Alan olla niin epätoivoinen kaverittomuuden takia, että mietin jo

Oulu-Raahe-lähiympäristössä ketään? Minäkin olen "uusi" täälläpäin ja noh... oishan se kiva tuntea muitakin ku työkaverinsa. :)

Ei mullakaan ole. Mutta minulle ei kukaan ole suuttunut. Samanhenkisiä ihmisiä ei vain löydy tai heillä on jo ennestään niin laajat piirit, että jään hyvän päivän tutun tasolle. Työkavereita ei ole kuin miespuolinenpomo ja yksi 20-vuotias pomon sukulaispoika. Olen myös itse aika nirso, mikä on aika iso syy. En jaksa snobeja, tosikkoja, niuhottajia... enkä toisaalta itse osaa tunketua, en osaa olla aloitteellinen. Minä en halua olla häiriöksi.  Mulla on "valtakunnallisia"harrastuksia, joista on löytynyt samanhenkistä porukkaa, mutta kukaan ei asu lähistöllä.  Kansalaisopistossa käyn, mukavia samantyyppisen huumorintajun tyyppejä löytyy, mutta näilläkin on jo piirit ennestään. Minä olen muuttanut kotiseuduiltani pois kuten lähes kaikki muutkin, joten luokkakaveritkin ovat kuka missäkin ja olen muuttanut toisenkin kerran. Toisaalta viihdyn hyvin yksin enkä kuitenkaan montaa kertaa viikossa jaksaisi itsekään kaveerata. 

Jaa luin nyt mitä haluaisin tehdä. Kaipaisin kaveria, jonka kanssa käydä kahvilla, syömässä, teattereissa, konsertissa tapahtumissa, ehkä joskus joku pieni reissu tai jopa urheilutapahtuma tai vaikka lenkkiseuraa. Sellaisissa, mihin mies ei lähde ja missä miehen kanssa käyminen on juoksemista. Minä kaipaisin kaveria kulttuuriin. Käyn teatterissa yksin, mutta olisi kiva kun olisi joku joka kanssa mennä. Ihan vaan jutella niitä  näitä, en kaipaa kuuntelijaa niinkään. Mies lähtee kyllä lenkille, mutta olemme paljon työpäivinä eri paikkakunnilla, pitkä juttu. 

Etelä-Pohjanmaalla myös toinen vailla kaveria. Lenkki-, kahvi- ja juttuseuraa kaipaan. Ikä 20-30 v.

Täällä kans Pohjois -Suomesta yks

Oulun lähistöltä yksi viestiketjun lukija. Ystäviä ei ole koskaan liikaa :)

66 tekaise sähköposti niin kirjoitan sinulle? T nro 71 :)

Mä taas ihmettelen miksi pitää olla niin jäärä. "En liity Facebookiin", onks se saatanasta seuraava? Se nyt vaan on niin, että nykyisin monet kontaktit katkeaa, jos ei ole sosiaalisessa mediassa. Elämäntyyli on muuttunut nopeammaksi, ja tehokkaammaksi. Kutsut ym tulee monesti facen kautta, jos olisitte yksinäiset mukana siinä, niin olisi paljon hyviä mahdollisuuksia osallistua erilaisiin juttuihin. Ja saada sitä kautta uusia kavereita.

Sit tää että ei jaksa/halua olla aloitteellinen. Siis kavereita haluaa mutta mitään ei halua sen eteen tehdä. Harva meistä on niin huipputyyppi, että ihmiset vaan jonottaa päästääkseen meidän juttusille. Tehkää se aloite, kysykää joku kivan tuntuinen työkaveri kahville. Ystäviä voi oikeasti saada mistä vaan, kunhan näkee vähän vaivaa. Ja on oikeasti kiinnostunut ihmisistä, eikä väkisin yritä. Hölmöä jotenkin valittaa ystävättömyyttä ja samalla pitää tiukasti kiinni tutusta ja turvallisesta. Kumpi on tärkeämpää, periaate esim facee kohtaan vai se, että saa uusia kontakteja? Tai löytää ne vanhat?

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:43"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:40"]

Itsetutkiskelun paikka, hyvä pohtia miksi on tullut häädettyä kaikki ihmiset omasta elämästäsi. Omaa käytöstä ja asennetta on aihetta nyt reflektoida.

[/quote]

Just. Sehän on aina sen loukatun syytä, kun loukataan. Vähän kuin koulukiusatuillakin. Kiusattu on se syyllinen, jonka olisi hyvä katsoa peiliin!

Vai miten se olikaan?
[/quote]

Ei tietenkään ole
Mutta jotain pitää itsessään ja asenteessaan muuttaa ellei saa kavereita. Muuta keinoa ei ole. Esim terapian avulla saada itsetuntoa paremmaksi

Kavereita voi saada vaikka toiselta puolta maapalloa. Itse hain kielten oppimisen takia kavereita ja nyt nitä on espanjasta, saksasta, jenkeistä, ruotsista, singaporesta jne. Ensin toki tullaan tutuksi sitten kavereiksi. 

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 07:24"]

Kavereita voi saada vaikka toiselta puolta maapalloa. Itse hain kielten oppimisen takia kavereita ja nyt nitä on espanjasta, saksasta, jenkeistä, ruotsista, singaporesta jne. Ensin toki tullaan tutuksi sitten kavereiksi. 

[/quote]

No mulla on tuttuja ja osa jopa kavereita ihan Suomessa, mutta kun olisi kiva jos olisi tästä lähempää, kun ei oikein 400 km päässä asuvasta lenkkiseuraksi ole kovin usein. 

Karavaanari on kaikkien kaveri!

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 23:41"]

Minäkin kaipailisin lisää ystäviä. Sanotaanko Pietarsaari - Ylivieska väliltä! :)

[/quote]

Pietarsaaresta löytyisi. Olen mies. Toivottavasti se ei haittaa :) Kirjoittelukin piristäisi.

Kemistä myös, työssäkäyvä, 32v, kaksi lasta ja tosiaan muualta aikanaan tullut tänne, kuten tuossa aiemmin kirjoittelin. Opiskeluaikojen kaverit muutti pois, itse jäin.

Ja tosiaan olo on sellainen, että en vaan pääse samalle aaltopituudelle esim. miehen kavereiden ja heidän kumppaneidensa kanssa. Ja heillä taas ei mitään tarvetta tunnu olevan tutustua uusiin ihmisiin, kun on ne pitkän linjan kaverisuhteet jo olemassa.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 07:08"]Oulun lähistöltä yksi viestiketjun lukija. Ystäviä ei ole koskaan liikaa :)
[/quote]

Kuinka läheltä? :)

10km Oulusta t 71 muistaakseni.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:37"]

Ota koira/kissa

[/quote]

Koiran ja kissan kanssa käydään parhaat keskustelut, kun saa itte tulkita vastaukset mieleisiksi, heh-heh-heh!!!!!

Minullakaan ei ole ystäviä. Hyvänpäiväntuttuja ja kavereita on, mutta heitä näen lähinnä leikkipuistoissa ja opiskelussa. Olen Facebookissa, mutta ei se kuulkaa aina sielläkään ole helppo päästä juttuihin mukaan! Odotan meille kolmatta lasta ja olen odotusketjussa mukana, mutta en vain osaa :/ En siis osaa olla sellainen, joka otetaan mukaan ja kun yritän, menee pieleen. 

Olen huomannut itsestäni, että ahdistun nykyään niiden tuttujenkin seurassa. Alan miettiä, että pitäisikö tätä sanoa ääneen ja pitäisikö olla kertomatta ja pitäisikö vain olla hiljaa ... On jotenkin raskasta olla ihmisten kanssa. Ennen nautin siitä, että edes kerran viikossa perhekerhossa EHKÄ syntyi joku keskustelu. Ennen osasin osallistua ja sain ihmiset jopa nauramaan. Sitten sain pari takapakkia (joo, minulle suututtiin) ja aloin todenteolla miettiä mikä minussa on vikana. En ole siihen vastausta saanut, eikä ole oikein ketään kenen kanssa tästä puhua. Mies minulla on, mutta en enää hänellekään puhu asioistani. 

Kamalinta on, ettei minulla ole läheisiä välejä kehenkään: ei vanhempiin, ei sukulaisiin, ei puolisisaruksiin, ei siis yhtään kehenkään ja miehestäkin olen erkaantumassa. 

Nykyään kaipaan ehkä eniten sitä tunnetta, että kuuluisi johonkin ja olisi tärkeä. Mutta en enää uskalla enkä jaksa. Olen vain todennut, etten osaa. En ole tarpeeksi kiinnostava ja olen liikaa jotakin, ja en vain osaa. Että joskus puhelin jää laukkuun enkä kuule kun se soi, tai en avaakaan nettiä joka päivä enkä huomaa jotakin kutsua jonnekin (nämä on tuntuneet olevan jättimäisiä virheitä joidenkin mielestä). Että en jotenkin osaa viedä pullia naapuriin tai kukkia jollekin, vaikka osaan kyllä keskustella ja kuunnella. Tuntuu, ettei se riitä. En ole työelämässä, joten minusta ei voi kukaan hyötyäkään mitenkään :/

Minkä ikäisiä Jyväskyläläiset kaveria etsivät ovat? :-)

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 08:39"]10km Oulusta t 71 muistaakseni.
[/quote]

Toimiiko tää samallai ku ala-asteella, ku tarvi vaa kysyä että ollaanko kavereita? :D