Avioero
Puolisoni sanoi eilen haluavansa erota, koska minun paniikkihäiriöni rajoittaa meidän yhteistä elämäämme niin paljon. Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (11)
Jompi kumpi muuttaa ja sinä jatkat panikointia. Jos et ole vielä käynyt lääkärissä niin nyt on korkea aika käydä. Jos olet niin ikävämpi juttu. Tsemppiä!
Puolisosi on väsynyt kannattelemaan sinua.Eteenpäin jatkat yksin.Ei toisen varassa voi elää, puoliso voi myös kuolla.Haet apua lääkäriltä paniikkihäiriön hoitoon ja alat muutenkin kantaa vastuuta itsestäsi.Niin me muutkin tehdään.Kaikki se voima mitä elämiseen tarvitset on kyllä sinussa itsessäsi.
En minäkään jaksaisi katsella mitään turhasta vouhkaamista ja hengen haukkomista. Oikea fyysinen sairaus olisi eri asia. Anteeksi vaan mutta paniikkihäiröiset oikeasti inhottaa. Mitään oikeaa hätää ei ole niin joku romahtaa hoidettavaksi. Luonto karsikoon.
Syö lääkkeet ja vältä tilanteita jotka laukaisevat sen ! Ja uusi puoliso löytyy match.com tai eliittikumppani.fi tai lähi pub
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:54"]En minäkään jaksaisi katsella mitään turhasta vouhkaamista ja hengen haukkomista. Oikea fyysinen sairaus olisi eri asia. Anteeksi vaan mutta paniikkihäiröiset oikeasti inhottaa. Mitään oikeaa hätää ei ole niin joku romahtaa hoidettavaksi. Luonto karsikoon.
[/quote]No, toisen elämää tuntematta ja toisen elämää elämättä ei voi arvostella että se on turhaa.Joskus samalle ihmiselle vaan tapahtuu niin paljon koettelemuksia ja vadtoinkäymisiä että psyyke ei kestä ja keho reagoi noin.Totuus on kuitenkin ettei se puoliso voi olla lääkäri, sairaanhoitaja ja terapeutti.Tietysti pitäis tukea toista vastoinkäymisissä mutta ei sitä kukaan loputtomiin jaksa.Sairaan vierellä sairastuu itsekin ja onko se sitten oikein että kumpikaan ei nauti elämästä.Rajansa kaikella.Myös sillä toisen tukemisella ja loputtomiin ymmärtämisellä.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:54"]En minäkään jaksaisi katsella mitään turhasta vouhkaamista ja hengen haukkomista. Oikea fyysinen sairaus olisi eri asia. Anteeksi vaan mutta paniikkihäiröiset oikeasti inhottaa. Mitään oikeaa hätää ei ole niin joku romahtaa hoidettavaksi. Luonto karsikoon.
[/quote]No, toisen elämää tuntematta ja toisen elämää elämättä ei voi arvostella että se on turhaa.Joskus samalle ihmiselle vaan tapahtuu niin paljon koettelemuksia ja vadtoinkäymisiä että psyyke ei kestä ja keho reagoi noin.Totuus on kuitenkin ettei se puoliso voi olla lääkäri, sairaanhoitaja ja terapeutti.Tietysti pitäis tukea toista vastoinkäymisissä mutta ei sitä kukaan loputtomiin jaksa.Sairaan vierellä sairastuu itsekin ja onko se sitten oikein että kumpikaan ei nauti elämästä.Rajansa kaikella.Myös sillä toisen tukemisella ja loputtomiin ymmärtämisellä.
[/quote]
Joskus se puoliso voi olla myös se oireiden lähde.
Saitko paniikkikohtauksen? Jos et, niin oivalluksen paikka.
Kiitos vastauksista. Mulla oireena on se, että koen pelkoa ja huimausta meluisissa julkisissa paikoissa kuten kaupoissa, tavarataloissa, elokuvateattereissa ja ihan vaan kaupungilla liikkuessa. Minulle on kokeiltu vaikka mitä lääkkeitä, ei apua. Pystyn kuitenkin tekemään puolipäivätyönä toimistotyötä. En tiedä miten pääsisin eroon huimauksesta ja paniikkitunteista. En itse haluaisi erota ja meillä on mielestäni kotona mukavaa yhdessä. -ap
Voimia sinulle. Joskus puolisot ei jaksa sairauksia vaan lähtevät. Se ON epäoikeudemukaista, mutta ei heitä voi estääkään.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 13:00"]Voimia sinulle. Joskus puolisot ei jaksa sairauksia vaan lähtevät. Se ON epäoikeudemukaista, mutta ei heitä voi estääkään.
[/quote]Entä jos tilanne olisi toisinpäin? Jaksaisiko ap tukea miestä? Saako ap:n mies joskus olla heikko? Ei saa? Eikö se jos mikä ole epäoikeudenmukaista?
No onpas mukavan kuuloinen mies... O_o