En ole puhunut kenellekään viiteen päivään -kesäloma yksin

Minulla on vähän se ongelma, että kun olen yksin, tuntuu kuin jotain puuttuisi ja on vähän sellainen syyllinen olo, kun en ole heilumassa tuolla maailmalla kenenkään kanssa. Koko ajan vain ihmettelen, että elääkö jotkut todellakin näin. Olen eronnut muutama kuukausi sitten ja olen yksin kun lapset ovat isänsä luona.

Viestisi voisi olla minun kirjoittamani! Yksinäisyyttä lisää vielä se, että mulla on mies jota tapailin, mutta se on tainnut löytää jonkun muun. Eli tunnen itseni paitsi yksinäiseksi, myös hylätyksi. Ihana tunne, tässä olen jo useamman päivän kieriskellyt. Eikä kukaan soita. Nukkuminen on vähän niin ja näin, aina kun herään niin on pari sekuntia hyvä olo, sitten mieli taas mursertuu. Tänäänkin heräsin kasilta. Kiva, pitkä päivä yksin kotona:( jotenkin tää on tässä mennyt. 

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:08"]

Kuulostaa ihanalta! Oma pieni kesäretriitti. Ei tee kenellekään pahaa.

[/quote]

Noin sanoo aina juuri ne ihmiset, jotka eivät ole kokeneet oikeaa yksinäisyyttä ja miten riipivän tuskallista se voi olla. Tuo tuntuu pahalta ja loukkaa. Kai sitä nyt jokainen haluaa joskus omaa rauhaa, mutta jos vuodesta toiseen viettää kaikki juhlat ja lomat yksin, eipä se kovin nautittavaa ole.

[/quote]

Niimpä... Lomaa jäljellä 3 viikkoa, ja nyt jo tekisi mieli mennä takaisin töihin... No, onhan ihan kiva nukkua pitkään, käydä salilla, jne. Mutta mitäs sitten? Tietokoneella ja telkkaa... Ei kovin innostavaa. :/

15 ja 16, kuulostaa, että teillä on aika samanlainen tilanne kuin mulla. Eikö tunnukin ihan extrapahalta syyllisyys siitä, että kun pitäis osata aktivoitua jotenkin itsekseen kauheesti? Käydä vaan reippaasti yksin baarissa ja kaikissa kesätapahtumissa. Ja kun ei saa kuitenkaan lähdettyä yksin... Ja kun kaikki on koko ajan neuvomassa, että "menet kuule vaan itekses reippaasti", vaikka on ihan varmaa, etteivät itsekään jaksaisi jatkuvasti käydä riennoissa yksinään, se on vaan helppo sanoa, kun ei ole koskaan tarvinnut koittaa. Ap

Hali kaikille yksinäisille. Olen itse ollut pienestä pitäen hieman syrjäytynyt muista ihmisistä, toisaalta nautin yksinolosta, mutta usein tulee mietittyä millaista olisi olla ja mennä kaveriporukan kanssa tai millaista olisi jakaa ajatuksia jonkun kanssa (siis oikeassa elämässä, av:lla voin onneksi tehdä tätä vaikka päivittäin). Kuulen joskus ihmisiltä, että "olen itse aiheuttanut syrjäytymiseni ja oma vika ettei minulla ole ystäviä". Tiedän itse kuitenkin, että lapsuuden traumat aiheuttivat tämän, joten ihmisten kommentit eivät satuta enää.

15 täällä. Minä kyllä olen aika yksinviihtyväkin tyyppi. Mulla on paljon kavereita, mutta mun on vähän vaikee lähteä liikkeelle. En tiedä mikä siinä on. Kavereihin tulee pidettyä yhteyttä viesteillä. Kaipaisin seuraa tänne kotiin, miestä. Olen eronnut joitain vuosia sitten ja siitä jäi yksinäisyyden tunne. Ikävältä tuntuu etenkin nyt tämä kun tapailemani kaveri vetää liinoja kiinni. Kuvittelen vaan mielessäni miten se on tavannut jonkun muun. Että ei sitten siitäkään ollut mulle mieheksi. En riittänyt.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:14"]

I'm sitting here in the boring room
It's just another rainy Sunday afternoon
I'm wasting my time
I got nothing to do
I'm hanging around
I'm waiting for you
But nothing ever happens and I wonder

I'm driving around in my car
I'm driving too fast
I'm driving too far
I'd like to change my point of view
I feel so lonely
I'm waiting for you
But nothing ever happens and I wonder

I wonder how
I wonder why
Yesterday you told me 'bout the blue blue sky
And all that I can see is just a yellow lemon-tree
I'm turning my head up and down
I'm turning turning turning turning turning around
And all that I can see is just another lemon-tree

I'm sitting here
I miss the power
I'd like to go out taking a shower
But there's a heavy cloud inside my head
I feel so tired
Put myself into bed
While nothing ever happens and I wonder

Isolation is not good for me
Isolation I don't want to sit on the lemon-tree

I'm steppin' around in the desert of joy
Baby anyhow I'll get another toy
And everything will happen and you wonder

I wonder how
I wonder why
Yesterday you told me 'bout the blue blue sky
And all that I can see is just another lemon-tree
I'm turning my head up and down
I'm turning turning turning turning turning around
And all that I can see is just a yellow lemon-tree
And I wonder, wonder

I wonder how
I wonder why
Yesterday you told me 'bout the blue blue sky
And all that I can see, and all that I can see, and all that I can see
Is just a yellow lemon-tree

[/quote]Ihana biisi!

Tän takia en pidä lomia. Rahana otan kaikki mitä pystyn. 

nauti, nauti tuosta!

terveisin introvertti joka kykki yksin onnellisena neljän viikon lomansa

Hei lukekaa kirjoja! Jos mulla ei olisi pientä lasta niin lukisin ihan hirveästi.

mäkään en ole tavannut tiistain jälkeen ketään tuttua. mutta olen käynyt kaupassa ja moikannut kassaa. se on puhumista.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:28"]

Ois kiva sanoo vaikka niille HelsinkiMission työn kohteena oleville vanhuksille, jotka vuodesta toiseen viruu yksinäisinä asunnoissaan, että semmosta se hei on kun ei osaa olla yksin, hah hah.

[/quote]

Eikö yksinäiset ihmiset voisi osallistua vaikka vapaaehtoistyön kautta tämäntapaisiin asioihin, jos se yksinäisyys on häiritsevää heillekin. He ainakin tietäisivät itse, miltä niistä vanhuksista tuntuu yksinolo, eivätkä möläyttelisi typeriä kommentteja kuten moni perheellinen voi erehtyä tekemään.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:31"]

Minulla on vähän se ongelma, että kun olen yksin, tuntuu kuin jotain puuttuisi ja on vähän sellainen syyllinen olo, kun en ole heilumassa tuolla maailmalla kenenkään kanssa. Koko ajan vain ihmettelen, että elääkö jotkut todellakin näin. Olen eronnut muutama kuukausi sitten ja olen yksin kun lapset ovat isänsä luona.

[/quote]Mistä alapeukku?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 19:28"]

Ois kiva sanoo vaikka niille HelsinkiMission työn kohteena oleville vanhuksille, jotka vuodesta toiseen viruu yksinäisinä asunnoissaan, että semmosta se hei on kun ei osaa olla yksin, hah hah.

[/quote]

Eikö yksinäiset ihmiset voisi osallistua vaikka vapaaehtoistyön kautta tämäntapaisiin asioihin, jos se yksinäisyys on häiritsevää heillekin. He ainakin tietäisivät itse, miltä niistä vanhuksista tuntuu yksinolo, eivätkä möläyttelisi typeriä kommentteja kuten moni perheellinen voi erehtyä tekemään.

[/quote]

Jos tekee tämänkaltaista jo työkseen, ei jaksa enää vapaa-ajalla.

Varmaan sitä alkaa mielessään jo kuvitella, että kaikilla muilla ne lomat on aina niin täydellisiä, kun itse kököttää vuodesta toiseen pääasiassa itsekseen. Eihän ne tietenkään ole. Ja itsestähän se on pitkälti kiinni miten elämä menee, ei toisten varaan voi ripustautua. Raskaalta tuntuu silti välillä tää yksinäisyys. Ap

Mä ymmärrän ap:tä. Olen ääri-introvertti, eronnut, mutta mulla on lapset. Nyt ovat hoidossa, kun olen myöhään töissä. Menen siis tyhjään kotiin. Sebon ihan kauheeta, en osaa ees nukkua. Säälittävää, mutta usein menen tytön kapeaan sänkyyn nukkumaan, kun omassa leveässö yksinäisyys ahdistaa tai sitten meen omassa sängyssä patteriin kiinni ja otan nalleja viereen!! Ja oon nelkyt!!! Nukun nallejen kanssa...

Aikuisia en kumminkaan jaksa nähdä kuin ehkä kerran viikossa, max 2. Mulle riittää sosiaalisuudeksi kuntosalille tai uimahalliin meno ja ihmisten keskellä olo siellä.

En osaa sanoa, mikä sulla tuohon auttaisi. Mä katon yksin netflixiä, uppoudun vaikka koko päiväksi. Tai meen yksin leffaan. Tai terassille ja juttelen tuntemattomille.

Tuttua. Mä oon aina ollut yksinäinen, tosin myös viihdyn yksin ja ihmisten seura vie multa voimia. Silti kesä on jotenkin pahin. Jo teininä tuntui että kaikki muut bailaa ja viettää elämänsä superkesää mut mä luen kirjoja huoneessani ja toivon että koulu alkaa (ja että ne mitä teit kesällä -kysymykset ois äkkiä ohi). Nykyään mulla on kavereita, mutta perheellisiä, joten kesäisin heillä on omat menot. En tiedä mistä se tunne tulee, että kesällä "pitäisi" tehdä sitä ja tätä. Onneksi tää kesä on ollut näin kylmä, ei oo ihan niin suuri syyllisyys siitä että istuu kotona verhot ikkunoissa eikä osaa lähteä mihinkään.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 20:35"]

Tuttua. Mä oon aina ollut yksinäinen, tosin myös viihdyn yksin ja ihmisten seura vie multa voimia. Silti kesä on jotenkin pahin. Jo teininä tuntui että kaikki muut bailaa ja viettää elämänsä superkesää mut mä luen kirjoja huoneessani ja toivon että koulu alkaa (ja että ne mitä teit kesällä -kysymykset ois äkkiä ohi). Nykyään mulla on kavereita, mutta perheellisiä, joten kesäisin heillä on omat menot. En tiedä mistä se tunne tulee, että kesällä "pitäisi" tehdä sitä ja tätä. Onneksi tää kesä on ollut näin kylmä, ei oo ihan niin suuri syyllisyys siitä että istuu kotona verhot ikkunoissa eikä osaa lähteä mihinkään.

[/quote]

Muakin on auttanut tää kurja sää :) Ap

Mene mukaan puistojumppiin, käy kesäteatterissa, torilla, patiolla, seurakunnan kesätapahtumissa (ei ne aina oo erityisen uskonnollisia), mene keikoille tai erilaisiin tapahtumiin. Onhan noita kaikkea, jos vain jaksaa lähteä liikkeelle. Aina se on mennyt niin ettei kukaan tule kotoa hakemaan.

Mistä se syyllisyys kumpuaa...ei voi nauttia tosiaan, jos tuntee syyllisyyttä sisälläolosta jne. pitäis aloittaa tuosta, jos niitä ajatuksia vaikka lähtisi uudelle uralle yrittämään? :-)

No, ei taida patenttiratkaisuja löytyä kaupasta, mutta - ja tää nyt on ihan eri probleema, ot, - jos itselläni on bluussi olotila uhkaamassa, niin joskus auttaa kun alkaa leipomaan jotain... : DD tää on sitä taikinaterapiaa. Muutenkin, jos löytäis jnkn oman jutun, vähitellen kokeilemassa.