivoamaan keittiön ja siinä siivotessani käsiini osui juustoraastepussi jossa oli parasta ennen-päivämäärä mennyt jo paria kuukautta aiemmin. Pussi tuoksahti todella pahalta, aivan käyneeltä ja homeelta. Tajusin heti, mistä munakkaan outo haju oli johtunut. Hyi että, meinasi laatta lentää samantien! Jälkeenpäin kävi myös ilmi että tarjottu graavikala oli kuukautta aiemmin valmistettu. Pidän suurena ihmeenä sitä, ettei kukaan meistä kuitenkaan sairastunut näistä pöperöistä!

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:32"]Italiassa ollessani vaihto-oppilaana perheen äiti teki minulle joka päivä evääksi sämpylän. Leipä olisi muuten ehkä ollut ihan hyvää, mutta väliin oli tungettu jotain niin järkyttävän kitkerää valkoista töhnää! Vaikea kuvailla sitä makua, mutta ihan järkyttävää.
[/quote]

Mitä se mahtoi olla. Selvisikö koskaan?

Teininä, kymmeniä vuosia sitten olin ystävättäreni luona yökylässä. Siinä sitten äitinsä laittoi iltapalaa, pöydässä oli kulhollinen salaattia ja pieniä vaalean leivän siivuja. En nyt ihan tarkalleen muista mitä kaikkea siinä kulhossa olo, mitta me mitä luulin makaroneiksi, ne olivat purkkisimpukoita. Lisäksi, kuten minua valistettiin, tummemmat olivat etanoita.
Meillä kotona piti ainakin aina vähän maistaa kaikkea ja kylässä tietty sitten syödä lautanen tyhjäksi kun kerran itse annoksen oli ottanut.
Olin toki syönyt rapuja, en muita mereneläviä, rapukekkerit olivat tuttua juttua joka kesä ja pidin ravuista.
Mutta nämä etanat ja simpukat...muistan vieläkin, liki 40 vuoden jälkeen tilanteen. Eniten pelkäsin että oksennan kesken kaiken siinä pöydässä.
Tuntui ikuisuudelta saada kaikki alas, ylös ne tulivatkin sitten tosi sukkelaan, kylppärissä.

Sain kovasti myötätuntoa osakseni kun sillä lailla menin ja sairastuin vatsatautiin ihan yks kaks.
Olivat fiinimpää väkeä tämä ystävättäreni perhe, en ollut ennen tuota nähnyt etanoita kuin kasvimaata kitkiessäni.
Minusta ei koskaan tullut etanoiden, ostereiden tai simpukoiden syöjää.
Kerroin aikanani ystävälleni ja äidilleen jutun, siitä riitti hupia moneen kertaan.
Omat lapseni taasen rakastavat mereneläviä, mutta kun mummi ja ukki kyläilevät niin tarjolla ei ole ainakaan valkosipulietanoita.

Nauran vedet silmissä lukiessani tätä ketjua. :D Tulee niin monet muistot mieleen väkisin ja maistamatta niellyistä tarjoiluista! Kaikista päällimmäisenä on jäänyt mieleen ala-asteen yökyläilyreissu luokkakaverilla. Olin varmaan viidennellä luokalla kun menin luokkakaverilleni yökylään. Ilta pelattiin ja leikittiin ja kun kuulin että iltapalaksi on pannaria niin jo herahti vesi kielelle. No pannukakku valmistui ja nälissäni lappasin sitä lautaselle isot palat ja mansikkahilloa päälle. Ensi haukkauksella meinasi tulla oksennus sillä pannaria oli ihan saatanan suolaista. Vilkaisin kaveria, joka hyvää vauhtia haarukoi pannaria suuhunsa ja ei näyttänyt huomaavan mitään. En uskaltautunut sitten sanomaan, että onko mammalla mennyt suola ja sokeri sekaisin ja lähes kyyneleitä niellen söin pannarin. Ja sitä suolaa oli niin maan perkeleesti ei siis verrattavissa suolaiseen piirakkaan. Mansikkahillo kruunasi kaiken !

En tiedä miksen koskaan kehdannut sanoa luokkakaverilleni että kiitos mutta ei kiitos, en ota vaaleata hiivaleipää jossa paksulti voita päällä ja siihen ripoteltu sokeria. Mentiin usein koulusta ensin heille ja hän teki sitten hyvää hyvyyttään molemmille leivät

Ala-asteella olin trullaamassa ystäväni kanssa. Poikkesimme hänen mummollensa kylään ja mummo tarjosi ruokaa. Makaronia ja riisiä + kanakastiketta. Se kastike oli järkyttävän suolaista ja maistui jauholta ja kanapalat olivat todella outoja koostumukseltaan. En varmaan ikinä ole niin kauaa istunut ruokapöydässä mänttäämässä ruokaa... Kaiken söin väkisin vaikka karmeaa olikin.

Iso-isoisäni (mummuni isä) heilasteli erään mummelin kanssa elämänsä viimeiset 10 vuotta. Helmi-tädiksi kutsuttiin ja hän oli kauhean pihi, pelottava, ahne ja outo. Varasti äitini kultakorut. Söi itse kaikkea hyvää mutta tarjosi mummoni isälle pilaantunutta ruokaa. Mummon isältä oli mennyt makuaisti kauan aikaa sitten joten ei ikinä maistanut oliko ruoka pahaa. Siinä sitten Helmi-täti ihmetteli kuinka on mummon isä taas ripulilla. Kun Helmi-täti leipoi, ei hän käyttänyt ikinä sokeria. Tarjosi viinimarjapiirakkaa....oli niin kitkerää että peräreikää kirveli jo ensimmäinen suupala. Helmi-tädin ruoat olivat karmeita myös. Mausteita ei käytetty ikinä. Helmi-täti toki omaan ruokaansa lisäsi kaikkea, mutta jos joku meinasikaan koskea mausteisiin niin huuto tuli. Kaapi hillojen päältä paksun homeen pois ja syötti meille lättyjen kanssa. Vanha maito, hiirien syömät leivät ja kaikki tarjoiltiin. Mitään ei ikinä heittänyt pois. Kaikki vanhentuneet ruoat muiden suihin ja itse ei koskenutkaan mihinkään ruokaan. Monesti kun vierailimme, niin Helmi-täti isoon ääneen totesi "Tulipa syötyä voi että!" että tajuamme selvästikkin että on juu syöty eli tarjottavaa ei ole vieraille. Ei kyllä haitannut :Dd mutta aika tökeröä kailottaa kuinka on syöty kun ei haluta vieraille tarjota. Helmi-täti on yksi lapsuuteni karmeimpia asioita mitä tiedän. Aina pala kurkussa mummun isän luokse kylään kun se korppikotka oli siellä... :(
Kaikki syömiset niin oksettavia.... luojan kiitos että oli niin pihi ettei edes aina niitä pilaantuneitakaan ruokia syöttänyt. Helmi-täti oli ihmisenä ihan hirveä, mm vihasi lapsia ja vaikka mitä kamalaa... :s

Olen erittäin kaikkiruokainen ja suosikkeihin kujluu maksaruoat ja kaaliruoat.... joten luulisi että kaikki mahdollinen menee mukisematta alas, mutta,ei ihan kaikki sentään. Kaikki missä on purkkipäärynää, purkkiananasta tai oliiveja niin jää heti syömättä. Tuoreet ananakset ja päärynät ovat kyllä herkkua.
Kaikkea sitä :)

Isomummun laittama vispipuuro oli ihan täynnä toukkia.Mannasuurimot ovat muuten mun kokemukseni mukaan kaikkein mieluisimmat hiutaleet tai jauhot toukille.

Hyyi Helmi täti kuulostaa kamalalta! Ihan sellainen akka jolla lapsia pelotellaan: "nyt jos et ole kiltisti niin viedään sut Helmi tädille!!" :D osanotot!

Jäätelö, jota 90-luvulla tarjottiin oppilaille koulun päättymispäivänä. Sellainen tikkujäätelö, jossa oli vaaleansininen "kuori" vaniljajäätelön päällä. Se kuori oli todella pahaa ja minulta meni ikuisuus nieleskellä sitä. Luokkakaveritkin ihmettelivät, että kuinka syön sitä niin kauan. En kehdannut ekaluokkalaisena sanoa, etten pidä siitä.

Erään tädin tekemä pihlajanmarjamehu, se oli pahaa! Join kiltisti yhden lasillisen.
Oksetus ei ollut kaukana erään toisen iäkkään tädin luona kun oli joku merkkipäivä. Pöytä oli lastattu herkkuja täyteen mutta kaikki näytti jotenkin epämääräiseltä. Syy selvisi kun tätönen alkoi selittää mistä tarjouksesta oli minkäkin ostanut ja että ne oli olleet pakastimessa useita kertoja jo. Siis sulatettu, laitettu tarjolle, pakastettu jälleen, sulatettu, laitettu tarjolle, pakastettu....

Ala-asteella yhden kaverin äiti teki ihan hirveetä uunijäätelöä, se marenki osuus oli löysä ja ihan hirveän makunen. Lähdin aina karkuun ku se ilmotti, että hän alkaa tekemään uunijäätelöä. Pakotti aina ottamaan edes vähän, jos satuin erehtymään paikalle väärään aikaan.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:14"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 11:42"]

Kaikki mieheni tyttären tekemät leipomukset, kun ei osaa niin ei osaa. Kaikki maistuu aivan järkyttävälle, täytekakuista marjapiirakoihin. Ollaankin miehen kanssa nykyisin kieltäydytty kaikista leipomuksista kun ollaan käyty siellä kylässä.

Viimeksi otin marjapiirakkaa ja se oli paksu pala rutikuivaa kuivakakkua jossa ei ollut sokeriakaan tarpeeksi, marjat oli jotain viinimarjoja ja ilman sokeria, oli kyllä kamalaa. Täytekakussa oli jotkut aivan ihmeelliset täytteet, jäi syömättä.

Mutta hän yrittää, vasta muuttanut omilleen ja tykkää leipoa, vaan kun ei osaa, ehkä harjoitus tekee mestarin :D

[/quote]

tästä tuli mieleen ku pikkusisko 21v. päätti tehdä mustikkapiirakkaa. osti valmistaikinan, kotona huomasi että olikin suolaiselle piirakalle tarkoitettu :D ja pakastemustikat oli mustaherukoita...
[/quote] Minä taas olen syönyt "suolaista" piirakkaa johon olikin vahingossa ostettu makea valmispiirakkapohja. Krapuloissani otin vielä ison palasen kun yleensä kyseisen henkilön piirakat ovat erittäinkin onnistuneita ja suolaista teki mieli! Pakkohan se oli kohteliaisuussyistä syödä väkisin :D

Rehellisesti paskin ruoka on yhden naisen tekemä ruoka mutta en mainitse siitä koska hän on trolli ja varmaan aloittanut tämän ketjun. Enkä halua olla tekemisissä hänen kanssa.

Haalea ja kuiva kasvispiirakka, jossa oli vetisiä mauttomia pakaste kasvissuikaleita, purjoa ja sipulia. Ilmeisesti tehty vielä aika laihaan muna-kermaseokseen. Purjot ja sipulit narskui vaan hampaissa eikä maistunut muuten yhtään millekään. Miten voikaan onnistua loihtimaan noin kammottavan tekeleen. Oli pakko jättää yli puolet, yritin kyllä...

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 21:16"]

Kaveri on muuten aivan mahtava leipoja mutta en syö ikinä hänen tekemiään kermatäytekakkuja. Ekan kerran kun söin, otin ison kakkuviipaleen (tykkään täytekakuista). Eka lusikallinen suuhun ja oksennus nousi samantien kurkkuun asti. Täytteet ja kerma oli hyvän makuisia mutta se kakku oli kostutettu maito-vaniljasokeri- seoksella. Oli jotakin ihan hirveän makuista. Olin kiltti tyttö joten kiltisti söin palan loppuun asti. =)

Toinen kammotus oli ex-poikakaverini äitin tekemä uunijuusto. En tiedä mikä sen virallinen nimi on, mutta ilmeisesti siihen tulee ternimaitoa,suolaa ja varmaan jotain muutakin. Komeus laitetaan korkealaitaisessa vuoassa uuniin. Ulos tullessaan on liukasta mössöä ja vuoan pohjalla lilluu jotain rasvaa tms. Herrajumala sitä tunnetta kun laitoin suuhun ja se liukkaasti luiskahti kurkusta alas vain palatakseen oksennuksen kera takaisin suuhuni. Silloin en ollut kiltti ja sanoin ex-poikakaverille että en voi syödä tätä. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kuin maistoin kyseistä "herkkua".

[/quote]

Te jotka alapeukutitte ja yläpeukutitte. Kertokaa nyt kumpaa "makuelämystä" peukutitte ja mihin suuntaan. Nimim. hillittömän utelias tietämään. =)
[/quote]

Sille uunijuustolle alapeukku. Olen itsekin saanut mummolassa sitä maistaa ja puistattaa vieläkin, hyi saatana.
[/quote]
Siis miksi alapeukku? Tykkääkö siitä kammotuksesta muka joku?

Koirankarvat ruoassa. Hyh! Olin jo ehtinyt syömään lähes puolet kunnes huomasin. Isäntäväki vain naureskeli: "Me syödään varmaan joka ruoalla koirankarvoja." Niin, kaikki eivät tahdo syödä.

Ylikeitetty pasta. Se tuntuma suussa. :X Nieleskelin ne sitten klöntteinä.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 00:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 21:16"] Kaveri on muuten aivan mahtava leipoja mutta en syö ikinä hänen tekemiään kermatäytekakkuja. Ekan kerran kun söin, otin ison kakkuviipaleen (tykkään täytekakuista). Eka lusikallinen suuhun ja oksennus nousi samantien kurkkuun asti. Täytteet ja kerma oli hyvän makuisia mutta se kakku oli kostutettu maito-vaniljasokeri- seoksella. Oli jotakin ihan hirveän makuista. Olin kiltti tyttö joten kiltisti söin palan loppuun asti. =) Toinen kammotus oli ex-poikakaverini äitin tekemä uunijuusto. En tiedä mikä sen virallinen nimi on, mutta ilmeisesti siihen tulee ternimaitoa,suolaa ja varmaan jotain muutakin. Komeus laitetaan korkealaitaisessa vuoassa uuniin. Ulos tullessaan on liukasta mössöä ja vuoan pohjalla lilluu jotain rasvaa tms. Herrajumala sitä tunnetta kun laitoin suuhun ja se liukkaasti luiskahti kurkusta alas vain palatakseen oksennuksen kera takaisin suuhuni. Silloin en ollut kiltti ja sanoin ex-poikakaverille että en voi syödä tätä. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kuin maistoin kyseistä "herkkua". [/quote] Te jotka alapeukutitte ja yläpeukutitte. Kertokaa nyt kumpaa "makuelämystä" peukutitte ja mihin suuntaan. Nimim. hillittömän utelias tietämään. =) [/quote] Sille uunijuustolle alapeukku. Olen itsekin saanut mummolassa sitä maistaa ja puistattaa vieläkin, hyi saatana. [/quote] Siis miksi alapeukku? Tykkääkö siitä kammotuksesta muka joku?

[/quote]

Taidat olla niitä harvoja ihmisiä, joille ternimaidosta valmistettu uunijuusto ei maistu.

Kaivovesi erään kerran. Silloinen miesystävä kehui matkalla mökille, miten hyvää heidän kaivovetensä on ja perille päästyämme menimme tietysti ensimmäisenä maistamaan tätä ihanuutta. Kun sain vettä suuhuni, oli oksennus tosi lähellä, niin hirveätä se oli. Mutta syykin selvisi nopeasti. Jotenkin saukko oli päässyt kaivon kannen ohitse ja raukka kuollut kaivoon. Sitä ennen ja sen jälkeen on vesi kyllä maistunut raikkaalle ja hyvälle.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 00:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 21:16"] Kaveri on muuten aivan mahtava leipoja mutta en syö ikinä hänen tekemiään kermatäytekakkuja. Ekan kerran kun söin, otin ison kakkuviipaleen (tykkään täytekakuista). Eka lusikallinen suuhun ja oksennus nousi samantien kurkkuun asti. Täytteet ja kerma oli hyvän makuisia mutta se kakku oli kostutettu maito-vaniljasokeri- seoksella. Oli jotakin ihan hirveän makuista. Olin kiltti tyttö joten kiltisti söin palan loppuun asti. =) Toinen kammotus oli ex-poikakaverini äitin tekemä uunijuusto. En tiedä mikä sen virallinen nimi on, mutta ilmeisesti siihen tulee ternimaitoa,suolaa ja varmaan jotain muutakin. Komeus laitetaan korkealaitaisessa vuoassa uuniin. Ulos tullessaan on liukasta mössöä ja vuoan pohjalla lilluu jotain rasvaa tms. Herrajumala sitä tunnetta kun laitoin suuhun ja se liukkaasti luiskahti kurkusta alas vain palatakseen oksennuksen kera takaisin suuhuni. Silloin en ollut kiltti ja sanoin ex-poikakaverille että en voi syödä tätä. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kuin maistoin kyseistä "herkkua". [/quote] Te jotka alapeukutitte ja yläpeukutitte. Kertokaa nyt kumpaa "makuelämystä" peukutitte ja mihin suuntaan. Nimim. hillittömän utelias tietämään. =) [/quote] Sille uunijuustolle alapeukku. Olen itsekin saanut mummolassa sitä maistaa ja puistattaa vieläkin, hyi saatana. [/quote] Siis miksi alapeukku? Tykkääkö siitä kammotuksesta muka joku?

[/quote]

Taidat olla niitä harvoja ihmisiä, joille ternimaidosta valmistettu uunijuusto ei maistu.

 
[/quote]
No esim. minä 40v. nainen en sitä suuhuni laittaisi, yhhhh... samoin on tämä kaupan leipäjuusto, ei uppoa sitten millään.