Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu: Yi-Ping Liao uskaltautui synnyttämään toisen lapsensa Suomessa, ja kokemus oli shokki
27.02.2022 |
Olen ennenkin lukenut ja kuullut siitä, miten hienosti vastasynnyttänyttä äitiä kohdellaan Aasiassa. Tässä tuli jälleen näitä asioita, miten voi olla, että me Suomessa kehuskelemme elintasolla ja sillä miten "sisukkaita" naiset täällä ovat? Minusta voisi ajatella vähän sitä äidin hyvinvointia ja toipumistakin, eikä vain synnyttää - ja mieluiten perinteisesti, ihan sama jos vähän repeää - ja sitten hop hop kotiin ja yksin hoitamaan kaikki.
Ajatella, jos saisi kuukauden (tai edes viikon) levätä ja saada ruokavalion mukaiset ateriat, apua, tukea, vinkkejä, hoitoja, oman kampaajan, keisarinleikkausen. Yhden ja saman lääkärin. Jne.
Huokaus.
Kommentit (1214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa ja hevosella pääsee - kaikkialla maailmassa. Tämä aloitus on romantisoitu esimerkki vauraan perheen/suvun elämästä, ei todellakaan koske JOKAISTA aasialaista synnyttäjää.
Erittäin hyvin kirjoitettu ja silmiä avaava kirja "Kiinan kadotetut tyttäret"(Xinran), kannattaa lukea!
Kiinassa on ollut vuosisatojen ajan tapana, että vasta pojan synnyttänyt äiti on oikea nainen, eikä tyttövauvat ole edes ihmisiä. Kirjassa on kerrottu Kiinan maaseudun ihmisten elämästä, ei siellä ole mitään luksustason hoitoloita synnytyksiä varten. Siellä kiertää kyläkätilö, hoitotarvikkeisiin kuuluu mm.ämpäri -- johon hukutetaan ne ei toivotut tyttövauvat.
Joten -- kaukana on palvelijat ja satiinilakanat,,,,,Kun Suomessa nimenomaan ei saa rahalla. Maksamme itsemme kipeiksi ja saamme sontaa sillä hinnalla.
Maksamme itsemme kipeiksi? Synnyttäminen maksaa muutaman kympin per vuorokausi.
Miksi minulle tuli monen sadan euron lasku muutamasta päivästä synnärillä??
Jenkeissä se kuule maksaa keskimäärin 5000-11000 dollaria. Turha valittaa tollasesta.
ja täällä maksetaan veroja monin verroin tuo ja paskaa saadaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raha raha raha
kätilöopistoa haluttiin ajaa alas kymmenen vuotta ennen kuin se onnistui.
inhimillisyys ja terveys eivät kulu thl ja muidenkaan päättäjien ja lääkeyhtiö-lääkäreiden sanavarastoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa kerrottiin, että Aasiassa perhe tyypillisesti hoivaa äitiä synnytyksen jälkeen. Todellako täälläkin moni ottaisi äitinsä tai anoppinsa omaan kotiinsa kuukaudeksi asumaan ja hoitamaan kodin?
Jutun yksityinen hoitolaitos oli tosiaan yksityinen. Kyllä täälläkin rahalla saa kampaajan kotiin vaikka monta kertaa päivässä. Synnyttäneille suunnattuja "luksushotelleja" ei toki ole, mutta epäilen, ettei kysyntää oikein taitaisi olla, vaikka ajatus toki olisi ihana.
Niin. Ja moniko itse menisi siskonsa tai tyttärensä avuksi ensimmäiseksi kuukaudeksi?
Kommenttien mukaan yhteiskunnan pitäisi hoitaa sukulaisten ”velvollisuudet” täällä Suomessa.
Minun kokemus on että ihan kaikessa mennään siitä mistä aita on matalin eli mistä tulee kaikista vähiten kustannuksia. Se on todella kusinen asenne ja varmasti moni kuoleekin sen takia koska ei halua mennä lääkäriin koska tietää mitä se on. Pitää keksiä kaikkia verukkeita jos haluaa saada oikeaa hoitoa eikä vaan kotilepoa.
Vierailija kirjoitti:
Toinen puoli asiaa on nykymammojen "mua ja vauvaa ei saa häiritä eikä tulla edes katsomaan moneen viikkoon" -mentaliteetti.
Veljen molemmat vaimot olivat kieltäneet isovanhempia ja sisaruksia tulemasta sairaalan edes tervehtimään uutta vauvaa. Viikkokausiin ei saanut piipahtaa heidän kodissaankaan vauvaa katsomassa. Me noudatettiin hirmumamman ohjeita tarkkaan ettei tule sanomista, että heidän perheaikaansa on häiritty. Kuinkas autat, kun ei saa edes vauvaa nähdä? Joskus ongelma avunsaantiin on siis ihan omassa asenteessa.
Kuulostatte niin aurinkoisilta miehen siskoilta, että mielellään teidät kotiinsa ottaisi...*auttamaan*?
Oikeassa elämässä sellaisilta ihmisiltä, johin ei luota, ei yleensä apua halua näin intiimeissä asioissa.
Onpa kummallista, että veljen (vai kahden veljen?) vaimot eivät ole tunteneet luottamusta henkilöihin, jotka kutsuvat vauvan äitiä "hirmumammaksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä kaivannut kampaajapalveluja enkä hemmotteluhoitoja kummankaan synnytyksen jälkeen. Ensimmäinen oli alatiesynnytys, toinen päätyi sektioon. Ensimmäinen kokemus oli paljon parempi, vaikka en palvelua saanutkaan. Olin hyväkuntoinen, minua autettiin ja opastettiin ja vaikka olisin tosiaan kaivannut hiukan lisätukea moneen asiaan, niin pyydettäessä sain.
Toinen kokemus seuraavalla vuosikymmenellä eli 2010-luvulla oli kamala. Alatiesynnytystä yritettiin vuorokausi, ponnistin kaksi tuntia, siitä sektioon ja lapsi teholle. Yön sain toki olla rauhassa kipuineni, pääsin osastolle klo 23, mutta heti aamusta alkoi komentelu ja vähättely. Ylös,ulos ja lenkille. Piti mennä itse vessaan ja sen jälkeen hakea aamupalatarjotin. Hoitajalla ei ollut aikaa muuta kuin käskyttää, roikuin sitten sängyssäni kiinni ja yritin horjahdella eteenpäin, pyörrytti ja oksetti ja ihana naapurisängyn äiti auttoi takaisin vuoteeseen ja haki tarjottimen niin sain syötyä. Lakanat olivat veriset mutta niitä ei voinut vaihtaa edes itse (enkä olisi pystynytkään), koska puhtaita ei ollut lainkaan. Kauhea syyllistäminen kun en ollut käynyt aamulenkillä ja iltapäivällä raahauduin suihkuun, jonne sitten pyörryin eikä ketään kiinnostanut.
Seuraavana yönä sain sitten hoitaa teholta tullutta lastani, joka itki runsaasti. En saanut nukuttua lainkaan, kivut olivat todella kovat,,kun piti rampata ylös vauvaa tyynnyttämään. Kipulääkkeeksi sain yhden buranan. En uskaltanut ottaa vauvaa viereeni, kun sänky oli verinen ja itse niin kipeä, että olin hämärän rajamailla.
Onneksi mies tuli seuraavana päivänä työmatkalta ja ilmoitti hoitavansa minut itse kotona. Kävi ilmi, että vauvan kaikki labrakokeet olivat ottamatta ja minulle määrätyt kipulääkkeet annettiin mukaan kotiin pussissa, kun kukaan ei ollut huomannut niitä minulle antaa (vaikka pyysin kyllä) eikä niitä voinut jättää sairaalaan lojumaan.
Ihan perushuomaavaisuutta olisin kaivannut. Olin väsynyt ja kipuinen ja minulle tiuskittiin eikä minua kuunneltu. Olisi ollut kiva saada ruokaa ( sain syötyä vain sen huonekaverin tuoman aamupalan ja muut ateriat menivät ohi, kun olin niin kipeä), kipulääkkeitä, apua ja myötätuntoa. Sektio ei ollut minulle mikään läpihuutojuttu vaan olin erittäin kipeä viisi päivää eli kaikki liikkuminen, nauraminen ja yskiminenkin sattui.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on äitivihamielinen maa. Se alkaa jo ennen lapsen syntymää.
Suomi on aikuisvihamielinen maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se on aika härskiä että vastasynnyttäneet äidit laitetaan itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan ruuat. Mitään muuta potilasryhmää ei kohdella niin.
Niin no, ne hoitsut ja muut siellä tietysti kyttäävät äidin jaksamista ja mielialaa. Sinne tulee todella helposti merkintä jos vähänkin esim. haikea olo. Sitten siellä ollaan mieltä, että koska äitiys on yhtä loputonta raatamista, niin siihen tulee tottua heti.
Huhuh, onneksi synnytin muualla. Kanadassa tarkemmin sanottuna. Taysin ilmaista. Olin tayden viikon kuin hotellissa tayshoidossa. Sain suunnitellun sektion koska halusin. Laakari ja leikkauksen tehnyt laakari olivat mukavimpia laakareita joita olen ikina tavannut. Nyt kun luen naita tarinoita taalla.....Koen melkein huonoa omaatuntoa kokemuksestani.
Olisin saanut olla sairaalassa enemmankin aikaa jos olisin tahtonut, sanoivat kirjaimellisesti etta kun tuntuu silta ja koet jaksavasi, niin voit toki lahtea kotia. Minua attention kaikessa. Hoitajat olivat maailman ihanimpia! Nyt pelottaa jos tulen uudelleen raskaaksi, joudunko lahtemaan takaisin Kanadaan ihan vain synnyttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa kerrottiin, että Aasiassa perhe tyypillisesti hoivaa äitiä synnytyksen jälkeen. Todellako täälläkin moni ottaisi äitinsä tai anoppinsa omaan kotiinsa kuukaudeksi asumaan ja hoitamaan kodin?
Jutun yksityinen hoitolaitos oli tosiaan yksityinen. Kyllä täälläkin rahalla saa kampaajan kotiin vaikka monta kertaa päivässä. Synnyttäneille suunnattuja "luksushotelleja" ei toki ole, mutta epäilen, ettei kysyntää oikein taitaisi olla, vaikka ajatus toki olisi ihana.
Niin. Ja moniko itse menisi siskonsa tai tyttärensä avuksi ensimmäiseksi kuukaudeksi?
Kommenttien mukaan yhteiskunnan pitäisi hoitaa sukulaisten ”velvollisuudet” täällä Suomessa.
No en mä nyt tiedä onko hyvä suuntaus sellainen, että heti kun pääsee heräämöstä pitää läheisen olla auttelemassa. Kas kun ei apulaisena leikkauksissa.
Lisayksena kommenttiini, etta kipuni myos otettiin tosissaan ja se etta en saanut nukuttua lainkaan synnytyksen jalkeen. Niin minulle annettiin suonensisaisesti kipulaaketta (morfiinia) ja pahoinvointilaaketta (aiheuttaa vasymysta), jonka cocktail sai minut nukahtamaan sekunneissa. Nukuin koko yon syvaa unta jolloin hoitajat pitivat huolta vauvasta.
Jos en olisi saanut tuota unta nukuttua, en olisi varmaan kohentunut leikkauksesta ja synnytyksesta yhta nopeaa. Toivoisin etta suomessa aiteja ja heidan jaksamistaan ajateltaisiin enemman..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naista kohdellaan kuin rikollista monissa synnytyssairaaloissa. Kun lapsi on syntynyt, on nainen toissijainen. Omaa kokemusta asiasta ja kätilön suusta kuultua.
Kauanko jouduit lusimaan synnytyssairaalassa? 2 päivää?
Vierailija kirjoitti:
Kiinassa naisia kohdellaan kuin olisivat hauraita ja kallisarvoisia. Suomessa naisia kohdellaan kuin tiskirättiä.
Se on se ns ”tasa-arvo” eli väärin ymmärretty tai väärin vaadittu tasa-arvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä linkki hesarin juttuun on? Kun lainaa, pitää olla linkki mukana. Olisi myös kiva nädä juttu josta puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se on aika härskiä että vastasynnyttäneet äidit laitetaan itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan ruuat. Mitään muuta potilasryhmää ei kohdella niin.
Milloin näin on alettu kohdella synnyttäviä äitejä? Tosi kauheata.
Synnytin itse -87 ja kohtelu oli todella hyvää. Ennen synnytystä 3vrk osastolla, jälkeenpäin viikon.
Olin sen viikon yksin kahden hengen huoneessa.
Ruoka tuotiin huoneeseen. En kyllä olisi edes pystynyt sitä itse hakemaan. Ihme kun uskallatte hankkia useampia lapsia jos tuollain on kohdeltu😪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se on aika härskiä että vastasynnyttäneet äidit laitetaan itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan ruuat. Mitään muuta potilasryhmää ei kohdella niin.
Niin no, ne hoitsut ja muut siellä tietysti kyttäävät äidin jaksamista ja mielialaa. Sinne tulee todella helposti merkintä jos vähänkin esim. haikea olo. Sitten siellä ollaan mieltä, että koska äitiys on yhtä loputonta raatamista, niin siihen tulee tottua heti.
Kertomukseen merkitään mitä sattuu, ei edes kysytä äidiltä että mitä ajattelet, miksi olit haikea ym.
Ihan puppua.
Vierailija kirjoitti:
En minä kaivannut kampaajapalveluja enkä hemmotteluhoitoja kummankaan synnytyksen jälkeen. Ensimmäinen oli alatiesynnytys, toinen päätyi sektioon. Ensimmäinen kokemus oli paljon parempi, vaikka en palvelua saanutkaan. Olin hyväkuntoinen, minua autettiin ja opastettiin ja vaikka olisin tosiaan kaivannut hiukan lisätukea moneen asiaan, niin pyydettäessä sain.
Toinen kokemus seuraavalla vuosikymmenellä eli 2010-luvulla oli kamala. Alatiesynnytystä yritettiin vuorokausi, ponnistin kaksi tuntia, siitä sektioon ja lapsi teholle. Yön sain toki olla rauhassa kipuineni, pääsin osastolle klo 23, mutta heti aamusta alkoi komentelu ja vähättely. Ylös,ulos ja lenkille. Piti mennä itse vessaan ja sen jälkeen hakea aamupalatarjotin. Hoitajalla ei ollut aikaa muuta kuin käskyttää, roikuin sitten sängyssäni kiinni ja yritin horjahdella eteenpäin, pyörrytti ja oksetti ja ihana naapurisängyn äiti auttoi takaisin vuoteeseen ja haki tarjottimen niin sain syötyä. Lakanat olivat veriset mutta niitä ei voinut vaihtaa edes itse (enkä olisi pystynytkään), koska puhtaita ei ollut lainkaan. Kauhea syyllistäminen kun en ollut käynyt aamulenkillä ja iltapäivällä raahauduin suihkuun, jonne sitten pyörryin eikä ketään kiinnostanut.
Seuraavana yönä sain sitten hoitaa teholta tullutta lastani, joka itki runsaasti. En saanut nukuttua lainkaan, kivut olivat todella kovat,,kun piti rampata ylös vauvaa tyynnyttämään. Kipulääkkeeksi sain yhden buranan. En uskaltanut ottaa vauvaa viereeni, kun sänky oli verinen ja itse niin kipeä, että olin hämärän rajamailla.
Onneksi mies tuli seuraavana päivänä työmatkalta ja ilmoitti hoitavansa minut itse kotona. Kävi ilmi, että vauvan kaikki labrakokeet olivat ottamatta ja minulle määrätyt kipulääkkeet annettiin mukaan kotiin pussissa, kun kukaan ei ollut huomannut niitä minulle antaa (vaikka pyysin kyllä) eikä niitä voinut jättää sairaalaan lojumaan.
Ihan perushuomaavaisuutta olisin kaivannut. Olin väsynyt ja kipuinen ja minulle tiuskittiin eikä minua kuunneltu. Olisi ollut kiva saada ruokaa ( sain syötyä vain sen huonekaverin tuoman aamupalan ja muut ateriat menivät ohi, kun olin niin kipeä), kipulääkkeitä, apua ja myötätuntoa. Sektio ei ollut minulle mikään läpihuutojuttu vaan olin erittäin kipeä viisi päivää eli kaikki liikkuminen, nauraminen ja yskiminenkin sattui.
Mitäpäs veikkaat, että jossain muussa maassa, kuten Thaimaassa, olisi käynyt, jos et olisi yksityiselle omilla rahoillasi mennyt?
Vierailija kirjoitti:
Aasialainen akka, joka synnyttää ukkelin käskystä poikia on muka hyvässä asemassa, joopa joo.
Se on hinta siitä, kun avaat jalkasi miehelle. Itse nautin kun heteronaiset tuntee kipua ja kärsii. Nautin kun repeätte liitoksistanne puskeassanne ulos miehen sperman tuotosta. Kun täyttää itsensä pornospermalla, on ansainnut kivun ja nöyryytyksen. Olette maksullisia.
Ei kaikki naiset ole kuin äitisi ja siskosi ja tyttäresi ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se on aika härskiä että vastasynnyttäneet äidit laitetaan itse vaihtamaan lakanat ja hakemaan ruuat. Mitään muuta potilasryhmää ei kohdella niin.
Tää on todellakin outoa. Samaa mieltä.
😳 missä näin toimitaan?
Jenkeissä se kuule maksaa keskimäärin 5000-11000 dollaria. Turha valittaa tollasesta.