Oletko mietiskelevä introvertti vai elämännarkkari ekstrovertti?

Tunnustaudun lähes ainoaksi ekstrovertiksi tässä ketjussa. Jos tulee yksikin päivä, etten näe ketään, ahdistun lähes kuoliaaksi.

100 % introvertti.

Introvertti täälläkin. En mitenkään vihaa ihmisiä, monista pidän kovastikin, mutta varsinkin isossa seurueessa ajan viettäminen syö voimia. Parasta rentoutumista minulle on yksinolo ja hiljaisuus.

Töissä haluan työskennella mahdollisimman rauhassa, en tykkää yhtään jos joku tulee ovelle norkoilemaan ja häiritsemään, puhelin soi jatkuvasti tms. Tiimityöskentely on ihan jees jos tiimi on pieni ja ammattitaitoinen eikä ihan jatkuvasti tarvitse olla kommunikoimassa.

Introvertti

Introvertti olen minäkin. Työssäkäyväni joudun tosin sietämään muiden ihmisten seuraa. En kaipaa sosiaalisia tilnateita enkä tapahtumia. Parasta seuraa ovat oman lapsen lisäksi molemmat sisareni ja heidän lapsensa.

Ekstrovertti ehdottomasti, mutta ujoin ekstroverttityyppi enfj.

Pohdiskelevainen ekstrovertti. Life junkieeee!

Hmm mitenhän tämän selittäisi, olen introvertti itsekseni ja ekstrovertti muiden seurassa. Olen mielelläni yksin, ja minulla ei ole vaikeuksia olla ilman jokapäiväistä seuraa. Koen harvoin minkäänlaista tylsyyttä, koska oman itseni seura ja omat ajatukseni ovat minulle riittäviä.

Silti olen hyvin vuorovaikutuksellinen ihminen. Olen sosiaalisesti taitava, ja osaan ilmaista vuorovaikutuksessa omia ajatuksia ja tunteitani, sekä kuunnella toista ja olla kiinnostunut hänen asioistaan. En jää ikinä vuorovaikutuksessa hiljaiseksi, vaan olen hyvinkin ulospäinsuuntaunut toisten kanssa ollessani. Olen myös avoin ihminen. Tästä kaikesta myös kielii urani ja työpaikaltani saamani palaute. Olen todella miettinyt tätä introvertti ja ekstrovertti asiaa, ja olen tullut tulokseen että ihmisten luokittelu näihin on todella mustavalkoinen ajattelutapa. Enkä tarkoita etteikö olisi oikeasti introverttejä ja ekstroverttejä, mutta loppujen lopuksi nehän ovat vain nimityksiä sille miten ihminen käyttäytyy a.) yksin ollessaan (pärjääkö yksin, nauttiiko omasta seurastaan) ja b.) miten ihminen käyttäytyy muiden seurassa ja kokee toisten seuran. Monet myös liittävät näihin ominaisuuksiin sellaisia asioita kuten älykkyyden, tai sosiaalisen taitavuuden (kyvyn ottaa huomioon toinen keskustelussa, samalla kun tuo oman asian esille), joilla ei ole mitään tekemistä ks. käsitteiden kanssa. Ekstrovertti voi olla sosiaalisesti todella taitamaton, ja introvertti keskimääräistä tyhmempi, vaikka yleensä molempiin liitetään juurikin toisin päin; introvertti on älykäs pohdiskelija, kun taas ekstrovertti sosiaalisesti lahjakas.

Infp

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 20:51"]

Hmm mitenhän tämän selittäisi, olen introvertti itsekseni ja ekstrovertti muiden seurassa. Olen mielelläni yksin, ja minulla ei ole vaikeuksia olla ilman jokapäiväistä seuraa. Koen harvoin minkäänlaista tylsyyttä, koska oman itseni seura ja omat ajatukseni ovat minulle riittäviä.

Silti olen hyvin vuorovaikutuksellinen ihminen. Olen sosiaalisesti taitava, ja osaan ilmaista vuorovaikutuksessa omia ajatuksia ja tunteitani, sekä kuunnella toista ja olla kiinnostunut hänen asioistaan. En jää ikinä vuorovaikutuksessa hiljaiseksi, vaan olen hyvinkin ulospäinsuuntaunut toisten kanssa ollessani. Olen myös avoin ihminen. Tästä kaikesta myös kielii urani ja työpaikaltani saamani palaute. Olen todella miettinyt tätä introvertti ja ekstrovertti asiaa, ja olen tullut tulokseen että ihmisten luokittelu näihin on todella mustavalkoinen ajattelutapa. Enkä tarkoita etteikö olisi oikeasti introverttejä ja ekstroverttejä, mutta loppujen lopuksi nehän ovat vain nimityksiä sille miten ihminen käyttäytyy a.) yksin ollessaan (pärjääkö yksin, nauttiiko omasta seurastaan) ja b.) miten ihminen käyttäytyy muiden seurassa ja kokee toisten seuran. Monet myös liittävät näihin ominaisuuksiin sellaisia asioita kuten älykkyyden, tai sosiaalisen taitavuuden (kyvyn ottaa huomioon toinen keskustelussa, samalla kun tuo oman asian esille), joilla ei ole mitään tekemistä ks. käsitteiden kanssa. Ekstrovertti voi olla sosiaalisesti todella taitamaton, ja introvertti keskimääräistä tyhmempi, vaikka yleensä molempiin liitetään juurikin toisin päin; introvertti on älykäs pohdiskelija, kun taas ekstrovertti sosiaalisesti lahjakas.

[/quote]Yksinkertaisesti ilmaistuna: introvertti = saa voimaa yksinolosta ja väsyy seurassa ja ekstrovertti = saa voimaa muista ihmisistä ja uupuu yksinäisyydessä.

21 lisää vielä että (liialliset) virikkeet ja ärsykkeet ovat "myrkkyä" introvertille ja ekstrovertille ne ovat lähes elinehto. Näin kärjistetysti.

Mä olen kyllä introvertti. 

Viihdyn yksin ja omien ajatusteni kanssa. Toisaalta uskon että osasyynä on kyllä se että olen niin ujo ja epävarma ihminen. Rakastan ihmisten kanssa olemista silloin kun tunnen olevani hyväksytty ja ei tarvitse olla varpaillaan. Sillonkin kyllä tulee aina se raja vastaan, ettei jaksa enää, ja jälkikäteen sitä joutuu puimaan että mitä tuli sanottua ja tehtyä, vaikka olis ollu kuinka hauskaa niin jälkeenpäin nolottaa jostain syystä kun se ei kuitenkaan ole osa minua...  Mutta se on niin harvinaista herkkua että edes kännissä oleminen ei enää oikein auta. Introverttius on vahva osa luonnettani. Osaksi synnynnäistä ja osaksi opittua. Haluaisin kyllä olla ekstrovertimpi, tai no ehkä haluan olla vaan itsevarmempi, eihän se ole sama asia kuitenkaan. En tiiä. Nämä on näitä asioita elämässä, joita on puinu koko ikänsä eikä ole vieläkään päässy mihinkään tasapainoon. 

Hah 19 ollaan näköjään copyja !! ♡ hieno kirjoitus ;-)

Mä saan voimaa JA uuvun muista ihmisistä... d b

50/50. Vähän enemmän/useammin ehkä ekstovertti ja virikkeenkaipuinen, mutta tarvitsen aikaa myös yksin palautua ja miettiä rauhassa.

Ekstrovertti. Liikaakin. Useimmat introverttiystäväni väsyvät ja ärtyvät seurassani. Minusta tulee myös ärtyisä heidän seurassaan, koska en tunne että sosiaalinen kanssakäynti olisi kaksipuolista. He väsyvät ravintolareissusta, vaikka minä voisin käydä vielä useilla terasseilla ja ajella yömyöhään, kuin nuorena.

Minä olen molempien tuotosten pieru.

Olen elämyshakuinen intro eli tykkään suunnitella ja tehdä jänniä juttuja ihan itsekseni. Tai ainakaan en ole löytänyt henkilöitä, joiden seurassa ne tuntuisivatmukavammilta; yleensä ahdistaa jo ajatus, että siinä olisi joku toinen pilaamassa mun ilon ja nautinnon! :D  Joskus kumminkin kaipaan läheisyyttä, henkistä enemmän kuin fyysistä, että voisi olla ihan "paljaana" ja heikkonakin toisen lähellä. Tämä menee yleensä ohi, kun voimaannun uusiin seikkailuihin.

Olen introvertti.

Siinä missä saan voimaa yksinolosta, voimani hupenevat sosiaalisissa tilanteissa. En osaa avautua asioistani luontevasti. Olen kömpelö small talkissa ja vuorovaikutustilanteissa yleensä kuuntelijan roolissa.

Saan ahdistuskohtauksia, jos minun pitää yhtäkkiä lähteä kyläilemään jonnekin ja tiedän, että kohtaan siellä paljon ihmisiä. Minun pitää saada valmistautua ja psyykata itseni kyläilyihin ajan kanssa.

Introverttinä äitinä olen kummankin lapseni kohdalla kokenut kotona olemisen ahdistavana, ja palannut nopeasti takaisin työelämään. En ole osannut luontevasti lähteä hiekkalaatikoille ja kerhoihin, kuten niin monet muut vanhemmat näyttävät tekevän. Olen luonteeni vuoksi tuntenut itseni huonoksi äidiksi ja ihmiseksi, ja joutunut usein selittelemään elämäntapaani ja vetäytymistäni muille ihmisille. Asiaa ei helpota erilaiset utelut ja ihmettelyt... Olenpa kerran kuullut päin naamaakin ihmeteltävän, että "mikä sitä vaivaa?" Kuitenkin olen sosiaalisesti hyvin korrekti, ystävällinen ja huomaavainen.

Olen introvertin luonteeni vuoksi menettänyt monia lupaavia ystävyyssuhteita. Minulla ei yksinkertaisesti ole ollut voimia tai tarvetta ylläpitää niitä. En kuitenkaan ole varsinaisesti surrutkaan menettämiäni ihmissuhteita, sillä ne ovat olleet yksipuolisia (ekstrovertit juttelee tuntitolkulla vaikka hiekanjyvistä ja minä uskollisesti kuuntelen).

Haluaisin kyllä keskustella palavasti ihmisten kanssa, mutta syvällisellä ja filosofisella tasolla. Minulla on elämässäni tällä hetkellä ainoastaan yksi ihminen, jonka kanssa voin keskustella niin, että se antaa minullekin voimaa ja aidon jakamisen ja ilon tunteita.

En pelkää esiintyä vieraille ihmisille, soittaa puheluita tai ottaa yhtäkkiä kontaktia vieraaseen ihmiseen kaupassa tms. En myöskään pelkää matkustaa yksin vieraissa kaupungeissa ja maissa, mutta kavahdan perhejuhlia! Aina kekkereiden jälkeen huokaisen syvään ja lasken, kuinka paljon minulla on armonaikaa seuraaviin juhliin.

Kotini on turvapaikkani ja se vaikuttaa selvästi siihen, kuinka usein meillä käy vieraita. Olen tosin yrittänyt olla lasteni kaverisuhteiden suhteen avoin ja salliva ja painottanut, että meille saa aina tuoda kavereita. Muista en sitten niin välitäkään. En myöskään pidä ihmisistä, jotka tulevat kyläilemään ennalta varoittamatta. En itsekään vieraile ihmisten luona yllättäen.

Lapsuuden haaveammattejani olivat kirjailija ja majakanvartija.

Introvertti

N50