kuljetatteko autottomia ystäviänne kaupoissa viikottain

Itse tarvitsisin naiskuskin - on kyllä mökki, mutta ei autoa tai ajokorttia. Vähän tylsää aina bussilla lähteä, vaikka nykyään lähes yhtä halpaa kuin pelkästään bensakulut. T. mies.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 17:31"]Kuljetamme seitsemänkymppistä huonojalkaista äitiämme vähintään viikottain. Miestä välillä ärsyttää tämä ihan älyttömästi vaikka hän ei läheskään aina ole mukana. Mies on siinä mielessä oikeassa, että paljon nopeammin pääsisi jos hänelle veisi sen maitopurkin ja tuoreen leivän käydessä. Äitini kanssa kulkeminen on hidasta, mutta hän nauttii ihan suunnattomasti kauppakeskuksessa tai isossa marketissa käymisessä. Ihmisvirran näkemisestä ja nykyään näistä löytyy myös asiakaspyörätuoleja. Aikaa kyllä menee 3-5 kertaa enemmän kuin yksin käydessä.
[/quote]
Kiva, että kuljetatte äitiäsi. Tällä ysävällänikin on poika joka asuu kahdeksan kilometrin päässä ja ihmettelen miksi hän ei koskaan käy kuljettamassa äitiään. Omaa äitiäni kuljettaisin minäkin milloin vaan enkä sitä edes kokisi rasitteeksi. Äitini on kuitenkin sen luontoinen, että jos joskus kuskaan häntä, niin hän aina antaa bensarahaa ja enemmänkin, vaikka en edes haluaisi ottaa vastaan. Ap

Mulla ei ole autoa mutta ei ole silti tarvinnut ruinata ketään kuskiksi. Kaupassa käynti onnistuu ilman autoakin, myös sateella, pakkasella ja tuulella. Olisi kyllä tosi vaikea pyytääkään apua mun luonteella. Sen sijaan otan ilomielin tarjouksen vastaan, jos joku tarjoaa kauppakyytiä samalla kun itsekin menee. Teemme yleensä ihan erikseen ostokset silti kaupassa ystävän kanssa, emme kulje kylki kyljessä. Tietysti yritän olla ripeä, ettei minua tarvitse odotella.

Eipä tuossa varsinaisesti ole edes kuskaamisesta kyse, vaan siitä että "ystävän" tapaaminen ja auttaminen on vastenmielistä. En sanoisi tuollaista ihmistä ystäväksi enää. Ystävyys menee, kun siihen tulee hyväksikäyttöä, toisen ajan manipulointia ja syyllistämistä.

On kokemusta vastaavanlaisesta ystävästä itselläkin. Olin täysin yksipuolisesti avustaja hänelle, ja soitot tuli silloin kun hänelle sopi. Jos itse yritin joskus jotain ehdottaa tai olla yhteyksissä, ei onnistunut koska hänellä ei ollut hyvä hetki. Tällä tavalla hän vuosien myötä valtasi itselleen tuttavuutemme aloiteoikeuden: totuin siihen, että minä en ehdota mitään vaan toimitaan täysin hänen aikataulujensa mukaan.

Kaiken kukkuraksi tämä ihminen taisi luulla, että jotenkin nautin hänen jelppimisestään, että olen muka luonteeltani sellainen, että saan tyydytystä toisten auttamisesta ja hänen upeaan elämäänsä osallistumisesta. Mahtoi luulla minun elämääni varsin surkeaksi. Kuitenkin ajan viettäminen hänen kanssaan oli itselleni ahdistavaa, ja tein sitä vain nössöyttäni ja velvollisuudentunnosta. Kunnes ymmärsin lopettaa.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 17:42"]Onko se ystävä fyysisesti terve? Eli kykenisikö hän sillä pyörällä hakea elintarvikkeita pysyäkseen hengissä?

Jos pystyy, sitten vähennät niitä kauppakuskauksia esim niin että meette kuukauden eka päivä yhdessä sinne erikoiskauppaan josta hän ostaa niitä erikoistuotteita kuukaudeksi eteenpäin.
[/quote]
Mielestäni hän on terve, mutta valittaa sydäntään kun joutuu jotain kantamaan. Kuitenkin hän tekee joka päivä hiton pitkiä kävelylenkkejä, eikä käytä mitään lääkkeitä mihinkään vaivaan. En tiedä mitä toi sydänhöpinä sitten on, onko totta vai haluaako syyn kuskauksille. Lähin pikkukauppa on kuitenkin 200 metrin päässä ja iso citymarket 800 metrin päässä. Ap

Miksi ystävälläsi on auto, jollei korttia ole?

Toki ystävät pääsee samalla kyydillä kauppaan. Silloin kuin minä olen menossa, minun aikatauluni mukaan. 

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 17:57"]Eipä tuossa varsinaisesti ole edes kuskaamisesta kyse, vaan siitä että "ystävän" tapaaminen ja auttaminen on vastenmielistä. En sanoisi tuollaista ihmistä ystäväksi enää. Ystävyys menee, kun siihen tulee hyväksikäyttöä, toisen ajan manipulointia ja syyllistämistä.

On kokemusta vastaavanlaisesta ystävästä itselläkin. Olin täysin yksipuolisesti avustaja hänelle, ja soitot tuli silloin kun hänelle sopi. Jos itse yritin joskus jotain ehdottaa tai olla yhteyksissä, ei onnistunut koska hänellä ei ollut hyvä hetki. Tällä tavalla hän vuosien myötä valtasi itselleen tuttavuutemme aloiteoikeuden: totuin siihen, että minä en ehdota mitään vaan toimitaan täysin hänen aikataulujensa mukaan.

Kaiken kukkuraksi tämä ihminen taisi luulla, että jotenkin nautin hänen jelppimisestään, että olen muka luonteeltani sellainen, että saan tyydytystä toisten auttamisesta ja hänen upeaan elämäänsä osallistumisesta. Mahtoi luulla minun elämääni varsin surkeaksi. Kuitenkin ajan viettäminen hänen kanssaan oli itselleni ahdistavaa, ja tein sitä vain nössöyttäni ja velvollisuudentunnosta. Kunnes ymmärsin lopettaa.
[/quote]
Taitaa olla sama juttu tällä minun ystävällänikin ja hän luulee, että minä tykkään auttaa häntä. Niin aluksi tykkäsinkin, mutta se että ei ole mitään vastavuoroisuutta, niin se alkaa ottaa päähän. Teinkin tämän avauksen kun tulin juuri ystäväni luota, minne hän suurin piirtein käski tulemaan ja nopealla aikataululla, kun hän oli pyytänyt naapurinsa kylään, kun naapurilla oli tietokoneongelma ja halusi, että minä autan. Autoinhan minä sitten kun kerran osasin, mutta tää alkaa tuntua niin kummalliselta kun tuntuu, että aina ollaan vain jotain vailla, eikä itse saa yhtään mitään. Ap

Kuskaan, jos olen itse menossa samaan paikkaan. Pelkäksi taksikuskiksi en lähde. Muutama autoton kaverini nimittäin on sellaisia, jotka aina kovaan ääneen selittävät, kuinka kaupungissa ei tarvitse autoa, ja kuinkapaljon halvemmaksi tulee kulkea taksilla tai vuokrata auto silloin kun autoa tarvitsee. No, vuokratkaa tai soittakaa taksi, jos tekee mieli laitakaupungin marketteihin tai naapurikaupunkiin Ikeaan.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 18:04"]Miksi ystävälläsi on auto, jollei korttia ole?
[/quote]
Hänen mies kuoli neljä vuotta sitten, eikä halua myydä sitä.

Jatkuva viikottain kuskaaminen on jo liikaa. Ei voi kun vaan ihmetellä ihmisten ajattelemattomuutta ja röyhkeyttä; miksi ystäväsi kauppareissut ovat sinun vastuullasi? Jos ei kykene itse bussilla, pyörällä tai kävellen kaupassa asioimaan, niin hommatkoon palkallista apua (kotiavustajan tms.).

Toki voisin muutaman kerran vuodessa käyttää isommilla ostoksilla (jouluostokset, vaate yms. kodin hankinnat), mutta säännöllinen kuljetuspalvelu ei onnistuisi, vaikka kuinka syyllistäisi. Ei sillä, että ystävien auttaminen olisi vastenmielistä, mutta jotain rajaa siinäkin touhussa. Itse en missään tilanteessa kehtaisi jatkuvasti ystävääni vaivata.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 18:18"]Jatkuva viikottain kuskaaminen on jo liikaa. Ei voi kun vaan ihmetellä ihmisten ajattelemattomuutta ja röyhkeyttä; miksi ystäväsi kauppareissut ovat sinun vastuullasi? Jos ei kykene itse bussilla, pyörällä tai kävellen kaupassa asioimaan, niin hommatkoon palkallista apua (kotiavustajan tms.).

Toki voisin muutaman kerran vuodessa käyttää isommilla ostoksilla (jouluostokset, vaate yms. kodin hankinnat), mutta säännöllinen kuljetuspalvelu ei onnistuisi, vaikka kuinka syyllistäisi. Ei sillä, että ystävien auttaminen olisi vastenmielistä, mutta jotain rajaa siinäkin touhussa. Itse en missään tilanteessa kehtaisi jatkuvasti ystävääni vaivata.
[/quote]
Kiitos tästä. Itsekin ajattelen juuri näin ja teen nyt varmaan jonkinlaisen stopin tähän kuljettamiseen. Ap

Ei tietenkään. Mä soitan yleensä kauppaan lähtiessä naapurissa asuvalle, autottomalle ystävälleni että haluaako hän lähtä kauppaan. Silloin tällöin sattuu juuri samaan aikaan olemaan tarve ja sitten pääsee kyydillä. Mutta en mä mikään taksi ole. Tietysti jos nyt joku tarvii ehdottomasti kyydin jonnekkin eikä mulla ole muuta tekemistä niin voin viedä. Näitä on tosi harvoin ja aina on kaveri tarjoutunut maksamaan bensat.

Minkä ikäisiä olette?

Minä 50 ja ystäväni 60. Ap

Asun kapungissa. Tunnen täältä ehkä kolme ihmistä, joilla ylipäätään on auto!

Juu ei ole asiallista pyytää viikottain kuljetusala. Pari kertaa vuodessa mielestäni ok. Ystäväsi mietittävä asuinpaikkansa uudelleen niin, että kauppareissut onnistuvat. Aika harvoin on tarvetta isommille ostoksille. Liikkeillä kotiinkuljetukset
T. Autoton

En yleensä ehdi kun jatkan töitä kotona. Sanon kyllä että autoni on käytettävissä jos tarvitsee.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 17:57"]Eipä tuossa varsinaisesti ole edes kuskaamisesta kyse, vaan siitä että "ystävän" tapaaminen ja auttaminen on vastenmielistä. En sanoisi tuollaista ihmistä ystäväksi enää. Ystävyys menee, kun siihen tulee hyväksikäyttöä, toisen ajan manipulointia ja syyllistämistä. On kokemusta vastaavanlaisesta ystävästä itselläkin. Olin täysin yksipuolisesti avustaja hänelle, ja soitot tuli silloin kun hänelle sopi. Jos itse yritin joskus jotain ehdottaa tai olla yhteyksissä, ei onnistunut koska hänellä ei ollut hyvä hetki. Tällä tavalla hän vuosien myötä valtasi itselleen tuttavuutemme aloiteoikeuden: totuin siihen, että minä en ehdota mitään vaan toimitaan täysin hänen aikataulujensa mukaan. Kaiken kukkuraksi tämä ihminen taisi luulla, että jotenkin nautin hänen jelppimisestään, että olen muka luonteeltani sellainen, että saan tyydytystä toisten auttamisesta ja hänen upeaan elämäänsä osallistumisesta. Mahtoi luulla minun elämääni varsin surkeaksi. Kuitenkin ajan viettäminen hänen kanssaan oli itselleni ahdistavaa, ja tein sitä vain nössöyttäni ja velvollisuudentunnosta. Kunnes ymmärsin lopettaa. [/quote] Taitaa olla sama juttu tällä minun ystävällänikin ja hän luulee, että minä tykkään auttaa häntä. Niin aluksi tykkäsinkin, mutta se että ei ole mitään vastavuoroisuutta, niin se alkaa ottaa päähän. Teinkin tämän avauksen kun tulin juuri ystäväni luota, minne hän suurin piirtein käski tulemaan ja nopealla aikataululla, kun hän oli pyytänyt naapurinsa kylään, kun naapurilla oli tietokoneongelma ja halusi, että minä autan. Autoinhan minä sitten kun kerran osasin, mutta tää alkaa tuntua niin kummalliselta kun tuntuu, että aina ollaan vain jotain vailla, eikä itse saa yhtään mitään. Ap

[/quote]Niinhän se on, että mikä alkaa ystävyydellä, loppuu aikanaan kun yhtäkkiä huomaakin, että minä en saa tästä ihmissuhteesta mitään - enkä ole saanut enää aikoihin. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi itsekin aina ymmärtää sopivaisuuden rajat pyytämisessä ja tahtomisessa eikä ajatella, että hullu on se joka suostuu kun pyydetään. Koska siinä voi mennä sitten yksi ihmissuhde lopullisesti, kun mitta on täysi.

Vaikka voihan olla niinkin, että nämä passuuttajat eivät sitä ihmissuhdetta haluakaan ja apulaisella on arvoa vain apulaisena.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2015 klo 17:42"]Onko se ystävä fyysisesti terve? Eli kykenisikö hän sillä pyörällä hakea elintarvikkeita pysyäkseen hengissä? Jos pystyy, sitten vähennät niitä kauppakuskauksia esim niin että meette kuukauden eka päivä yhdessä sinne erikoiskauppaan josta hän ostaa niitä erikoistuotteita kuukaudeksi eteenpäin. [/quote] Mielestäni hän on terve, mutta valittaa sydäntään kun joutuu jotain kantamaan. Kuitenkin hän tekee joka päivä hiton pitkiä kävelylenkkejä, eikä käytä mitään lääkkeitä mihinkään vaivaan. En tiedä mitä toi sydänhöpinä sitten on, onko totta vai haluaako syyn kuskauksille. Lähin pikkukauppa on kuitenkin 200 metrin päässä ja iso citymarket 800 metrin päässä. Ap

[/quote] Häh, no kuinka kaukaa sä sitten matkaat kuskaamaan? Minä ajattelin lähinnä että matkaa on useita kilometrejä, kuten itsellänikin tulee kauppareissusta jo viitisentoista kilometriä lähimpään edestakaisin.

t. se joka ei apua saa eikä itsekään siis kuskaisi