En ole puhunut kenellekään viiteen päivään -kesäloma yksin

Korjaus 32 *vähitellen kokeilemalla

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 21:08"]

Mistä se syyllisyys kumpuaa...ei voi nauttia tosiaan, jos tuntee syyllisyyttä sisälläolosta jne. pitäis aloittaa tuosta, jos niitä ajatuksia vaikka lähtisi uudelle uralle yrittämään? :-) No, ei taida patenttiratkaisuja löytyä kaupasta, mutta - ja tää nyt on ihan eri probleema, ot, - jos itselläni on bluussi olotila uhkaamassa, niin joskus auttaa kun alkaa leipomaan jotain... : DD tää on sitä taikinaterapiaa. Muutenkin, jos löytäis jnkn oman jutun, vähitellen kokeilemassa.

[/quote]

Se syyllisyys kumpuaa siitä häpeästä, ettei ole ketään, jonka kanssa viettäisi aikaa. Se on epäonnistumista.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 14:08"]

76, puhut niin asiaa! Noinhan se juuri on. Lähteminen on se kaikista vaikein juttu. Hieman pitää vielä työstää omaa päätä, ennen kuin voin kuvitella nauttivani yksin festareilla käymisestä.

[/quote]

Kannattaa olla armollinen itselle ja aloittaa pienemmistä jutuista. Ensin kokeilee vaikka mennä yksin elokuviin, jos on aiemmin kuvitellut että niin ei voi tehdä. Sitten kun huomaa että se on mahdollista ja siitä voi nauttia, rohkaistuu tekemään isompiakin asioita. Ylipäätään rutiinien ja tuttujen kuvioiden rikkominen auttaa rikastuttamaan elämää, ihan kaikilla, myös muilla kuin yksinäisillä. Mutta yksinäiselle se on erityisen tärkeää. Täytyy pitää erityisen paljon huolta omasta onnesta ja viihtyvyydestä, kun ei ole muita jotka niin tekisivät.

Tulkaa yksinäiset naiset tinderiin, niin minä nuori mies voin tulla teidän kanssa istumaan ja kattomaan netflixiä. Ei tartte olla treffeillä, ei tartte teeskennellä kiinnostusta tai seksiä, kunhan vaan ollaan kahdestaan. Nojataan korkeintaan toisiimme. Se jo ois mulle kivaa viihdettä. Mutta ilmeisesti tää ei riitä, kun ei Tinderissä hirveesti noita tykkäyksiä näy. Ehkä ihmiset pelkää jotain.

76, puhut niin asiaa! Noinhan se juuri on. Lähteminen on se kaikista vaikein juttu. Hieman pitää vielä työstää omaa päätä, ennen kuin voin kuvitella nauttivani yksin festareilla käymisestä.

Tää oli kiva lukea läpi.

Lähteminen on vaikeinta.

Mä olen myös aina ollut jollain tapaa yksinäinen, se yksinäisyys vaan asuu mun sisälläni, vaikka kukaan ystävistäni varmaan ei tätä edes uskoisi. Olen aina saanut helposti uusia kavereita ja seurassa olen iloinen ja nauran paljon. Kuitenkin vaikka olisin parhaiden ystävieni kanssa voin tuntea sen yksinäisyyden tunteen nykyään, sillä tiedän että kun tapaaminen on ohi se olen taas vain minä yksin. Kaikki, siis lähestulkoon ihan kaikki ystäväni ovat nyt parisuhteessa ja minä olen ainoa ikisinkku (ikää 27v), joten en jaksa nykyään nähdä enää edes näitä ystäviä niin usein kuin ennen sillä kun nähdään niin paikalla ovat aina pariskunnat + minä. Jossain kohtaa se on vain alkanut jo kyllästyttämään, olla aina se ainoa yksin oleva paikalla joka lähtee yksin kotiin.

Täällä kans yksin. Missä tavataan yksinäiset? Johonki julkiselle paikalle ja kaikille joku keltainen pipo päähän jotta tunnistaa.

Teidän syyllisyys kumpuaa siitä että mietitte miten PITÄISI elää ja millainen kesäloman PITÄISI olla ja miten MUUT viettävät sitä ja oletteko te huonompia tai he parempia ja mitä he ajattelisivat teistä.

Ongelma ratkeaa kun unohtaa moiset ja alkaa vain nauttia elämästään. Ja tekee mitä haluaa. Jos haluaa maata sängyssä ja katsoa netflixiä ja lukea viikkotolkulla, se on hyvä.

ps. opin jo peruskoulussa keksimään pieniä valkoisia valheita vastaukseksi "mitä teit kesälomalla" uteluihin. Käytän niitä myös töissä. Oikeastihan minä vaan nautin yksinolosta ja makoilen sisällä. Paitsi sateella saatan mennä kävelemään.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:49"]

Mene mukaan puistojumppiin, käy kesäteatterissa, torilla, patiolla, seurakunnan kesätapahtumissa (ei ne aina oo erityisen uskonnollisia), mene keikoille tai erilaisiin tapahtumiin. Onhan noita kaikkea, jos vain jaksaa lähteä liikkeelle. Aina se on mennyt niin ettei kukaan tule kotoa hakemaan.

[/quote] Yksinäisyys muiden, toistensa seurasta nauttivien ihmisten keskellä on vielä kamalampaa, kuin yksinäisyys yksin omassa kodissa.

Elin pitkään yksin, joten tiedän mitä yksinäisyys on. Ja juuri tuo tunne, mitä 39 kuvailee, että "kun tämä tapaaminen ja yhdessäolo on ohi, olen taas yksin". Se on kalvavaa, korventavaa ja itsetuntoa murentavaa.

Silti olen aina myös jossain määrin nauttinut yksinolosta enkä jaksa loputonta sosiaalisuutta. Yksinäisenäkin yksinolosta voi nauttia, jos osaa antaa siihen itselleen luvan ja unohtaa häpeän ja muut negatiiviset, muihin ihmisiin liittyvät tunteet ja "mitä muutkin minusta ajattelevat" -ajatukset. Antaa itselleen luvan olla ihan itsekäs ja toimia täsmälleen niin kuin itseä sattuu huvittamaan, niissä puitteissa jotka itselle on mahdollisia. Läheisiä ihmisiä ei voi taikoa, mutta monia muita asioita voi tehdä. Voi lähteä yksin matkalle (olen tehnyt useamman matkan yksin ja nauttinut), elvyttää jonkun vanhan harrastuksen tai aloittaa aivan uuden, mennä elokuviin keskellä päivää tai katsoa elokuvia kotona koko päivän verhot kiinni, lukea kirjoja, haastaa itsensä vaihtamaan muutaman sanan tuntemattomien ihmisten kanssa vaikka bussipysäkillä tai ruokakaupassa, kirjoittaa omista tuntemuksista päiväkirjaa...

Jokaisessa tilanteessa on omat hyvät ja huonot puolensa, niin myös yksinolossa. Yksin ollessa voi tehdä monia sellaisia asioita, joita yhdessä ollessa ei voi tehdä. Kannattaa yrittää ottaa ilo irti niistä. Ja itsetuntoaan voi parantaa sillä tosiasialla, että ihminen joka selviytyy yksin oman yksinäisyytensä kanssa ja osaa silti iloita asioista ja elämästä, on äärettömän vahva ja rikas ihminen, huomattavasti vahvempi ja rikkaampi kuin sellainen joka on aina odottanut että asiat annetaan hänelle valmiina ja muiden ihmisten toimesta ja muut pitävät hänestä huolta. Kannattaa olla ylpeä itsestään ja omasta selviytymisestään, helliä itseään ja tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joista itselle tulee hyvä mieli ja olo. Kosketuksen ja seuran puutetta kompensoimaan tarvitaan paljon muunlaisia hyvänolon hormoneja aiheuttavia asioita ja aktiviteetteja. Kannattaa siis yrittää ihan tietoisesti taistella lamaantumista vastaan, koska se vie helposti mukanaan ja sitten ryhtyminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi ja itsetunto menee koko ajan huonommaksi. Helli itseäsi! Tee kauneus- ja hemmotteluhoitoja, käy hieronnassa ja uimassa ja saunassa... You name it. Tee mitä tahansa, mikä tuntuu hyvältä, mistä JUURI SINÄ tykkäät kaikkein eniten. Ole hyvä itsellesi, koska ei ole muita jotka niin tekisivät. Unohda muut ja keskity rakastamaan itseäsi. Nyt sinulla on siihen ainutlaatuinen tilaisuus, kun muut ihmiset eivät ole häiritsemässä. Älä anna heidän häiritä myöskään ajatuksen tasolla.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:45"]

Teidän syyllisyys kumpuaa siitä että mietitte miten PITÄISI elää ja millainen kesäloman PITÄISI olla ja miten MUUT viettävät sitä ja oletteko te huonompia tai he parempia ja mitä he ajattelisivat teistä.

Ongelma ratkeaa kun unohtaa moiset ja alkaa vain nauttia elämästään. Ja tekee mitä haluaa. Jos haluaa maata sängyssä ja katsoa netflixiä ja lukea viikkotolkulla, se on hyvä.[/quote]

Juuri tätä minäkin ajoin takaa, sinä vaan sanoit sen ytimekkäämmin :) t. 43

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:45"]

Teidän syyllisyys kumpuaa siitä että mietitte miten PITÄISI elää ja millainen kesäloman PITÄISI olla ja miten MUUT viettävät sitä ja oletteko te huonompia tai he parempia ja mitä he ajattelisivat teistä.

Ongelma ratkeaa kun unohtaa moiset ja alkaa vain nauttia elämästään. Ja tekee mitä haluaa. Jos haluaa maata sängyssä ja katsoa netflixiä ja lukea viikkotolkulla, se on hyvä.[/quote]

Juuri tätä minäkin ajoin takaa, sinä vaan sanoit sen ytimekkäämmin :) t. 43

[/quote]

Kivasti oli myös 43 kirjotettu. Vähän levis lähellä loppua, mutta mukava oli silti lukea. :))

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 22:30"]Täällä kans yksin. Missä tavataan yksinäiset? Johonki julkiselle paikalle ja kaikille joku keltainen pipo päähän jotta tunnistaa.
[/quote]Mä meen kattoo leffaa perjantaina Kamppiin. Ei löydy keltaista pipoa mutta laitan keltaisen muovikukan vasemman korvan taakse. Yksinäiset ja muut saa tulla juttelee jos uskaltaa. Ja sanon moi kaikille kenellä on keltainen pipo, lippis, huivi tai jokin keltainen koriste jossain kiinni.

Mulla on just kanssa sellasta että yritän lähinnä lenkkeillä ja kokkailla ja kattoa telkkaria.. Yksin. Tapahtumiin voin joskus jaksaa lähteä, mutta sielläkin huomaan, että minä olen yksin, muut ovat jonkun kanssa. Näin myös esim ikeassa tms. Ulos lähteminenkin on siis kaksipiippuinen juttu. Viihdyn kuitenkin oikein hyvin yksin, tulen vain surulliseksi kun esim facebookissa kaikki laittavat retkistään ja lomistaan hienoja kuvia, vaikka tiedän tasan tarkkaan, että ne ivat vain somen valetodellisuutta.

Yritän aina ajatella, että minä viihdyn näin ja tämä on mulle hyvä, mutta silti olen varma että jään paitsi kaikesta ja elämäni on nolon tapahtumaköyhää. Kyllähän tällaisen nuoren ihmisen pitäisi bilettää ja reissata yms kesällä. En kuitenkaan oikein jaksa yrittää järjestää itselleni mitään reissuja tms kun kaikki muut tekevät niitä perheidensä tai miestensä kanssa. Mua on tietty vaikea kutsuakaan muiden mihinkään kun en sovellu pariskuntakokoonpanoihin.

Ja se joka kirjoitti siitä että tietää vaan aina olevansa yksin niin samat fiilikset täällä!

47 toi on kuin minun kirjoittamaani! Juuri tuolta minustakin tuntuu! Ap