Naiselliset naiset

Naisellisuus on juuri sitä, että haluaa korostaa pukeutumisessaan naiseuttaan, eli kauniit vaatteet, hameet ja korut. Hiukset pitkät ja kiharat. Kun tulee lapsia, naisellinen nainen puhkeaa äidilliseksi ja pitää lapsistana huolen. Naiseuteen kuuluu hoivavietti ja halu pitää läheisistään huolta. Naisellinen nainen haluaa olla miehelleen houkutteleva ja pitää huolta itsestään myös sen jälkeen, kun on tehnyt lapsia. Seksuaalisuus, se on naiseuden mitta myös. Naisellinen nainen osaa olla miehelleen houkutteleva ja kiusoitteee ja härnää miestään pukeutumisellaan ja pitää itsestään huolta ja muodoistaan.

Naisellinen nainen ymmärtää, että miehet eivät nyt vain tykkää rekkalesboista, vaan kauniista ja huolitellusta naisesta, kuka antaa kukkia sisäisen hoivavietin. Eli miten se sanonta menikään, on madonna muualla, mutta huora sängyssä. Sellaisista naisista miehet pitävät.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 09:05"]Oon itse asunut ulkomailla, ja viettänyt aikaa latinojen kanssa, ja voin satavarmasti sanoa, että suomalainen nainen ei ole yhtä sinut oman naisellisuutensa kanssa, kuin esim. latinot. Täällä itseä laittava nainen, on monesti ylipukeutunut ja varsinkin jos nainen on kaunis, niin se kohtaa enemmän ongelmia "naismaisuutensa" vuoksi. Eli voisiko naismainen nainen olla enempi uhka Suomessa naiselle, juuri näiden naisellisen ominaisuuksiensa vuoksi?Suomalainen nainen ei ole tottunut näyttämään yhtä avoimesti omia tunteitansa,meidän kulttuuri on sellainen missä nainen joutuu miltei omaa maan enempi maskuliinisia piirteitä. Esim Brasiliassa, nainen pukeutuu ja näyttää naiselta ja omasta mielestä on enempi sinut oman naiseutensa kanssa.
[/quote]

Luin jutun juuri Brasialaisnaisesta. Hän ponnisteli itselleen yliopistokoulutusta köyhän yksinhuoltajaäidin tyttärenä. Äiti kannusti mutta muut sukulaiset ja tuttavat pitivät häntä äärimmäisen itsekkänä. Nuori nainen kertoi ettei voi ajatellakaan esim seurustelua ja itsestään selvästi tulee aikanaan huolehtimaan äidistään. Tämmöistä naisen asemaa ja naisellisuuden vankilaa en haluaisi.
[/quote] Korostuu perhekeskeisyys mikä puuttuu meiltä. Kannattaa vierailla maassa niin saattaa saada jonkun käsityksen kin.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 13:08"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 09:05"]Oon itse asunut ulkomailla, ja viettänyt aikaa latinojen kanssa, ja voin satavarmasti sanoa, että suomalainen nainen ei ole yhtä sinut oman naisellisuutensa kanssa, kuin esim. latinot. Täällä itseä laittava nainen, on monesti ylipukeutunut ja varsinkin jos nainen on kaunis, niin se kohtaa enemmän ongelmia "naismaisuutensa" vuoksi. Eli voisiko naismainen nainen olla enempi uhka Suomessa naiselle, juuri näiden naisellisen ominaisuuksiensa vuoksi?Suomalainen nainen ei ole tottunut näyttämään yhtä avoimesti omia tunteitansa,meidän kulttuuri on sellainen missä nainen joutuu miltei omaa maan enempi maskuliinisia piirteitä. Esim Brasiliassa, nainen pukeutuu ja näyttää naiselta ja omasta mielestä on enempi sinut oman naiseutensa kanssa.
[/quote]

Luin jutun juuri Brasialaisnaisesta. Hän ponnisteli itselleen yliopistokoulutusta köyhän yksinhuoltajaäidin tyttärenä. Äiti kannusti mutta muut sukulaiset ja tuttavat pitivät häntä äärimmäisen itsekkänä. Nuori nainen kertoi ettei voi ajatellakaan esim seurustelua ja itsestään selvästi tulee aikanaan huolehtimaan äidistään. Tämmöistä naisen asemaa ja naisellisuuden vankilaa en haluaisi.
[/quote] Korostuu perhekeskeisyys mikä puuttuu meiltä. Kannattaa vierailla maassa niin saattaa saada jonkun käsityksen kin.
[/quote] Miten suomessa käy vanhuksille? Ne halutaan potkia pois tieltä vanhainkotiin...Onko se perhekeskeistä, ei perhe rajoitu vaan määritelmään meidän perhe, vaan siihen kuuluu myös mummo ja voi kuulua myös pappakin...Suomessa pidetään huoli omista asioista aika pitkälti. Saa olla eri mieltä ja veikkaan, että ollaankin ;)

Ei ihan avautunut minulle miten perhekeskeisyys tekee tuosta brasiliasnaisesta itsekkään. Luulisi olevan juuri toisin päin että oikein suvun voimin pidettäisiin huolta että tyttö saa opiskella kun kerran haluaa ja on kykyjä. Tuntematta kulttuuria paremmin uskallan väittää että poikaa autettaisiinkin

Ihailen naisellisuutta, mutta tiedostan, että Suomessa iso osa naisia halveksuu sitä ja torjuu sen aivan kuten sanot. Myös miehistä löytyy esimerkiksi naisen laittautumista, heikkoutta, pehmeyttä ja tunneherkkyyttä pilkkaavia, alentavia ja hyväksikäyttäviä. Surullinen ilmiö, jonka toivon muuttuvan.

Ärsyttää jo tuollainen luonteenpiirteiden kategorisointi naisellisiksi tai miehekkäiksi. Herkkyys, emotionaalisuus, empaattisuus, sitkeys, rohkeus tai suoruus ovat IHMISTEN ominaisuuksia, ei erityisesti jomman kumman sukupuolen. Jos joku leimaa itsensä "naiselliseksi" sen takia, että näyttää tunteensa, pidän sellaista vähän hölmönä muutenkin. Ja olen ehdottomasti sen puolesta, että ihminen saa olla oma itsensä sellaisena kuin on. Oli mies tai nainen.

On jätkiä, naisellisia ja bimboja. Ja niitä bimboja välttelen. Ei se luonteen herkkyys vaan se tyhmyys!

Minäkin jäin vähän suu auki, että "naisellisuus" olisi yhtä kuin tunteiden näyttäminen ta itkeminen. Kuvittelin, että kyse on vaikka naismaisesta liikehdinnästä, eleistä, pukeutumisesta. En miellä naisellisuutta kioskiromaanien pyörtyileviksi ja heikoiksi sankarittariksi.

Tiedä olevani olemukseltani naisellinen ja se tulee paljolti tavasta liikkua, puhua, nauraa, katsoa. Olen ollut sellainen lapsesta lähtien, en ole opetelleut mitään pikkurilli pystyssä kävelemistä. En ole esimerkiksi itkupilli tai "heikko", mutta muuten selvästi naissukupuolinen. Eikä se ole koskaan ketään haitannut. Paras kaverini oli puolestaan aikoinaan vähän miesmäinen olemukseltaan, hänen rinnallallaan olin melkein hepsankeikka. Täydensimme toisiamme ja tämä vastakohtaisuus nauratti molempia. Kyllä Suomessa saa olla sekä poikatyttö että rimpsessa.

Jokaisen ihmisen pitää kunnioittaa ja suojella omaa herkkyyttään ja TOISTEN herkkyyttä. Herkkyys omia ja TOISTEN tarpeita kohtaan pitää ihmissuhteet ja yhteiskunnan toiminnassa. Eivät ne ole mitään sukupuolisidonnaisia juttuja.  Aina, jos mieleen alkaa tulla ajatuksia, että minäpä olen tässä vähän aidosti enemmän ihminen/nainen/mies kuin joku toinen, alkaa olla hakoteillä. Silloin pitää katsoa peiliin ja myöntää, ettei oikeastaan voi tietää toisten ihmisen sisäisestä maailmasta, ja todennäköisesti rankasti aliarvioi sitä toista ihmistä. Ongelma on ratkaistu, kun hetkeksi irroittaa katseen omasta navastaan ja yrittää ymmärtää tätä toista ihmistä ja tajuta, miksi hän näkee maailman kuten näkee, miten hän selviytyy tässä maailmassa. Ja sen jälkeen voi todeta kaikessa rauhassa, että kukin käsittelee ne tunteensa ja tilanteensa omalla tavallaan.

Rupesin miettimään, että mitä naisellisuudella tarkoitetaan. Itkuherkkyys tai tunteiden näyttäminen ovat ihan luonteenpiirteitä. On mielestäni stereotypista sanoa että naiset itkee tai näyttää tunteensa herkemmin, jotkut näyttää jotkut ei ja kyllä ne miehetkin tunteilee.

En ole aikuisten ihmisten joukossa tuohon törmännyt. Itse meikkaan ja laittaudun joka päivä, ja tykkään vaatteista, ja olen myös herkkä, itken kun luen koskettavia kirjoja tai katson koskettavan elokuvan. Joskus jopa töissä tulee kyyneleet silmiin kun siihen on aihetta. Ja olen pitkähiuksinen, isorintainen ja viihdyn mekoissa. Mutta en ole koskaan törmännyt mihinkään väheksyntään kenenkään taholta.

Ja väittäisin, että se johtuu siitä, että en ole tyhmä, enkä esitä olevani. Olen koulutettu vaativalla miesvaltaisella alalla, ja aina pärjännyt siinä hyvin. Ja saan ympäristöstäni hyvää palautetta sekä älykkyydestäni, että tyylistäni, että käyttäytymisestäni.

Joskus törmää naisiin, jotka tuntuvat luulevan, että naisellisen naisen pitää esittää tyhmää kelvatakseen. Että pitää jatkuvasti korostaa, miten huono on tietokoneen kanssa jne. Tämä ärsyttää monia naisia ja miehiä, ja ehkä aloittajallekin on kyse tästä.

Naisellisuus ei tosiaan ole tyhmäksi ja avuttomaksi heittäytymistä. Sellainen on kyllä ärsyttävää. Eikä naisellisuus ole yhtä kuin Tuksu, joka törröttä rumppareikähuuliaan ja keimailee mekonhelma kourassa kuin 5-vuotias.

Ei mielestäni jatkuvasti pillittävä nainen ole naisellinen nainen.

Kenen mielestä oikesati tuollainen yliherkkä jatkuvasti itkevä nainen on naisellinen nainen?

Ei tunteiden näyttäminen ole paha, mutta kyllä niitä voi vähän hillitä tilanteesta riippuen. Joka asiasta itkeminen tai suuttuminen on todella rasittavaa ja naurettavaa, ja joskus on hyvä ajatella asioita ihan vaan puhtaalla järjellä. Naisellisuuden kanssa tällä ei ole kyllä mitään tekemistä.

Olen töissä, salilla ja mieskaveriporukassa yksi jätkistä. Vapaa-ajalla muuten on sitten kiva laittaa korkkarit ja mekko ihan vaan vaikka kauppaan mennessä, koska haluan tuntea itseni myös naiselliseksi ja kääntää katseita. :) Ei minun naisellisuuten eikä epänaisellisuuteni ole ikinä ollut kenellekään ongelma.

Pienten lasten äitinä en näe tätä eroa tunneherkkyydessä poikien ja tyttöjen välillä. Samalla lailla molemmat sukupuolet ilmaisevat tunteensa. Ainoa ero on se, että omassa kaveripiirissäni äidit suhtautuvat paljon lempeämmin ja sallivammin poikalasten tunnereaktioihin kuin tyttölasten, niihin saa jotenkin enemmän etäisyyttä ja eikä niitä nähdä niin usein äitiin kohdistuvana uhmana ja kettuiluna. Tyttöjä kasvatetaan kovemmalla kurilla. Isien kohdalla menee taas toisinpäin. ;)  Mielenkiintoista nähdä, miten nämä kasvatuserot näkyvät lapsissa kun he kasvavat.

Oon itse asunut ulkomailla, ja viettänyt aikaa latinojen kanssa, ja voin satavarmasti sanoa, että suomalainen nainen ei ole yhtä sinut oman naisellisuutensa kanssa, kuin esim. latinot. Täällä itseä laittava nainen, on monesti ylipukeutunut ja varsinkin jos nainen on kaunis, niin se kohtaa enemmän ongelmia "naismaisuutensa" vuoksi. Eli voisiko naismainen nainen olla enempi uhka Suomessa naiselle, juuri näiden naisellisen ominaisuuksiensa vuoksi?Suomalainen nainen ei ole tottunut näyttämään yhtä avoimesti omia tunteitansa,meidän kulttuuri on sellainen missä nainen joutuu miltei omaa maan enempi maskuliinisia piirteitä. Esim Brasiliassa, nainen pukeutuu ja näyttää naiselta ja omasta mielestä on enempi sinut oman naiseutensa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 08:35"]Ärsyttää jo tuollainen luonteenpiirteiden kategorisointi naisellisiksi tai miehekkäiksi. Herkkyys, emotionaalisuus, empaattisuus, sitkeys, rohkeus tai suoruus ovat IHMISTEN ominaisuuksia, ei erityisesti jomman kumman sukupuolen. Jos joku leimaa itsensä "naiselliseksi" sen takia, että näyttää tunteensa, pidän sellaista vähän hölmönä muutenkin. Ja olen ehdottomasti sen puolesta, että ihminen saa olla oma itsensä sellaisena kuin on. Oli mies tai nainen.
[/quote] Siis jokainen on oma yksilö :)

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 08:40"]Minäkin jäin vähän suu auki, että "naisellisuus" olisi yhtä kuin tunteiden näyttäminen ta itkeminen. Kuvittelin, että kyse on vaikka naismaisesta liikehdinnästä, eleistä, pukeutumisesta. En miellä naisellisuutta kioskiromaanien pyörtyileviksi ja heikoiksi sankarittariksi.

Tiedä olevani olemukseltani naisellinen ja se tulee paljolti tavasta liikkua, puhua, nauraa, katsoa. Olen ollut sellainen lapsesta lähtien, en ole opetelleut mitään pikkurilli pystyssä kävelemistä. En ole esimerkiksi itkupilli tai "heikko", mutta muuten selvästi naissukupuolinen. Eikä se ole koskaan ketään haitannut. Paras kaverini oli puolestaan aikoinaan vähän miesmäinen olemukseltaan, hänen rinnallallaan olin melkein hepsankeikka. Täydensimme toisiamme ja tämä vastakohtaisuus nauratti molempia. Kyllä Suomessa saa olla sekä poikatyttö että rimpsessa.
[/quote] Tarjotin tuolla itkemisellä lähinnä sitä, että osa naisista vierastaa sitä,en muuta.

Mitä ap tarkoittaa kun sanoo, että eri kulttuureissa nainen saa olla nainen ja mies saa olla mies?

Ei mun mielestä Suomessakaan ole mitään ongelmaa tämän kanssa. Ainoa vaan että meillä ei ole ehkä niin selkeitä muotteja naisille ja miehille kuin vaikkapa jossain arabimaissa. Siellä nainen tekee tiettyjä asioita ja käyttäytyy tietyllä tavalla vain koska sattuu olemaan nainen.