Hesarin juttu: Yi-Ping Liao uskaltautui synnyttämään toisen lapsensa Suomessa, ja kokemus oli shokki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa kerrottiin, että Aasiassa perhe tyypillisesti hoivaa äitiä synnytyksen jälkeen. Todellako täälläkin moni ottaisi äitinsä tai anoppinsa omaan kotiinsa kuukaudeksi asumaan ja hoitamaan kodin?

Jutun yksityinen hoitolaitos oli tosiaan yksityinen. Kyllä täälläkin rahalla saa kampaajan kotiin vaikka monta kertaa päivässä. Synnyttäneille suunnattuja "luksushotelleja" ei toki ole, mutta epäilen, ettei kysyntää oikein taitaisi olla, vaikka ajatus toki olisi ihana.

Mun anoppi sekä appi tuli auttamaan mua miehen kotimaasta 3 kuukaudeksi, kun kaksi ekaa lastani syntyi. Kolmas lapseni syntyi korona-aikana ja tällöin he eivät sitten voinutkaan tulla. Kyllä se oli harmillista, olen hyvin kiitollinen heille tuosta avusta. Ei he tietenkään mitään täyshoitolaa mulle pitänyt, mutta oli kiva, että pystyi jakamaan arjen askareita ja pääsi suihkuun tai vaikka hetken levähtämään, ihan vain heidän seuransa toi voimaa uuteen elämäntilanteeseen. Suomalaiset äidit tosiaan ovat hyvin sisukkaita, kun monet saattavat pärjätä täysin ilman apua. Mutta toisaalta ei ihme, että vauva-aika koetaan niin raskaana, kun kukaan ei välitä siitä äidistä, joka huolehtii kaikesta ja isä käy sitten töissä ja sen varjolla oikeuttaa paljon vähäisemmän vastuun pikkulapsiarjen jakamisesta.

Meillä varmaan Suomessa on totuttu, että se mies ottaisi kopin tuosta...

Meillä mies otti tuon kopin ja piti kolme kuukautta lomaa töistä. Meillä meni hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletteko tosiaan, että kaikilla aasialaisilla naisilla on mahdollisuus levätä synnytyksen jälkeen, saada ruoka nenän eteen valmistettuna, pesetyttää tukkansa kampaajalla ja käydä saippuakursseilla?

Eiköhän tämä ole rikkaiden etuoikeus. Nyt vähän valoja päälle!

Kyllä se tosiaan on perhe, joka yleensä hoitaa. Synnyttänyt makaa sängyssä eikä saa itse edes vauvaa hoitaa.

Olisihan se toisaalta ihanaa, jos edes viikko hemmoteltaisiin äitiä sillä tavalla. Toisaalta ärsyttävää seksismiä. Vaimoa ja tyttölapsia kohdellaan kuin kukkia ja vähä-älyisiä.

Minäkin ihmettelen tätä että lakanat pitäisi vaihtaa itse. Onko tämä nyt joku korona-ajan juttu vai milloin on tuollaiseksi muuttunut? Ei ollut tuollaista 15 vuotta sitten. Kahvi muistaakseni piti kävellä juomaan saliin. Mutta jos oli huonossa kunnossa, tuotiin eteen sekin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on aika härskiä että vastasynnyttäneet äidit laitetaan itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan ruuat. Mitään muuta potilasryhmää ei kohdella niin.

Niin no, ne hoitsut ja muut siellä tietysti kyttäävät äidin jaksamista ja mielialaa. Sinne tulee todella helposti merkintä jos vähänkin esim. haikea olo. Sitten siellä ollaan mieltä, että koska äitiys on yhtä loputonta raatamista, niin siihen tulee tottua heti.

Juu tarkkaillaan tarkkaillaan. Lievästi ärsytti kun eräs lääkäri "ystävällisesti" yritti houkutella jäämään vielä ylimääräiseksi päiväksi "niin säästyy kotitöiltä ja roskapussien viemiseltä." No enpä jäänyt nimittäin asia oli kyllä niin, että sairaalassa en saanut ikinä nukuttua. Epämukavat sängyt ja kuorsaavat huonetoverit.

Lähdin aina mielelläni heti kahden vuorokauden kuluttua kun oli ollut vastasyntyneen tarkastus (jopa sektion jälkeen) ihanaa päästä omaan pehmeeseen sänkyyn ja vastasyntyneen hoito mitään rankkaa ole. Nukkui koko ajan ja piti käydä välillä tarkistamassa hengittääkö varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihmettelen tätä että lakanat pitäisi vaihtaa itse. Onko tämä nyt joku korona-ajan juttu vai milloin on tuollaiseksi muuttunut? Ei ollut tuollaista 15 vuotta sitten. Kahvi muistaakseni piti kävellä juomaan saliin. Mutta jos oli huonossa kunnossa, tuotiin eteen sekin

Naistenklinikalla 1995,1996,1998,2000 piti vaihtaa itse lakanat. Sektion seuraavana aamuna sai aamupalan sänkyyn, sen jälkeen piti itse mennä ruokasaliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on aika härskiä että vastasynnyttäneet äidit laitetaan itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan ruuat. Mitään muuta potilasryhmää ei kohdella niin.

Jos mietitään vaikka sektiota, sehän on iso avoleikkaus! Onko joku kuullut joskus miespotilaasta, joka olisi avoleikkauksen jälkeen joutunut huolehtimaan itse ruoat jostain käytävältä, vaihtamaan veriset lakanat ja päälle ruokkimaan ja hoitamaan vastasyntyneen lapsensa heti heräämöstä päästyään?

Minulle on tehty hätäsektio Kätilopistolla. Saimme parasta hoitoa ja tukea, minä ja lapsi! Kolme viikkoa jouduimme sairaalassa olla. Lapsi oli vastasyntyneiden hoitoyksikössä.  En todellakaan ymmärrä tätä keskustelua tällä palstalla. Meillä on Suomessa kaikki hyvin tällä saralla!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on aika härskiä että vastasynnyttäneet äidit laitetaan itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan ruuat. Mitään muuta potilasryhmää ei kohdella niin.

Edes psykiatrisilla osastoilla ei tarvitse itse niitä lakanoita vaihtaa, laitossiivojat vaihtaa ne.

Itkin koti-ikävää sairaalassa, en viihtynyt laitosympäristössä ollenkaan ja se merkittiin huoleksi vauvan kotihoidosta, vaikka siitä en ollut huolissani, vaan tiesin että pärjään kun pääsen kotiin. Historia täynnä synnyttäneitä naisia, miksi ei pärjäisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kuusi kertaa. Alatiesynnytykset sairaalassa, synnytyksen jälkeen muutamasta päivästä viikkoon sairaalassa.

En ole kokenut sairaalasta saamaani kohtelua huonoksi, mutta mielessäni joskus miettinyt, miksi juuri synnärillä on niin vahva ajatus itse tekemisestä. Toki pitäähän sitä sitten kotonakin vaihtaa lakanoita, tehdä ruokaakin. Mutta olisiko siltikään mahdotonta, jos sen muutaman päivän (mitä sairaalassa varmaan keskimäärin ollaan) joku toinen vaihtaisi tarvittaessa lakanat.

Eri kulttuureissa tosiaan on erilaisia käytäntöjä, mutta kaikessa on kääntöpuolensa.

Täällä joku kritisoi, että tuoreet perheet eivät päästä sukua katsomaan vauvaa kun ei joku 5 min mittainen piipahdus ketään aja loppuun. Ei varmasti ajakaan, mutta välttämättä se viisiminuuttinen ei olekaan jutun ydin.

Tilanteita on niin erilaisia. Joillain puoliso voi joutua palaamaan töihin hyvin pian synnytyksen jälkeen, eikä siis ole päivisin kotona tukena ja jakamassa ensimmäisiä päiviä. Äiti voi olla kipeä ja huonokuntoinen, ehkä kotitöiden ja vauvan lisäksi on muitakin lapsia hoidettavana. Ei ehkä tunnu siltä, että jaksaisi tai haluaisi ruveta siivoamaan vieraita varten tai huolehtimaan tarjottavista.

Osa vieraista toki tämän ymmärtää, tulevat kotiin tarjottavien kanssa ja pitävät vauvaakin.

koska fyysinen aktiivisuus edistää toipumista ja estää mm. veritulppia.

Muistan aikoinaan kun jalkani leikattiin, niin jo ennen leikkausta sanottiin, että heti kun jalka alkaa liikkua, sitä pitää alkaa liikuttaa ja sängystä pitää nousta välittömästi, kun pää kestää eikä huimaa. Heräämössä olikin sitten heti joku pistelemässä jalkapohjia ja kysyi tuntuuko mitään, kun sanoin, että tuntuu, niin tuli heti kehotus alkaa liikuttelemaan jalkoja.  Jos on kipuja, niin sitten kipulääkettä sen verran, että pystyy liikkumaan kivun rajoissa. Ja silloin kun makasi sängyssä niin piti jalkaa liikutella, mielellään koko ajan. Fyaioterapeutti tuli noin 2 tuntia osastolle siirtämisen jälkeen ja sanoi, että nyt mennään sitten treenaamaan portaisiin. Koin oikein hyvänä tuollaisen patistelun, näin jälkeenäin kun miettii.

Kun olin synnyttämässä, synnytysvalemmuksessa kerrotiin, että kannattaa liikkua koko ajan, vaikka sattuisi, koska se nopeuttaa ja helpottaa synnytystä. Jos ei saa, niin henkilökunta siitä erikseen kertoo. Ja että synnytksen jälkeen sitten vain heti jalkeille ja liikkumaan (ja taas: ellei jostain erityisestä syystä ole sitä kielletty), koska se editaa synnytyksestä toipumista. Itse en kokenut lakanoiden vaihtoa mitenkään ylivoimaisena: se on itse asiassa aika helppo toimenpide ja jos ei jaksaisi nostella patjan kulmia, niin sitten riittäisi ihan vain se, että sen lakanan levittää sängyn päälle.

Olen synnyttänyt kolme lasta sektiolla ja kertaakaan ei ole käsketty lakanoita vaihtamaan. Ruuat hain itse, mutta en nähnyt siinä ongelmaa, maha ja/tai toosahan se on synnyttäjällä riekaleina eikä jalat. Tukosriskinkin kannalta hyvä kävellä edes vähän. Eri juttu sitten jos on menettänyt niin paljon verta ettei pysy pystyssä. Luulisi että siinä tilanteessa ruuatkin tuodaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on aika härskiä että vastasynnyttäneet äidit laitetaan itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan ruuat. Mitään muuta potilasryhmää ei kohdella niin.

Niin no, ne hoitsut ja muut siellä tietysti kyttäävät äidin jaksamista ja mielialaa. Sinne tulee todella helposti merkintä jos vähänkin esim. haikea olo. Sitten siellä ollaan mieltä, että koska äitiys on yhtä loputonta raatamista, niin siihen tulee tottua heti.

Juu tarkkaillaan tarkkaillaan. Lievästi ärsytti kun eräs lääkäri "ystävällisesti" yritti houkutella jäämään vielä ylimääräiseksi päiväksi "niin säästyy kotitöiltä ja roskapussien viemiseltä." No enpä jäänyt nimittäin asia oli kyllä niin, että sairaalassa en saanut ikinä nukuttua. Epämukavat sängyt ja kuorsaavat huonetoverit.

Lähdin aina mielelläni heti kahden vuorokauden kuluttua kun oli ollut vastasyntyneen tarkastus (jopa sektion jälkeen) ihanaa päästä omaan pehmeeseen sänkyyn ja vastasyntyneen hoito mitään rankkaa ole. Nukkui koko ajan ja piti käydä välillä tarkistamassa hengittääkö varmasti.

Niin ja kotona on yleensä se toinenkin vanhempi hoitovastuuta jakamassa. Ei ne hoitajat sairaalassa kakkavaippaa vaihda vaikka äiti olisi kuinka väsynyt. Puoliso sen sijaan vaihtaa, jos on oikein valittu.

Synnytyksista parikymmentä vuotta mutta täytyy sanoa, että kohtelu Naistenklinikalla Helsingissä oli karua. Synnytys sinänsä sujui ok, mistä olen kiitollinen. Pahinta olikin synnytyksen jälkeinen aika osastolla. Huono sänky, jossa hikoilet muovin päällä ( kunnes tajusin poistaa sen lakanoiden alta), epäsiistit suihkutilat, muistakaa suihkutossut mukaan! Huoneessa 5-6 äitiä, ei hetken rauhaa nukkumisesta puhumattakaan, vauvoja roudattiin edestakaisin yötä päivää ja ovet paukkuivat. Jouduin sitten nukkumaan pesuhuoneessa, kun olin ihan kuolemanväsynyt kahden unettoman yön ja synnytyksen jälkeen. Hb suostuttiin tarkastamaan vasta, kun itse pyysin ( oli 90). Ekan synnytyksen jälkeen olin osastolla 3 vrk, toisen jälkeen onneksi pääsin nopeammin pois. Lakanoitten vaihdon ja ruuan haun itse ymmärrän, sillä pakotetaan äidit liikkeelle ja ehkäistään veritulppia. Mutta ei ollut synnytyksen jälkeisellä osastolla hemmotteluhoitoa todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kuusi kertaa. Alatiesynnytykset sairaalassa, synnytyksen jälkeen muutamasta päivästä viikkoon sairaalassa.

En ole kokenut sairaalasta saamaani kohtelua huonoksi, mutta mielessäni joskus miettinyt, miksi juuri synnärillä on niin vahva ajatus itse tekemisestä. Toki pitäähän sitä sitten kotonakin vaihtaa lakanoita, tehdä ruokaakin. Mutta olisiko siltikään mahdotonta, jos sen muutaman päivän (mitä sairaalassa varmaan keskimäärin ollaan) joku toinen vaihtaisi tarvittaessa lakanat.

Eri kulttuureissa tosiaan on erilaisia käytäntöjä, mutta kaikessa on kääntöpuolensa.

Täällä joku kritisoi, että tuoreet perheet eivät päästä sukua katsomaan vauvaa kun ei joku 5 min mittainen piipahdus ketään aja loppuun. Ei varmasti ajakaan, mutta välttämättä se viisiminuuttinen ei olekaan jutun ydin.

Tilanteita on niin erilaisia. Joillain puoliso voi joutua palaamaan töihin hyvin pian synnytyksen jälkeen, eikä siis ole päivisin kotona tukena ja jakamassa ensimmäisiä päiviä. Äiti voi olla kipeä ja huonokuntoinen, ehkä kotitöiden ja vauvan lisäksi on muitakin lapsia hoidettavana. Ei ehkä tunnu siltä, että jaksaisi tai haluaisi ruveta siivoamaan vieraita varten tai huolehtimaan tarjottavista.

Osa vieraista toki tämän ymmärtää, tulevat kotiin tarjottavien kanssa ja pitävät vauvaakin.

koska fyysinen aktiivisuus edistää toipumista ja estää mm. veritulppia.

Muistan aikoinaan kun jalkani leikattiin, niin jo ennen leikkausta sanottiin, että heti kun jalka alkaa liikkua, sitä pitää alkaa liikuttaa ja sängystä pitää nousta välittömästi, kun pää kestää eikä huimaa. Heräämössä olikin sitten heti joku pistelemässä jalkapohjia ja kysyi tuntuuko mitään, kun sanoin, että tuntuu, niin tuli heti kehotus alkaa liikuttelemaan jalkoja.  Jos on kipuja, niin sitten kipulääkettä sen verran, että pystyy liikkumaan kivun rajoissa. Ja silloin kun makasi sängyssä niin piti jalkaa liikutella, mielellään koko ajan. Fyaioterapeutti tuli noin 2 tuntia osastolle siirtämisen jälkeen ja sanoi, että nyt mennään sitten treenaamaan portaisiin. Koin oikein hyvänä tuollaisen patistelun, näin jälkeenäin kun miettii.

Kun olin synnyttämässä, synnytysvalemmuksessa kerrotiin, että kannattaa liikkua koko ajan, vaikka sattuisi, koska se nopeuttaa ja helpottaa synnytystä. Jos ei saa, niin henkilökunta siitä erikseen kertoo. Ja että synnytksen jälkeen sitten vain heti jalkeille ja liikkumaan (ja taas: ellei jostain erityisestä syystä ole sitä kielletty), koska se editaa synnytyksestä toipumista. Itse en kokenut lakanoiden vaihtoa mitenkään ylivoimaisena: se on itse asiassa aika helppo toimenpide ja jos ei jaksaisi nostella patjan kulmia, niin sitten riittäisi ihan vain se, että sen lakanan levittää sängyn päälle.

Tuo että äidille ollaan tylyjä ja töykeitä ja kyykyttäviä ei edesauta yhtään mitään muuta kuin sadismia.

Se on jonkinlainen rituaali tulevaan, että äitiys tarkoittaa siirtymistä nyrkkeilysäkiksi, jota kaikki saa potkia.

Suomalainen yhteiskunta on toodella sairas.

Vierailija kirjoitti:

Itkin koti-ikävää sairaalassa, en viihtynyt laitosympäristössä ollenkaan ja se merkittiin huoleksi vauvan kotihoidosta, vaikka siitä en ollut huolissani, vaan tiesin että pärjään kun pääsen kotiin. Historia täynnä synnyttäneitä naisia, miksi ei pärjäisi.

Koska kaikki eivät ole pärjänneet ja jos siitä johtuvat tragediat voidaan estää silläkin riskillä, että joku pärjäävä ei viihdy laitosympäristössä, on se sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihmettelen tätä että lakanat pitäisi vaihtaa itse. Onko tämä nyt joku korona-ajan juttu vai milloin on tuollaiseksi muuttunut? Ei ollut tuollaista 15 vuotta sitten. Kahvi muistaakseni piti kävellä juomaan saliin. Mutta jos oli huonossa kunnossa, tuotiin eteen sekin

Naistenklinikalla 1995,1996,1998,2000 piti vaihtaa itse lakanat. Sektion seuraavana aamuna sai aamupalan sänkyyn, sen jälkeen piti itse mennä ruokasaliin.

Silloin kyllä kätilöt ja lastenhoitajat hoitivat vauvoja, joten ruokasaliin oli aikaa kävellä. Nykyään hoitajat eivät vahdin vauvoja yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä paljonko kuukauden täyshoito kaikille maksaisi 🥴

Se toki on törkeää, jos itse pitää ruoat hakea ja vaihtaa lakanat.

Mulle tuli lasku perään. Ei se ihan ilmaista ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naista kohdellaan kuin rikollista monissa synnytyssairaaloissa. Kun lapsi on syntynyt, on nainen toissijainen. Omaa kokemusta asiasta ja kätilön suusta kuultua.

Mikset synnyttänyt sitten sellaisessa paikassa, jossa naista ei kohdella kuin rikollista ja synnyttänyt nainen olisi ensisijainen?

Koska se luksus pitää tietysti saada verovaroista kustannettua. Totta kai! Kyllä tähänkin varmasti joku feministi tarttuu. Samalla kun yhteiskunnassa miehet stressaa sotaan joutumista ja mahdollisesti kohta on edessä terveyden ja hengen uhka, niin eiköhän siitä tehdä prioriteetti että äiti saa sairaalaan kampaajan ja vauva rintamaitosaippuaa. Oli sekin oikein shokki, että TUNTEMATON LÄÄKÄRI TULI HOITAMAAN!!!! Kyllä jokaisella pitäisi olla se ainoa oikea tuttu lääkäri 24/7 -valmiudessa pitämään kädestä kiinni joka tilanteessa.

Meillä on ihan älyttömän hyvä julkinen järjestelmä, mut ku aina vois saada jotain kivaa ja fantsua ja muiden rahoilla.

Kolmen äiti

Kai se nyt miehilläkin pitää joku tehtävä tässä yhteiskunnassa olia? Vai onko mielestäsi meidän naisten osa synnyttäjinä ja kaiken täällä yhteiskunnassa muutenkin tekevänä niin kevyt että hyvin voidaan hoitaa siinä sivussa mahdollinen sotiminenkin ettei vaan vapaaherramiehiä vaivata hyvä tavaton nyt? Ja raskaus ja synnytys on naiselle aina terveys ja kuolemanriski myös Suomessa.

Ne verovarat on meidän yhteisiä varoja ei muiden eli mitä ihmettä sössötät? Me naiset teemme kaikki ihmiset myös miehet ja siitä huolimatta maksamme lähes puolet verovaroista ja sitten ei saisi vaatia mitään takaisin! Mikä teitä osaa naisista oikein vaivaa? Asemaseutujen spurgutkin saa yhteskunnalta parempaa kohtelua ja heihin käytetään paljon enemmän rahaa kuin synnyttäviin naisiin eli yhteiskunnan ydintehtävän tekijöihin joita ilman ei mitään yhteiskuntaa edes olisi.

Jännästi siihen ei koskaan tartuta kun armeijapojat valittaa ruoasta, ruoasta joka kannetaan heidän nuorten, terveiden miesten eteen kuin manulle illallinen ja voi poikaparat kun joutuvat vielä öpymään pari viikkoa teltassa. Kyllä naisten elämä on helppoa, vai miten se nyt olikaan?

Ps. Ei tarvitse olla edes feministi nämä ymmärtääkseen.

Armeija on pakollinen, synnyttäminen ei. Ole synnyttämättä, jos ei kelpaa.

Intin voi jättää kesken tai vaihtaa sivariksi, mutta synnytystä ei voi keskeyttää. Synnytykseen kuolee kyllä Suomessakin naisia ja lapsia, samoin lapsivuodeaikana. Joten et viitsisi nyt tulla intistä tähän valittamaan. Se on säälittävää.

Sairaala on sairaala eikä mikään viiden tähden hoivakoti palveluineen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkin koti-ikävää sairaalassa, en viihtynyt laitosympäristössä ollenkaan ja se merkittiin huoleksi vauvan kotihoidosta, vaikka siitä en ollut huolissani, vaan tiesin että pärjään kun pääsen kotiin. Historia täynnä synnyttäneitä naisia, miksi ei pärjäisi.

Koska kaikki eivät ole pärjänneet ja jos siitä johtuvat tragediat voidaan estää silläkin riskillä, että joku pärjäävä ei viihdy laitosympäristössä, on se sen arvoista.

Ei ole. Se pilaa monelta koko äitiyden heti alkumetreillä, kun kohdellaan tylysti, alentuvasti, ylimielisesti, paskamaisesti ja kytäten.

Sen sijaan että esimerkiksi vain järjestettäisiin kaikille MAHDOLLISIMMAN MUKAVA JA KANNUSTAVA KOKEMUS SIITÄ SYNNYTYSSAIRAALASTA, käyttäydyttäisiin asiallisesti ja rakentavasti ja kaikki saisivat lähtökohtaisesti kotiin apua alussa. Ja lähtökohtaisesti kohdattaisiin äiti ihmisenä, eikä jonain jätemöhkäleenä.

Vierailija kirjoitti:

Sairaala on sairaala eikä mikään viiden tähden hoivakoti palveluineen

Potilas on asiakas, ei ruokalan annostelija tai laitossiivooja.