Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alan olla niin epätoivoinen kaverittomuuden takia, että mietin jo
15.07.2015 |
laittavani viestiä entiselle kaverille, joka loukkasi pahasti. Kahteen vuoteen ei olla oltu yhteydessä, kun välit meni. Se oli mun ainoa kaveri ja nyt mietin, että pitäisikö se riita unohtaa ja olla välittämättä niistä loukkauksista ja ottaakin yhteyttä...
On niin tylsä elämä ilman kavereita.
Kommentit (119)
Jyväskylästä kaipailen ystäviä :) löytyykö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kaipaa kavereita. Mä haluan olla rauhassa. Ja silti joku on koko ajan vinkumassa ja vaatimassa jotakin.
"Toiset on luotuja kulkemaan näin yksin, yksin vaan..." :)
Jos joku tarvitsee mikkelin suunnalta ystävää niin täältä löytyy ! :D kenenkään ei pitäisi olla yksin.
Ystävien saanti on tuurinpeliä, joko kemiat kohtaa tai sitten ei.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 18:17"]Täälläkin yksi! Kotipaikkakunnalla on muutama ystävä, joita nään todella harvoin, mutta olen yhteydessä kuitenkin viikottain. Asuinpaikkakunnalta en tunne muita kun poikaystävän ja kaiken vapaa-ajan vietän yksin tai hänen kanssaan..
Uusiin ihmisiin tutustuminen tuottaa hankaluuksia, olen hieman epäsosiaalinen ja ujo aluksi, tutustun hitaasti ihmisiin. Kavereita kuitenkin kaipaisin, vaikka ihan vaan treeni tai shoppailuseuraa.
[/quote]
Pohjanmaalta tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Mistä päin ap olet? Tai joku muu kavereita kaipaava? Mulla on kavereita jonkin verran, mutta moni heistä asuu kaukana, eikä tule kovin usein nähtyä. Vähän on välillä yksinäistä ja tuntuu että uusillekin kavereille olisi tilaa. :)
Itse olen Tampereelta, ikää 19 v, mutta ei haittaa vaikka olisit reilusti vanhempi! Vastailkaahan jos jotakuta kiinnostaa, voin tehdä sähköpostin tai kirjoittaa antamaasi sähköpostiin.
Meidän paikkakunnalla on oma kaveriverkosto facebook-ryhmä jossa voi huhuilla vaikka lenkki-, leffa-, baariseuraa jne. Ovat jopa sitä kautta järjestäneet ryhmäpiknikkejä yksinäisille ihmisille. Ryhmä on hyvin aktiivinen ja moni on saanut sitä kautta uusia ystäviä. Voisko AP ja muut yksinäiset perustaa omalle paikkakunnalleen tällaisen facebook-ryhmän jos sellaista ei ole vielä olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä yksinäisiä Etelä-Pohjanmaalta? :)
Minäkin kaipailisin lisää ystäviä. Sanotaanko Pietarsaari - Ylivieska väliltä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolehtimaan pyrkivässä valtiossa on se huono puoli, että ihmisillä on varaa teeskennellä, etteivät he tarvitse ketään, kun eivät kerran ole taloudellisesti riippuvaisia. Kun ajat huononevat, niillä on vaikeinta, joilta ei luonnistu ystävyys ja avunanto, kun ei ole tullut harjoiteltua ja luotua suhteita. Vanhuus voi olla todella surullinen, jos ei ole opetellut koulimaan pelkojaan. En tarkoita pelotella, vaan olen oikeasti miettinyt pitkään, että tästäkin asiasta olisi hyvä puhua nyt, kun sille on vielä aikaa tehdäkin jotain. Enkä tiedä miten asiaa voisi lähestyä pehmeämmin.
Minä olen Kemistä, pohjois-suomesta, täältä päin ketään muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:37"]
Meidän paikkakunnalla on oma kaveriverkosto facebook-ryhmä jossa voi huhuilla vaikka lenkki-, leffa-, baariseuraa jne. Ovat jopa sitä kautta järjestäneet ryhmäpiknikkejä yksinäisille ihmisille. Ryhmä on hyvin aktiivinen ja moni on saanut sitä kautta uusia ystäviä. Voisko AP ja muut yksinäiset perustaa omalle paikkakunnalleen tällaisen facebook-ryhmän jos sellaista ei ole vielä olemassa?
[/quote]
Mulla ei ole Facebookia, enkä sitä tule hankkimaankaan ihan periaatesyistä. Toisaalta tiedän että jos sinne menisin saisin yhteyden todella moniin kavereihin joihin yhteydenpito on hiipunut vuosien saatossa ilman sen kummempaa välirikkoa. Mutta en vain pysty pakottamaan itseäni niin arveluttavan yrityksen "tukijaksi".
Todella sääli että nykyään putoaa pääsääntöisesti pois "piireistä" jos ei ole Facebookissa tai itse poikkeuksellisen aloitteellinen tapaamisten suhteen. Minä en ole.
-49
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:44"]
Huolehtimaan pyrkivässä valtiossa on se huono puoli, että ihmisillä on varaa teeskennellä, etteivät he tarvitse ketään, kun eivät kerran ole taloudellisesti riippuvaisia. Kun ajat huononevat, niillä on vaikeinta, joilta ei luonnistu ystävyys ja avunanto, kun ei ole tullut harjoiteltua ja luotua suhteita. Vanhuus voi olla todella surullinen, jos ei ole opetellut koulimaan pelkojaan. En tarkoita pelotella, vaan olen oikeasti miettinyt pitkään, että tästäkin asiasta olisi hyvä puhua nyt, kun sille on vielä aikaa tehdäkin jotain. Enkä tiedä miten asiaa voisi lähestyä pehmeämmin.
[/quote]
Mulle tulee vanhuudesta ja yksinäisyydestä mieleen ne brittien vanhusleffat kuten Kvartetti ja Best Exotic Marigold Hotel. Siis käytännössä hauskat vanhainkotityyppiset ratkaisut ja nimenomaan se, ettei silloin voi olla yksinäinen vaikkei olisikaan valmiiksi mitään tukiverkkoa eikä olisi ylettömän sosiaalinen =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään yksinäistä pk-seudulta? Olisi ihana saada välillä seuraa lenkille, kahville tai ehkä baariinkin. Olen mielestäni normaali työssäkäyvä ja parisuhteessa oleva nuori nainen mutta ystävät ovat jostain syystä jääneet. Ja aikuisena ei ole enää niin helppo muodostaa ystävyys/kaverisuhteita kun tuntuu että kaikilla on jo ne omat piirinsä :(
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:26"]
Mitä haluaisitte tehdä uusien ystävien kanssa? Itse olen pohtinut pitäisikö lähteä johonkin Marttojen (:D) juttuun mukaan, heillä näkyy olevan todella paljon erilaisia ryhmiä joissa varmasti tapaisi ihmisiä. Sellainen sosiaalinen harrastus, onko kukaan kokeillut?
[/quote]
Minä olen martoissa. Menin mukaan tutustuakseni uusiin ihmisiin, kun olimme muuttaneet. Kivaa ja mielenkiintoista on ollut, välillä olen ollut enemmän aktiivinen kävijä, välillä vähemmän. Mutta, yhtään omaa, henk.kohtaista ystävää en ole sieltä saanut. Vähän sama ilmiö muuallakin, esim töissä. Tulkitsen, että olen ihan ok seuraa, kun aina on halukkaita juttelemaan ja istumaan kanssani, mutta siihen se jää. Omia kavereita on muutama, mutta aika harvoin enää tehdään mitään yhdessä, soitellaan lähinnä.
Silti nautin hurjasti ihmisten seurasta, nimenomaan tällaisista hyvänpäivän tutuista. Käyn martoissa, osallistun äiti-lapsi kerhoihin, some-ryhmiin? Koen nykyään rankaksi kuunella, kommentoida, välittää, neuvoa ja auttaa vanhaa ystävääni, jolla aina jotain murhetta (minun mittapuun mukaan ihan norm. elämiseen kuuluvia, joista pitäisi päästä yli positiivisella ajattelulla) Pitää olla aina niiin läsnä, eikä tietenkään voi olla hilpeä, tyytyväinen omaan elämään toisen kuullen. Tätäkö se ystävyys on parhaillaan?
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:34"]Hei! Mistä päin ap olet? Tai joku muu kavereita kaipaava? Mulla on kavereita jonkin verran, mutta moni heistä asuu kaukana, eikä tule kovin usein nähtyä. Vähän on välillä yksinäistä ja tuntuu että uusillekin kavereille olisi tilaa. :)
Itse olen Tampereelta, ikää 19 v, mutta ei haittaa vaikka olisit reilusti vanhempi! Vastailkaahan jos jotakuta kiinnostaa, voin tehdä sähköpostin tai kirjoittaa antamaasi sähköpostiin.
[/quote]
Moi, oon 18-vuotias ja Tampereen suunnalta. Itelläkin jonkin verran kavereita mutta lisääkin olis ihana saada . Loin uuden sähköpostin, meilaa jos uskallat :) sipulikeitto96@luukku.com
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:51"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:44"]
Huolehtimaan pyrkivässä valtiossa on se huono puoli, että ihmisillä on varaa teeskennellä, etteivät he tarvitse ketään, kun eivät kerran ole taloudellisesti riippuvaisia. Kun ajat huononevat, niillä on vaikeinta, joilta ei luonnistu ystävyys ja avunanto, kun ei ole tullut harjoiteltua ja luotua suhteita. Vanhuus voi olla todella surullinen, jos ei ole opetellut koulimaan pelkojaan. En tarkoita pelotella, vaan olen oikeasti miettinyt pitkään, että tästäkin asiasta olisi hyvä puhua nyt, kun sille on vielä aikaa tehdäkin jotain. Enkä tiedä miten asiaa voisi lähestyä pehmeämmin.
[/quote]
Mulle tulee vanhuudesta ja yksinäisyydestä mieleen ne brittien vanhusleffat kuten Kvartetti ja Best Exotic Marigold Hotel. Siis käytännössä hauskat vanhainkotityyppiset ratkaisut ja nimenomaan se, ettei silloin voi olla yksinäinen vaikkei olisikaan valmiiksi mitään tukiverkkoa eikä olisi ylettömän sosiaalinen =)
[/quote]
Minulle taas tulee mieleen kylmässä talossa yksinään paleleva dementikko, joka pelkää peilikuvaansa ja huoneen varjoja eikä herätessään muista, kuka on tai missä on. Kun ihminen taantuu lapsuuteensa, toisen ihmisen läheisyyden tarve kehittyy samaan tahtiin kuin häviää kyky ilmaista se, ja jäljelle jää levottomuus ja tunne, että on väärässä paikassa.
Suomalaisilla yksinäisillä susilla on keskiluokan brittien sosiaalisiin taitoihin valtava matka, ja feelgood-leffat saattavat toimia lohdukkeena, mutta kalliina sellaisena. Kun aivosairaus iskee, valmiiksi heikot sosiaaliset taidot menetetään nopeasti. Jo nyt yksinäisen muistisairaan tilanne on kauhea. Rahaa on jatkossa saman verran kuin kohtuullisessa kehitysmaassa, mutta heidän työvoimaansa ja sosiaalisia turvaverkkoja ei ole käytössä. Intiaan olisi kiva lähteä, mutta rahat eivät riitä lentolippuun eikä terveys junamatkaan.
Tämä ikäluokka tulee sairastumaan dementiaan aina vain nuorempana ellei lääkitystä keksitä pian. Aivot kun alkavat rappeutua vuosikymmeniä ennen oireiden ilmestymistä, ja elämäntavat ovat nykypolvella monesti heikot pienestä pitäen. Toivoa sopii, että nykyisestä kotiineristyspolitiikasta luovutaan kun se tajutaan liian kalliiksi, mutta sitten voi joukkomajoituksessa sanoa yksityisyydelleen hyvästit hyvin nopeasti sairastuttuaan. Jos valmiiksi jo pelkää muita, niin varmasti on vaikeaa.
Netistä löytyy ainakin harrastuskaveri.com ja muutama muu nettisivusto. Löytyisikö sieltä kavereita?
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:40"]
Itsetutkiskelun paikka, hyvä pohtia miksi on tullut häädettyä kaikki ihmiset omasta elämästäsi. Omaa käytöstä ja asennetta on aihetta nyt reflektoida.
[/quote]
Just. Sehän on aina sen loukatun syytä, kun loukataan. Vähän kuin koulukiusatuillakin. Kiusattu on se syyllinen, jonka olisi hyvä katsoa peiliin!
Vai miten se olikaan?
[/quote]
Ehkä joskus loukattukin voisi miettiä, voiko asiasta keskustella, kuunnella loukkaajan mielipidettä ja antaa mahdollisuus anteeksipyyntöön.
T. Mököttäjän vaimo, joka ei aina ymmärrä miksi miehellä meni herne nenään
Alue: Aihe vapaa
Mitä haluaisitte tehdä uusien ystävien kanssa? Itse olen pohtinut pitäisikö lähteä johonkin Marttojen (:D) juttuun mukaan, heillä näkyy olevan todella paljon erilaisia ryhmiä joissa varmasti tapaisi ihmisiä. Sellainen sosiaalinen harrastus, onko kukaan kokeillut?