Elättävätkö puolisonne tiedät vanhempainvapaan tai kotihoidontuen aikana?

Ei kai tässä nyt pitäisi olla mitään ihmeteltävää.



Jäin oikein miettimään, että kummalla teistä oikein viiraa päästä; sun miehellä, kun ei ymmärrä mistään mitään, vai sulla kun suostut tuollaiseen järjettömyyteen.

Jos mun mies alkais tohon hommaan niin kyytiä sais. Lapset on yhteisiä ja yhdessä hommattu. Jos ei emännällä tuloja kotona ollessa niin kyllä miehen pitää elättää siinä määrin missä pystyy. Tosin itse haluaisin töihin vaikka isäntä elättäisikin meidät. Haluan olla mukana taloudellisesti tukemassa perhettä. Toisaalta lapset oppii siinä, ettei raha kasva puussa vaan sen eteen tehdään töitä.

Meillä on muuten yhteiset rahat kun ollaan perhe ja silleen.

Kysyy aina että onko mulla rahaa ja laittaa tarvittaessa tilille / maksaa mun ostoksia.



Meillä vähän sekalainen talous: molemmilla on omat tilit ja omat rahat, mutta silti talous on yhteinen eli perheen sisällä ei ole elintasoeroja.

Osa menoista on sovittu: mies maksaa lainan ja vastikkeen, minä lasten harrastukset ja hankinnat + käyn pääasiassa kaupassa. Molemmat maksavat omat puhelinlaskunsa, matkakulunsa ja harrastuksensa. Ruoat ja bensat maksaa se joka on kassalla.

Tällä hetkellä minä olen töissä ja mies opiskelee. Mies ei edes pystyisi maksamaan puolta perheen kuluista, vaikka käyttäisi kaikki vähäiset tulonsa.

Tämänhetkisessä tilanteessa minä maksan oleellisesti kaikki laskut, mies maksaa vain yhtiövastikkeen, koska se on aina muutenkin mennyt hänen tililtään. Ruokakaupassa maksaa se, joka kaupassa käy. Jos miehen tilin saldo alkaa näyttää liian pieneltä, siirrän minä hänen tililleen rahaa.

Sama oli toisinpäin silloin, kun minä olin lasten kanssa kotona.

Vierailija:

Kysyy aina että onko mulla rahaa ja laittaa tarvittaessa tilille / maksaa mun ostoksia.

Meillä vähän sekalainen talous: molemmilla on omat tilit ja omat rahat, mutta silti talous on yhteinen eli perheen sisällä ei ole elintasoeroja.

Osa menoista on sovittu: mies maksaa lainan ja vastikkeen, minä lasten harrastukset ja hankinnat + käyn pääasiassa kaupassa. Molemmat maksavat omat puhelinlaskunsa, matkakulunsa ja harrastuksensa. Ruoat ja bensat maksaa se joka on kassalla.

Mieskään ei tällä hetkellä hurjia tienaa, kun on opiskelija ja osa-aikatyössä (minä hoitovapaalla), mutta välillä on ollut tilanteita, että jompi kumpi on ollut täysipäiväisesti töissä ja toinen opinto-/kh-tuella, ja silloin kyllä se, joka on enemmän rahaa tienannut, on " elättänyt" toista.



Meillä talous on täysin yhteinen, eikä rahankäytössä katsota sitä, kumpi tienaa enemmän.

Mieheni palkka on omasta palkastani alle puolet. En itsekään hirveästi ansaitse, joten tulomme eivät päätä huimaa. Äitiysrahani oli samansuuruinen kuin mieheni palkka, joten puoliks oli menotkin. Hoitovapaalla juuri ja juuri pärjättiin, meninkin aika aikaisin töihin takaisin.

meikkeihin jne. Isommista tai turheimmista ostoksista kysyn mieheltä mielipiteen.



Minä kyllä katson pahalla miehen joitakin turhia ostoksia (mm. dvd-elokuvia). Hän yrittää niitä salaa ostaa. Ostaisi mielummin vaatteita.

Koska olen kotiäiti, niin mies kyllä ´omista palkoista´kerää mulle vapaaehtoista eläkettä.

että en siis todellakaan pysty maksamaan nykyisillä tuloillani puolia menoistä. Lainaan äidiltäni sekä lasten tileiltä, joille isovanhemmat laittavat välillä rahaa. Maksan sitten takaisin töihin palattuani. Niin se meni viime kerrallakin. Pitkän aikaa meni töihin palattuani palkasta valtaosa velkoihin.



Minun vaatimuksestani meillä on ollut töissä ollessani erilliset tilit. Mieheni elää huomattavasti tuhlaavaisemmin kuin minä ja siksi haluan, että tilimme ja rahamme ovat " normaalioloissa" erilliset. Mutta nyt en laittaisi laisinkaan pahakseni pientä sponsorointia hänen taholtaan. Hän taas on sitä mieltä, että kun kerran haluan pitää omat rahat itselläni, niin hänkin sitten pitää omansa itsellään. Tilanteesta riippumatta.



-ap-

En oikein ymmärrä, miten ylipäätään joku voi suostua (tai ehdottaa) tuollaista järjestelyä! Normaalioloissa, kun kuumatkin on töissä se vielä menettelee, joskin on mielestäni silloinkin hiukan erikoista.





Mutta kun toinen (kumpi tahansa) puolisoista on hoitamassa parin _yhteisiä_ lapsia ja menettää ansioitaan sen vuoksi, toisen täytyy tasata ansionmenetystä! Eli kyllä olisi reilua, että miehesikin joutuisi " kärsimään" hiukan lasten saannista...siis maksamaan enemmän kuluja kuin sinä maksat.





Meillä on yhteiset rahat. Se maksaa, jolla rahaa on ja sattuu laskuja maksamaan/kassalla olemaan.

että joudut lainaamaan rahaa omilta vanhemmiltasi, jotta miehesi saa törsätä kuten sinkkuna! Käsittämätöntä!

Ei olla koskaan laskeskeltu kuka tienaa kuinkakin paljon!

Meillä ei kumpikaan elätä toista. Me elämme perheenä yhdessä ja siten emme laske, mikä on kenenkin rahaa. Perhe toimii yhdessä kaikkien perheenjäsenten hyväksi ja siten en voi sanoa, että toinen elättäisi toista. Siis yhteinen perhe, yhteiset tulot ja yhteiset menot.

mutta minulla on se onnellinen tilanne, että äitiyspäiväraha oli ihan tarpeeksi iso ja kotihoidontuella ollessani tein töitäni kotoa käsin lastenhoidon lomassa. Joten olen kyllä tienannut koko ajan melkein saman verran kuin mieskin.



Hän on kyllä itse sanonut (ja tiedän hänen myös tarkoittavan tätä), että elättäisi, vaikken tekisi mitään ja vaikka jäisin kuopuksen kotihoidon tuen jälkeenkin vaikka kokonaan kotiin.

Jos mieheni olisi seurusteluvaiheessa osoittanut tuollaista tyyliä että " maksa omasi" tai " mä maksoin viimeksi.." niin olisin laittanut vaihtoon jo silloin.



En voi käsittää miksi omassa perheessä jaotellaan. Silloin kun mies oli opiskelija ja sen jälkeen hetken työtön niin minä olin ainoa joka tienasi. Silloinkaan ei tasailtu, tietenkään! Yhteinen elämä oli jo silloin vaikka oltiin vasta avoliitossa.

Mieheni joutuu ikävä kyllä silloinkin maksamaan suuremman osan menoistamme. Paitsi prosentuaalisesti ajatellen. Eiköhän minun rahoistani mene 100 prosenttisesti kaikki perheen yhteisiin menoihin ja mieheni rahoista ehkä 80 prosenttia. Tämä on naisen euro käänteisesti.



Jos ja kun jotain jää, menevät rahat säästöön tai sijoituksiin. Jälkimmäisiin en puutu.

Meillä mies kyllä ymmärtää, että nyt hoitovapaalla hoidan yhteisia lapsiamme ja kotiamme. Yhteiset rahat käytössä ja miehen tililtä saan aina tarvitattaessa siirtää itselleni rahaa. Sinänsä itsellänikn on omissa nimissä muutamien kymmenien tuhansien eurojen edestä omaisuutta, joten en koe olevani ihan tyhjän päällä rahallisesti nyt kotihoidontuella.



Jos olisin samankaltaisessa tilanteessa kuin ap, niin tulisin kyllä miestäni kohtaan niin katkeraksi ymmärtämättömyydestä, että jossain vaiheessa seuraisi ero. Mieskin pääsee nyt huomattavasti helpommalla, kun olen kotona, kun hänen ei tarvitse osallistua osaltaan lasten hoitoon vientiin ja kodin pyörittämiseen, kun itse olisin kolmivuorotyössä. Kyllä sen ukko itsekin tajuaa.

Vierailija:

Minun vaatimuksestani meillä on ollut töissä ollessani erilliset tilit. Mieheni elää huomattavasti tuhlaavaisemmin kuin minä ja siksi haluan, että tilimme ja rahamme ovat " normaalioloissa" erilliset. Mutta nyt en laittaisi laisinkaan pahakseni pientä sponsorointia hänen taholtaan. Hän taas on sitä mieltä, että kun kerran haluan pitää omat rahat itselläni, niin hänkin sitten pitää omansa itsellään. Tilanteesta riippumatta. -ap-

Ymmärrän ap:n miestä kyllä aika hyvin. Vaikka siis itse olen sitä mieltä että perheen rahojen pitäisi olla yhteiset kun yhteisistä vastuistakin on kysymys, ymmärrän ettei miestä huvita jakaa rahojaa vaimolle silloin kun vaimo ansaitsee vähemmän jos vaimokaan ei anna hänelle vastaavassa tilanteessa. Eiköhän teidän olisi syytä tehdä perheen rahoista yhteisiä ja sopia yhteisestä talouskäytännössä ja kulutustottumuksista ihan KOKO ajan.

ja olisihan se sula mahdottomuus paljon pienemmillä tuloilla osallistuakaan periaatteella " fifti-fifti" . Onneksi mieskin ymmärtää sen ja haluaa itsekin että lapsemme kasvavat varhaisvuotensa kotona.

Jos haluat niin vetoa lakiin, aviopuolisoilla on nimittäin elatusvelvollisuus puolisoaan kohtaan.