Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen järkyttynyt nykyajan lihavista lapsista
22.07.2015 |
Moni muukin on varmasti pistänyt merkille.
Varsinkin nyt kesällä, kun perheet ovat enemmän yhdessä liikenteessä, tulee vastaan näitä lihavia lapsukaisia vanhempiensa kanssa. Molemmat vanhemmat ylipainoisia ja perässä tallustaa ylipainoinen lapsi (tai lapset). Enkä tarkoita että lapsen pitäisi olla LAIHA, mutta kun näitä oikeasti ylipainoisia lapsia alkaa olla katukuvassa tosi paljon. Jos 10v. pojalla on "tissit" niin kyllä jossain on menty metsään.
Eilen kun kävin kaupassa, niin edellä oli tämmöinen perhe. En sen kummemmin heidän ostoksiaan katsonut, mutta huomasin, kun poika lappoi kassalle sipsipussin, karkkilaatikon ja kaksi jäätelöä ja äiti naureskeli isälle, että on se lapsen elämä vaikeaa kun ei osaa päättää kumman jäätelön ottaa, niin on pakko ottaa molemmat.
Aikuinen ihminen voi itse päättää mitä syö ja minun puolestani lihottakoot itsensä vaikka 200 kiloiseksi. Ei ole minulta pois. Mutta se, että pieni lapsi on syötetty ylipainoiseksi, on mielestäni lähes sairasta! Lapsi ei osaa itse välttämättä ajatella muuta kuin että karkki on hyvää ja mäkkäristä saa hyviä hampurilaisia. Aikuisen pitäisi kertoa, että se ruoka on epäterveellistä jatkuvasti syötynä. Silloin tällöin voi kyllä ostaa ja syödä ja karkkipäivän pitää kerran viikossa, mutta siinä se. Ilman mitään hysteriaa, lapselle ei tarvitse puhua laihduttamisesta eikä halveuksua lihavia, vaan tarjota terveellistä ruokaa, kannustaa liikkumaan ja luoda terve suhde ruokaan. Ainahan tässä ei vanhemmat tietenkään ole syynä, myös ympäristö vaikuttaa, mutta jos alle 10v. lapsi on lihava, niin kyllä se on vain ja ainoastaan vanhempien vika. Sairaudet erikseen. Harvalla tällaisella lapsella tulee olemaan jatkossa tervettä suhdetta ruokaan.
Lapsien vikahan tämä ei millään lailla ole, mutta surettaa ajatella kun he vähän kasvavat siitä. Nuorten maailma on tyly ja ylipainoinen joutuu helposti kiusatuksi (tosin niin joutuu moni muukin, täysin syyttä). Mielestäni tällaiseen tulisi puuttua esim. kouluterveydenhuollossa. EI siis niin että lapselle huomautetaan, että olet ylipainoinen, koita laihduttaa, vaan niin että vanhempien kanssa keskusteltaisiin oikeasti asiasta ja asialle tehdään jotain. Kärjistetysti ilmaistuna mielestäni lasten lihottaminen on myös jonkilaista väkivaltaa.
On tässä maassa muitakin asioita huonosti, mutta halusin nyt nostaa tämän esille.
Kommentit (104)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 15:19"]
Vääristynyt kehonkuva vaikuttaa koskevan myös aikuisia miehiä. Olen 176cm ja 73kg ja minua pidetään kauhean laihana. Kyllä nyt 35v miehellä pitäisi olla sellainen kunnon maha että paidannappeja kiristää.
[/quote]
No mikä on vaatekokosi? Mittojen perusteella S eli miesten pienin koko. Ei miesten vaatteissa yleensä edes ole XS-kokoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:13"]
Jep, se on järkyttävää katsella perheitä esim. Jumbossa, lintsillä, missä niitä nyt liikuukaan. Tosi moni perhe ylipainoisia. Jossain on vikaa ja pahasti. Ällöttää jos näkee läskin perheen syömässä roskaruokaa.
[/quote]
mua ei ällöltä, aika voimakas ja ruma sana kuvamaan perhettä, jota et tunne. Mua lähinnä säälittää, koska perheellä ei taida olla käsistä terveellisestä ruuasta
Minä ja pikkusiskoni perimme molemmat isämme ulkonäön. Ei siis ole epäilystäkään siitä, kuka meidän isämme on. Itse kuitenkin perin äitini suvun ruumiinrakenteen: ronski, isorintainen, ylipainoinen, sukupuolettoman näköinen, eikä tippaakaan naisellisuutta. Kaikki äitin suvun naiset ovat tuosta mallista. Itse olen kuitenkin vähän muita laihempi, mutta silti ylipainoinen. Kaikki äitini suvun naiset myös pukeutuivat hyvin epänaisellisesti, löysiin ja peittäviin vaatteisiin, koska vaatteet ovat lämmikettä ja peitettä ja kaikenlainen paljastelu on kielletty. Koska itsekin pukeudun noin ja haluan peittää muotoni minua on luultu alaikäiseksi 25- 28- ja 31- vuotiaana, mieheksi ja rekkalesboksi, vaikka en siis ole mitään noista. Kai geeneillä on vaikutusta, koska en laihdu. Ruumiinrakenteestani johtuen minusta ei saisi kaunista millään.
Siskoni on taas ruumiinrakenteeltaan aivan toisenlainen, siro, pienikokoinen ja naisellinen, eikä todellakaan ole tullut äidinpuoleiseen sukuun, vaan isämme äitiin, joka kuoli jo kauan ennen syntymäämme.
Toki minä ja siskomme vietämme keskenämme hyvin erilaista elämää, mutta en silti voisi koskaan saada sellaista ruumiinrakennetta kuin siskollani on.
Itselläni on vähän outo suhde ruokaan ja tiedän, että minun pitäisi syödä paremmin, mutta koko loppuelämän kestävään köyhyyteen ja työttömyyteen ja pekällä toimeentulotuella elämämiseen pakotettuna ruokabudjetti on hyvin pieni. Olen onneksi onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, että en oikeasti pidä monista sellaisista epätervellisyyksistä, joita olenkin syönyt lähinnä ahdistukseeni. Olen yrittänyt ajatella ruokaa pelkkänä polttoaineeni pystyäkseni syömään kamalaa halparuokaa ja vähentämään herkkujen syöntiä.
Niin, ja lähes joka päivä näen itseäni lihavampia ja nuorempia naisia, mikä on järkyttävää, olenhan itsekin ylipainoinen.
T: 31-vuotias nainen
Me olemme ylipainoiset vanhemmat. Kaikki kolme lastamme ovat hoikkia ja olen tiukkis heidän ruokavalionsa suhteen. En halua lapsilleni omaa kohtaloani ja itsekin pyrin laihtumaan. Ulkoilemme ja liikumme perheenä yhdessä päivittäin, lapsilla on liikunnalliset harrastukset.
Unohtui tuosta sanoa, että lapsuudessani herkkujen syöntiä säännösteltiin tarkoin, mikä oli kyllä tie turmioon. Eihän se karkkipäiväkään ole aina hyvä idea, kun ainakin minun kohdallani se johti välillä hyvinkin holtittomaan makean salasyöntiin. Vielä teininäkin olisi pitänyt pitää kiinni karkkipäivästä samalla kun äitini söi itse salaa makeaa selän takana. Harvoin kotiin mitään makeaa ostettiin, jokainen söi sitten salaa. Mutta silloin kun jotain makeaa kaapissa sitten oli, hävisi se sieltä todella nopeasti. Rakkaudettomuuden,välinpitämättömyyden, yksin jäämisen, ahidstuksen, työttömyyden, tulottomuuden ja ikikarenssin maailmassani syöminen oli minulle ainoita ilonaiheita. Nykyään olen yrittänyt muuttaa ajattelutapaani ajattelemalla ruokaa polttoaineena, jonka ei ole edes tarkoitus maistua hyvältä, vaan toimia "bensan" tavoin . Se on ainoita tapoja, jolla onnistun rajoittamaan syömisiäni.
T: 31-vuotias nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua on pienenä lohdutettu ja palkittu ruoalla, rohkaistu pitämään äidin kanssa ahmimissessioita ja opetettu se, että sana herkku ei merkitse laadukasta ja hyvänmakuista ruokaa vaan sokerista ja suolaista ns. roskaruokaa. Meillä oli kotona ulkoilun pakkasraja varmaan 1 aste, enkä muista koskaan liikkuneeni koulun ulkopuolella itseäni hikeen ja hengästykseen. Telkkari ja tietokone olivat kyllä aina saatavilla.
Aikuistuttuani ymmärsin vihdoin sen, mitä terkat ja sukulaiset olivat aina sanoneet: että tuollainen lapsenkasvatus on käytännössä lapsen kropan tuhoamista. Luonnonvastaista. Häiriintynyttä. Tuhoaa lapsen tulevaisuuden.
Ateriamalli tuli kuvioon opiskeluaikoina, samoin normaalit liikuntatottumukset. Diabetes puhkesi silti.
Diabeteshoitajani mukaan minä olen "onneksi" vielä sitä polvea, jolla elimistö pettää "vasta" pari-kolmekymppisenä. Kuulemma nykyään hänellä on jo 9-10-vuotiaita asiakkaita, joilla on vanhan ihmisen huonot sokerit ja kovettuvat valtimot, sydänoireita, verkkokalvorappeumaa ym. läskitauteja.
Lasten lihottaminen EI ole mikään ulkonäkökysymys. Lapsensa lihottajat ovat mielisairaita, piste.
Ja en todellakaan puhu jostain ns. lapsenpyöreästä punaposkesta tai aktiivisesta lapsesta, jolla vähän massu pienenä pömpöttää, vaan puhun tuosta Suomessa yhä tyypillisemmästä lapsen tietoisesta lihottamisesta.
Mieheni on hoikka ja atleettinen, teki nuorena opintojen ohella mallintöitä. Pojat ovat samaa sarjaa. Kaikilla erinomaiset sokerit ja aktiivinen, liikunnallinen, myönteinen elämäntapa.
Viime vuosina ovat kaikki alkaneet saada kommentteja, että ovat liian laihoja. Kommentoijina 100 % tapauksista rintavia, jopa selkätissisiä miehiä ja poikia sekä erittäin tukalasti liikkuvia lihavia naisia. Nyt kesällä kun ovat käyneet paljon uimassa, rannalla on lihavia perheitä piknikillä ja kuulemma joka kerta jonkin tällaisen päät kääntyy ja alkaa supina "kato onko noi jotain joogaajia ku on niin pieni maha".
Uutena selitysmallina sitten juuri tuo mitä tässäkin ketjussa on sanottu, että olemme muka yläluokkaa ja rikkaita, kun emme ole lihavia. Joopa joo. Ihan duunareita perusruoalla ollaan. Ei köyhällä ole varaa syödä joka päivä Mäkkärissä tai lopettaa kokkaaminen ja siirtyä eineksiin. Suomessa huono ruoka ON kalliimpaa kuin hyvä, sipseistä ja jälkiuunileivästä köyhän on valittava jälkiuunileipä.
Olen siis mieheni ja lasteni saamien negatiivisten kommenttien takia alkanut kiinnittää huomiota tähän ilmiöön, että ihmiset lihovat ja opettavat lapsensakin lihaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä karkkipäivä-juttua en ole koskaan oikein ymmärtänyt ja meillä ei sellaista ole. Mutta opin nopeasti valehtelemaan neuvolassa koska jos vastasi "väärin" niin se virallisravintotieteellinen liturgia on niin kamalaa ja syyllistävää kuunneltavaa. Olen itse ylipainoinen mutta mies ja lapset normaalipainoisia. Kun lapset tulivat "karkki-ikään" meillä (meillä oltiin noin 4 vuotiaita) niin miehen kanssa sovittiin että meillä ei karkista tehdä isompaa asiaa kuin se on eli sitä otetaan ja ostetaan kun tekee mieli, ei tietyn aikataulun mukaisesti. Ja meillä tämä on toiminut, lapsilla ei ole "mässynälkää".
Tuttavapiirissä on muutamia paino-ongelmista kärsivä lapsi ja itse olen huomannut kummallisen korrelaation runsaan maidonjuomisen ja painon välillä. En tarkoita että maito lihottaa vaan nämä tukevat lapset jotka tunnen juovat todella paljon maitoa (2-3 lasia per ateria) ja ovat todella mässynälkäisiä, esim pystyvät kahvipöydästä vetämään kerralla esim 3 joulutorttua tai vetävät 300 g karkkipussin kerralla. Tekisi mieli kysyä joltain tutkijalta että edesauttaako maito jotenkin sokerihimoa?
Olen ollut ylipainoinen aina ala-asteikäisestä lähtien. Myös äitini on ollut ylipainoinen, mutta en koe voivani syyttää häntä huonoista ruokailutottumuksista. Ylipaino on suvussamme piinallinen kiusa, ja myös äitini, äidinäitini ja äidinäidinäitini ovat painineet saman ongelman kanssa. Ei kukaan minua kiusallaan ole lihottanut, meistä ei vain kukaan ole osannut ratkaista vielä tätä yhtälöä. Ja jokaiselle ylipaino on ollut myös henkisesti kipeä taakka.
Oma lapsuuteni on aika lailla pyörinyt painon parissa, nyt kun tarkemmin ajattelee. On ollut milloin mitäkin projektia ja terveystekoa, josta on luettu oppaasta se-ja-se. Laihdutus on ollut elämässä tiiviisti äitini puolelta, ja niinpä sen helmasynnitkin - tiukat säännöt, ponnistelut ja lopulta repsahdus - ovat olleet minunkin kannettavana. Isäni ja veljeni taas eivät lihoneet kovin helposti, mutta ruokavalio tietyssä määrin meni heidän ehdoillaan: oli ranskalaisia, makkaraa, pekonia, salaatti oli tyypillisesti "pupunruokaa". Tietyssä määrin olimme aika erillisiä osia perheessä: oli hoikat miehet, jotka saivat laiduntaa valkoista leipää ja syödä rasvaisia ruokia. Sitten me naiset, joiden syöminen oli aina jonkinlainen "projekti". Niin kuin Aku Ankassa lyötäisiin laihduttavalle yksi herne lautaselle, kun muut syövät pihviä.
Olen ollut välillä hoikka, välillä pyöreä ja välillä tosi pyöreä, mutta yksi asia on pysynyt: olen aina mieltänyt itseni lihavaksi. Pahin kokemus silloin, kun olin noin lukioikäinen: olin lähes normaalipainoinen, kokoa 38, ja mielsin itseni valaaksi, jonka pitäisi laihduttaa enemmän ja enemmän. Ja olen kokeillut aika lailla vaikka ja mitä itseideoituja "dieettejä", joista normaalius on kaukana. En tiedä, kumpi tuntuu pahemmalta: olla sen kokoinen mitä nyt, vai muistaa se neuroottinen paniikkilaihdutus ja minäkuva ajalta, kun olin lähestulkoon normaalipainoinen.
Tänä päivänä asia kummittelee mielessä lähinnä loputtomina keskusteluina. Aina joku on huolissaan painostani ja keksii jos jonkinmoista ideaa, mitä minun pitäisi tehdä sen suhteen. Tiedän, että minuun kulminoituu vain ne kaikki kokemukset, joita suvun muut naiset ovat kokeneet ja tunteneet oman ylipainonsa suhteen, ja yrittävät katkaista linkin edes minun kohdallani, kun itse eivät vielä siihen ole pystyneet. Mutta silti tuntuu pahalta olla puheenaiheena pääosin painonsa vuoksi. He eivät tee sitä tiedostaen, enkä minäkään aluksi sitä edes tajunnut. Mutta nyt, kun tätä kirjoittaa, sen tajuaa. Joten hyvä, että tämä keskustelu on, ja tämä on pysynyt näin asiallisena.
No, mitäs minä teen? Viimeksi, kun aiheesta keskusteltiin, ilmoitin, että en enää jaksa elää tällaista elämää, joka pyörii laihdutusten, projektien ja itseinhon ympärillä. Haluan tehdä tekoni jotakin muuta kuin painoani silmällä pitäen. Haluan kokea sen, että liikunta on mukavaa, ruokailu on tavallista ja olo on hyvä. Että voin tehdä asioita siksi, että niitä on kiva tai ainakin edes järkevää tehdä, ei siksi, että minä olen lihava.
Ja nyt sitten vain opettelemaan terveellisiä elämäntapoja terveellisten elämäntapojen vuoksi. Ei siksi, että ostaisin jonkun silmissä hyväksyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi ymmärtää miten lapsesta edes saa niin lihavan? Syökö nämä lapset koko ajan? Mitä he syövät?
Komppi tuohon hiilarihulluuteen. Täällä joko eletään leivällä ja perunalla tai sitten karpataan, ei mitään tervettä välimuotoa. Suomessa on raskausdiabeetikoillekin suositeltu 160-260 grammaa hiilareita vuorokaudessa, helvetti mitä määriä insuliinia äidit sitten joutuvat pistämään, ihan vain koska neuvolassa kytätään, söitkö nyt kiltisti sen pussin leipää päivässä ja kipon riisiä päälle, vaikka tuli huono olo ja sokerit taivaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 17:00"]Tätä karkkipäivä-juttua en ole koskaan oikein ymmärtänyt ja meillä ei sellaista ole. Mutta opin nopeasti valehtelemaan neuvolassa koska jos vastasi "väärin" niin se virallisravintotieteellinen liturgia on niin kamalaa ja syyllistävää kuunneltavaa. Olen itse ylipainoinen mutta mies ja lapset normaalipainoisia. Kun lapset tulivat "karkki-ikään" meillä (meillä oltiin noin 4 vuotiaita) niin miehen kanssa sovittiin että meillä ei karkista tehdä isompaa asiaa kuin se on eli sitä otetaan ja ostetaan kun tekee mieli, ei tietyn aikataulun mukaisesti. Ja meillä tämä on toiminut, lapsilla ei ole "mässynälkää".
Tuttavapiirissä on muutamia paino-ongelmista kärsivä lapsi ja itse olen huomannut kummallisen korrelaation runsaan maidonjuomisen ja painon välillä. En tarkoita että maito lihottaa vaan nämä tukevat lapset jotka tunnen juovat todella paljon maitoa (2-3 lasia per ateria) ja ovat todella mässynälkäisiä, esim pystyvät kahvipöydästä vetämään kerralla esim 3 joulutorttua tai vetävät 300 g karkkipussin kerralla. Tekisi mieli kysyä joltain tutkijalta että edesauttaako maito jotenkin sokerihimoa?
[/quote]
Rasvaista maitoa juovat lapset ovat tutkitusti hoikempia. Meillä kohta 7-v. juo viisi lasia täysmaitoa päivässä ja paino hikisesti yli 20 kg.
Ne pikkupoikien tissit eivät ole vain viatonta läskiä. Lihavien poikien mieshormonituotanto ja murrosikä voivat vakavasti häiriintyä ylipainosta, sillä erityisesti viskeraalinen (=vatsassa sisäelinten ympärillä oleva) rasva on hormonaalisesti aktiivista.
Eli ne limsat ja sipsit pyylevän pikkupojan kädessäei todellakaan saa olla vanhemmille vitsailun aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasvaisessa maidossa on se rasva, joka imeytyy vähän hitaammin, pitää nälkää ja tasaa verensokeria.
Rasvattomassa maidossa on vain hiilaria (maitosokeria eli laktoosia), eli sitä kun juo, tulee verensokeripiikki, sitten nopea verensokerin lasku ja ahmimishimot, näläntunne. Kaikille ei käy näin, mutta monelle käy, ja silloin pitää joko a) palata rasvaiseen maitoon tai b) vaihtaa maito johonkin kiinteään, hitaammin sulavaan maitotuotteeseen, vaikkapa maitorahkaan tai maustamattomaan jogurttiin.
Jos join raskaana ollessani rasvatonta maitoa, mulla meni verensokeri ihan siksakkia. Vaihdoin lääkärin suosituksesta rahkaan ja vauvakin alkoi voida paremmin.
Meillä ei ole karkkipäivää. Eikä meillä syödä muulloin, kuin ruoka-aikana. Jälkiruokaa voi olla vaikka joka päivä, mutta sitä on vähän eikä siitä tehdä numeroa. Ruoan jälkeen saa purkan tai xylitol-pastillin. Ja joka päivä lapset liikkuvat tavalla tai toisella, 4- ja 6-vuotiaita kun ovat niin suurimmaksi osaksi liikunta on pyöräilyä tai leikin ohella tapahtuvaa. Uimistakin olisi jos vaan tarkenisi.
Ruoka on monipuolista, mutta kyllä siitä on tullut sanomista neuvolassa: miksi ei ole leipää ruoalla? Miksi ei juoda rasvatonta maitoa? Ensinnäkin minusta leipä on turha lisuke, mitä nyt lohikeiton kanssa on ruisleipää tai tomaattikeiton kanssa (itse leivottua) sämpylää. Maito on kevytmaitoa, täysmaitoa tai herranjestassentään suoraan tilalta samana päivänä saatua. Kasviksia on paljon, samoin kalaa, lihaa vähemmän mutta sitäkin on. Mehut on itsetehtyjä mutta niitä on harvemmin. Leivon paljon, karkkia taas ei osteta kuin elokuvissa.
Lapset on hoikkia ja me vanhemmat kanssa :)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:36"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:28"]Lihavat vanhemmat harvoin näkevät oman lapsensa ylipainoa. Tai myöntävät sitä itselleen. Inttävät viimeiseen asti, että syödään terveellisesti ja liikutaan paljon. No kaikki näkee otsallaankin, ettei se pidä paikkaansa. Lasten kuuluu olla hoikkia, ne ovat sitä luonnostaan, jos ei niiden aineenvaihduntaa ole menty pilaamaan. Usein näillä vanhemmilla on sumentunut käsitys siitä, mitä on terveellinen ruoka ja ruokailutottumukset. Aina syynä ei ole pelkästään herkut, vaan valtavat annoskoot ja santsaaminen, ravintoköyhä arkiruoka, paahtoleivän, murojen ja kaakaon kuuluminen jokapäiväisiin aamu-ja iltapaloihin... Ei tämän yhtälön päälle enää järkyttäviä määriä herkkuja tarvita, että vähäliikuntainen lapsi alkaa lihoa. [/quote] Ja tosi paljon on sitä, että jos lapsi ei syö, saa jotain mikä varmasti menee alas. Ihan kuin se syömättömyys olisi pahin asia maailmassa. Kyllä lapsi syö sitten, kun on nälkä. Meillä on aika tiukka linja asian suhteen. Ruokaa syödään ruoka aikaan. Välipala on hedelmiä tai vihannespaloja, joskus ehkä puuro tai kiisseli. Jos ei pääruokaa ssyödä kunnolla, ei mahaa välipalalla täytetä pelkkää leipää tms. puputtamalla. Lisäksi yritämme opettaa nälän ja mieliteon erottamista.
[/quote]
Tämä asia tulikin hyvin esiin eräässä keskustelussa, jossa ihmeteltiin miksi ravintolassa niin moni vanhempi ottaa lapselleen ruoan kylkiäiseksi ranskiksia.
Selitys joillakin oli juuri tuo, eli lapsi on nirso ja ei suostu syömään, ranskikset otetaan jotta syö edes jotain.
En vaan suostu uskomaan lapsien olevien niin tyhmiä, että kuolisivat nälkään täyden jääkaapin viereen, koska eivät suostu syömään kuin nakkeja ja ranskalaisia suklaapehmiksellä. Jos annetaan periksi niin totta kai ne oppii siihen, että ei vain syö sitä tarjottua, niin johan kiikutetaan ranskalaisia muuta herkullista eteen.
Ja siitähän se nirsoilu vain pahenee, jos siitä ei jo lapsena opeta pois.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:49"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:45"]
Mä olen ollut lähes koko ikäni lihava, samoin koko lapsuudenperheeni, otin vielä miehenkin joka on lihava ja meillä on kaksi lasta. Vaikka kuinka kuvittelin, että me syömme terveellisesti (lähes aina kotiruokaa, tummaa leipää, kokojyvää, vain vkl herkutellaan), on tuo esikoinen alkanut pyöristymään. Eli mä en vaan taida osata normaalin ihmisen ruokavaliota. Ei se kuulkaas ole helppoa. Onneksi huomasin ajoissa ja nyt yritän puuttua siihen parhaani mukaan, mutta huomaamattomasti. Syyllisyys painaa ja tunnen epäonnistuneeni.
[/quote]
Leipä pois, myös tumma, herkuttelut pois myös vkl, kävelyä, uintia jos ei ole jo. Kasviksista kuitua, herkkujen tilalle vaikka raejuustoa, makeita porkkanoita, itsetehtyä popkornia. Näillä lähtee, koska teillä on muuten kaikki kunnossa! :)
[/quote]
Tuossa on olleellisempaa, mitä se "kotiruoka" pitää sisällään. Jos se on makaroonia eri sooseilla, perunaa makkarakastikkeella tai muulla vehnäjauhosoosilla yms. ravintoköyhää, niin painoa kertyy niille, joilla siihen taipumusta on. Jos lapsi syö paljon, mutta ravintolöyhää ruokaa, kroppa huutaa ravintoaineita nälällä. Perunan ja pastan tilalle kasviksia (höyrytettynä, uunijuureksina, raakana), jotka on tehty maukkaasti, että maistuvat lapsillekin. Välipalaksi kasvislautasia (paprikaa ja porkkanaa tikkuina). Jos peruskotiruoka on kunnossa, voi silloin tällöin herkutellakin.
Alue: Aihe vapaa
Vääristynyt kehonkuva vaikuttaa koskevan myös aikuisia miehiä. Olen 176cm ja 73kg ja minua pidetään kauhean laihana. Kyllä nyt 35v miehellä pitäisi olla sellainen kunnon maha että paidannappeja kiristää.