Lue keskustelun säännöt.
Emme kohtaa mieheni kanssa henkisellä tasolla..
Ja siksi monet muutkin asiat ovat vaikeita.
Mieheni on sellainen hiljainen suomalainen tuppisuu joka ei keskustele tai näytä tunteitaan.
On rehellinen ja rakkauden kielenä on arkiset teot- auttaa, tekee ruokaa, hoitaa kotia eikä oikeastaan koskaan valita.
Mutta kun emme kykene keskustelemaan juurikaan mistään oikeasti. Siis kunnolla keskustelemaan. Tunteiden näyttämisestä hänellä on haasteita samoin minulla. Olisi ihana joskus hullaantua ja innostua mutta kaikki on sellaista tavallista ja toki hyvällä tavalla myös turvallista.
Huomaan vaan että mun on esim seksuaalisella tasolla vaikea syttyä kun ei ole sitä muuta yhteyttä.
Kommentit (343)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä oli hyvä ja mielenkiintoinen aloitus. Uskoisin että aika harvalla pariskunnalla, jotka pitkään olleet yhdessä se elämä on mitään sielujen sympatiaa vuodesta toiseen. Niinkuin joku jo aiemmin kirjoitti, rakastuminen kestää sen 2-3 vuotta ja sen jälkeen suhde jatkuu jos suhde on perustunut muillekin asioille kuin suurille tunteille. Arjen pitää toimia ja tahtoa täytyy löytyä molemmilta. Minullakin on sellainen teidän kuvailema tylsähkö ja tavallinen insinöörimies joka ei pidä meteliä itsestään. On kuitenkin ehdottoman luotettava, hyvä isä lapsille ja asiansa hoitava. Kyllähän sitä välillä salaa toivoisi että mies vois vaikka joskus yllättää jotenkin- mutta kun ei. Tiedät kyllä jo etukäteen parinkymmenen vuoden kokemuksella mitä saat. Mutta mä olen päättänyt että en anna sen haitata. Minulla on hyviä ystäviä, kiva työpaikka ja harrastuksia. Ei mies voi yksinään olla vastuussa minun onnellisuudesta. Se onni täytyy löytää itse.
Varmaan alle yhdellä sadasta pariskunnasta suhde on kun jostain elokuvasta. Itse en tunne yhtään sellaista paria. Ei ole realistista odottaa sellaista.
Itse naisena en varmaan edes jaksaisi olla sellaisen huomion kohteena 24/7, joten vaikka mies olisi se elokuvien unelma niin minä en pystyisi sellaiseen koko ajan.
Kannattaa miettiä myös että mitä hyvää tästä tilanteesta seuraa, ja ottaa ilo irti siitä.
Niin totta. Kyllä alkuhuuman jälkeen oli kiva palata arkeen ja elää parisuhteessa omaakin elämää.
Joskus oli miesystävä, joka omistautui minun hyvään oloon. Kävi niin rasittavaksi, että oli pakko erota.
Tarvitsen omaa hengitystilaa ja omaa aikaa, enkä elää koko ajan symbioosissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli odotat mieheltäsi jotain, mitä ilmeisesti kovasti kaipaat mutta johon et itsekään oikein pysty. Yleensä kun asiat on perus hyvin on helppo lähteä toivomaan jotain vaihtelua ja äksöniä eli tilanne teillä on ilmeisesti suht hyvin kuitenkin.
Kuitenkin jos haluat "hullaantua" on aika ottaa asia omiin käsiin ja tehdä jotain sellaista, josta voisi miehesi kanssa mahdollisesti saada tuo kokemus. Kokeile tehdä jotain laatikon ulkopuolelta ja katsoa mitä tapahtuu.
Kyllästyin vastaavassa tilanteessa. Taustalta paljastui misogynisia asenteita, ja hän oli tehnyt minusta ennakko-odotuksia jonka pohjalta otti minua kihtaan mitä kiinnostavampia asenteita. Kavereiden kanssa voi keskustella tilanteista, mutta tyhmä avovaimo ei tajua mistään mitään.
Sain myös kuulla miksi miehet ovat parempia melkein kaikessa.
Eron jälkeen huokaisin helpotuksesta. Kyllästyin siihen hiljaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Eli odotat mieheltäsi jotain, mitä ilmeisesti kovasti kaipaat mutta johon et itsekään oikein pysty. Yleensä kun asiat on perus hyvin on helppo lähteä toivomaan jotain vaihtelua ja äksöniä eli tilanne teillä on ilmeisesti suht hyvin kuitenkin.
Kuitenkin jos haluat "hullaantua" on aika ottaa asia omiin käsiin ja tehdä jotain sellaista, josta voisi miehesi kanssa mahdollisesti saada tuo kokemus. Kokeile tehdä jotain laatikon ulkopuolelta ja katsoa mitä tapahtuu.
Todennäköisesti ei tapahdu mitään. T kokemus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tarinoita sydämen kohtaamisista ym. Minulle tärkeintä on toimiva arki ja molemmin puoleinen kunnioitus. Hyvä jos on joku yhteinen innostuksen tai kiinnostuksen kohde, mutta ei ole välttämätön. Minusta yhden ihmisen ei tarvitse olla ”kaikkea” toiselle ihmiselle. Arkea kun eletään 24/7, mutta spesiaaleja suhteen huippuhetkiä vaan silloin tällöin, ja en niitä osaa erikseen kaivata tai ihannoida.
Mulle sydänten kohtaaminen ei ole suhteen huippuhetki, vaan hyvän suhteen jatkuva pohjavire. Samoin kuin viihtyäkseen hyvin yksin tarvitsen jatkuvan yhteyden sisimpääni, parisuhteeseen tarvitsen tuon vireen.
Samaa mieltä. Hämmästyttävää miten moni ajattelee, että muu kuin arkinen elämä ja turvallisuus parisuhteessa ovat sitten jotain spesiaaleja huippuhetkiä tai sellaista, joita ehkä joskus itse kaipaa, mutta sitten pakottaa itsensä ruotuun ja tyytymään, että "tämmöstä tää nyt vaan kai sitten on". Muut kuin arkiasiat ovat heidän mielestään turhia haihatteluja.
Kun se kumppani on kuitenkin kunnollinen ja saa hänen kauttaan perhe-elämän.
Kunnollisuus, turvallisuus, luotettavuus jne. ovat ihan perusedellytyksiä parisuhteessa, ainakin minulle. Siis itsestäänselviä asioita jos jonkun kanssa yhteen menen.
Parisuhteeseen sisältyy lisäksi myös oletuksena sydänten kohtaaminen ja henkinen pohjavire, kuten ylläoleva kirjoittaja sanoikin hienosti.
Molempia puolia pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä oli hyvä ja mielenkiintoinen aloitus. Uskoisin että aika harvalla pariskunnalla, jotka pitkään olleet yhdessä se elämä on mitään sielujen sympatiaa vuodesta toiseen. Niinkuin joku jo aiemmin kirjoitti, rakastuminen kestää sen 2-3 vuotta ja sen jälkeen suhde jatkuu jos suhde on perustunut muillekin asioille kuin suurille tunteille. Arjen pitää toimia ja tahtoa täytyy löytyä molemmilta. Minullakin on sellainen teidän kuvailema tylsähkö ja tavallinen insinöörimies joka ei pidä meteliä itsestään. On kuitenkin ehdottoman luotettava, hyvä isä lapsille ja asiansa hoitava. Kyllähän sitä välillä salaa toivoisi että mies vois vaikka joskus yllättää jotenkin- mutta kun ei. Tiedät kyllä jo etukäteen parinkymmenen vuoden kokemuksella mitä saat. Mutta mä olen päättänyt että en anna sen haitata. Minulla on hyviä ystäviä, kiva työpaikka ja harrastuksia. Ei mies voi yksinään olla vastuussa minun onnellisuudesta. Se onni täytyy löytää itse.
Varmaan alle yhdellä sadasta pariskunnasta suhde on kun jostain elokuvasta. Itse en tunne yhtään sellaista paria. Ei ole realistista odottaa sellaista.
Itse naisena en varmaan edes jaksaisi olla sellaisen huomion kohteena 24/7, joten vaikka mies olisi se elokuvien unelma niin minä en pystyisi sellaiseen koko ajan.
Kannattaa miettiä myös että mitä hyvää tästä tilanteesta seuraa, ja ottaa ilo irti siitä.Niin totta. Kyllä alkuhuuman jälkeen oli kiva palata arkeen ja elää parisuhteessa omaakin elämää.
Joskus oli miesystävä, joka omistautui minun hyvään oloon. Kävi niin rasittavaksi, että oli pakko erota.
Tarvitsen omaa hengitystilaa ja omaa aikaa, enkä elää koko ajan symbioosissa
Sitä paremmalla syyllä pitää tarkkaan miettiä, että menee yhteen senkaltaisen ihmisen kanssa joka sen ymmärtää.
Ei se ole kumppanin syy jos ensin haluaa mennä yhteen ja olla yhdessä, kuten ajatuksena onkin. Ja sitten ilmoittaa, että nyt riitti, nyt alan elää omaa elämääni.
Ei voi vaatia samassa paketissa parisuhdetta ja sitä, että jatkaa elämää niinkuin parisuhdetta ei olisi.
Se on juuri itsekästä ja epärehellistä. Ellei rehellisesti kerro sitä etukäteen, että toinen voi päättää mennäkkö yhteen. Jos toinen haluaa elää parisuhteessa omaa elämää ja toinen olla yhdessä suurimman osan aikaa, niin se pitää selvittää jo ennen.
Tässähän juuri kiteytyy mitä ketjussa ajetaan takaa: ennen parisuhdetta pitää kertoa millaisen parisuhteen haluaa, eikä vasta kun siihen on mennyt. Ja sitten valittaa, että kun se kumppani on semmonen ja semmonen, eikä ole semmonen ja semmonen.
Eikä sen kanssa kestä olla.
Kyllä meilläkin suhteen alkuvuosina oli hyvinkin paljon tunteita ja kuumia öitä Kuuban auringon alla mm. Mutta ei se suhde voi pysyä sellaisena kymmeniä vuosia. Se joka luulee niin, päätyy vain lyhyisiin suhteisiin, jotka loppuu kun suuret tunteet laimenee. Nykyisin sitä katselee vanhoja valokuvia siltä Kuuban reissulta ja muistelee vanhoja hyviä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin mielummin yksin kuin henkisesti mitäänsanomattoman ihmisen kanssa. Tuo on kaikkein tärkein piirre, kai sitä voi kemiaksikin kutsua, vaikka muuttaa muotoaan suhteen vanhetessa. Omasta liitosta tuo älyllinen yhteys löytyy, toki muita haastavia juttuja välillä kuten kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tarinoita sydämen kohtaamisista ym. Minulle tärkeintä on toimiva arki ja molemmin puoleinen kunnioitus. Hyvä jos on joku yhteinen innostuksen tai kiinnostuksen kohde, mutta ei ole välttämätön. Minusta yhden ihmisen ei tarvitse olla ”kaikkea” toiselle ihmiselle. Arkea kun eletään 24/7, mutta spesiaaleja suhteen huippuhetkiä vaan silloin tällöin, ja en niitä osaa erikseen kaivata tai ihannoida.
Mulle sydänten kohtaaminen ei ole suhteen huippuhetki, vaan hyvän suhteen jatkuva pohjavire. Samoin kuin viihtyäkseen hyvin yksin tarvitsen jatkuvan yhteyden sisimpääni, parisuhteeseen tarvitsen tuon vireen.
Samaa mieltä. Hämmästyttävää miten moni ajattelee, että muu kuin arkinen elämä ja turvallisuus parisuhteessa ovat sitten jotain spesiaaleja huippuhetkiä tai sellaista, joita ehkä joskus itse kaipaa, mutta sitten pakottaa itsensä ruotuun ja tyytymään, että "tämmöstä tää nyt vaan kai sitten on". Muut kuin arkiasiat ovat heidän mielestään turhia haihatteluja.
Kun se kumppani on kuitenkin kunnollinen ja saa hänen kauttaan perhe-elämän.Kunnollisuus, turvallisuus, luotettavuus jne. ovat ihan perusedellytyksiä parisuhteessa, ainakin minulle. Siis itsestäänselviä asioita jos jonkun kanssa yhteen menen.
Parisuhteeseen sisältyy lisäksi myös oletuksena sydänten kohtaaminen ja henkinen pohjavire, kuten ylläoleva kirjoittaja sanoikin hienosti.
Molempia puolia pitää olla.
Mitä itse kukin kaipaa. Se kai on jokaisen parin oma asia.
Minä en ole romanttinen ja muutenkin enemmän käytännön ihminen, kuin tunteellinen. Nuorenakaan en jaksanut jauhaa päivänselvää maailmantuskaa tuntikausia.
Joten valitsin samanlaisen miehen ja meillä on hyvä olla yhdessä.
No rahaa saisi olla enemmän, mutta kaikkea ei voi saada
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinteinen tarina, nainen muuttuu ja toivoo että mies muuttuisi mukana mutta mies ei muutu ja nainen nalkuttaa sekä haukkuu miehen ennen kun lähtee vaikka mies on ihan samanlainen kuin suhteen alussa jolloin vielä naiselle kelpasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea tarinoita sydämen kohtaamisista ym. Minulle tärkeintä on toimiva arki ja molemmin puoleinen kunnioitus. Hyvä jos on joku yhteinen innostuksen tai kiinnostuksen kohde, mutta ei ole välttämätön. Minusta yhden ihmisen ei tarvitse olla ”kaikkea” toiselle ihmiselle. Arkea kun eletään 24/7, mutta spesiaaleja suhteen huippuhetkiä vaan silloin tällöin, ja en niitä osaa erikseen kaivata tai ihannoida.
Mulle sydänten kohtaaminen ei ole suhteen huippuhetki, vaan hyvän suhteen jatkuva pohjavire. Samoin kuin viihtyäkseen hyvin yksin tarvitsen jatkuvan yhteyden sisimpääni, parisuhteeseen tarvitsen tuon vireen.
Samaa mieltä. Hämmästyttävää miten moni ajattelee, että muu kuin arkinen elämä ja turvallisuus parisuhteessa ovat sitten jotain spesiaaleja huippuhetkiä tai sellaista, joita ehkä joskus itse kaipaa, mutta sitten pakottaa itsensä ruotuun ja tyytymään, että "tämmöstä tää nyt vaan kai sitten on". Muut kuin arkiasiat ovat heidän mielestään turhia haihatteluja.
Kun se kumppani on kuitenkin kunnollinen ja saa hänen kauttaan perhe-elämän.Kunnollisuus, turvallisuus, luotettavuus jne. ovat ihan perusedellytyksiä parisuhteessa, ainakin minulle. Siis itsestäänselviä asioita jos jonkun kanssa yhteen menen.
Parisuhteeseen sisältyy lisäksi myös oletuksena sydänten kohtaaminen ja henkinen pohjavire, kuten ylläoleva kirjoittaja sanoikin hienosti.
Molempia puolia pitää olla.
Tässä juuri tulee tämä, minkä olen vasta hieman kypsyessäni ymmärtänyt. Kunnollisuus, turvallisuus ja luotettavuus ovat aivan kuin itsestään selviä asioita mikäli päätyy parisuhteeseen, ja jos ihastuu johonkuhun ja on vahva henkinen yhteys, ajattelee että tottakai tämä on kunnollinen ja luotettava koska hän on kuin minä ja meillä on spesiaali rakkaus. Mutta tämä juuri on naiivia ajattelua.
Nuorempana, tai no yleisestikin vahvasti ihastuneena ajattelee että kun vaan on tämä ihminen ketä rakastan niin kovin paljon, kaikesta selvitään ja muulla ei ole väliä kuin että saan jakaa elämän tämän rakkaani kanssa. Tulee sellainen sokeus että tottakai tämä ihana ihminen ajattelee niinkuin minä, ja asiat näyttävät soljuvan ja yhteys ja tulevaisuus tuntuu vahvalta. Toisessa kaikki on hienoa, ja huonotkin puolet ovat söpöjä. Kuitenkin tässä on monesti sokea. Vasta myöhemmin alkaa oikeasti huomata millaista se arki toisen kanssa on. Mutta kun on ollut niin vahva alku ja rakastuminen, voi mennä paljonkin aikaa, vuosiakin, että pystyy myöntämään että tämä ei ole oikeanlainen kumppani. Voi elää jopa helvetillistä arkea pitkän aikaa kun on se rakastuminen, tai jäljellä oleva illuusio rakastumisesta ja toivosta että se taas olisi mitä alussa. Ja vaikka olisi ihan ok arki, moni havahtuu siihen että kunnollisuus, turvallisuus ja luotettavuus eivät olekaan niin helposti joka miehen toteutettavissa vaikka tahtoa olisi. Moni mies onkin heikko ja mokaa.
Vanhempana tai vastaavaa kokeneena rupeaa usein ajattelemaan enemmän järjellä ja kokemuksen rintaäänellä. Ymmärtää, että ensinnäkin on vaarallista kokea hullaantumista, koska se sokaisee. Se ei siis ole tavoiteltava asia vaan päinvastoin. Myös alkaa ajatella järjellä merkkejä siitä kuinka voi päätellä miehestä että hän on kunnollinen, luotettava ja vastuullinen. Alkaa nähdä aika eri silmin kun katsoo miehen elämäntyyliä, historiaa, puheita, ystäviä... Sellainen mikä romanttisesti ennen nappasi, ei olekaan enää sellainen mitä tavoittelee. Kun näkee hyviä turvallisia piirteitä miehessä, haluaa antaa mahdollisuuden vaikka ei kemiat heti kohtaisi. Tällainen tutustuminen voi sitten johtaa siihen että tunteita alkaakin tulla, ja näkee tulevaisuuden toisen kanssa ja tahtoo sitä, vaikka ei muodostu sellaista roihua. Itse en ymmärrä mitä vikaa tällaisessa on.
Moni sanoo että pitää olla ne molemmat! Uskoisin että kun yhteen mennään, useimmat kokevat molempia ainakin jonkun verran. Hullaantunut ajattelee että tämä on tottakai kunnollinen ja turvallinen ja luotettava, ja se ei niin hullaantunut kokee että kyllä on tunteita ja rakkautta ja se toivottavasti vaan syvenee ajan myötä ja kunnioitus kestää kun toinen on hyvä mies. Se onkin nimenomaan se että miten asiat menee ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sibua ap. Tällä palstalla ei kannata koslaan kysyä neuvoa, ei siis koskaan! Aina saat vastaukseksi "Mitä oikein ajattelit silloin, ole hyvä ja kärsi seuraukset." Täällä ei oteta huomioon, että ihmiset muuttuu, elämäntilanteet muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sibua ap. Tällä palstalla ei kannata koslaan kysyä neuvoa, ei siis koskaan! Aina saat vastaukseksi "Mitä oikein ajattelit silloin, ole hyvä ja kärsi seuraukset." Täällä ei oteta huomioon, että ihmiset muuttuu, elämäntilanteet muuttuu.
Ai niin joo, ja kun tulee kirjoitusvirheitä, niin sit lynkataan vielä sen takia.
Mutta joo, ei elämä ole oikein sellaista romantiikkaa. Oon huomannu että moni eroaa hyvästä miehestä, kun puuttuu se kipinä, myös perheitä hajoaa sen vuoksi. Se kipinä kuitenkin on usein epävarmuutta. Näin ainakin omalla kohdalla. Nyt kun ei tarvi taistella miehen huomiosta, niin on kipinäkin loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elätkö miehesi rahoilla?
Jos et ja pärjäät itseksesi --> Eroa. Yksinkertaista.
Lopeta ulina.
Aika aikaansa kutakin. On aika sinun nyt siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Voit saavuttaa jotain parempaa. Uskalla!
Vierailija kirjoitti:
Aika aikaansa kutakin. On aika sinun nyt siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Voit saavuttaa jotain parempaa. Uskalla!
Vain lasikatto on rajana!
Mitä pitää sisällään kohtaminen tunnetasolla?
Ja vielä enemmän mitä nainen tarkoittaa syvällisillä keskusteluilla? Tätä ollaan monen miehen kanssa mietitty, kun deittimaailmanssa kaikkien naisten keskustelunaiheet ovat olleet koira, lähipiirin ihmiset, ulkonäkö ja mitä tänään tapahtui. Näiden asioiden ulkopuolella keskustelu menee monologiksi, koska nainen ei tiedä eikä ole kiinnostunutkaan muista asioista. Varmaan jossain on erilaisiakin naisia, mutta aika suuresta otoksesta tässä nyt kaikkineen puhutaan. Onko se jotain näihin liittyvää?
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitää sisällään kohtaminen tunnetasolla?
Ja vielä enemmän mitä nainen tarkoittaa syvällisillä keskusteluilla? Tätä ollaan monen miehen kanssa mietitty, kun deittimaailmanssa kaikkien naisten keskustelunaiheet ovat olleet koira, lähipiirin ihmiset, ulkonäkö ja mitä tänään tapahtui. Näiden asioiden ulkopuolella keskustelu menee monologiksi, koska nainen ei tiedä eikä ole kiinnostunutkaan muista asioista. Varmaan jossain on erilaisiakin naisia, mutta aika suuresta otoksesta tässä nyt kaikkineen puhutaan. Onko se jotain näihin liittyvää?
Mä ainaki analysoin koko ajan, miksi joku käyttäytyi tietyllä tavalla ja miksi minä tein tietyllä tavalla. Se on rasittavaa. Joskus toivoisin että voisin puhua koirasta ja ulkonäöstä. Toisaalta ulkonäkö on varsin kuiva puheenaihe.
Mistä sä nuo elokuvat ja huomion kohteena olemisen tuohon vetäisit... Edellinen ei niistä kirjoittanut mitään.