Lue keskustelun säännöt.
Emme kohtaa mieheni kanssa henkisellä tasolla..
Ja siksi monet muutkin asiat ovat vaikeita.
Mieheni on sellainen hiljainen suomalainen tuppisuu joka ei keskustele tai näytä tunteitaan.
On rehellinen ja rakkauden kielenä on arkiset teot- auttaa, tekee ruokaa, hoitaa kotia eikä oikeastaan koskaan valita.
Mutta kun emme kykene keskustelemaan juurikaan mistään oikeasti. Siis kunnolla keskustelemaan. Tunteiden näyttämisestä hänellä on haasteita samoin minulla. Olisi ihana joskus hullaantua ja innostua mutta kaikki on sellaista tavallista ja toki hyvällä tavalla myös turvallista.
Huomaan vaan että mun on esim seksuaalisella tasolla vaikea syttyä kun ei ole sitä muuta yhteyttä.
Kommentit (343)
” Myötä ja vastoinkäymisissä… ”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
” Mä niin rakastan sua mennääkö kulta naimisiin? ”
” IIIK! MÄ OON OOTTQNI TÄTÄ! JOO JOO JOO! MENNÄÄ MENNÄÄ MENNÄÄ! ”
Vaikutat aspergerilta. Teikäläisten kanssa kommunikointi on todella raskasta. Huhhuh! Sori vaan. Asperger kokee aina, että vika on muissa. Toivottavasti eroatte nopeasti, koska sinun pitäisi ehkä olla yksin ja opetella sosiaalisia taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan turha olla suhteessa mikä on vaan sitä että "kunhan tässä ollaan yhdessä"... ja suurin osa suhteista on näitä... suhteessa pitää rakastaa palavasti ja uskaltaa kertoa tunteista ja rakkaudesta ja miten upea ja tärkeä toinen on - mutta Suomessa suurin osa miehistä ei tähän kykene vaan päinvastoin miesten harrastama perheväkivalta ja muu kukoistaa ympäri Suomea... Unohda siis se tyyppi ja lähdetään treffeille niin laitan sulle samalla omatekemän rakkausrunon aloitan siitä sun sydämen valloituksen... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama tilanne. Olen silti tyytyväinen kokonaisuuteen. On asioita, mitkä ärsyttävät puolin ja toisin. Tuli luvattua kerran rakastaa myötä- ja vastamäissä.
Olen saanut mieheni innostumaan asioista. Vain kodin paikasta hän on yksin päättänyt. Lopputulema on kuitenkin hyvä.
Miehet ovat kuin putkiaivoja. Me naiset taas tunteilla menijöitä. Mieti kokonaisuutta. Tuskin sitä kannattaa rikkoa. Osta vanukkaita enemmän😊. Pienikin muutos piristää. Meillä vaihdetaan huonekaluja eri paikkaan. Rempat tehty ennen muuttoa. Osta uusia kukkia yms. piristävää.
Osoittakaa hellyyttä toisillenne.Kuulostat aika käytännölliseltä ihmiseltä, silloin voi huonekalujen paikka varmasti riittääkin piristykseksi. Monille meille taas ei ole mitään merkitystä huonekaluilla ja rempoilla ja kukilla.
Voin olla vaikka kokonaan ilman huonekaluja, jos seura on hyvää (kuten onneksi onkin). Mieheni joskus kuvasi, että molemmat on valittu toisemme kulkemaan rinnalla maailman seikkailuissa, ja siltä se tuntuu.Vuosien jälkeen edelleenkin tuntuu lähes taianomaiselta katsella käsi kädessä auringonlaskua, omilla kotikulmilla arkisella iltakävelyllä.
Kai ymmärrät kuitenkin, että tuo taianomaisuuden tunteminen on itsestäsi lähtöisin ja miehesi tuskin tuntee asiaa aivan samoin? Naisilla on tapana romantisoida ihan tavallisia asioita. Ei millään pahalla toki. Kuulostaa vaan hassulta tommoset iltakävelyn taianomaisuudet.
Tuntee tai ei, kertoo viikoittain miten onnellinen on kun on löytänyt jotain mitä useimmat ei taida löytää ja meistäkin oli molemmat aika lailla toivon heittänyt.
Romantikot sopii toisilleen, käytännölliset samoin.
Vierailija kirjoitti:
"Rakennettiin talo ja tehtiin lapsia, nyt en halua enään tätä".
Kasvettiin erilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksia vain kirjoitti:
Kun oli puhetta, että pitäisikö erota jos ei ole sellaista säkenöivää fiilistä mukana ja ihmetellään miksi ihmiset ovat "pystyynkuolleissa" suhteissa niin en ymmärrä tätä.
Jos se suhde on muuten hyvä ja turvallinen niin mitä te luulette saavanne eron jälkeen? Se on karu tosiasia, että jos ikää alkaa olle 40 yli niin on todennäköistä, että uutta suhdetta on vaikea löytää. Ainakaan sellaista joka olisi parempi kuin se edellinen.
Parisuhde on kuitenkin pohjimmiltaan elämän jakamista toisen ihmisen kanssa. On se toinen ihminen kenen kanssa tehdä asioita, kokea asioita ja nähdä asioita. Sinkkuna olet täysin ystäviesi varassa joilla todennäköisesti on omat parisuhteensa jossa haluavat nähdä ja kokea asioita kumppaninsa kanssa. Tulet olemaan aina se kenen kanssa tehdään asioita jos muilla sattuu olemaan aikaa, ikuinen varaseura. Onko se lopulta se mitä haluat? Ystävilläsi on omat elämät ja sinä olet se ketä nähdään kun ehditään.Jos olet erakko luonteeltasi niin tämä ei varmaan ole ongelma, mutta muuten kannattaa oikeasti miettiä mitä siitä seuraa jos haluat vaihtaa "tylsän" suhteen johonkin mahdolliseen unelmaan seikkailusta.
Tämä nyt on ihan höpöhöpöä ja ei todellakaan pidä paikkaansa kaikkien ihmisten kohdalla. Ehkäpä paremminkin pitkään suhteessa olleiden pelkoja.
Ihminen voi löytää parisuhteen ihan missä iässä tahansa ja yli nelikymppisenä voi löytyä juuri itselle sopiva kumppani, kun on enemmän elämänkokemusta ja tuntee itsensä, tietää mitä oikeasti tarvitsee.
Ja toiseksi, kenenkään ei pidä olla kenenkään varassa ja varaseuraa. Jokainen päättää ihan itse millaisia ne omat ihmissuhteet ovat laadultaan. Sitä saa mitä tilaa. Ei tänä päivänä ihmiset elä enää vain perinteisissä perheyhteisöissä, joissa huolehditaan vain omista perheenjäsenistä.
Ja liian monissa perheissä on juurikin se tilanne, että ei välitetä toisistaan ja kohdellaan huonosti.
Eli parisuhde tai avioliitto ei ole mikään tae. Jokainen ihmissuhde voi olla hyvä tai huono, muodosta riippumatta. Sillä on merkitystä mitä itse teet, millaiset standardit asetat ja pidätkö niistä kiinni.
Eli miehesi ei ole kiinnostunut sisuktuksesta?
Ja tämä on ainoa, gaidemuseoiden ohella, jota voit tehdä miehesi kanssa?
Oletteko kokeillut auton korjausta tai metsästystä?
Kiinnostaa ehkä miestäsi enemmän, sinua varmaan yhtä paljon kuin miestä ... ööh, tapetointi?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä oli joku helppous.
Miehessä ja suhteessa, oli kiva olla yhdessä ja viettää aikaa. En ehkä hullaantunut hänestä jos niin voi sanoa.
Asiat ovat vain menneet omalla painollaan, jos joku pieni riita on ollut siitä on keskusteltu.
Tämä on siis turvallinen ja draamaton suhde josta ei ole syytä erota kun kaikki on ihan hyvin.
Aina aika ajoin tämä tylsyys käy mielessä tai ero, mutta sitten aina päätän että ei parisuhteen tarkoitus ole tarkota kaikkea elämän osa- alueen asioita. Tällä tarkoitan sitä että olen itse vastuussa tarpeistani ja niiden tyydyttämisestä : vietän aikaa ystävien kanssa keskustellen, ja olen sosiaalisesti paljon aktiivisempi kuin hän.
Ehkä tämä koronatilanne on myös osaltaan vaikuttanut tähän meidän suhteeseen että kaikki tekeminen on minimissä ja yhdessäolo korostuu.Sen vielä totean ettei meillä ole oikein sellaista yhteistä onnistumisen / tekemisen kohdetta: kuten vaikka remontti, matkailu, ulkoilu, kulttuuri jne.
Mulla on hirmuisesti haluja mennä eteenpäin elämässä kaikilla osa-alueilla eli opiskelen työn ohella, olisin innokas remontoimaan kotia ja mökkiä, käymään teatterissa jne, hän eiTulihan se sieltä, mies ei siis käytä tarpeeksi rahaa sinuun ja unelmiisi. Kaikilla naisilla on tuo, ei riitä että on turvallinen mies vierellä vaan pitää koko ajan saada jotain uutta rahalla ostettavaa asiaa. Omat suhteeni kaatuvat tuohon, olen joutunut pettymään siihen miten materialistinen parisuhde naisen kanssa loppujen lopuksi on. Minun paikkani hoitaa yhtä hyvin naapurin Pena, jolla on lompakko höllemmässä.
No avaa nyt ihmeessä enemmän tuota, että mitä se yhdessä tekeminen on johon ei rahaa saa kulua ollenkaan? Yhdessä kokkailu ei varmaan käy, uusien reseptien kokeilu, koska ruokatarvikkeet maksaa. Luonnossa liikkuminen ei myöskään onnistune, kun pitäisi olla hyvät kengät, jotka maksavat rahaa, ja jos siellä luonnossa kenties vielä paistaa makkaraa, joutuu sen makkaran ostamaan. Puhumattakaan siitä jos retkeilisi yön yli. Telttahan on jo ihan kamala investointi, ja makuupussit!
Me kun tuossa remppasimme, meni alta satanen tapetteihin, pakkeliin ja liisteriin, mutta tämähän ei sinulle käy, koska rahaahan sekin on. Tai ehkä sinulla ei ole yhtään rahaa, eikä tuloja, tai kamalat pikavippivelat, joka pakottaa makaamaan sohvalle tv;n ääreen?
Sitä on paljon mitä voi yhdesså tehdä ja jopa säästää rahaa, kuten
-korjailkaa autoa säästöä 80e/h
-menkää kalaan/metsälle, terveys ja ruokavalio kiittää
-käykää leffassa katsomassa uus batman
-ostakaa moottoripyörä, okei nää ei säästä mutta tonnilla saa laitteen jota voitte kimpassa harrastaa
-aloittakaa timpuripaja, kirjatkaa ja valmistakaa vaiika huonekaluja
Jne, kyllä sitä tekemistä löytyy,eikä tartte edes tylsiä tyttöjen juttuja tehdä... tietty ei taidanaista kiinnostaa poikien jutut...?
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä oli joku khelppous.
Miehessä ja suhteessa, oli kiva olla yhdessä ja viettää aikaa. En ehkä hullaantunut hänestä jos niin voi sanoa.
Asiat ovat vain menneet omalla painollaan, jos joku pieni riita on ollut siitä on keskusteltu.
Tämä on siis turvallinen ja draamaton suhde josta ei ole syytä erota kun kaikki on ihan hyvin.
Aina aika ajoin tämä tylsyys käy mielessä tai ero, mutta sitten aina päätän että ei parisuhteen tarkoitus ole tarkota kaikkea elämän osa- alueen asioita. Tällä tarkoitan sitä että olen itse vastuussa tarpeistani ja niiden tyydyttämisestä : vietän aikaa ystävien kanssa keskustellen, ja olen sosiaalisesti paljon aktiivisempi kuin hän.
Ehkä tämä koronatilanne on myös osaltaan vaikuttanut tähän meidän suhteeseen että kaikki tekeminen on minimissä ja yhdessäolo korostuu.Sen vielä totean ettei meillä ole oikein sellaista yhteistä onnistumisen / tekemisen kohdetta: kuten vaikka remontti, matkailu, ulkoilu, kulttuuri jne.
Mulla on hirmuisesti haluja mennä eteenpäin elämässä kaikilla osa-alueilla eli opiskelen työn ohella, olisin innokas remontoimaan kotia ja mökkiä, käymään teatterissa jne, hän ei
Teillä on tapaliitto. Tuttu turvallinen tylsä.
Kyskykääpä naikkoset, jos siis olette edes hädintuskin aikuisia, onko omien vanhempienne suhde jatkuvaa ilotulitusta ja jännittävää seikkailua ja 24/7 lumoutumista toisen joka sanasta. Niinpä.
Uskomatonta mitä disney-prinsessatarinaa te oikein haikailette.
Kukaan toinen ei voi omaa tyhjyyttä täyttää eikä muuttaa sitä faktaa, että yksin tänne tullaan ja yksin täältä lähdetään.
Se on aika paljon, jos rinnalla elää puoliso, joka ei valita eikä masennu/lamaannu, vaan pyörittää lapsiperhearkea valittamatta. Ja se on omaa kasvua, kun ei kuvittele, että joku prinssi tulee ja täyttää henkisen aukon itsen sisältä. Sitä voi täytellä pieninä palasina siellä täällä. Jokin hetki lapsen kanssa, meren katsominen, kuutamoyö, onnistuminen töissä, hyvän kirjan lukeminen, laulaminen, jonkin hyvän teon tekeminen... Mikä se sulle onkaan, joka saa tuntemaan itsensä osaksi kaikkeutta hyvällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitää sisällään kohtaminen tunnetasolla?
Ja vielä enemmän mitä nainen tarkoittaa syvällisillä keskusteluilla? Tätä ollaan monen miehen kanssa mietitty, kun deittimaailmanssa kaikkien naisten keskustelunaiheet ovat olleet koira, lähipiirin ihmiset, ulkonäkö ja mitä tänään tapahtui. Näiden asioiden ulkopuolella keskustelu menee monologiksi, koska nainen ei tiedä eikä ole kiinnostunutkaan muista asioista. Varmaan jossain on erilaisiakin naisia, mutta aika suuresta otoksesta tässä nyt kaikkineen puhutaan. Onko se jotain näihin liittyvää?
Kärjistetysti tunnetasolla kohtaaminen tarkoittaa, että puhut tunteistasi, käsittelet ja analysoit niitä samalla tavalla kuin nainen, jonka kanssa olet parisuhteessa.
Ihminen ei koskaan saavuta henkistä tyydytystä toisesta ihmisestä. Jumala on antanut ihmiseen elämän hengen ja se sielun ikävä johtuu siitä kun sinulla ei ole yhteyttä jumalaan/jeesukseen. Mistään muualta et koskaan tule löytämään elämän tarkoitusta ja henkistä tyydytystä.
Noh, kohtaatteko te edes siellä alatasolla ollenkaan…