Perheet joissa puolisoilla omat tulot ja palkkatilit.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 09:56"]Talousmenot puoliksi 50/50. Näin on ollut aina ja on aina toiminut, ikinä ei ole tarvinnut riidellä. Lainoja meillä ei enää ole, mutta silloin kun oli, maksettiin 50/50 ja se oli ihan itsestään selvä. Aina toimi eikä ikinä ole riidelty. En tajua, miten ihmiset saa riidan aikaan tällaisistäkin asioista.
[/quote]
Tämä toimii jos tulotaso on sama ja kulutustavara samoin. Mutta jos toinen saa käteen 3500€ ja toinen 1500€, niin minusta 50/50 malli ei toimi.
[/quote]
Taitaa olla muija pienituloisempi. Opiskele. Hanki parempi duuni. Siivelläkö elät!! Noloa.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:01"]

Voisiko joku 50/50 mallin kannattaja kertoa miten äitiys- ja vanhempainvapailla menot jaetaan järkevästi? Vai pitääkö toisen puolison säästää vuosia kotonaolokuukausia varten? Entä oliko jonkun omassa lapsuudessa vanhemmilla "kulut tasanpuoliksi" -malli, miten lapsena koitte sen? ( Varsinkin jos vanhempanne olivat hyvinkin erituloisia, mutta asuivat samassa taloudessa)

[/quote]

Äiti meni töihin, kun olin 10. Perheessä äiti hoiti kaikki jokapäiväiset raha-asiat eli aluksi kun oli vanha tilipussimalli niin iskä antoi aina tilipäivänä tilipussin äidille, joka sitten maksoi kaikki maksut ja kulut. Eli jos iskä meni vaikka parturiin, niin hän pyysi äidiltä rahat siihen :)  Myöhemmin kun tilit meni pankkiin niin äiti jatkoi maksujen hallinnointia. Heillä oli yhteinen tili.  Lainat ja sijoitukset he hoitivat yhdessä pankissa.

[/quote]Oliko sun isä jotenkin vajaa kun ei osannut raha-asioita hoitaa vai mikä sitä vaivasi? Tai sitten äitisi oli varsinainen pirttihirmu joka ei antanut ukkonsa käydä yksin vessassakaan.

[/quote]

Taisi olla ennen aika yleinen käytäntö. Mummonikin (on jo kuollut 20 vuotta sitten), kertoi, että pappa ja pojat toi aina tilipussin hänelle, kun saivat metsätöitä. Mummo sitten maksoi laskut ja ruokatilin ja antoi miehelle ja pojille rahaa, kun tarvitsivat. Ja ihan täyspäinen mummo oli. Hoisi hyvin perheen evakkoon lehmineen ja lapsineen, kun mies oli sodassa ja elätti heidät tekemällä kaikkea sekalaista ompelutöistä heinätöihin.

Yhteinen perhe -> yhteiset talous ja yhteiset tilit.
Miksi tehdä asioista ongelmia..

Ruokamenot ja hygienia ym tarvikkeet menee n 50/50, laitetaan kotona käteisellä tiettyyn paikkaan, helppo seurata rahan kulutusta. Vuokra maksetaan puoliksi. Jos toisella heikompi rahatilanne (esim kun olen nyt kesän ajan työtön), niin toinen maksaa. Tilanteesta riippuen seuraavassa kuussa toinen sitten maksaa koko vuokran tai annetaan olla, usein tasaantuu ajan kanssa, eikä kumpikaan jaksa laskeskella turhia. Sitten laskuja ollaan jaettu niin, että kumpainenkin maksaa maksukykynsä mukaan mahdollisimman tasapuolisesti, syksyllä käydään taas läpi asioita uudelleen, kun molemmilla vakityöt. Asuntolainaa ei vielä maksella, mutta asiasta on puhuttu, että maksetaan omistussuhteen mukaan (eli jos puoliksi, niin lainakin menee puoliksi, jos minä maksan lainan, talo on minun nimissäni kokonaan). Mies maksaa oman mökkilainansa, jota nyt rakentaa, mökkikin on hänen. Myöhemmin tarkastetaan ostanko osuuden mökistä itselleni vai ostanko enemmistön talosta vai enemmistön siitä, kun asia on ajankohtainen.

Meillä on molemmilla omat rahat ja omat tilit, mitään yhteisiä tilejä ei ole eikä tule. Mies hallinnoi omaa rahankäyttöään ja minä omaani, täysin toisistamme riippumatta. Laskut ja muut menot maksetaan suunnilleen puoliksi, emme ole koskaan euron päälle asiaa miettineet. Kaupassa maksaa se, joka kaupassa sattuu käymään. Ravintolassa se, joka kulloinkin sattuu maksamaan. Hyvin on toiminut jo yli 10 vuotta eikä rahasta ole tarvinnut riidellä koskaan.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:30"]Ruokamenot ja hygienia ym tarvikkeet menee n 50/50, laitetaan kotona käteisellä tiettyyn paikkaan, helppo seurata rahan kulutusta. Vuokra maksetaan puoliksi. Jos toisella heikompi rahatilanne (esim kun olen nyt kesän ajan työtön), niin toinen maksaa. Tilanteesta riippuen seuraavassa kuussa toinen sitten maksaa koko vuokran tai annetaan olla, usein tasaantuu ajan kanssa, eikä kumpikaan jaksa laskeskella turhia. Sitten laskuja ollaan jaettu niin, että kumpainenkin maksaa maksukykynsä mukaan mahdollisimman tasapuolisesti, syksyllä käydään taas läpi asioita uudelleen, kun molemmilla vakityöt. Asuntolainaa ei vielä maksella, mutta asiasta on puhuttu, että maksetaan omistussuhteen mukaan (eli jos puoliksi, niin lainakin menee puoliksi, jos minä maksan lainan, talo on minun nimissäni kokonaan). Mies maksaa oman mökkilainansa, jota nyt rakentaa, mökkikin on hänen. Myöhemmin tarkastetaan ostanko osuuden mökistä itselleni vai ostanko enemmistön talosta vai enemmistön siitä, kun asia on ajankohtainen.
[/quote]

Siis ostanko kokonaan vai enemmistön..

Joku kyseli äitiysllmista ym. Tällöin mies maksoi enemmän kuluista (enemmän ruokamenoista, suurimman osan laskuista), vuokra puoliksi ja maksoin laskuja sen mukaan kun rahaa oli. Tämä oli itsestäänselvyys miehellekin, kun kerran hoidin kotia ja lasta, niin hän osallistuu rahallisesti enemmän. Samoin oli kun mies oli kotona ja minä töissä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:01"]

Voisiko joku 50/50 mallin kannattaja kertoa miten äitiys- ja vanhempainvapailla menot jaetaan järkevästi? Vai pitääkö toisen puolison säästää vuosia kotonaolokuukausia varten? Entä oliko jonkun omassa lapsuudessa vanhemmilla "kulut tasanpuoliksi" -malli, miten lapsena koitte sen? ( Varsinkin jos vanhempanne olivat hyvinkin erituloisia, mutta asuivat samassa taloudessa)

[/quote]

Äiti meni töihin, kun olin 10. Perheessä äiti hoiti kaikki jokapäiväiset raha-asiat eli aluksi kun oli vanha tilipussimalli niin iskä antoi aina tilipäivänä tilipussin äidille, joka sitten maksoi kaikki maksut ja kulut. Eli jos iskä meni vaikka parturiin, niin hän pyysi äidiltä rahat siihen :)  Myöhemmin kun tilit meni pankkiin niin äiti jatkoi maksujen hallinnointia. Heillä oli yhteinen tili.  Lainat ja sijoitukset he hoitivat yhdessä pankissa.

[/quote]Oliko sun isä jotenkin vajaa kun ei osannut raha-asioita hoitaa vai mikä sitä vaivasi? Tai sitten äitisi oli varsinainen pirttihirmu joka ei antanut ukkonsa käydä yksin vessassakaan.

[/quote]

Ennen vanhaan näin oli tapana. Olin lapsi 60/70-luvuilla.  Ja äitini täyttää kyllä nuukan pirttihirmun kaikki määritelmät. Iskä oli mielellään tossun alla, koska pääsi näin kaikkein vähimmällä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:04"]Toinen maksaa lainan (iso), toinen kaiken muun yhteisen. Loput saa kumpikin käyttää miten lystää.  [/quote] Ja jos ette ole naimisissa ja eroatte (tai teillä on avioehto) niin toinen kerryttää omaisuuttaan lainanmaksulla ja toinen elättää oerheen.

[/quote]

Jos laina on yhteisissä nimissä, niin karttuuhan se toisenkin omaisuus samalla, vaikkei oltaiskaan naimisissa. 

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 11:29"]Yhteinen perhe -> yhteiset talous ja yhteiset tilit.
Miksi tehdä asioista ongelmia..
[/quote]

Enkä osaa ajatella että siivellä eläisin vaikka vain mieheni on töissä ja mä olen lasten kans kotona. Mun työtä on lastenhoito ja suurin osa kodinhoidosta..siitä vain valitettavasti maksetaan vähemmän. Olisi aika rankkaa alkaa joka penni laskemaan tasan..mies meillä hoitaa raha-asiat ja maksaa sieltä tililtä jossa sillon sattuu olemaan rahaa.

Naimisissa kun ollaan, ajatellaan että kaikki on yhteistä. Omista harrastuksista ja niistä aiheutuvista menoista keskustellaan ja katsotaan onko silloin budjettia tehdä/ostaa.. ei oo vielä ollut ongelmia ja tuskin tuleekaan.

Meillä yhteinen tili johon menee molempien rahat sieltä maksetaan kaikki. Meillä miehen asunto, yhteinen laina, avioehto ja kaikki toimii. Autot miehen nimissä. Mulla ei muita tuloja kun tuet miehellä palkka tulo ni sillä pärjätään.

Se maksaa joka jaksaa, eli miten milloinkin. Omat tilit, omat rahat, mutta laskuja maksetaan kumman tililtä vaan, ja samoin ostokset kumman tililtä vaan, vaikka olisivat selkeästi "vain toisen" (eli vaikkapa minulle vaate, hänelle harrasteväline jne). Omat tilit, yhteiset rahat.  Suhteessa minun tililtä toki enemmän, koska tienaan huomattavasti enemmän. 

Eikö se nyt ole ihan täysin itsestään selvää, että jokaisella on oma palkkatili? Ja yhtä itsestään selvää on se, että perheellisenä omia rahoja käyttävät molemmat perheen hyväksi.

Huomaako arvon mammat, että se on aina väistämättä nainen, jonka tulot pienevät perheenlisäyksen vuoksi? Hyvin harva on täydellä palkalla koko äitiysloman. Toiseksi se on edelleen yleensä nainen, joka jää vielä pienemmillä tuloilla hoitovapaalle.

Yhteinen käyttötili, johon molemmat laittavat saman summan palkastaan.
Tästä maksetaan kaikki talous- ym. yhteismenot. Palkkatilit on erikseen, pankki ei kuulemma enää mielellään avaa puolisoille samaa palkkatiliä.

Meillä omat tilit joille menee palkat. Maksetaan laskuja ilman mitään suunnitelmaa tyyliin kumpi ensin ehtii. Isompien kohdalla saatetaan pohtia kummalla enemmän rahaa. Jos toisen tili tyhjenee, toinen laittaa sille lisää rahaa. Hyvin on toiminut yli 10 vuotta. Tulot vaihtelee eli välilläminä tienaan enemmän, välillä mies

Se maksaa joka jaksaa. Hyvin on toiminut viimeiset 17 vuotta.

Minut yllätti, kun selvisi, että kaikissa perheissä ei ajatellakaan rahojen olevan yhteisiä. On meilläkin omat tilit, mutta ei mitään seurantaa siitä kuka maksaa mitäkin. Aika vakiintuneeksi on tullut käytäntö, että minä maksan laskut ja kaikkien vaatteet. Mies makselee ruoat ja asuntolainaa. Asunto omistetaan tietty puoliksi. Jos toiselta loppuu rahat, toinen maksaa ja siirtää rahaa. Ei ongelmaa, kun molemmat on järkeviä rahankäyttäjiä. Tienaamme eri tavoin, mutta ei meistä varakkaammalla ole parempaa elintasoa, kun yhtä perhettähän tässä ollaan!

Mies maksaa kaiken paitsi maksan puolet opintotuestani hänelle ja näin osallistun kuluihin. Kunhan töihin pääsen niin on puhuttu että suhteutetaan minun osallistumiseni sitten palkkani mukaan, mies kun tienaa enemmän, hän myös maksaa enemmän yhteisiä kuluja.

Lapseton pariskunta, omistusasunto 50/50, erilliset tilit ja lainat. Minä olen oman lainani jo hoitanut, miehellä taitaa vielä olla muutama kymppitonni maksamatta. Kaikki yhteiset menot puoliksi. Kaupassa maksetaan Visalla, jonka loppusumma tasataan kuun lopussa. Kaikki rahat, mitä elämisestä omalle tilille jää saa kumpikin käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla ilman, että kyselee toiselta lupaa. Mies osti just yli 4000 euron polkupyörän, minä käytin 5000 euroa omaan harrastukseeni keväällä. Toimii, ei tartte tapella.

Mun brutto on nyt 2500 e, miehen 4700 e.kun tapasimme, omistimme kummatkin kaksiot. 

Mieheni muutti kaksiooni ja laitettiin hänen asunto vuokralle ja mies lyhensi vuokratulojen verran lainaa. Kun hänen asuntonsa oli velaton, asunto myytiin, minun laitettiin vuokralle ja ostimme kolmion.

olimme silloin naimisissa, 50%/50% tuli asuntoon ja maksoimme samassa suhteessa lainaa.

tässä vaiheessa minun kaksiota lyhennettiin vain vuokratulojen verran.

kun tulin raskaaksi, löytyi loistava asunto, myimme minun kaksion ja yhteisen kolmion. Minun kaksioni oli huomattavasti kalliimpi kuin mieheni.

Ollessani kotona, meillä oli yhteiset rahat, mutta kun menin takaisin töihin, laitettiin excelit pöydälle.

asuntolainaa maksamme yhtä paljon, kumpikin lyhentää lainaa tonnilla. Lisäksi laitamme tonnit kumpikin ns taloustilille, täältä maksetaan kaikki, mm yhtiövastike , sähkölaskut, vakuutukset ja ruuat. Käytännössä se 2000 e riittää ihan juuri ja juuri.

monta kertaa tilillä on kuun lopussa 12 e. Joten mieheni laittoi sinne ylimääräisen tonnin, jottei mene miinukselle.

minulle jää kuussa käteen 500 e, jolla maksan seutulippuni, n 100 e ja muut omat menoni, jotka ovat minimaaliset. Esim minulla on työpuhelin ja vaatteeni ovat peruskauraa , ostan todella vähän vaatteita vuodessa. Käytän peruskosmetiikkaa jne.

miehelleni jää tietty paljon rahaa, joten hän maksaa kaikki lasten menot. Ja jos matkustamme jonnekin. Aina kesälomien ja joululomien jälkeen teemme talousarvion ja tyhjennämme tilit ja teemme ylimääräisen lyhennyksen lainaan.

kun mieheni täti kuoli, sai mies tuntuvan perinnön, hän laittoi sen suoraan asunnon lyhennyksen .

mieheni on ollut pariin otteeseen työttömänä , itselläni on varmempi työpaikka, joten tämä on hyväksi havaittu tapa. Jos jompi kumpi joutuu työttömäksi, lasketaan lyhennys uudestaan. Ja iso plussa on ollut lisälyhennykset.

Meillä omat tilit, joille tulee omat palkat sekä yksi yhteinen, jolta menee laina+vastike. Ai juu, ja s-tili, jolta tehdään pääosin ruokaostokset, on myös yhteinen. Yhdessä 15 vuotta, 2 lasta. Molemmat olleet suht pitkään lasten kanssa kotona. Suhteen alusta näihin päiviin saakka meillä on ollut suunnilleen sama palkka, nyt miehellä on isompi (ei valtavasti, mutta tuntuvasti).

Tähän saakka olemme:

-maksaneet asumiskulut puoliksi laittamalla puolet lainan ja vastikkeen suuruudesta lainanhoitotilille joka kk

-maksaneet ruokakulut puoliksi laittamalla saman summan s-tilille joka kk

-yhteiset laskut (sähkö, hesari, kotivakuutus, lasten vakuutukset, lasten harrastukset) on jaettu tasan (mä maksan sähkön ja hesarin, mies nuo muut)

-auto on miehen nimissä, joten hän maksaa sen vakuutuksen ja korjaukset. Bensat maksetaan suunnilleen puoliksi. Mä maksan lasten vaatteet ja kengät auton kulujen "vastineeksi".

-Lomamatkat on maksettu suunnilleen puoliksi tähän saakka

-Omat laskut, vaatteet, harrastukset ym. kumpikin maksaa itse.

-Kun toinen on ollut kh-tuella, toinen on maksanut koko asumisen ja kaiken ruoan (kun olin vanhempainvapaalla, maksoimme puoliksi).

Nyt kun miehen palkka on isompi, niin hän on alkanut maksaa enemmän lasten harrastuksia ja matkoja, sekä enemmän ruoista. Lapsilisät tulee mulle. Ikinä ei ole ollut riitaa rahasta eikä katkeruutta kummallakaan (ainakaan minulla, tuskin miehelläkään koska yritin jatkaa puoliksi maksamista, mutta hän vaatimalla vaati saada maksaa enemmän, koska muuten rahaa kuulemma jää hänelle säästöön niin, ettei tiedä mitä sillä tekee).