Entiset koulukiusatut, miten menee?

Vertaistuki meiningin varjolla voi saada kavereita, vaikkei nyt oikeasti jatkuvaa vertaistukea haluaisikaan. Tiedä sitten saako. Voi olla vähän syrjintää sielläkin.

Mua kiusattiin joka päivä lähes koko peruskoulun ajan. Ei mene hyvin. Suoritin nuorena maisteritutkinnon erinomaisin arvosanoin ja olen pärjännyt työelämässäkin ihan hyvin. Parisuhteeseen en ole kuitenkaan kyennyt. Olen ollut ystävistä huolimatta ollut yksinäinen ja alakuloinen koko aikuisikäni ajan.

Minua kiusattiin eniten poikien taholta, yläasteella kiusaaminen muuttui vakavaksi seksuaaliseksi häirinnäksi ja väkivallaksi. Käyn terapiassa edelleen kerran viikossa, näin on ollut jo yli vuosikymmenet. Välillä huvittaa lukea, että kaikki naiset muka saavat halutessaan parisuhteen. Minä olen halunnut parisuhteen, mutta en vain kykene tekemään miehiin mitään tuttavuutta. Menen aivan lukkoon aina kun joku osoittaa kiinnostusta minua kohtaan, eikä tilanteet ole koskaan edenneet edes siihen pisteeseen että pääsisin edes treffeille. Ujot miehet ovat lukemattomat kerrat moittineet minua vähäpuheisuudesta, vaikka puhuisivat itse tasan yhtä vähän. Avoimet ja sosiaaliset miehet pitävät minua kummajaisena.

Työpaikallani on pelkkiä naisia, joten tutustuminen ei ole onnistunut työnkään varjolla. Olen aina yksin.

Just pääsin lääkikseen ja opinnot alkaa syksyllä!:) eli hyvin menee.Traumoja on jäänyt ja ihmisiin luottaminen vaikeaa mutta vois varmaan huonomminkin mennä. Tsemppiä hei,me ollaan vahvoja!!!Vain luuserit kiusaa kun ovat kateellisia.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 18:03"]

Te erakoituneet...ootteko netissä / livessä jossain ryhmissä kuitenkin? Vertaistuki ym? Tai onko löytynyt nettikaveria, yhtä, kahta. Oletteko etsineet?

[/quote]

En, koska en koe tarvitsevani mitään kaveria tai support grouppia jossa viikosta toiseen märehdittäisiin sitä kiusattuna oloa. Välillä sen muistaa mutta en jää asiassa makaamaan tai yritä tehdä tehtyä tekemättömäksi vaan jatkan eteenpäin.

[/quote]

Oikeastaan ajoin takaa juuri tällaista. Kavereita joiden kanssa lähdetään tekemään niitä muita asioita. Elämään uutta elämää : ) Voivat siis löytyä yllättävistä paikoista. Erakoitumisen ei tarvitse olla lopullista, onneksi. 

n

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 18:12"]

Koulukiusaamisella ei ollut sen kummempaa vaikutusta minuun. Yleensä tölvitty on kuitenkin niin paljon, että se on saanut rajoittamaan muista välittämistä, silloin kun huomaan kohteen olevan "väärä". Esimerkiksi raiskauksien uhreja ei tule sympatiseerattua sen takia, kun on henkistä raiskausta kokenut pitkin ikää ja ilman syytä.

[/quote]

Oho. Mua haukuttiin tarhasta ysille, yläaste oli pahinta aikaa. Harkitsin itsemurhaa, viiltelin, koin todella tuhoisan "seurustelusuhteen" joka on mun seksuaalista hyväksikäyttöä, manipuloimista ja itsetunnon latistamista. Hyvä päivä oli sellanen, millon mun rumuudesta/painosta/yleisestä typeryydestä ei tehty numeroa vaan sain olla mykkä ja näkymätön nurkassakyyhöttäjä. Oon edelleen ruma ja vähön "lysyssä" kokoajan :D Pahinta oli kuitenkin se täydellinen sosiaalinen eristäminen. Olin niin vastenmielinen, että pelkästään mun viereen istuminen oli numeron arvoinen show. Ts. olin ruma luuseri.

Mulla toi empatia on mennyt ihan eri tavalla. Koen fyysistä pahoinvointia, jos luen esim. raiskaustapauksista. Mua ei naurata oikeastaan yhtään edes ihan ok vitsit joissa pilkataan jotakuta. Jos nään jonkun avuttomana, tarve auttaa tuntuu niin voimakkaalta että se menee vähän yli. Kuitenkin just kun luen erityisesti noita raiskaustapahtumia tms niin se empatia kanavoituu myös niin, että nään ihan punaista epäreiluudesta. Suomen tuomiot/yleinen väärintekijöiden loputon hyysäys muistuttaa niin paöjon koulumaailmasta, että leimahtaa viha aina kun luen tosta perseilystä mitä oikeudenharjoitukseksi kutsutaan. Sama meno kouluissa, kiusaajaa hyysätään viimeiseen asti, ettei reppanat leimaudu. Suomessa on paljon helpompi olla se pahantekijä kuin uhri.

Minulla menee hyvin vaikka minua kiusattiin tosi pahasti ala-asteelta yläasteen loppuun. Olen hakemassa maisterivaiheeseen ja asun ja työskentelen ulkomailla, minulla on ihana paikallinen mies jota rakastan ja hän rakastaa minua.

Tosi aina välillä on hauskaa katsella Facebookista mitä vanhoille kiusaajille kuuluu. Näyttäisi alkoholi ja pillerit maistuvan ja monilla lapsia jo hädin tuskin täysi-ikäisenä. Kun käyn Suomessa, käyn tarkoituksella eräässä Subwayn ravintolassa, koska pahin kiusaajani vääntää siellä minulle subin. Onneksi ei tarvitse tippiä jättää :)

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 20:16"]

Minulla menee hyvin vaikka minua kiusattiin tosi pahasti ala-asteelta yläasteen loppuun. Olen hakemassa maisterivaiheeseen ja asun ja työskentelen ulkomailla, minulla on ihana paikallinen mies jota rakastan ja hän rakastaa minua.

Tosi aina välillä on hauskaa katsella Facebookista mitä vanhoille kiusaajille kuuluu. Näyttäisi alkoholi ja pillerit maistuvan ja monilla lapsia jo hädin tuskin täysi-ikäisenä. Kun käyn Suomessa, käyn tarkoituksella eräässä Subwayn ravintolassa, koska pahin kiusaajani vääntää siellä minulle subin. Onneksi ei tarvitse tippiä jättää :)

[/quote]

Vau :) Ihanalta kuullostaa. Saanko kysyä ikääsi, uutta kotimaata ja koulutusalaa? Sen verran tutulta kuullostaa nimittäin itellä lähes sama, oon -93 ja opiskelen briteissä psykologiaa.

33, ajattelen samoja linjoja ihan sun kanssa (en ole kokenut kiusaamista itse)...mutta samat mietteet.

Päälinpuolin menee hyvin, mutta mielialalääkityksellä, käyn psykologilla joka viikko, ylipainoa.
Yliopisto sujuu hyvin, ja saan helposti kavereita (ja vihamiehiä), koska koulukiusaaminen kehitti minulle rautaisen itsetunnon itsetutkiskelun kautta.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 18:03"]

Te erakoituneet...ootteko netissä / livessä jossain ryhmissä kuitenkin? Vertaistuki ym? Tai onko löytynyt nettikaveria, yhtä, kahta. Oletteko etsineet?

[/quote]

Minä en ainakaan ole (olen vastaaja nro 10). Oon kyllä joskus jutellut chateissa, mutta en ole pystynyt oikeasti yrittämään tutustumista keneenkään edes netin kautta. Enkä kuulu mihinkään nettiryhmiin eikä mulla ole edes virtuaalisia kavereita. Fb:;ssäkin alle 10 kaveria.

Minut hylättiin yläasteella uskonnollisista syistä, siis kaikki parhaat lestadiolaiset lapsuuden ystävät jätti noin vain kun en enää uskonut niin kun he. Oli muutakin kiusaamista, opettajien taholta myös ihan ala-asteelta asti, jopa fyysistä väkivaltaa.
Olen kolmekymppinen. Sairastanut anoreksian, pelkotilat, masennuksen, ei ammattia.. Lapsi ainut saavutus. Hulluja miehiä vain osunut kohdalle. En luota ihmisiin

Olet arvokas. Vaikka kiusaaja on sen (ihmisarvon) halunnut sinulta viedä. Ei ole helppoa oppia ajattelemaan kaikkia asioita uusiksi itsestään. Ja oppia pitämään itsestään. Uusia koko ajattelutapansa, pala kerrallaan. <3

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 23:24"]Minut hylättiin yläasteella uskonnollisista syistä, siis kaikki parhaat lestadiolaiset lapsuuden ystävät jätti noin vain kun en enää uskonut niin kun he. Oli muutakin kiusaamista, opettajien taholta myös ihan ala-asteelta asti, jopa fyysistä väkivaltaa.
Olen kolmekymppinen. Sairastanut anoreksian, pelkotilat, masennuksen, ei ammattia.. Lapsi ainut saavutus. Hulluja miehiä vain osunut kohdalle. En luota ihmisiin
[/quote] Ai niin, lyötyähän aina lyödään, miksen muistanut. Kiitokset vain kaikille alapeukuille. Olen kuitenkin aika hyvin selviytynyt eteenpäin!

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 20:57"]Päälinpuolin menee hyvin, mutta mielialalääkityksellä, käyn psykologilla joka viikko, ylipainoa.
Yliopisto sujuu hyvin, ja saan helposti kavereita (ja vihamiehiä), koska koulukiusaaminen kehitti minulle rautaisen itsetunnon itsetutkiskelun kautta.
[/quote]

Miksi tätä on alapeukutettu niin paljon?? Itsetutkiskelu eheyttää sielua!

Ihan hyvin paitsi miehiin en luota. Ja itsetunto on aika paska.

Sairaslomalla olen ollut jo yli vuoden pahan paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia..

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka on onneksi tällä hetkellä paranemaan päin, vaikken olekaan varma, tulenko tästä koskaan pääsemään kokonaan. Semmosta.

Ei kauhean hyvin mene, toisin kuin kiusaajillani :/

Menee loistavasti, valmistuin juuri amk:sta ja minulla on ihania ystäviä. Harrastuksia löytyy useita ja olen muutenkin aktiivinen. Uskallan pitää puoliani mutta ymmärrän myös toisen puolen asioista. Olen oikeastaan iloinen kiusatun taustoistani, en välttämättä olisi näin ehjä ihminen. Tajusin että kiusaajat eivät saa vaikuttaa koko elämääni ja nyt nautin jokaisesta hyvästä hetkestä.

Minä en luota oikein kehenkään, eikä mulla ole pysyvää työpaikkaa. Terapiassa käyn ja terapeutin mielestä vielä vuosia. Tosin on taustalla muutakin kuin pelkkä koulukiusaaminen.