Perheet joissa puolisoilla omat tulot ja palkkatilit.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:01"]

Voisiko joku 50/50 mallin kannattaja kertoa miten äitiys- ja vanhempainvapailla menot jaetaan järkevästi? Vai pitääkö toisen puolison säästää vuosia kotonaolokuukausia varten? Entä oliko jonkun omassa lapsuudessa vanhemmilla "kulut tasanpuoliksi" -malli, miten lapsena koitte sen? ( Varsinkin jos vanhempanne olivat hyvinkin erituloisia, mutta asuivat samassa taloudessa)

[/quote]

Meillä tosiaan kun toinen oli kh-tuella niin toinen maksoi koko asumisen ja ruoan (satunnaisesti myös matkoja ym. juoksevia kuluja). Molemmat käytti jonkin verran myös säästöjään, mies enemmän, koska hän joutui olemaan pitempään nimenomaan kh-tuella, mä käytin ne ansiosidonnaiset osat vanhempainlomista.

-olinkohan edellinen

Mun ja miehen tilit ja muut rahat tulee kyllä omille tileille. Suurin osan laskuista tulee minun nimellä koska asuin täällä lapsineni eka mutta mies se vaan "omii" palkkapäivänään suurimman osan laskuista. Asuntolainan maksan minä,ruuat ostaa mies ja muuten menee melko tasan. Se jolla on tilipäivä ollut lähempänä maksaa kaupassa ä. Koskaan ei olla rahasta tämän miehen kanssa riidelty.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:09"]

Meillä suuri tuloero, joten mies maksaa kaikki lainat ja lasku, mä ostan ruuat ja muut päivittäistavarat.

[/quote]Onhan kuitenkin esim. asunto puoliksi sun nimissä? Muutenhan sä jäät erossa ihan tyhjän päälle. Älä nyt ainakaan enää avioehtoon suostu jos ukkos ehdottaa.

[/quote]

Tappele sinä vaan oman  ukkosi kanssa.

Se maksaa joka ehtii ja jaksaa. Mulla on joskus työttömyysaikana ollut huono omatunto siitä, että mies maksaa niin paljon enemmän, mutta yleensä on käskenyt olla hiljaa, kun yhdessä tässä eletään. Nyt mulla on töitä. Mies on maksanut enemmän lainaa, minä olen maksanut muita asumiskuluja, kuten taloyhtiön remontit. Rahaa siirrellään puolin ja toisin tarpeen mukaan, sellainen tilanne on ollut esim. auton osto, eli siirsin osan käsirahaa varten miehen tilille, että saatiin reilu käsiraha maksettua. Oma tili on hyvä olla, sillä esim. jos toinen kuolee, yhteinen tili saattaa pahimmassa tapauksessa mennä hetkeksi jäihin. 

Meillä on omat tilit, joille on kummallakin käyttöoikeus. Erikseen on säästötili, jolta ei oteta rahaa, vaan se on vanhuudensäästöjä. Rahat ovat yhteisiä, eikä koskaan ole tarvinnut rahasta tapella, vaikka miehellä on kallis harrastuskin ja itse olen ostanut pari merkkilaukkua.

Meillä maksaa se kellä on rahaa. Eikä ikinä tarvitse tapella. Yleensä siis mies maksaa kaiken, minä opiskelen. Ainakaan tämän neljän vuoden aikana ei ole ollut vielä hänellä mitään sanottavaa asiasta. Hän ostaa siis myös meikit ja muut minulle jos minä olen maksanut koko tuilla laskuja ja rahaa ei minulla silloin ole.

Meillä kuukausittaisista vakiomenosita mä maksan suunilleen 1/3 osan ja mies 2/3 osaa. Lainat saatiin edellisvuonna maksetuksi, joten niistä ei enää tarvitse huolehtia. Jos tulee isoja yllättäviä hankintoja, niin ne maksetaan 50/50 periaatteella. Lapsilisiin ei kosketa, vaan ne laitetaan säästöön lasten tulevan opiskelun pesämunaksi.

Asumiskulut 50/50. Muut menot se maksaa jolla on rahaa. Eipä oo koskaan ollut nokankoputtamista. Ja jos toisella on ihan omia menoja niin pitäköön.

Maksan vuokraa miehelle (omaata tahdostani, hän ei sitä pyydä), minulla on jo käsiraha valmiina asuntoon, mies kerää omaansa. Lainaa maksamme sitten vuoden kuluttua 50/50.
Mies ostaa ruuat ja hoitaa auton ja bensat.
Lapsia ei ole, eikä todennäköisesti tule.
Itse siis maksan menoista hyvin vähän, mutta mieheni on mielellään maksumiehenä. Vaikka olemme nuoria kolmekymppisiä, mies on sillä tavalla vanhankantainen, että haluaisi kokonaan elättää minut... itse en ole ihan samaa mieltä. Haluan käydä töissä.
Moni voi pillastua tavastamme olla ja elää. Noh toimii meillä.

Se maksaa jolla on rahaa. Ei lasketa kuka maksoi ja mitä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:18"]

Parikymppisinä seurusteluaikana jonkin aikaa eriteltiin ruokaostokset tyyliin sinun, minun, yhteiset. Raha vaihtoi omistajaa ehkä pari kertaa, sit siirryttiin kuittirumbaan ja Excelöintiin (tekniikan ylioppilaat vauhdissa :D ) mutta ajan mittaan huomasimme, että aika 50/50 ne kulut meillä kuitenkin menee. Naimisiin mennessä ja yhteen muuttaessa kuittirumba jäi sit pois.

Meillä vakioitui käytäntö, että on yhteinen laskujen maksutili, jonne kumpikin siirtää rahaa. Miehen tililtä meni asuntokulut, koska asunto oli hänen nimissään pitkän aikaa. Minä maksoin vastaavasti enempi muuta. Rahat olivat yhteiset, mutta silti itse tienatut oli omia ja omat hankinnat meni omien tienausten mukaan.

Ilmeisen hyvin systeemit toimineet, kun erossa 13 vuoden jälkeen ei ole ollut tappelua rahasta kertaakaan. Pointsit exälle tästä.

[/quote]

miksi erositte?

Kaikki rahat yhteen ja niistä kaikki menot.

Kyllä täysi-ikäisellä ihmisellä pitää näin ollakin.

Talousmenot puoliksi 50/50. Näin on ollut aina ja on aina toiminut, ikinä ei ole tarvinnut riidellä. Lainoja meillä ei enää ole, mutta silloin kun oli, maksettiin 50/50 ja se oli ihan itsestään selvä. Aina toimi eikä ikinä ole riidelty. En tajua, miten ihmiset saa riidan aikaan tällaisistäkin asioista.

Meillä ei ole lainoja, asumme miehen perimässä talossa (vanha) eikä autotkaan ole kalliita, käteisellä on ostettu (tai itse asiassa vanhempi kottero peritty).

Ruuat ostaa se, joka käy kaupassa, ei laskeskella. Minä ostan lasten vaatteet ja muut tavarat. Mies maksaa sähkön yms. asumiskulut (aiemmin asuimme omistamassani asunnossa, jonka kulut ja lainat maksoin minä, mies maksoi päivähoitomaksut).

Lasten saamat perintöverot (yht. 30 000) maksamme puoliksi.

Tottakai on omat tilit omille tuloille ja yhteinen tili yhteisiin menoihin. Tämä on vähintä mitä voi tehdä talousriitojen ennaltaehkäisemiseksi.

Esim. Itselläni on harrastus, joka maksaa useita tuhansia euroja vuodessa. Joudun säästämään jonkinverran sen rahoittamiseksi. En usko että sellaista puolisoa olisi edes olemassa, joka hyväksyisi tämän rahoittamisen yhteiseltä tililtä?

Toki, jos eletään kokoajan kädestä suuhun, ei ole niin maksajalla väliä, mutta väitän että silloinkin on rauha paremmin turvattu, mikäli pienetkin omat menot rahoitetaan omilta tileiltä.

Meillä on omat tilit, ja yksi yhteinen taloustili johon laitetaan puoliksi se summa, joka budjettilaskelman mukaan riittää kuukauden menoihin. Molemmilla on kortti taloustilille. Suosittelen. Ei koskaan tarvitse riidellä.

Meillä kumpikin maksaa taloustilille 90% tuloistaan ja taloustililtä sitten hoidetaan perheen yhteiset menot asuntolaina mukaanlukien. Toimii meillä hyvin.

Toinen maksaa lainan (iso), toinen kaiken muun yhteisen. Loput saa kumpikin käyttää miten lystää. 

Menot fiftififti ja kumpikin hoitaa omat menonsa. Lopuilla rahoilla kumpikin tekee mitä lystää.