Lapseni sai moitteita yökylässä

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 10:49"]

Oli iltapalapöydässä ottanut leivälle sekä juustosiivun että leikkeleen. Ei kuulemma siellä niin voi tehdä, vain toista otetaan. Lapsi ei ollut tuota tiennyt, oli hämmentynyt ja nolona kotiin tullessaan ja asiasta kertoessaan. Oli ilmeisesti perheen rouva tiuskaissut ihan kunnolla ja moittinut huonotapaiseksi. Eipä olisi tullut mieleenkään tuollainen... Ja ihan normaalituloiselta vaikuttaa perhe, kaksi lasta ja omakotitalo jne. Kummastuttaa kyllä minuakin. 

Onko teillä muilla tuollaisia rajoituksia?

[/quote]

Nope. Tykkäsin lapsena kotona siitä, että jos jotain oli tarjolla, sitä oli paljon ja riittävästi eikä rajoituksia ollut. 

Tätä samaa olen jatkanut. Ei vahdita yökyläläisten sen enempää kuin omienkaan syömistä. 

Meillä lapset tosin syövät edelleen kuten lapset, eli eivät pidä samoista asioista kuin aikuiset. Tykkäävät edelleen syödä leivän leipäänä jne eivätkä syö juustoa edelleenkään vaikka meillä on sitä aina ja miehen kanssa syömme sitä paksummasti kuin leipää.

Ei ole kielletty, on rohkaistu, ja vanhempi ottaa ohuesti.

Mutta olen huomannut kuitenkin että lähes kaikki vieraat lapset syövät samalla tavalla kuin minä ja mies, jo ihan pienestä, laittavat paksusti päällysiä ja osa kysyy paljonko saa ottaa.

Jos meille kutsutaan yökylään  niin jännitys on kova viihtymisen suhteen, ei tule mieleenkään urputtaa lähes mistään.

Eri asia jos koulusta tuovat ja ei ole edes varauduttu niin eipä silloin välttämättä ole niitä leikkeleitä laittaa paksusti

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:25"]

Meilläkin vain leikkelettä TAI juustoa, mutta vieraita varten tietysti laitetaan pöytä koreaksi.

[/quote]

Onneksi en ole joutunut kasvamaan tuollaisessa kodissa.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 08:48"]

Mutta olen huomannut kuitenkin että lähes kaikki vieraat lapset syövät samalla tavalla kuin minä ja mies, jo ihan pienestä, laittavat paksusti päällysiä ja osa kysyy paljonko saa ottaa.

Jos meille kutsutaan yökylään  niin jännitys on kova viihtymisen suhteen, ei tule mieleenkään urputtaa lähes mistään.

Eri asia jos koulusta tuovat ja ei ole edes varauduttu niin eipä silloin välttämättä ole niitä leikkeleitä laittaa paksusti

[/quote]

siis että kaikille riittää... yksi ei voi syödä loppupakettia

Mä oon kyllä aika järkyttyny miten iso haloo on jostain juustoista tai leikkeleistä. Paljon pahempana pitäisin, jos lapsi ois vaikka vierasperheen teinin k16 pelaamista seuraillu. Tai nukkunu haisevassa likaisessa pedissä tms. Itsekin pidän arkiruokaa arkiruokana. Ja arvostan niitä joilla sokeria, suolaa ja rasvaa rajoitetaan. Itsekin teen arkena näin. Viikonloppuna herkutellaan.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 07:52"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 07:49"]

Meillä ei syödä leikkeleitä ollenkaan. Juustoa usein jälkiruokana ja joskus kinkkua melonin kanssa alkupalana. Aamulla syödään munakasta ja Marjoja tai hedelmiä, viikonloppuisin pekonia.

[/quote]

Miten tämä tähän liittyy?

[/quote]

Mikä tämä mihin tähän? 

Minä olen onnellinen, että opin pöytätavat ja rakkauden hyvään ruokaan kotona. On ollut helppo kulkea maailmalla, kun on ollut asenne, että maassa maan tavalla.

Itse en syö leipää ollenkaan, joten vieraillekaan ei sitä ole tarjolla, mutta nälkäisinä heidän ei tarvitse olla. Paistoin aamiaiseksi munia ja tomaatteja, laitoin turkkilaista jugurttia kerroksittain hunajan ja metsämansikoiden kanssa ja tuorepuristin mehua.

Tiedän myös perheen jossa ruokanatsi on perheen lapsi. Lapsi päättää mitä perheessä syödään. Ja perhe lellii tätä vanhinta lastaan. Kolmevuotiaana taisi tuo pelleily alkaa ja jatkui piiitkään.[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 05:10"]Kyllä näitä ruokanatseja on. Tiedän perheen jossa lapset eivät saa kysyä mitä tänään on ruokana "koska se ei ole lasten asia", eivät saa mennä katsomaan kun vanhempi tulee kauppakassin kanssa mitä on ostettu "koska vanhemmat päättää mitä syödään lasten ei tarvitse tietää mitä ruokaa kotona on".
[/quote]

Tiedän myös perheen jossa ruokanatsi on perheen lapsi. Lapsi päättää mitä perheessä syödään. Ja perhe lellii tätä vanhinta lastaan. Kolmevuotiaana taisi tuo pelleily alkaa ja jatkui piiitkään.

Kuten joku aiemmin sanoi, niin vanhempi voisi soittaa yökyläperheen mammalle ja kysyä mitä oikeasti tapahtui. Joskus noi lasten tarinat on niin toden tuntuisia mutta niin täyttä puppua. Lapsi on tainnut käydä höpönassun pesällä. :)

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 09:54"]Tiedän myös perheen jossa ruokanatsi on perheen lapsi. Lapsi päättää mitä perheessä syödään. Ja perhe lellii tätä vanhinta lastaan. Kolmevuotiaana taisi tuo pelleily alkaa ja jatkui piiitkään.[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 05:10"]Kyllä näitä ruokanatseja on. Tiedän perheen jossa lapset eivät saa kysyä mitä tänään on ruokana "koska se ei ole lasten asia", eivät saa mennä katsomaan kun vanhempi tulee kauppakassin kanssa mitä on ostettu "koska vanhemmat päättää mitä syödään lasten ei tarvitse tietää mitä ruokaa kotona on".
[/quote]

Tiedän myös perheen jossa ruokanatsi on perheen lapsi. Lapsi päättää mitä perheessä syödään. Ja perhe lellii tätä vanhinta lastaan. Kolmevuotiaana taisi tuo pelleily alkaa ja jatkui piiitkään.
[/quote]

Nugetit oli perheen ruokana 3-4 kertaa viikossa ties kuinka kauan.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 05:07"]

tuon teepussihomman ymmärrän, esim teetä kehitettäessä teen ite niin että laitan pari pussia teekannuun ja annan Lillak siellä...jos pöydässä on 5 tai jopa 7 ihmistä ja kaikki juo teetä, niin viikossa teet on jo loppu! Ainakin itsellä ei oo makuun vaikuttanut tai makua olisi ollut liian vähän,mutta jo käytettyä teepussia en kyllä laittais lillumaan uusiokäyttöön....

[/quote]

Ja jos pöydässä on 5 tai jopa 7 ihmistä ja kaikki juovat kahvia, niin viikossa kahvit on jo loppu. Pitäisiköhän alkaa keittää kahvistakin vähän laihempaa, niin riittäisi paremmin?

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 17:51"]Meillä on aina saanut - siis omassa lapsuudenkodissanikin - ottaa molempia ja se kuuluu meillä ihan normaaliin aamupalaan. Mutta lapsen kaverin kanssa tuli vastaan ongelma siitä, kuinka monta viipaletta voi ottaa leivän päälle. Itselle ei koskaan ole tullut mieleenkään laittaa rajoituksia, kun lapset ovat ottaneet yhden kumpaakin ja joskus harvoin kaksi. Nyt sitten lapsen kaveri otti pienen karjalanpiirakan ja latoi päälle viisi juustoviipaletta (yksi viipale siis isompi kuin koko piirakka). En sanonut mitään mutta kun otti toisen ja latoi taas viisi viipaletta, totesin, että kaksi varmaan riittää, kun on aika suolaista tuo juusto. Kaveri ottikin sitten seuraavaksi viisi leikkelettä keoksi karjalanpiirakkansa päälle (jokainen leikkele taitettuna kahdesti, jotta mahtui piirakan päälle eli tosiaan oli vuori), kun kerran juustoon tuli rajoituksia. Jäin vähän hämmentyneeksi, että noinko kotona syö, koska meillä oli yksi leikkelepaketti ja seitsemän syöjää ja jos jokainen ottaisi leikkelettä 15 viipaletta (kolmen karjalanpiirakan päälle), niin se tarkoittaisi yhdellä aamupalalla 105 leikkelettä. Emme ole köyhiä mutta en vain ollut varautunut.

Olinko nyt siis natsi, kun rajoitin määrää? Tunsin itseni vähän tyhmäksi, mutta tuli sellainen fiilis, että kotona ei saa ottaa ja kylässä sitten oikein rohmusi, kun oli kerrankin mahdollisuus. En tiedä, oliko tämä totta. Sen tiedän, että kotona syödään hyvin eri tavalla kuin meillä.

Lapsi kyllä suuttui rajoitteista eikä enää sen kolmannen leikkelekarjalanpiirakan jälkeen suostunut ottamaan yhtään kun kerran ei saanut laittaa vapaasti päällisiä. Saako lapsen syömisiin puuttua lainkaan? Onko niin, että kylässä saa vapaasti syödä kaapit tyhjiksi? Olen nimittäin voimakkaasti sitä mieltä, että kaikkea pöydässä olevaa saa syödä ja hämmennyin kovasti tuosta tilanteesta, jossa yksi kokee oikeudekseen syödä suurimman  osan, koska en oikein tiennyt, oliko oikein puuttua siihen vai ei. Pitäisikö vastaisuudessa varata kyseiselle kaverille oma leikkelepaketti/juusto nyt kun tiedän, että haluaa syödä päällisiä runsaasti vai miten tähän pitäisi reagoida? Vieraanvarainen haluan toki olla, mutta en halua olla se kyläpaikka, jossa lapsi voi sikailla mielin määrin, kun vanhemmat eivät tiedä, mitä touhuaa.

Onko siis tuollainen päällisten rohmuaminen kenenkään muun mielestä epätavallista? Ymmärrän siis sen, että otetaan kaksi juustoviipaletta ja kaksi leikkelettä, päälle paprikaa ja kurkkua5 tai vaikkapa kananmunaa mutta jotenkin tuo viisi minikokoiselle piirakalle tuntui aika käsittämättömältä.
[/quote]

Kuvailemasilaisia possuja kasvaa juuri niistä joilla on/on ollut lapsuudenkodissaan tässä ketjussa kuvaillut sääntösysteemit. Tän ihmistyypin korkein tavoite on all-inclusive-mättöloma.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 17:51"]Meillä on aina saanut - siis omassa lapsuudenkodissanikin - ottaa molempia ja se kuuluu meillä ihan normaaliin aamupalaan. Mutta lapsen kaverin kanssa tuli vastaan ongelma siitä, kuinka monta viipaletta voi ottaa leivän päälle. Itselle ei koskaan ole tullut mieleenkään laittaa rajoituksia, kun lapset ovat ottaneet yhden kumpaakin ja joskus harvoin kaksi. Nyt sitten lapsen kaveri otti pienen karjalanpiirakan ja latoi päälle viisi juustoviipaletta (yksi viipale siis isompi kuin koko piirakka). En sanonut mitään mutta kun otti toisen ja latoi taas viisi viipaletta, totesin, että kaksi varmaan riittää, kun on aika suolaista tuo juusto. Kaveri ottikin sitten seuraavaksi viisi leikkelettä keoksi karjalanpiirakkansa päälle (jokainen leikkele taitettuna kahdesti, jotta mahtui piirakan päälle eli tosiaan oli vuori), kun kerran juustoon tuli rajoituksia. Jäin vähän hämmentyneeksi, että noinko kotona syö, koska meillä oli yksi leikkelepaketti ja seitsemän syöjää ja jos jokainen ottaisi leikkelettä 15 viipaletta (kolmen karjalanpiirakan päälle), niin se tarkoittaisi yhdellä aamupalalla 105 leikkelettä. Emme ole köyhiä mutta en vain ollut varautunut.

Olinko nyt siis natsi, kun rajoitin määrää? Tunsin itseni vähän tyhmäksi, mutta tuli sellainen fiilis, että kotona ei saa ottaa ja kylässä sitten oikein rohmusi, kun oli kerrankin mahdollisuus. En tiedä, oliko tämä totta. Sen tiedän, että kotona syödään hyvin eri tavalla kuin meillä.

Lapsi kyllä suuttui rajoitteista eikä enää sen kolmannen leikkelekarjalanpiirakan jälkeen suostunut ottamaan yhtään kun kerran ei saanut laittaa vapaasti päällisiä. Saako lapsen syömisiin puuttua lainkaan? Onko niin, että kylässä saa vapaasti syödä kaapit tyhjiksi? Olen nimittäin voimakkaasti sitä mieltä, että kaikkea pöydässä olevaa saa syödä ja hämmennyin kovasti tuosta tilanteesta, jossa yksi kokee oikeudekseen syödä suurimman  osan, koska en oikein tiennyt, oliko oikein puuttua siihen vai ei. Pitäisikö vastaisuudessa varata kyseiselle kaverille oma leikkelepaketti/juusto nyt kun tiedän, että haluaa syödä päällisiä runsaasti vai miten tähän pitäisi reagoida? Vieraanvarainen haluan toki olla, mutta en halua olla se kyläpaikka, jossa lapsi voi sikailla mielin määrin, kun vanhemmat eivät tiedä, mitä touhuaa.

Onko siis tuollainen päällisten rohmuaminen kenenkään muun mielestä epätavallista? Ymmärrän siis sen, että otetaan kaksi juustoviipaletta ja kaksi leikkelettä, päälle paprikaa ja kurkkua5 tai vaikkapa kananmunaa mutta jotenkin tuo viisi minikokoiselle piirakalle tuntui aika käsittämättömältä.
[/quote]

Kuvailemasilaisia possuja kasvaa juuri niistä joilla on/on ollut lapsuudenkodissaan tässä ketjussa kuvaillut sääntösysteemit. Tän ihmistyypin korkein tavoite on all-inclusive-mättöloma.
[/quote]

Mielestäni tollasia sikoja tulee niistä jotka jo pienestä asti saanut KAHTA ERI LEIKKELETTÄ samalle leivälle. Siis ei voi ymmärtää. Oikeen sikojen touhua.

Tämä ketju sai muistelemaan sitä kun äiti teki lapsena voileivät valmiiksi tarjolle aika usein. Ei tarvinnut miettiä päällyksiä. Ne oli milloin mitäkin. Olen itse sinkku, mutta jäin miettimään että eikö se ratkaisisi tuollaiset ongelmat kyläilyssä? Yhtenä päivänä oli maksamakkara-kurkku leipiä ja toisena vaikkapa meetwursti. Miksi pienten lasten pitää itse niitä leipiä rakennella kylässä? Eikö tuollainen pieni ele äidin tai isän taholta juuri tekisi kyläilystä erityisemmän kuin arjesta? Minulle on suhteellisen normaalia ajatella, että jos isompi lössi tulee kylään, niin asettelen tarjottavia leipiä itse, ettei kenenkään tarvitse jotain määrien sopivuuksia pohtia.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:26"][quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:12"]

Aivan sama mikä käytäntö kyläpaikassa on leikkeleiden suhteen, mutta vieraille ja vieläpä lapselle ei voi tuolla tavalla sanoa. Tuskinpa perhe meni tuosta konkurssiin. Jos ottaa vieraita vastaan, täytyy olla vähän suvaitsevaisuutta erilaisia tapoja kohtaan.

[/quote]

vahingossa alapeukku :(
[/quote] Apua, minulle tuli tähän vahingossa alapeukku! :Dd

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 17:51"]Meillä on aina saanut - siis omassa lapsuudenkodissanikin - ottaa molempia ja se kuuluu meillä ihan normaaliin aamupalaan. Mutta lapsen kaverin kanssa tuli vastaan ongelma siitä, kuinka monta viipaletta voi ottaa leivän päälle. Itselle ei koskaan ole tullut mieleenkään laittaa rajoituksia, kun lapset ovat ottaneet yhden kumpaakin ja joskus harvoin kaksi. Nyt sitten lapsen kaveri otti pienen karjalanpiirakan ja latoi päälle viisi juustoviipaletta (yksi viipale siis isompi kuin koko piirakka). En sanonut mitään mutta kun otti toisen ja latoi taas viisi viipaletta, totesin, että kaksi varmaan riittää, kun on aika suolaista tuo juusto. Kaveri ottikin sitten seuraavaksi viisi leikkelettä keoksi karjalanpiirakkansa päälle (jokainen leikkele taitettuna kahdesti, jotta mahtui piirakan päälle eli tosiaan oli vuori), kun kerran juustoon tuli rajoituksia. Jäin vähän hämmentyneeksi, että noinko kotona syö, koska meillä oli yksi leikkelepaketti ja seitsemän syöjää ja jos jokainen ottaisi leikkelettä 15 viipaletta (kolmen karjalanpiirakan päälle), niin se tarkoittaisi yhdellä aamupalalla 105 leikkelettä. Emme ole köyhiä mutta en vain ollut varautunut.

Olinko nyt siis natsi, kun rajoitin määrää? Tunsin itseni vähän tyhmäksi, mutta tuli sellainen fiilis, että kotona ei saa ottaa ja kylässä sitten oikein rohmusi, kun oli kerrankin mahdollisuus. En tiedä, oliko tämä totta. Sen tiedän, että kotona syödään hyvin eri tavalla kuin meillä.

Lapsi kyllä suuttui rajoitteista eikä enää sen kolmannen leikkelekarjalanpiirakan jälkeen suostunut ottamaan yhtään kun kerran ei saanut laittaa vapaasti päällisiä. Saako lapsen syömisiin puuttua lainkaan? Onko niin, että kylässä saa vapaasti syödä kaapit tyhjiksi? Olen nimittäin voimakkaasti sitä mieltä, että kaikkea pöydässä olevaa saa syödä ja hämmennyin kovasti tuosta tilanteesta, jossa yksi kokee oikeudekseen syödä suurimman  osan, koska en oikein tiennyt, oliko oikein puuttua siihen vai ei. Pitäisikö vastaisuudessa varata kyseiselle kaverille oma leikkelepaketti/juusto nyt kun tiedän, että haluaa syödä päällisiä runsaasti vai miten tähän pitäisi reagoida? Vieraanvarainen haluan toki olla, mutta en halua olla se kyläpaikka, jossa lapsi voi sikailla mielin määrin, kun vanhemmat eivät tiedä, mitä touhuaa.

Onko siis tuollainen päällisten rohmuaminen kenenkään muun mielestä epätavallista? Ymmärrän siis sen, että otetaan kaksi juustoviipaletta ja kaksi leikkelettä, päälle paprikaa ja kurkkua5 tai vaikkapa kananmunaa mutta jotenkin tuo viisi minikokoiselle piirakalle tuntui aika käsittämättömältä.
[/quote]

Kuvailemasilaisia possuja kasvaa juuri niistä joilla on/on ollut lapsuudenkodissaan tässä ketjussa kuvaillut sääntösysteemit. Tän ihmistyypin korkein tavoite on all-inclusive-mättöloma.
[/quote]

Mielestäni tollasia sikoja tulee niistä jotka jo pienestä asti saanut KAHTA ERI LEIKKELETTÄ samalle leivälle. Siis ei voi ymmärtää. Oikeen sikojen touhua.
[/quote]

No nää siat osaa ainakin käyttäytyä normaalisti kyläpaikan voileipäpöydässä. Lapset myös.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 11:06"]

No onhan tuo vähän ahnetta. Meillä on ainakin sellainen kirjoittamaton sääntö, että vain yhtä proteiinilisäkettä per leipä. Miksi pitäisi laittaa molempia? Tietysti tuttavaperheen äiti olisi voinut ohjeistaa paremmin.

[/quote]

hahaaa et ole tosissasi

Osaako tuonikäinen lapsi ajatella mikä on proteiini?

Meillä oli tuollainen sääntö joskus ja sen lisäksi leikkeleet puolitettiin ja juustoa sai ottaa vain yhden höylätyn viipaleen ja leikkelettä sen puolikkaan. Syy oli siinä että vanhemmat oli laihiksella ja isänu jostain kumman syystä koki että myös lasten syömisiä piti rajoittaa. Joskus isäni urputti myös vieraille ja piti luentoa siitä, mikä lihottaa. Tätä ei kyllä kestänyt kauaa, isä lihoi aika äkkiä kaiken takaisin korkojen kera ja urputus sekä rajoittaminen loppui siihen. :)

En halua, että omat lapseni laittavat leivälle sekä juustoa että leikkelettä. Terveellisiä kurkkua, tomaattia, salaattia, paprikaa jne saa laittaa niin paljon kuin sielu sietää. Mutta en koskaan puhu näin vieraiden kuullen, tämä on omille lapsille. Eikä liity rahaan, vaan haluan, että lapseni oppivat syömään runsaasti kasviksia, ja vähemmän haitallista eläinrasvaa.