Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen järkyttynyt nykyajan lihavista lapsista

Vierailija
22.07.2015 |

Moni muukin on varmasti pistänyt merkille. 

 

Varsinkin nyt kesällä, kun perheet ovat enemmän yhdessä liikenteessä, tulee vastaan näitä lihavia lapsukaisia vanhempiensa kanssa. Molemmat vanhemmat ylipainoisia ja perässä tallustaa ylipainoinen lapsi (tai lapset). Enkä tarkoita että lapsen pitäisi olla LAIHA, mutta kun näitä oikeasti ylipainoisia lapsia alkaa olla katukuvassa tosi paljon. Jos 10v. pojalla on "tissit" niin kyllä jossain on menty metsään. 

 

Eilen kun kävin kaupassa, niin edellä oli tämmöinen perhe. En sen kummemmin heidän ostoksiaan katsonut, mutta huomasin, kun poika lappoi kassalle sipsipussin, karkkilaatikon ja kaksi jäätelöä ja äiti naureskeli isälle, että on se lapsen elämä vaikeaa kun ei osaa päättää kumman jäätelön ottaa, niin on pakko ottaa molemmat. 

 

Aikuinen ihminen voi itse päättää mitä syö ja minun puolestani lihottakoot itsensä vaikka 200 kiloiseksi. Ei ole minulta pois. Mutta se, että pieni lapsi on syötetty ylipainoiseksi, on mielestäni lähes sairasta! Lapsi ei osaa itse välttämättä ajatella muuta kuin että karkki on hyvää ja mäkkäristä saa hyviä hampurilaisia. Aikuisen pitäisi kertoa, että se ruoka on epäterveellistä jatkuvasti syötynä. Silloin tällöin voi kyllä ostaa ja syödä ja karkkipäivän pitää kerran viikossa, mutta siinä se. Ilman mitään hysteriaa, lapselle ei tarvitse puhua laihduttamisesta eikä halveuksua lihavia, vaan tarjota terveellistä ruokaa, kannustaa liikkumaan ja luoda terve suhde ruokaan. Ainahan tässä ei vanhemmat tietenkään ole syynä, myös ympäristö vaikuttaa, mutta jos alle 10v. lapsi on lihava, niin kyllä se on vain ja ainoastaan vanhempien vika. Sairaudet erikseen. Harvalla tällaisella lapsella tulee olemaan jatkossa tervettä suhdetta ruokaan.

 

Lapsien vikahan tämä ei millään lailla ole, mutta surettaa ajatella kun he vähän kasvavat siitä. Nuorten maailma on tyly ja ylipainoinen joutuu helposti kiusatuksi (tosin niin joutuu moni muukin, täysin syyttä). Mielestäni tällaiseen tulisi puuttua esim. kouluterveydenhuollossa. EI siis niin että lapselle huomautetaan, että olet ylipainoinen, koita laihduttaa, vaan niin että vanhempien kanssa keskusteltaisiin oikeasti asiasta ja asialle tehdään jotain. Kärjistetysti ilmaistuna mielestäni lasten lihottaminen on myös jonkilaista väkivaltaa. 

 

On tässä maassa muitakin asioita huonosti, mutta halusin nyt nostaa tämän esille.

Kommentit (104)

Vierailija
61/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:59"] [quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:45"]Mä olen ollut lähes koko ikäni lihava, samoin koko lapsuudenperheeni, otin vielä miehenkin joka on lihava ja meillä on kaksi lasta. Vaikka kuinka kuvittelin, että me syömme terveellisesti (lähes aina kotiruokaa, tummaa leipää, kokojyvää, vain vkl herkutellaan), on tuo esikoinen alkanut pyöristymään. Eli mä en vaan taida osata normaalin ihmisen ruokavaliota. Ei se kuulkaas ole helppoa. Onneksi huomasin ajoissa ja nyt yritän puuttua siihen parhaani mukaan, mutta huomaamattomasti. Syyllisyys painaa ja tunnen epäonnistuneeni. [/quote] Herkkuja vois olla vaon yhtenä päivänä viikossa ja silloin maltilla. Saa esim. valita joko karkkia, jätskiä, limua tai sipsiä. Yksi hyvä on myös kattaa kerrsn viikossa herkkupöytä, josta saa syödä mitä vain ja niin paljon kuin haluaa, mutta se on tarjolla esim. 1/2 tuntia. Kannattaa kattaa sinne myös terveellisiä herkkuja. Mä olen myös alkanut tehdä ison numeron esim. marjoist. Tyyliin: "Pidetään oikein hemmotteluiltapäivä ja käydään ostamassa iso kasa marjoja ja herkutelkasn oikein kunnolla."Lapset oppivat, että myös marjat voivat olla herkkuja, eikö sina tarvi ta makeisia yms. [/quote] ja yksi juttu on se että herkuttelu ja hemmottelu yhdistetään liiaksi. Lapsille tulee opettaa että kylpy kynttilän valossa, juoksulenkki kesäsateessa, kävely auringonlaskua katsomaan, musiikin kuuntelu silmät kiinni, venyttely, jne ovat sitä oikeaa hemmottelua mielelle ja keholle. Ei hemmotteluun tarvita mitään syömistä. Ja ruoka on ruokaa, ei ole erikseen "herkkuja" vaan ateriat ovat kokonaisuuksia. Keittoruokaan esim. kuuluu aina jälkkäri, jotta ateria on täyttävä. Jos lounas on salaatti, illalla tehdään herkulliset pihvit. Kuunnellaan omaa vatsaa ja kehoa eikä mitään "syö puolessa tunnissa niin paljon makeaa kuin kerkeät" - mitä tuo lapselle opettaa? Lapsen täytyy oppia syömään niin että hän voi syödä makeaa silloin kun mieli tekee, sen verran kuin mieli tekee. Lapsi ei voi ikinä tätä oppia jos vaihtoehdot on niin paljon kun kerkeää / ei yhtään. [/quote] Meillä kolme lasta pysyivät normaalipainoisina tällaisella ruokavaliolla, neljäs ei. Alkoi lihoa, koska ruoka ja herkut maistuvat liikaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rajoittaa herkkujen saatavuutta. Sulla ja läheisilläsi ei selkeästinole ollut paino-/syömisongelmia

[/quote]

no ehkä en ilmaissut itseäni kovin selkeästi. Siis lapselle opetetaan se oikea annoskoko, jotta hän voi sitten syödä MITÄ mieli tekee, koska osaa ottaa oikean määrän. Jos lapsella on ahmimishäiriö hän tarvitsee varmaan asiantuntijan apua (syökö siis oksennukseen/kipuun asti jos saa luvan?). Herkuista ei tehdä mitään "erikoista" tai "hemmottelua" tai muuta numeroa. Silloin myöskään niiden poistuminen ruokalistalta (jos on tarpeen pantata) ei aiheuta mitään hämmästystä. Kun on nimenomaan opittu se ateriakokonaisuus, joka on ravitseva ja maukas. Jos yhdellä lapsista meinaa olla paino-ongelmaa niin kaikkien annokset laitetaan valmiiksi lautasille. Kärjistäen : miksi lapsi mieltäisi sipsit tai karkit hemmotteluksi jos hänelle ei ole niin opetettu? Kyllä tämä on mielestäni mitä suurimmassa määrin oppimiskysymys. Ja vanhemmat opettaa / siirtää oppimaansa.

Vierailija
62/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:58"]Täällä kun näyttää tuota tietämystä riittävän, niin selittäkääpä sitten lapseni lihavuus. Lapsi ei syö karkkia eikä juo limsoja tai mehuja aistiyliherkkyytensä takia, ruoka ei maistu lääkityksensä takia, liikkuu ulkona vähintään kaksi tuntia päivässä pelaillen kavereiden kanssa, television ja tabletin parissa kuluu päivässä maksimissaan tunti. Muuten touhuilee päivän aikana kaikenlaista. Perheemme aikuiset ovat hoikkia ja liikunnallisia sekä älyä löytyy sen verran, että terveellisen syömisen tiedot ja taidot ovat hallussa. Miksi siis lapseni on ylipainoinen? [/quote] Kerääkö lääkitys nestettä tai hidastaa aineenvaihduntaa? Onko umpieritys tutkittu?

[/quote]

Tuota nesteenkertymistä olen itsekin ehdottanut tutkittavaksi, kilpirauhashormonit on tutkittu ja ovat normaalin rajoissa. Mitä lisää voisi vielä tutkia? Kasvuhormonin? Pituuskasvu on ollut vuoden lähes pysähdyksissä.

Kiitos asiantuntevista neuvoista, hoitohenkilökunta kun tuntuu ensimmäisenä vaihtoehtonaan ainoastaan uskovan tuohon samaan kuin suurin osa täälläkin, eli huonoihin elintapoihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:42"]

Minä ja kaksi siskoani olemme kaikki olleet hieman ylipainon puolella noin 8-11-vuotiaina. Murrosiässä tuli kuitenkin pituutta paljon ja paino normalisoitui. Nyt meistä kukaan ei ole edes lähellä ylipainon rajaa, joten jos näette hieman pyöreä 8-vuotiaan, niin se ei tarkoita, että lapsen koko loppuelämä olisi pilalla. Meillä on myös aina kotona syöty terveellisesti ja monipuolisesti ja karkkipäivä oli kerran viikossa. T.17v tyttö

[/quote]

 

No kyllä minunkin mielestäni pitää osata erottaa pieni pyöreys, jota joillain lapsilla on selkeästä ylipainosta. Hyllyvät mahat ja selkämakkarat ei kyllä ole enää mitään lapsenpyöreyttä. Ja kyllä jokainen varmasti tietää miten lapsensa syö, ja onko siinä korjaamisen varaa. Terveellinen ruokavalio ei vahingoita ketään.

Vierailija
64/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:50"]

Pyydän teitä lihavien lasten vanhemmat, puuttukaa asiaan ajoissa. Lapsena hankittu rasvakudos ei häviä mihinkään. Se voi "tyhjentyä", mutta on aina olemassa. Runsasrasvakudos häiritsee aineenvaihduntaa ja omalta osaltaan vaikeuttaa painonhallintaa. 

[/quote]

Erittäin tärkeä pointti! Lisähuomautuksena mainittakoon, että äidinmaidosta tullut vauvanpyöreys ei lisää rasvasolujen määrää ja pitkä imetys suojaa muutenkin aikuisiän lihavuudelta.

Minä kohdistan syyllistävän katseen myös neuvolaan. Meidän lapsi oli luonnostaan hoikka, söi kyllä hyvin ja monipuolisesti, mutta melko vähän. Hän vain oli perinyt isänsä suvun puolelta sellaisen luontaisen lapsuusajan hoikkuuden, joka näkyi myös painokäyrässä. Neuvolassa tästä ei tykätty, vaan aina valitettiin siitä painosta ja neuvottiin antamaan rasvalisää. Haloo nyt, pienelle vauvalle/taaperolle jolla ei ollut mitään ongelmia syömisen kanssa! Onneksi itsellä oli järki päässä enkä lähtenyt tuohon hömpötykseen, vaan olen alusta asti kunnioittanut sitä ajatusta, että lapsi osaa asettaa rajat omalle syömiselleen jos aikuiset eivät mene siihen sössimään omilla säännöillään. Ikinä ei olla pakotettu syömään silloin kun lapsen oma kylläisyysraja on tullut vastaan. Lapsi on alusta asti osannut säännöstellä myös herkkujen syöntiä eikä syö itseään ähkyyn niin kuin nämä Lauantai-pussilapset, jotka kerran viikossa vetävät kauheat karkkiöverit. Murrosikä teki alipainosta selvän ja nyt 14-vuotiaana tyttö on 160cm ja 50kg. Ei ole enää laiha, mutta ei lihavakaan. Ja me vanhemmat ollaan molemmat päälle satakiloisia.

Pienet lapset osaavat toimia ruuan kanssa yllättävän fiksusti, sitä pitää vain kunnioittaa eikä sotkea omilla aikuisten säännöillä. Jonain päivänä ruokaa saattaa mennä vähemmän ja toisena enemmän. Pitkän ajan kuluessa se keskiarvo asettuu kohdalleen, kun ei pakoteta syömään eikä myöskään pidetä nälässä.

Vierailija
65/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:59"] [quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:45"]Mä olen ollut lähes koko ikäni lihava, samoin koko lapsuudenperheeni, otin vielä miehenkin joka on lihava ja meillä on kaksi lasta. Vaikka kuinka kuvittelin, että me syömme terveellisesti (lähes aina kotiruokaa, tummaa leipää, kokojyvää, vain vkl herkutellaan), on tuo esikoinen alkanut pyöristymään. Eli mä en vaan taida osata normaalin ihmisen ruokavaliota. Ei se kuulkaas ole helppoa. Onneksi huomasin ajoissa ja nyt yritän puuttua siihen parhaani mukaan, mutta huomaamattomasti. Syyllisyys painaa ja tunnen epäonnistuneeni. [/quote] Herkkuja vois olla vaon yhtenä päivänä viikossa ja silloin maltilla. Saa esim. valita joko karkkia, jätskiä, limua tai sipsiä. Yksi hyvä on myös kattaa kerrsn viikossa herkkupöytä, josta saa syödä mitä vain ja niin paljon kuin haluaa, mutta se on tarjolla esim. 1/2 tuntia. Kannattaa kattaa sinne myös terveellisiä herkkuja. Mä olen myös alkanut tehdä ison numeron esim. marjoist. Tyyliin: "Pidetään oikein hemmotteluiltapäivä ja käydään ostamassa iso kasa marjoja ja herkutelkasn oikein kunnolla."Lapset oppivat, että myös marjat voivat olla herkkuja, eikö sina tarvi ta makeisia yms. [/quote] ja yksi juttu on se että herkuttelu ja hemmottelu yhdistetään liiaksi. Lapsille tulee opettaa että kylpy kynttilän valossa, juoksulenkki kesäsateessa, kävely auringonlaskua katsomaan, musiikin kuuntelu silmät kiinni, venyttely, jne ovat sitä oikeaa hemmottelua mielelle ja keholle. Ei hemmotteluun tarvita mitään syömistä. Ja ruoka on ruokaa, ei ole erikseen "herkkuja" vaan ateriat ovat kokonaisuuksia. Keittoruokaan esim. kuuluu aina jälkkäri, jotta ateria on täyttävä. Jos lounas on salaatti, illalla tehdään herkulliset pihvit. Kuunnellaan omaa vatsaa ja kehoa eikä mitään "syö puolessa tunnissa niin paljon makeaa kuin kerkeät" - mitä tuo lapselle opettaa? Lapsen täytyy oppia syömään niin että hän voi syödä makeaa silloin kun mieli tekee, sen verran kuin mieli tekee. Lapsi ei voi ikinä tätä oppia jos vaihtoehdot on niin paljon kun kerkeää / ei yhtään. [/quote] Meillä kolme lasta pysyivät normaalipainoisina tällaisella ruokavaliolla, neljäs ei. Alkoi lihoa, koska ruoka ja herkut maistuvat liikaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rajoittaa herkkujen saatavuutta. Sulla ja läheisilläsi ei selkeästinole ollut paino-/syömisongelmia

[/quote]

no ehkä en ilmaissut itseäni kovin selkeästi. Siis lapselle opetetaan se oikea annoskoko, jotta hän voi sitten syödä MITÄ mieli tekee, koska osaa ottaa oikean määrän. Jos lapsella on ahmimishäiriö hän tarvitsee varmaan asiantuntijan apua (syökö siis oksennukseen/kipuun asti jos saa luvan?). Herkuista ei tehdä mitään "erikoista" tai "hemmottelua" tai muuta numeroa. Silloin myöskään niiden poistuminen ruokalistalta (jos on tarpeen pantata) ei aiheuta mitään hämmästystä. Kun on nimenomaan opittu se ateriakokonaisuus, joka on ravitseva ja maukas. Jos yhdellä lapsista meinaa olla paino-ongelmaa niin kaikkien annokset laitetaan valmiiksi lautasille. Kärjistäen : miksi lapsi mieltäisi sipsit tai karkit hemmotteluksi jos hänelle ei ole niin opetettu? Kyllä tämä on mielestäni mitä suurimmassa määrin oppimiskysymys. Ja vanhemmat opettaa / siirtää oppimaansa.
[/quote]

Siis juuri näin meillä on tehty, mutta yksi lapsista syö järjettömästi. Siis ihan oksennukseen asti. Ja mitä vaan.

Vierailija
66/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:59"] [quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:45"]Mä olen ollut lähes koko ikäni lihava, samoin koko lapsuudenperheeni, otin vielä miehenkin joka on lihava ja meillä on kaksi lasta. Vaikka kuinka kuvittelin, että me syömme terveellisesti (lähes aina kotiruokaa, tummaa leipää, kokojyvää, vain vkl herkutellaan), on tuo esikoinen alkanut pyöristymään. Eli mä en vaan taida osata normaalin ihmisen ruokavaliota. Ei se kuulkaas ole helppoa. Onneksi huomasin ajoissa ja nyt yritän puuttua siihen parhaani mukaan, mutta huomaamattomasti. Syyllisyys painaa ja tunnen epäonnistuneeni. [/quote] Herkkuja vois olla vaon yhtenä päivänä viikossa ja silloin maltilla. Saa esim. valita joko karkkia, jätskiä, limua tai sipsiä. Yksi hyvä on myös kattaa kerrsn viikossa herkkupöytä, josta saa syödä mitä vain ja niin paljon kuin haluaa, mutta se on tarjolla esim. 1/2 tuntia. Kannattaa kattaa sinne myös terveellisiä herkkuja. Mä olen myös alkanut tehdä ison numeron esim. marjoist. Tyyliin: "Pidetään oikein hemmotteluiltapäivä ja käydään ostamassa iso kasa marjoja ja herkutelkasn oikein kunnolla."Lapset oppivat, että myös marjat voivat olla herkkuja, eikö sina tarvi ta makeisia yms. [/quote] ja yksi juttu on se että herkuttelu ja hemmottelu yhdistetään liiaksi. Lapsille tulee opettaa että kylpy kynttilän valossa, juoksulenkki kesäsateessa, kävely auringonlaskua katsomaan, musiikin kuuntelu silmät kiinni, venyttely, jne ovat sitä oikeaa hemmottelua mielelle ja keholle. Ei hemmotteluun tarvita mitään syömistä. Ja ruoka on ruokaa, ei ole erikseen "herkkuja" vaan ateriat ovat kokonaisuuksia. Keittoruokaan esim. kuuluu aina jälkkäri, jotta ateria on täyttävä. Jos lounas on salaatti, illalla tehdään herkulliset pihvit. Kuunnellaan omaa vatsaa ja kehoa eikä mitään "syö puolessa tunnissa niin paljon makeaa kuin kerkeät" - mitä tuo lapselle opettaa? Lapsen täytyy oppia syömään niin että hän voi syödä makeaa silloin kun mieli tekee, sen verran kuin mieli tekee. Lapsi ei voi ikinä tätä oppia jos vaihtoehdot on niin paljon kun kerkeää / ei yhtään. [/quote] Meillä kolme lasta pysyivät normaalipainoisina tällaisella ruokavaliolla, neljäs ei. Alkoi lihoa, koska ruoka ja herkut maistuvat liikaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rajoittaa herkkujen saatavuutta. Sulla ja läheisilläsi ei selkeästinole ollut paino-/syömisongelmia

[/quote]

 

Jotkut vaan ovat huomattavasti herkempiä hiilihydraateille ja sokerille kuin toiset. Mulla nämä kulkee käsi kädessä, mitä enemmän syön hiilareita, sen enemmän mun tekee mieli sokeriakin ja kierre on valmis. Mulla on myös ADHD, joka aiheuttaa jatkuvaa makeanhimoa, mulla oli vuosikymmenet tapana hoitaa itse itseäni hiilariövereillä, joilla sain leikattua pahimman levottomuuden, impulsiivisuuden ja ylivilkkauden pois. Toki se myös johti syömishäiriöihin ja 50 kg ylipainoon.

Nyt olen sillä proteiinipitoisella ruokavaliolla saanut 30 kg pois helposti. Paluuta vanhaan ei tule ikinä olemaan.

 

Mutta siis pointtina oli se, että mulla oli myös hoikka veli, ja mä olin se lihava sisko. "Samaa ruokaa syötiin" - olisi äitinikin voinut sanoa, mutta sehän ei ole koko totuus. Mä halusin aina enemmän ja aina valitsin sokeripitoisempia juttuja ja herkkujen syöntiä en pystynyt lopettamaan. Vanhempani olisivat voineet auttaa minua, mutta eivät ymmärtäneet/osanneet/halunneet, sen sijaan jaksoivat painosta huomautella ja mun läskeille naureskella.

Nyt mulla on lapsia, joista yksi on perinyt mun ADHD:n. Olen hänen kanssaan tosi tarkkana hiilihydraattien ja sokerin suhteen. Olen huomannut, että lapsi itse valikoi ruokansa mieluiten niin, että ottaisi lihaa ja kasviksia, esim. aamupalalla söisi mieluiten leikkeleitä ja kurkkua/paprikaa/tomaattia, ja olen hänen niin antanutkin tehdä, eli jättää leivän pois. Ei myöskään halua syödä riisiä tai perunaa, pastaa syö. Ajattelen, että näin valikoiden hän itse vaistoaa mikä on hänelle hyväksi ja mikä ei.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:11"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:58"]Täällä kun näyttää tuota tietämystä riittävän, niin selittäkääpä sitten lapseni lihavuus. Lapsi ei syö karkkia eikä juo limsoja tai mehuja aistiyliherkkyytensä takia, ruoka ei maistu lääkityksensä takia, liikkuu ulkona vähintään kaksi tuntia päivässä pelaillen kavereiden kanssa, television ja tabletin parissa kuluu päivässä maksimissaan tunti. Muuten touhuilee päivän aikana kaikenlaista. Perheemme aikuiset ovat hoikkia ja liikunnallisia sekä älyä löytyy sen verran, että terveellisen syömisen tiedot ja taidot ovat hallussa. Miksi siis lapseni on ylipainoinen? [/quote] Kerääkö lääkitys nestettä tai hidastaa aineenvaihduntaa? Onko umpieritys tutkittu?

[/quote]

Tuota nesteenkertymistä olen itsekin ehdottanut tutkittavaksi, kilpirauhashormonit on tutkittu ja ovat normaalin rajoissa. Mitä lisää voisi vielä tutkia? Kasvuhormonin? Pituuskasvu on ollut vuoden lähes pysähdyksissä.

Kiitos asiantuntevista neuvoista, hoitohenkilökunta kun tuntuu ensimmäisenä vaihtoehtonaan ainoastaan uskovan tuohon samaan kuin suurin osa täälläkin, eli huonoihin elintapoihin.
[/quote]

Onko tutkittu myös t4v ja t3? Niissä voi olla joskus ongelmaa. Usein otetaan kilppariarvoista vain tsh ja t4v. Melkeinpä kääntyisin asiantuntevan endokrinologin puoleen, jos ei kunnallisella anneta muuta kuon neuvoja ruokavalioon. Onko muuten lisömunuaisia tutkittu? Joskus siellä olevat kasvaimet tms. voivat aiheuttaa lihomista.

Vierailija
68/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:46"] [quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:59"] [quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:45"]Mä olen ollut lähes koko ikäni lihava, samoin koko lapsuudenperheeni, otin vielä miehenkin joka on lihava ja meillä on kaksi lasta. Vaikka kuinka kuvittelin, että me syömme terveellisesti (lähes aina kotiruokaa, tummaa leipää, kokojyvää, vain vkl herkutellaan), on tuo esikoinen alkanut pyöristymään. Eli mä en vaan taida osata normaalin ihmisen ruokavaliota. Ei se kuulkaas ole helppoa. Onneksi huomasin ajoissa ja nyt yritän puuttua siihen parhaani mukaan, mutta huomaamattomasti. Syyllisyys painaa ja tunnen epäonnistuneeni. [/quote] Herkkuja vois olla vaon yhtenä päivänä viikossa ja silloin maltilla. Saa esim. valita joko karkkia, jätskiä, limua tai sipsiä. Yksi hyvä on myös kattaa kerrsn viikossa herkkupöytä, josta saa syödä mitä vain ja niin paljon kuin haluaa, mutta se on tarjolla esim. 1/2 tuntia. Kannattaa kattaa sinne myös terveellisiä herkkuja. Mä olen myös alkanut tehdä ison numeron esim. marjoist. Tyyliin: "Pidetään oikein hemmotteluiltapäivä ja käydään ostamassa iso kasa marjoja ja herkutelkasn oikein kunnolla."Lapset oppivat, että myös marjat voivat olla herkkuja, eikö sina tarvi ta makeisia yms. [/quote] ja yksi juttu on se että herkuttelu ja hemmottelu yhdistetään liiaksi. Lapsille tulee opettaa että kylpy kynttilän valossa, juoksulenkki kesäsateessa, kävely auringonlaskua katsomaan, musiikin kuuntelu silmät kiinni, venyttely, jne ovat sitä oikeaa hemmottelua mielelle ja keholle. Ei hemmotteluun tarvita mitään syömistä. Ja ruoka on ruokaa, ei ole erikseen "herkkuja" vaan ateriat ovat kokonaisuuksia. Keittoruokaan esim. kuuluu aina jälkkäri, jotta ateria on täyttävä. Jos lounas on salaatti, illalla tehdään herkulliset pihvit. Kuunnellaan omaa vatsaa ja kehoa eikä mitään "syö puolessa tunnissa niin paljon makeaa kuin kerkeät" - mitä tuo lapselle opettaa? Lapsen täytyy oppia syömään niin että hän voi syödä makeaa silloin kun mieli tekee, sen verran kuin mieli tekee. Lapsi ei voi ikinä tätä oppia jos vaihtoehdot on niin paljon kun kerkeää / ei yhtään. [/quote] Meillä kolme lasta pysyivät normaalipainoisina tällaisella ruokavaliolla, neljäs ei. Alkoi lihoa, koska ruoka ja herkut maistuvat liikaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rajoittaa herkkujen saatavuutta. Sulla ja läheisilläsi ei selkeästinole ollut paino-/syömisongelmia [/quote] no ehkä en ilmaissut itseäni kovin selkeästi. Siis lapselle opetetaan se oikea annoskoko, jotta hän voi sitten syödä MITÄ mieli tekee, koska osaa ottaa oikean määrän. Jos lapsella on ahmimishäiriö hän tarvitsee varmaan asiantuntijan apua (syökö siis oksennukseen/kipuun asti jos saa luvan?). Herkuista ei tehdä mitään "erikoista" tai "hemmottelua" tai muuta numeroa. Silloin myöskään niiden poistuminen ruokalistalta (jos on tarpeen pantata) ei aiheuta mitään hämmästystä. Kun on nimenomaan opittu se ateriakokonaisuus, joka on ravitseva ja maukas. Jos yhdellä lapsista meinaa olla paino-ongelmaa niin kaikkien annokset laitetaan valmiiksi lautasille. Kärjistäen : miksi lapsi mieltäisi sipsit tai karkit hemmotteluksi jos hänelle ei ole niin opetettu? Kyllä tämä on mielestäni mitä suurimmassa määrin oppimiskysymys. Ja vanhemmat opettaa / siirtää oppimaansa. [/quote] Siis juuri näin meillä on tehty, mutta yksi lapsista syö järjettömästi. Siis ihan oksennukseen asti. Ja mitä vaan.

[/quote]

no sitten on hyvä että saa asiantuntijan apua. Eihän tuo ole "normaalia" koska oppimiskokemuksen (oksennus, kipu) tulisi vahvistaa oikeaa käytösmallia = syö sopivan määrän. Hän tarvitsee siis lääkärin / terapeutin apua. Ei varmaan liity ruokavalioon mitenkään vaan tunne-elämän tms. pulmiin. Toivottavasti löydätte hänelle oikean avun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:58"]

Täällä kun näyttää tuota tietämystä riittävän, niin selittäkääpä sitten lapseni lihavuus. Lapsi ei syö karkkia eikä juo limsoja tai mehuja aistiyliherkkyytensä takia, ruoka ei maistu lääkityksensä takia, liikkuu ulkona vähintään kaksi tuntia päivässä pelaillen kavereiden kanssa, television ja tabletin parissa kuluu päivässä maksimissaan tunti. Muuten touhuilee päivän aikana kaikenlaista. Perheemme aikuiset ovat hoikkia ja liikunnallisia sekä älyä löytyy sen verran, että terveellisen syömisen tiedot ja taidot ovat hallussa. Miksi siis lapseni on ylipainoinen?

[/quote]

No olisi ensin tärkeintä tietää lapsesi ikä ja mitat, sekä lääkitys, onko sillä vaikutusta painoon? 

Jos ylipaino on reilua ja lääkitys ei siihen vaikuta, niin ihmettelen jos et ole vienyt lastasi lääkärille, jos selittämättömästi lihoo. Todennäköisempänä vaihtoehtona pidän sitä, että kun lapsellasi ei ole ruokahalua, hän on juuri niitä, jotka saa syödä mitä tahansa, kunhan syövät, ettekä tajua miten paljon kaloreita lapsi syö näennäisesti pienissä ruokamäärissä.

Vierailija
70/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun 5v. poikani on tuollainen hoikkeliini, syö säännöllisesti ja monipuolisesti ja liikkuu paljon. Omasta mielestäni juuri sopivan kokoinen ja neuvolassakin sanottu, että tasaisesti kasvaa oikein hyvin. Lähipiiristä muutamat aina kommentoivat poikani nähdessään muka vitsillä, että "sinä se vaan olet tuollainen laiheliini etkä tunnu kasvavan mhinkään" ja "antaako se äiti sinulle ollenkaan ruokaa" ja kauhistelevat kun kylkiluut hieman näkyy. Ja nämä ovat itse reilusti ylipainoisia. Tekisi mieli töksäyttää, että sinä olet saanut sitä ruokaa varmaan sitten poikanikin edestä. Raivostuttaa, napisisi edes mulle asiasta eikä pojalle itselleen! Poikani samanikäinen serkku on sitten näiden kommentoijien ihailunkohde, kun tytöllä vatsa pömpöttää ja vilkkuu niin että joutuu paitaa laskemaan alas vähänväliä ja on muutenkin melko tukeva tyttö. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:28"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:46"] [quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:59"] [quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:45"]Mä olen ollut lähes koko ikäni lihava, samoin koko lapsuudenperheeni, otin vielä miehenkin joka on lihava ja meillä on kaksi lasta. Vaikka kuinka kuvittelin, että me syömme terveellisesti (lähes aina kotiruokaa, tummaa leipää, kokojyvää, vain vkl herkutellaan), on tuo esikoinen alkanut pyöristymään. Eli mä en vaan taida osata normaalin ihmisen ruokavaliota. Ei se kuulkaas ole helppoa. Onneksi huomasin ajoissa ja nyt yritän puuttua siihen parhaani mukaan, mutta huomaamattomasti. Syyllisyys painaa ja tunnen epäonnistuneeni. [/quote] Herkkuja vois olla vaon yhtenä päivänä viikossa ja silloin maltilla. Saa esim. valita joko karkkia, jätskiä, limua tai sipsiä. Yksi hyvä on myös kattaa kerrsn viikossa herkkupöytä, josta saa syödä mitä vain ja niin paljon kuin haluaa, mutta se on tarjolla esim. 1/2 tuntia. Kannattaa kattaa sinne myös terveellisiä herkkuja. Mä olen myös alkanut tehdä ison numeron esim. marjoist. Tyyliin: "Pidetään oikein hemmotteluiltapäivä ja käydään ostamassa iso kasa marjoja ja herkutelkasn oikein kunnolla."Lapset oppivat, että myös marjat voivat olla herkkuja, eikö sina tarvi ta makeisia yms. [/quote] ja yksi juttu on se että herkuttelu ja hemmottelu yhdistetään liiaksi. Lapsille tulee opettaa että kylpy kynttilän valossa, juoksulenkki kesäsateessa, kävely auringonlaskua katsomaan, musiikin kuuntelu silmät kiinni, venyttely, jne ovat sitä oikeaa hemmottelua mielelle ja keholle. Ei hemmotteluun tarvita mitään syömistä. Ja ruoka on ruokaa, ei ole erikseen "herkkuja" vaan ateriat ovat kokonaisuuksia. Keittoruokaan esim. kuuluu aina jälkkäri, jotta ateria on täyttävä. Jos lounas on salaatti, illalla tehdään herkulliset pihvit. Kuunnellaan omaa vatsaa ja kehoa eikä mitään "syö puolessa tunnissa niin paljon makeaa kuin kerkeät" - mitä tuo lapselle opettaa? Lapsen täytyy oppia syömään niin että hän voi syödä makeaa silloin kun mieli tekee, sen verran kuin mieli tekee. Lapsi ei voi ikinä tätä oppia jos vaihtoehdot on niin paljon kun kerkeää / ei yhtään. [/quote] Meillä kolme lasta pysyivät normaalipainoisina tällaisella ruokavaliolla, neljäs ei. Alkoi lihoa, koska ruoka ja herkut maistuvat liikaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rajoittaa herkkujen saatavuutta. Sulla ja läheisilläsi ei selkeästinole ollut paino-/syömisongelmia [/quote] no ehkä en ilmaissut itseäni kovin selkeästi. Siis lapselle opetetaan se oikea annoskoko, jotta hän voi sitten syödä MITÄ mieli tekee, koska osaa ottaa oikean määrän. Jos lapsella on ahmimishäiriö hän tarvitsee varmaan asiantuntijan apua (syökö siis oksennukseen/kipuun asti jos saa luvan?). Herkuista ei tehdä mitään "erikoista" tai "hemmottelua" tai muuta numeroa. Silloin myöskään niiden poistuminen ruokalistalta (jos on tarpeen pantata) ei aiheuta mitään hämmästystä. Kun on nimenomaan opittu se ateriakokonaisuus, joka on ravitseva ja maukas. Jos yhdellä lapsista meinaa olla paino-ongelmaa niin kaikkien annokset laitetaan valmiiksi lautasille. Kärjistäen : miksi lapsi mieltäisi sipsit tai karkit hemmotteluksi jos hänelle ei ole niin opetettu? Kyllä tämä on mielestäni mitä suurimmassa määrin oppimiskysymys. Ja vanhemmat opettaa / siirtää oppimaansa. [/quote] Siis juuri näin meillä on tehty, mutta yksi lapsista syö järjettömästi. Siis ihan oksennukseen asti. Ja mitä vaan.

[/quote]

no sitten on hyvä että saa asiantuntijan apua. Eihän tuo ole "normaalia" koska oppimiskokemuksen (oksennus, kipu) tulisi vahvistaa oikeaa käytösmallia = syö sopivan määrän. Hän tarvitsee siis lääkärin / terapeutin apua. Ei varmaan liity ruokavalioon mitenkään vaan tunne-elämän tms. pulmiin. Toivottavasti löydätte hänelle oikean avun.

[/quote]

Mulla on ollut tuollaista käytöstä lapsesta asti. Olen käynyt läpi elämässäni ties minkälaisia terapiota ja hoitoja ja dieettejä ja kaikkea. Onneksi vastaus löytyi jokunen vuosi sitten sen ADHD-diagnoosin muodossa. Mulla ei siis ole mitään muuta siihen usein liittyvää, olen hyvin älykäs ja luovinut läpi elämäni ilman suurempia näkyviä ongelmia, eniten ja näkyvimmin tuo ADHD on mulla heijastunut just tuohon syömiseen. 

Ette usko miten helpottavaa oli, kun sai asioille selityksen. Kun aina kaikki just tarjoilee noita tunne-elämän ongelmia ja syömishäiriöitä jne. eikä mikään apu ja terapia auttanut. Tietenkään, koska se pohjasyy oli selvittämättä ja oli lopulta fysikaalinen. Vuosikaudet sitä sai pohtia äitisuhdettaan ja lapsuuden traumoja ja lohtusyömisen taustoja jne. vaikka kyseessä oli vain se loputon sisäinen levottomuus, joka ei lähde pois. Säästyy ihan järjetön määrä psyykkisiä voimavaroja, kun ei enää edes yritä taistella sitä levottomuutta vastaan, vaan hyväksyy sen. Eikä koko ajan mieti mitä tekee väärin, kun koko ajan ontietyllä tasolla ahdistunut olo. 

 

Vierailija
72/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:46"] [quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:59"] [quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:45"]Mä olen ollut lähes koko ikäni lihava, samoin koko lapsuudenperheeni, otin vielä miehenkin joka on lihava ja meillä on kaksi lasta. Vaikka kuinka kuvittelin, että me syömme terveellisesti (lähes aina kotiruokaa, tummaa leipää, kokojyvää, vain vkl herkutellaan), on tuo esikoinen alkanut pyöristymään. Eli mä en vaan taida osata normaalin ihmisen ruokavaliota. Ei se kuulkaas ole helppoa. Onneksi huomasin ajoissa ja nyt yritän puuttua siihen parhaani mukaan, mutta huomaamattomasti. Syyllisyys painaa ja tunnen epäonnistuneeni. [/quote] Herkkuja vois olla vaon yhtenä päivänä viikossa ja silloin maltilla. Saa esim. valita joko karkkia, jätskiä, limua tai sipsiä. Yksi hyvä on myös kattaa kerrsn viikossa herkkupöytä, josta saa syödä mitä vain ja niin paljon kuin haluaa, mutta se on tarjolla esim. 1/2 tuntia. Kannattaa kattaa sinne myös terveellisiä herkkuja. Mä olen myös alkanut tehdä ison numeron esim. marjoist. Tyyliin: "Pidetään oikein hemmotteluiltapäivä ja käydään ostamassa iso kasa marjoja ja herkutelkasn oikein kunnolla."Lapset oppivat, että myös marjat voivat olla herkkuja, eikö sina tarvi ta makeisia yms. [/quote] ja yksi juttu on se että herkuttelu ja hemmottelu yhdistetään liiaksi. Lapsille tulee opettaa että kylpy kynttilän valossa, juoksulenkki kesäsateessa, kävely auringonlaskua katsomaan, musiikin kuuntelu silmät kiinni, venyttely, jne ovat sitä oikeaa hemmottelua mielelle ja keholle. Ei hemmotteluun tarvita mitään syömistä. Ja ruoka on ruokaa, ei ole erikseen "herkkuja" vaan ateriat ovat kokonaisuuksia. Keittoruokaan esim. kuuluu aina jälkkäri, jotta ateria on täyttävä. Jos lounas on salaatti, illalla tehdään herkulliset pihvit. Kuunnellaan omaa vatsaa ja kehoa eikä mitään "syö puolessa tunnissa niin paljon makeaa kuin kerkeät" - mitä tuo lapselle opettaa? Lapsen täytyy oppia syömään niin että hän voi syödä makeaa silloin kun mieli tekee, sen verran kuin mieli tekee. Lapsi ei voi ikinä tätä oppia jos vaihtoehdot on niin paljon kun kerkeää / ei yhtään. [/quote] Meillä kolme lasta pysyivät normaalipainoisina tällaisella ruokavaliolla, neljäs ei. Alkoi lihoa, koska ruoka ja herkut maistuvat liikaa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin rajoittaa herkkujen saatavuutta. Sulla ja läheisilläsi ei selkeästinole ollut paino-/syömisongelmia [/quote] no ehkä en ilmaissut itseäni kovin selkeästi. Siis lapselle opetetaan se oikea annoskoko, jotta hän voi sitten syödä MITÄ mieli tekee, koska osaa ottaa oikean määrän. Jos lapsella on ahmimishäiriö hän tarvitsee varmaan asiantuntijan apua (syökö siis oksennukseen/kipuun asti jos saa luvan?). Herkuista ei tehdä mitään "erikoista" tai "hemmottelua" tai muuta numeroa. Silloin myöskään niiden poistuminen ruokalistalta (jos on tarpeen pantata) ei aiheuta mitään hämmästystä. Kun on nimenomaan opittu se ateriakokonaisuus, joka on ravitseva ja maukas. Jos yhdellä lapsista meinaa olla paino-ongelmaa niin kaikkien annokset laitetaan valmiiksi lautasille. Kärjistäen : miksi lapsi mieltäisi sipsit tai karkit hemmotteluksi jos hänelle ei ole niin opetettu? Kyllä tämä on mielestäni mitä suurimmassa määrin oppimiskysymys. Ja vanhemmat opettaa / siirtää oppimaansa. [/quote] Siis juuri näin meillä on tehty, mutta yksi lapsista syö järjettömästi. Siis ihan oksennukseen asti. Ja mitä vaan.

[/quote]

no sitten on hyvä että saa asiantuntijan apua. Eihän tuo ole "normaalia" koska oppimiskokemuksen (oksennus, kipu) tulisi vahvistaa oikeaa käytösmallia = syö sopivan määrän. Hän tarvitsee siis lääkärin / terapeutin apua. Ei varmaan liity ruokavalioon mitenkään vaan tunne-elämän tms. pulmiin. Toivottavasti löydätte hänelle oikean avun.
[/quote]

En usko, että on kyse tunne-elämän ongelmista. Kyseessä on parivuotias nassikka. Ja on ihan vastasyntyneestä syönyt liikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä myös itse laittaisin syyttävän sormen myös päiväkotiin. Siellähän suurin osa lapsista nykyisin viettää aikansa. Meillä lapset ovat hoidossa pph:lla. Valmistaa samanlaista ruokaa kuin me itsekkin. Laadukasta. Oikeanlaisista raaka-aineista. Meidän lomat meni ihan ristiin tänä kesänä. Lapset ovat olleet kuukauden päiväkodissa. Kunto huomattavasti rapistunut. Heillä oli ennen hyvä kunto. Nyt ns. Normaali. Maha kovalla kun eivät saa tarpeeksi juomaa. Leipä vain jos ovat syöneet ruokansa hyvin. Mikä on se hyvä määrä? Minulle on aina riittänyt kun lapset eivät enään syö. Lusikallinen on ollut pakko maistamisen takia kotona ja pph:lla. Ei enempää. Meillä ei saa muuta ruokaa kun se mikä on laitettuna eteen 5 kertaa päivässä. Salaattiakaan eivät saa kuin pienen nokareen. Nyt välillä kuulen lasten suusta,että lapset eivät tykkää kasviksista. Kuka sen on niille kertonut? Omat lapseni ovat hoikkia, mutta huomaan että painoa on kyllä tullut rutkasti tänä kesänä verraten aikaisempaan.

Vierailija
74/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:11"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:58"]Täällä kun näyttää tuota tietämystä riittävän, niin selittäkääpä sitten lapseni lihavuus. Lapsi ei syö karkkia eikä juo limsoja tai mehuja aistiyliherkkyytensä takia, ruoka ei maistu lääkityksensä takia, liikkuu ulkona vähintään kaksi tuntia päivässä pelaillen kavereiden kanssa, television ja tabletin parissa kuluu päivässä maksimissaan tunti. Muuten touhuilee päivän aikana kaikenlaista. Perheemme aikuiset ovat hoikkia ja liikunnallisia sekä älyä löytyy sen verran, että terveellisen syömisen tiedot ja taidot ovat hallussa. Miksi siis lapseni on ylipainoinen? [/quote] Kerääkö lääkitys nestettä tai hidastaa aineenvaihduntaa? Onko umpieritys tutkittu?

[/quote]

Tuota nesteenkertymistä olen itsekin ehdottanut tutkittavaksi, kilpirauhashormonit on tutkittu ja ovat normaalin rajoissa. Mitä lisää voisi vielä tutkia? Kasvuhormonin? Pituuskasvu on ollut vuoden lähes pysähdyksissä.

Kiitos asiantuntevista neuvoista, hoitohenkilökunta kun tuntuu ensimmäisenä vaihtoehtonaan ainoastaan uskovan tuohon samaan kuin suurin osa täälläkin, eli huonoihin elintapoihin.
[/quote]

Onko tutkittu myös t4v ja t3? Niissä voi olla joskus ongelmaa. Usein otetaan kilppariarvoista vain tsh ja t4v. Melkeinpä kääntyisin asiantuntevan endokrinologin puoleen, jos ei kunnallisella anneta muuta kuon neuvoja ruokavalioon. Onko muuten lisömunuaisia tutkittu? Joskus siellä olevat kasvaimet tms. voivat aiheuttaa lihomista.
[/quote] Taidan tosiaan siirtyä endokrinologin puoleen. Julkisen puolen tutkimukset eivät todellakaan ole olleet kovinkaan kattavat, helpointa on ilmeisesti vain syyttää lapsen ruokavaliota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiva että keskustelu tälläisestä aiheesta on pysynyt asiallisena ja jopa tsemppaavana.

Sori ohis, jatkakaa. 

Vierailija
76/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Komppaan kyllä että silmä on tottunut ylipainoisiin. Itse lihoin raskaus ja imetysaikana ylipainon puolelle ja kun palauduin takaisin niin jengi kommentoi että miksi se piti ittensä luuviuluksi kuihduttaa, kun viimeinkin aloit näyttää vähän ihmiseltä. Olen siis tukevasti normaalipainon keskivaiheilla. 

Mulla lapsi on vetänyt yläkäyrällä neuvolassa ja siitä on sanottu, että on pullukka. Ei se omaan silmään siltä näytä, mutta pidän silti ohjeen mukaan herkut suurimmalta osin pannassa. Tämä on lähipiirille kanssa käsittämätön asia, ne pelkäävät että aion kuihduttaa siitä samanlaisen "luuviulun" ku itekin oon. Kammottava ajatus että lapsi olisikin hirvittävän normaalipainoinen...

Vierailija
77/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä aina ihmettelen sitä, kun meidän tytöt samoilla kasvatuksilla, samalla ruualla ja samalla liikuntaharrastuksella ovat niin erimallisia. Toinen on laiha, toinen pyöreä. Olen vakuuttunut siitä, että olemme esimerkillinen terveellisen kotiruuan perhe. Kumpikin tyttö syö ihan sopivan määrän ruokaa ja samoja määriä. Me vanhemmat olemme kumpikin normaalipainoisia, hoikkia. Selvää on, että pyöreämpi tyttö on ulkonäöltään aivan kuin anoppini. Selvästi sieltä peritty luontainen vartalon malli. Ei missään nimessä ylipainoinen. Pyöreämpi tyttömme todella kaunis, ihana tyttö. Mitään tarvetta liikunnan tai syömisen korjailuun ei ole. Harmitti kun kouluterveydenhoitaja tiukkasi karkkipäivistä ja ravinnosta tämän tytön kanssa enemmän kuin hoikemman siskonsa.

Pointtini on, että ihan aina vanhempien syyllistäminen ei ole aiheellista. Joskus joku vain on erimallinen kuin perussutjakka.

Vierailija
78/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:58"]

Täällä kun näyttää tuota tietämystä riittävän, niin selittäkääpä sitten lapseni lihavuus. Lapsi ei syö karkkia eikä juo limsoja tai mehuja aistiyliherkkyytensä takia, ruoka ei maistu lääkityksensä takia, liikkuu ulkona vähintään kaksi tuntia päivässä pelaillen kavereiden kanssa, television ja tabletin parissa kuluu päivässä maksimissaan tunti. Muuten touhuilee päivän aikana kaikenlaista. Perheemme aikuiset ovat hoikkia ja liikunnallisia sekä älyä löytyy sen verran, että terveellisen syömisen tiedot ja taidot ovat hallussa. Miksi siis lapseni on ylipainoinen?

[/quote]

No olisi ensin tärkeintä tietää lapsesi ikä ja mitat, sekä lääkitys, onko sillä vaikutusta painoon? 

Jos ylipaino on reilua ja lääkitys ei siihen vaikuta, niin ihmettelen jos et ole vienyt lastasi lääkärille, jos selittämättömästi lihoo. Todennäköisempänä vaihtoehtona pidän sitä, että kun lapsellasi ei ole ruokahalua, hän on juuri niitä, jotka saa syödä mitä tahansa, kunhan syövät, ettekä tajua miten paljon kaloreita lapsi syö näennäisesti pienissä ruokamäärissä.

[/quote]

Lapseni on sairautensa takia lääkärien jatkuvassa tarkkailussa, mutta selitystä lapsen lihomiselle emme ole saaneet, ainoastaan näitä samoja syyttelyitä. Lapsen lääke aiheuttaa ruokahaluttomuutta, joten lapsi ei todellakaan napostele ylimääräisiä. Ruokapöydässä joutuu vanhemmat patistelemaan, jotta lapsi saisi muutaman lusikallisen syötyä. Aamu-ja iltapalan lapsi onneksi syö normaalisti. Tarkemmin en kuitenkaan halua lapsen henkilökohtaisia asioita täällä levitellä, joten taidan varata ajan asiantuntevalle lääkärille. Kiitos, sain viesteistänne monta näkökulmaa.

Vierailija
79/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi riippakivi suomalaisessa ravinnossa on hiilihydraatit, lähtee ihan jaakko kolmosen valheista 1970-luvulta. Ihminen selviää hyvin proteiinilla, hyvillä rasvoilla ja todella pienellä määrällä hiilihydraatteja.

Jostain ihmeen syystä suomalainen perusravinto sisältää esim. ihan liikaa leipää, mitä ei siis tarvita ollenkaan. Kuitu saadaan kasviksista.

Jos et muuta voi ravinnossasi tehdä, hiilihydraatit minimiin. Kakkosena rasva hyvälaatuiseksi, tarkkaile tyydyttyneiden ja monityydyttymättömien rasvojen suhdetta. Proteiini on OK jopa 3-4g per painokilo asti, tämän jälkeen alkaa haitata. Mutta tämä ei täyty kenelläkään jos ei väkisin yritä tai syö esim 1,5kg jauhelihaa päivässä.

Vierailija
80/104 |
22.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 12:45"]

Vaikka kuinka kuvittelin, että me syömme terveellisesti (lähes aina kotiruokaa, tummaa leipää, kokojyvää, vain vkl herkutellaan), on tuo esikoinen alkanut pyöristymään. Eli mä en vaan taida osata normaalin ihmisen ruokavaliota.

[/quote]

Leipä pois, myös tumma, herkuttelut pois myös vkl, kävelyä, uintia jos ei ole jo. Kasviksista kuitua, herkkujen tilalle vaikka raejuustoa, makeita porkkanoita, itsetehtyä popkornia. Näillä lähtee, koska teillä on muuten kaikki kunnossa! :)

[/quote]

Paitsi, ettet tiedä edelläkirjoittaneen perheen annoskokoja.

Minä en kieltäisi herkkuja kokonaan, enkä tosiaan sanoisi lapselle, että otapas vähän raejuustoa karkkien tilalle. Karkkeja ei ole tarkoitus syödä nälkään, eikä niiden tilalle pitäisi tarjota mitään ruokaisaa. Se 'oikea ruoka' syödään ihan muuhun aikaan.

Kuvittelisin, että moni lihava kaipaa sitä "mussuttamisen tunnetta", joten mieluummin purkka suuhun kuin sipsien sijaan porkkanaa. Koko ajan ei tarvitse syödä sitä terveellistäkään.