Lue keskustelun säännöt.
Alan olla niin epätoivoinen kaverittomuuden takia, että mietin jo
15.07.2015 |
laittavani viestiä entiselle kaverille, joka loukkasi pahasti. Kahteen vuoteen ei olla oltu yhteydessä, kun välit meni. Se oli mun ainoa kaveri ja nyt mietin, että pitäisikö se riita unohtaa ja olla välittämättä niistä loukkauksista ja ottaakin yhteyttä...
On niin tylsä elämä ilman kavereita.
Kommentit (119)
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:40"]
Vihtahousu on hiljaa nyt vaan, Jeesus Kristus on kohta tulossa takaisin kaipa se harmittaa ja jännittää.
[/quote]Tämä ei siis ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei apua, oon nähnyt unta tästö tai jotain, tuli sellainen deja vu! Nuo kaksi viimeistä kommenttia kun luin. Ei muuta, jatkakaa :D
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:42"]
Hei apua, oon nähnyt unta tästö tai jotain, tuli sellainen deja vu! Nuo kaksi viimeistä kommenttia kun luin. Ei muuta, jatkakaa :D
[/quote]Mullakin on joskus harvoin deja vu. Jännän tuntusta. Mutta en tiedä onko se Jumalasta, rukoile rauhaa Jeesukselta niin se menee ohi.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:43"]Voi kurja :( Minulla oli yhdessä vaiheessa samanlainen tilanne ja otin yhteyttä, mutta jälkikäteen ajateltuna ei olisi kannattanut. Tuli vain entistä pahempi olo. Mieluummin olen yksin, kuin huonon kaverin kanssa.
[/quote]
Hyvähän se on silti selvittää, että kannattaako kaverisuhde enää. Se on ikävä jossitella asiaa pahimmassa tapauksessa loppuiän ajan.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:40"]
Itsetutkiskelun paikka, hyvä pohtia miksi on tullut häädettyä kaikki ihmiset omasta elämästäsi. Omaa käytöstä ja asennetta on aihetta nyt reflektoida.
[/quote]
Just. Sehän on aina sen loukatun syytä, kun loukataan. Vähän kuin koulukiusatuillakin. Kiusattu on se syyllinen, jonka olisi hyvä katsoa peiliin!
Vai miten se olikaan?
[/quote]
ei välttämättä itsestä ole kiinni. JOs muutat uudelle paikkakunnalle josta et tunne ketään, yksinäisyus on taatu, Suomessa varsinkin. kaveripiireihin ei yleensä 'uusia' oteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:00"]
Täällä myös yksi kaveriton. Välit vanhoihin kavereihin vuosien saatossa katkenneet ja nyt 35v iässä kavereiden löytäminen tuntuu mahdottomalta. Olen ujo ja vähän "hitaasti lämpiävä" niin tutustuminen haastavaa.
[/quote]
oh, sama juttu! Ehkä meidän pitäs lyöttäytyä yhteen :)
JÄrjestetään kaikki av:n 'yksinäiset' kaveritapaaminen!
Ilmoittaudun tapaamiseen! Olen koittanut luoda uusia ystävyyssuhteita, mutta KAIKKI ovat kaatuneet siihen että ollaan sovittu treffaamisesta eikä heistä ole kuulunut sen koommin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muuttanut aikanaan muualta tänne missä nykyään asun. Kouluaikana kavereita oli, mutta kun koulu loppui ja kaverit muutti kuka minnekin tajusin hiljalleen, että eipä mulla elämään ole montaa kaveria jäänyt.
Sitten tuli lapset jne. Onneksi on mies ja työkaverit. Ja ne muutamat kaverit muuten vaan.
Muualta muuttaneena mulla on sellainen olo, että en vaan oo ikinä päässyt piireihin mukaan ja niissä piireissä (mm. miehen kaverien tyttökaverit/vaimot) ei ole tarvetta uusille tuttavuuksille ollut.
Mutta toisaalta oma elämäni on jo vuosia seilannut niin syvissä vesissä, että en minä jaksaisi enää alkaa syvemmin keneenkään tutustumaankaan. Kun taustoista on muodostunut niin erilaiset ja kaikenlainen hyvän-päivän-tuttavuus-pinnallisella-jutellaan-sisustuksesta-ja-muusta-turhasta ei kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 12:28"]
Olen muuttanut aikanaan muualta tänne missä nykyään asun. Kouluaikana kavereita oli, mutta kun koulu loppui ja kaverit muutti kuka minnekin tajusin hiljalleen, että eipä mulla elämään ole montaa kaveria jäänyt.
Sitten tuli lapset jne. Onneksi on mies ja työkaverit. Ja ne muutamat kaverit muuten vaan.
Muualta muuttaneena mulla on sellainen olo, että en vaan oo ikinä päässyt piireihin mukaan ja niissä piireissä (mm. miehen kaverien tyttökaverit/vaimot) ei ole tarvetta uusille tuttavuuksille ollut.
Mutta toisaalta oma elämäni on jo vuosia seilannut niin syvissä vesissä, että en minä jaksaisi enää alkaa syvemmin keneenkään tutustumaankaan. Kun taustoista on muodostunut niin erilaiset ja kaikenlainen hyvän-päivän-tuttavuus-pinnallisella-jutellaan-sisustuksesta-ja-muusta-turhasta ei kiinnosta.
[/quote]pieni paikkakunta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi kaveriton. Olen kyllä ollut kiusattu enkä luota ihmisiin ollenkaan, joten viihdyn paremmin yksin. Ap:lle sanoisin, että elämä yksin ei ole hassumpaa. :) toki jos se aiheuttaa onnetonta oloa, on hyvä hakeutua ihmisten seuraan. Itse en osaa tutustua ihmisiin ollenkaan, työkaverit jäävät työkavereiksi, samoin koulukaverit koulukavereiksi... En kerro itsestäni mitään koska en halua että kenelläkään on mahdollisuutta käyttää kertomiani asioita minua vastaan. Ja aina uusia ihmisiä tavatessa perusoletus on se, että he ovat kaikki kamalia ihmisiä, ja päätän jo etukäteen etten pidä heistä. Kissa minulla on, ja olen tähän tosi tyytyväinen. Joskus jaksoin itkeä sitä, ettei minulla ole ystäviä mutta nykyään olen iloinen, sillä elämä ilman muita on paljon helpompaa! Voi surutta tehdä ylitöitä ja ottaa vastaan mitä tahansa työvuoroja kun ei ole sovittuja menoja, rahaa säästyy kun ei tarvitse käydä ulkona syömässä ja juomassa. Eikä tarvitse pelätä jatkuvasti sitä, että joku puukottaa selkään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:40"]
Itsetutkiskelun paikka, hyvä pohtia miksi on tullut häädettyä kaikki ihmiset omasta elämästäsi. Omaa käytöstä ja asennetta on aihetta nyt reflektoida.
[/quote]
Tää on mun mielestä typerä viesti.
Joskus vaan kerää kusipäitä ympärilleen. Lopulta ei enää jaksa niitä ja päätyy kaverittomaksi, koska ei halua olla enää moukkien kanssa.
Typerää syyllistää ketään ilman, että tietää koko totuutta.
Ihmisillä on taipumus kumarrella kusipäitä muutenkin. Sitä tapahtuu isommassa mittakaavassa... esim. diktaattorit ja pienemmässä mittakaavassakin... Kaikkien kohdalla ilmiö ei toteudu, mutta monen kohdalla kyllä....
Paljon kaverittomia.... Täälläkin tuntuu, että mies ja äiti on tällä hetkellä ainoat kaverit. Mies koittaa saaha mua ystävystymään sen kavereitten vaimojen kaa, mutta ei oikein olla samalla aaltopituudella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:00"]
Täällä myös yksi kaveriton. Välit vanhoihin kavereihin vuosien saatossa katkenneet ja nyt 35v iässä kavereiden löytäminen tuntuu mahdottomalta. Olen ujo ja vähän "hitaasti lämpiävä" niin tutustuminen haastavaa.
[/quote]
Sama juttu. Tai en haluais tutustua uusiin tyyppeihin jossain äänekkäässä räkälässä.
Tuntuu, että pian täytyy etsiä niitä kavereitta jostain seksideittipalveluista kun muualta ei tahdo löytää. :D Kun vielä on yksilöurheilun harrastaja ja harrastajatoverit maailman epäsosiaalisimpia tapauksia, niin en tiedä mitä tässä tekis. Kai mun täytyy etsiä uus harrastus.
Mulla on sosiaalinen fobia johon en saa mitään apua. Kaverit jäi taakse kun jossain välissä masennuin niin pahasti etten jaksanut enää pitää yhteyttä ihmisiin... Samalla tajusin ettei ne parhaatkaan kaverit olleet oikeasti kovin läheisiä, vieläkin ihmettelen miten jaksoin roikkua yhden kusipään mukana niin pitkään, sattui vaan olemaan ainoa kaveri joka pyysi minua mukaansa menoihin.
Nyt sitten olen ollut parisuhteessa muutaman vuoden ja tajusin vasta miten yksinäinen oikeasti olen. Hiton vaikeaa tutustua ihmisiin kun itsetuntoa ei ole ikinä ollutkaan ja kaikki ahdistaa ja pelottaa niin pirusti, ehkä vähän tapahtunut edistystä luotettavan ja huolehtivaisen miehen ansiosta, mutta pään sisällä on niin paha sekamelska että se vaikuttaa jo parisuhteeseen.
Onko Pohjois-Suomesta ystävää kaipaavaa? Ystäviä ei ole koskaan liikaa :)
Minä haluaisin ystäviä Jyväskylästä :)
Mä voin alkaa kaveriksi :D Ei mullakaan liikoja kavereita ole elämässä.
Vihtahousu on hiljaa nyt vaan, Jeesus Kristus on kohta tulossa takaisin kaipa se harmittaa ja jännittää.