Jos sinä ja miehesi kuolisitte, kenelle haluaisit lastesi päätyvän?

Siskon perheessä sillä olisi hyvä olla, tai kummille.

Sosiaalitoimi ottaa lapset akuutisti huostaan. Sitten aletaan etsiä sopivaa perhettä, sukulaisista aloitetaan: onko suvusta jollain halu ottaa lapsi ja ovatko sopivia juuri tämän lapsen huoltajiksi. Vanhoille isiovanhemmille ei helposti anneta pieniä lapsia.

Sydänystävän kanssa sovittiin: Jos jäävät orvoiksi, niin huolehdimme kumpikin toisen lapset. Ja vaikka puoliorvoiksi, niin olemme aina toistemme tukena. 

Onneksi ei koskaan käynyt näin ja kaikki ovat jo aikuisia

Jos lapsi huostaanotetaan mistä syystä tahansa, ensisijainen sijoituspaikka on sukulainen tai muuten lapselle läheinen ihminen. Halu ottaa lapsi täytyy ilmaista sosiaalityöntekijälle. Itselläni on sijoitettu lapsi, joka toiveidemme mukaan menisi tukiperheeseen asumaan, jos minulle sattuisi jotain. Sosiaalityöntekijä sen paikan kuitenkin lopulta päättäisi.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:46"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 12:44"]Jos kuolisi molemmat vanhemmat, niin kyllä suomen valtio ottaa lapset huostaan melkeinpä automaattisesti, ei ole sukulaisilla tai muillakaan toivoa saada lasta. Mutta ajatus toki olisi kaunis jos siskoni saisi lapsen pitää jos kuolisimme molemmat.Suomi taitaa olla melkein ainoita maita, joka ei anna lasten esim. huostaanoton sijaan tai just tälläsissä kuolemantapaus asioissa sukulaisille. [/quote] Höpö höpö. Sukulaiset on eka vaihtoehto aina kun se on mahdollista.

[/quote] Kerro tapauksia, kiinostaisi tietää?

[/quote]

Anneli Auerin lapset? Tsunamiorvoista oli myös aikoinaan paljon lehtijuttuja...sukulaisperheisiin menivät kaikki lehtiin asti päätyneet tapaukset.

Tiedättekö että jopa kiireellisissä sijoituksissa kysytään onko joku sukulainen , jonka luo lapsi voi mennä. Ei tarvitse mennä mihinkään vieraaseen perheeseen odottamaan pysyvää paikkaa, jos vanhempi kuolee.

Jassoo. Näin se menee kun on eksiä ja nyksiä  ja tulevia eksiä ja nyksiä. Meillä on perinteinen ydinperhe. Lapsemme isovanhemmat ovat manan mailla. Sisareni asuvat 500 kilometrin päässä. Miehen sisaret lähempänä. Kaikkiin ihan hyvät välit, mutta kasvattajina tietysti huonompia kuin me. :)

Annan Ukko-Mustalaiselle.

Höpö höpö teille kaikille. Ei ole mitään selkeää määritelmää miten päätökset tehdään näissä tilanteissa. Lapsen tilanne huomioidaan kokonaista valtaisesti. On totta, että lasta ei voi varsinaisesti testamentata. Testamentissa oleva toive ei estä ketä tahansa hakemasta lapsen huoltajuutta. Lasten läheisten kanssa neuvotellaan tilanteesta. Jos kaikki ovat samaan mieltä, eikä kilpailevia hakemuksia ole niin asia on läpihuutojuttu oikeudessa.(huom! käytännnön esimerkkiä toivonut)

Jos huoltajuudesta joudutaan kiistelemään niin lapsi ei automattisesti mene vanhempien toivomalle henkilölle, eikä myöskään sukulaiselle vaan lapsen etu ratkaisee asian ja se saattaa olla niinkin äärinmäinen ratkaisu kuin vieras sijaisperhe. Ei lasta altisesteta lähipiiri riidoille, jos he eivät pääse sopuun.

Varmaan mieheni siskolle, tai toisena vaihtoehtona mieheni kaukaiselle siskopuolelle jolla on sijaislapsi jo ennestään. Muita sukulaisia ei olisikaan...

Miehen siskon perhe olisi varmasti paras vaihtoehto.

Kummit on just tätä varten lapsilla, harmi että joutuvat sitten erilleen eripuolille maata, mutta näin on ainoa oikea vaihtoehto. Kummastelen kysyjää onko hän ateisti vai muslimi?

Toivoisin, että lapset tavallaan jaettaisiin siinä mielessä, että asuisivat isosiskonsa kanssa, mutta minun vanhempani hoitaisivat paljon tai toisinpäin. Isosisko eli miehen edellisen liiton tyttö on tosi fiksu ja 25-vuotias, joten pärjäisi kyllä 9- ja 12 -vuotiaiden kanssa. Hän on nuori ja energinen ihminen, mutta jo aikuinen oikeasti. Sitten taas omat vanhemmat on tietysti hyviä, mutta ikää alkaa olla jo 70 ja ovat tosi vanhanaikaisia.

Miehen äidille, ihan sen takia että ovat niin läheisiä ja oma äiti on kuollut.

Noh. Kyllä ne lapset sijoitetaan ensiksi lähimmän sukulaisen luokse. Ja kyllä, omakohtaista kokemusta on. Minulla on omien lapsieni lisäksi veljeni lapset kattoni alla, kun veli morsiammineen kuoli. Lapset sijoitettiin ensin lasten äidinäidin luokse, mutta koska hän ei voinut lapsista oman terveytensä takia huolehtia, tuli minusta lasten huoltaja. 

Jos minä ja mieheni kuolisimme, joutuisivat lapset johonkin sijoitusperheeseen. Meillä ei ole sellaisia sukulaisia, jotka voisivat lapsista huolehtia.

Ehdottomasti mieheni ex-vaimolle, saisi kasvaa siskojensa kanssa. Yläfemmat ap, kiva kuulla että muillakin on lämpimät välit uusperheensä kaikkiin osapuoliin:).

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 13:06"]

Höpö höpö teille kaikille. Ei ole mitään selkeää määritelmää miten päätökset tehdään näissä tilanteissa. Lapsen tilanne huomioidaan kokonaista valtaisesti. On totta, että lasta ei voi varsinaisesti testamentata. Testamentissa oleva toive ei estä ketä tahansa hakemasta lapsen huoltajuutta. Lasten läheisten kanssa neuvotellaan tilanteesta. Jos kaikki ovat samaan mieltä, eikä kilpailevia hakemuksia ole niin asia on läpihuutojuttu oikeudessa.(huom! käytännnön esimerkkiä toivonut)

Jos huoltajuudesta joudutaan kiistelemään niin lapsi ei automattisesti mene vanhempien toivomalle henkilölle, eikä myöskään sukulaiselle vaan lapsen etu ratkaisee asian ja se saattaa olla niinkin äärinmäinen ratkaisu kuin vieras sijaisperhe. Ei lasta altisesteta lähipiiri riidoille, jos he eivät pääse sopuun.

[/quote]

Lapsen etu ratkaisee, mutta lähipiiri on aina ensisijainen vaihtoehto. Huoltajuus voi olla sosiaalitoimella.

varmaan chandlerille ja monicalle.

Minun vanhempani varmasti mieluusti ottaisivat ainokaisemme vastaan. Ovat niin kiintyneitä häneen (ainut lapsenlapsi), heillä on aikaa ja tilaa. Eri asia sitten on, olisiko enää jaksamista, kun kuudenkympin kynnyksellä ovat molemmat.

Toinen vaihtoehto olisi veljeni perhe. Heillä olisi resursseja, mutten tiedä myöskään olisiko halua.

Toivoisin, että sijoitusperhe löytyisi edes samasta uskontokunnasta.

Toivoisin, että veljelleni. Heillä on elämä hyvin kasassa ja ovat hyviä, huolehtivia vanhempia. Toki on eri asia minne päätyisi, mutta toivoisin sitä. Kamalin olisi, että lapsi päätyisi miehen veljelle ja tämän perheelle, koska hänen puolisonsa on kamala jo omille lapsilleen. Tai että vastaavanlaiselle perheelle päätyisi. Tosin olisi hyvin epätodennäköistä, kun heistä otettu yhteyttä jo lastensuojeluunkin.

Miehen siskolle ollaan puhuttu että toivoisimme hänen ottavan tyttömme jos sellainen tilanne olisi.
Emme ole sydänystäviä miehen siskon kaa, ja monesta asiasta ollaan erimieltä jo ihan kasvatuksellisestikkin ja ollaan otettu vuosien aikana verisestikkin yhteen.
Mutta myönnän että oma tapani hoitaa asioita ja kasvattaa ei ole se ainoa oikea tapa, ja uskon että hän olisi oikea sijaisvanhempi lapsellemme.