Lue keskustelun säännöt.
Pelkäättekö omakotitalossa?
29.07.2015 |
Toisaalta ihan hölmöä, mutta pelkään aina että joku tulee. Tämä joku on siis murhaaja-raiskaaja-mies, joka murtautuu sisään ovesta tai ikkunasta. Onko muilla vastaavanlaisia pelkoja? Olemme juuri muuttaneet omakotitaloon ja tiesin kyllä, että yksin kotona ollessani saatan, lähinnä pimeällä, pelätä. Mutta olisiko ehdottaa jotain jolla pelko vähenee? :)
Olen miettinyt jotain turvalukkosysteemejä... Ja meillä on vieläpä koira, joten harvemmin olen edes ihan yksin mutta tuosta koirasta ei kyllä vahtikoiraksi ole!
Kommentit (109)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 03:48"]
12 caliiperin Remington pitää huolen, että mahdollinen murtoäijä lähtee joko suosiolla takas sinne mistä tuli, tai jos ei usko, niin Taivaaseen.
[/quote]
Ei se Remington mitään auta, jos murhaaja yllättää yöllä sängyssä.
Yksi Suomen kammottavimmista murhatapauksista on Kirkkonummen kolmoissurma, joka on edelleen selvittämättä.
Kokonainen perhe tapettiin keskellä yötä sänkyihinsä:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=58
Kun asuin lapsuudenkodissani, pelkäsin joka yö. Talo rakennettiin vuonna -39 ja on ollut useiden perheiden hallussa ennen kuin vanhempani muuttivat sinne, kun synnyin. Se on juuri niitä kummitustaloja, joissa yksikään perhe ei ole iihtynyt kauaa... Omia, pelottomia, vanhempiani lukuun ottamatta.
Talo pitää vaikka minkämoista ääntä ja siellä on tiloja, joissa vanhempani eivät ole koskaan käyneet (muun muassa ullakko). En pelännyt murhaajia tai raiskaajia vaan jotain, mitä ei voi oikein sanoin kuvailla. Ehkä enemmänkin jotain tuntematonta ja yliluonnollista, jotain mikä ei oikeasti olisi edes mahdollista. Kerran pelkäsin esimerkiksi herääväni aamulla epämuodostuneena. Tai että ullakolla (jossa kukaan ei ole koskaan käynyt) on joku mörkö tai jotain ruumiita, sillä katossa on ihmisen muotoinen painauma. Yhteen kaappiin katsominen oli myös jostain syystä kiellettyä, joten arvatkaa, pelkäsinkö! Myöhemmin selvisi, että siellä oli vain pornolehtiä, joita ei haluttu lasten näkevän :;)
Yliluonnollisen pelko on pahinta! Siihen ei auta koirat tai murtolaitteet! Rationalisointikaan ei auta, koska ymmärtäähän sen, ettei yliluonnollista ole, mutta öisin siinä talossa vain leijuu joku selittämätön uhka. Talolla on oma tunnelma ja kavereitakin pelotti aina meillä, ihan päiväsaikaan eikä kukaan koskaan halunnut jäädä yöksi. En kyllä syytä heitä, en itsekään olisi halunnut... Vieressä on myös pelottava autiotalo. Sijaitsee Vantaalla. Varkaita ei ole koskaan näkynyt eikä petoeläimiä.
En vieläkään viihdy pimeällä tuossa talossa, vaikka 26-vuotias ei pelkääkään enää niin paljon. En ymmärrä, miten kykenin asumaan tuolla 21 vuotta, vaikka pakkohan se oli, kun rakas perhe siellä asui. Mutta jumalauta kun pelkäsin! Ihan joka yö...
En pelkää. En pidä pimeällä yksin ollessa välttämättä edes pihavaloja päällä, täällä maalla ei muuta valoa ole. Kaksi koiraa ilmoittaa jos jotakin tapahtuu.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 05:38"]
Kun asuin lapsuudenkodissani, pelkäsin joka yö. Talo rakennettiin vuonna -39 ja on ollut useiden perheiden hallussa ennen kuin vanhempani muuttivat sinne, kun synnyin. Se on juuri niitä kummitustaloja, joissa yksikään perhe ei ole iihtynyt kauaa... Omia, pelottomia, vanhempiani lukuun ottamatta.
Talo pitää vaikka minkämoista ääntä ja siellä on tiloja, joissa vanhempani eivät ole koskaan käyneet (muun muassa ullakko). En pelännyt murhaajia tai raiskaajia vaan jotain, mitä ei voi oikein sanoin kuvailla. Ehkä enemmänkin jotain tuntematonta ja yliluonnollista, jotain mikä ei oikeasti olisi edes mahdollista. Kerran pelkäsin esimerkiksi herääväni aamulla epämuodostuneena. Tai että ullakolla (jossa kukaan ei ole koskaan käynyt) on joku mörkö tai jotain ruumiita, sillä katossa on ihmisen muotoinen painauma. Yhteen kaappiin katsominen oli myös jostain syystä kiellettyä, joten arvatkaa, pelkäsinkö! Myöhemmin selvisi, että siellä oli vain pornolehtiä, joita ei haluttu lasten näkevän :;)
Yliluonnollisen pelko on pahinta! Siihen ei auta koirat tai murtolaitteet! Rationalisointikaan ei auta, koska ymmärtäähän sen, ettei yliluonnollista ole, mutta öisin siinä talossa vain leijuu joku selittämätön uhka. Talolla on oma tunnelma ja kavereitakin pelotti aina meillä, ihan päiväsaikaan eikä kukaan koskaan halunnut jäädä yöksi. En kyllä syytä heitä, en itsekään olisi halunnut... Vieressä on myös pelottava autiotalo. Sijaitsee Vantaalla. Varkaita ei ole koskaan näkynyt eikä petoeläimiä.
En vieläkään viihdy pimeällä tuossa talossa, vaikka 26-vuotias ei pelkääkään enää niin paljon. En ymmärrä, miten kykenin asumaan tuolla 21 vuotta, vaikka pakkohan se oli, kun rakas perhe siellä asui. Mutta jumalauta kun pelkäsin! Ihan joka yö...
[/quote]
Se pelko olisi huomattavasti helpottanut, jos olisitte tutkineet talon joka nurkan ja huomanneet, ettei siellä mitään erikoista ole. Pelkkiä tyhjiä tiloja.
Juuri tuo fakta, että talossa on "paikkoja, joissa kukaan ei ole koskaan käynyt" ruokkii mielikuvitusta ja saa pelkäämään. Ihminen kun pelkää luonnostaan tuntematonta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä ei pelota okt:ssa asuminen, meillä kaksi vahtivaa koiraa ja hälytinjärjestelmä, joten ainakaan salaa kukaan ei sisään pääse.
Minä en suostu pelkäämään. Pienessä mökissä asun haja-asutuskylällä. Ovelta halutessaan pääsisi murtautumisen jälkeen peräkammariin alle kymmenessä sekunnissa kissaan kompastuenkin.
Roisto tekee mitä tahtoo jos tahtoo. Minun pelkäämättömyyteeni tai pelkoni ei siihen vaikuta. Helpompi elää pelkäämättä. Hysterian en ole koskaan huomannut auttavan tai helpottavan mitään tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolet elämästäni olen asunut kerrostalossa.
Puolet omakotitalossa.
Kerrostalossa on ollut tulipaloja, tappelua, puukotuksia, saiarankohtauksia, poliiseja, ambulansseja, paloautoja, huumeita, niiden käyttöä ja myymistä, prostituutiota, murtoja, ilkivaltaa, kusta, paskaa, oksennusta, verta, kuolleita eläimiä ja ties mitä muuta ihanaa.
Omakotitalossa ei koskaan.
En pelkää omakotitalossa edes jehovia.
Minä en ole enää pitänyt ovia lukitsemattomina tämän tapauksen jälkeen:
http://www.salon.com/2015/07/05/and_everybody_cried_the_callous_murder_of_the_harvey_family_and_the_song_it_inspired/
Koko 4-henkinen perhe - isä, äiti ja kaksi pikkulasta - tapettiin keskellä kirkasta päivää, kun murhamiehet kävelivät sisään lukitsemattomasta ovesta. Koko perhe sidottiin ja kurkut katkaistiin veitsellä yksi kerrallaan.
Oli uuden vuoden päivän iltapäivä ja perhe odotti vieraita tulevaksi järjestämiinsä uuden vuoden juhliin. Ovi oli lukitsematta ja sisään kävelikin kaksi murhamiestä, joilla oli halu tappaa. Kun juhlavieraat tulivat taloon hieman myöhemmin, heitä kohtasi kammottava näky. Koko perhe makasi teurastettuna lattialla. Murhamiehet eivät säästäneet edes lapsia. Myös perheen 9- ja 4-vuotiaiden pikkutyttöjen kaulat oli katkaistu.
Tämän tapauksen jälkeen en ole koskaan pitänyt ovia lukitsemattomina.
Myös Suomessa on ollut tämän tyylisiä tapauksia. Kuten tämä tapaus viime vuodelta. Tämä kotipihallaan ollut nainen tapettiin puukottamalla, kun ventovieras murhamies tuli hänen pihalleen keskellä kirkasta päivää:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014081118565218_uu.shtml