Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen alkaa seurustelemaan alkoholistin kanssa?
Kommentit (74)
Lähes kaikki yh-äidit ovat alkaneet... Heiltä kun kysyy eron syytä niin aina on alkoholi... Ei käynyt sellaisia mielessä kun öö, oliko baari missä tapasitte tai yhdessä kävitte...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä auttoi kun olin pari vuotta sinkkuna. Keskityin tukemaan ja auttamaan itseäni. En edes deittaillut.
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu että toisilla on se hoivavietti
Rakkaus.
Ja raha. Noita hoivaajia tuppaa tulemaan etenkin niille, jotka pystyvät kustantamaan sen hoivaajan juomisen ja asumisen.
Liian läheltä löytyy tuollainen esimerkki.
Usein alkkikset on uhkaavia ja arvaamattomia. Hoivavietti syntyy pelosta. Uhri pelkää mitä tapahtuu jos eroaa. Sitten alkaa juopon ymmärtäminen ja parantaminen. Nähdään ne hyvät puolet, jotka on vain osa manipulaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen joka ymmärtää, että alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin, eikä se välttämättä tarkoita sitä, että henkilö juo jatkuvasti. Alkoholisiti on aina jos on joskus ollut, vaikkei olisi juonut pisaraakaan 20 vuoteen.
Nimenomaan ihminen joka ei ymmärrä mitä alkoholismi on ja että se toinen juo joka ikinen päivä siihen asti kunnes elimistö ei kestä ja se alkaa oksentaa kaiken ylös ja oksentaa verta, kaatuilee tajuttomana lattialle. Eikä se ole pahinta vaan se on pahinta miten ilkeitä ja kieroja ihmisiä alkoholistit on selvinpäinkin. Ne valehtelee ihan kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo..mietin vaan kun kerta toisensa jälkeen rakastunun alkoholistiin ja tiedän suunnilleen mitä se on.
ap
Mitä muuta yhteistä heissä on? Vakuuttava tai välitön esiintyminen, muistuttavat isästäsi?
Tai sinussa? Haluat parantaa?
Minkäs sitä ihminen tunteilleen voi, eikä tarvitsekaan voida, mutta teoille voi ja pitääkin voida. Et voi rakastumisestasi huolimatta olla tuollaisten miesten kanssa, koska tiedät jossain vaiheessa häviäväsi alkoholille.
-Voimakas luonne ja muistuttaa isää kyllä.
- Kyllä se parantamisen halu jossain vaiheessa tulee ja usko siihen. Nämähän joihin olen rakastunut ovat olleet sellaisia, joissa on myös muitakin hyviä puolia, esim. urheilullisuus, eli eivät ole mitään joka päivä kaljaa kittaavia. Uskon siis siihen potentiaaliin enkä näe totuutta.
En tiedä miten voisin parantaa itseni..
ap
Vain rakastamalla itseäsi voit irrottautua noista huonoista kumppaneista. Sielussasi on vamma, jota yrität korjata toisella ihmisellä. Kun sinua ei ole lapsena rakastettu ja olet kohdannut vääryyttä, niin yrität yhä uudestaan saman kaltaisilla ihmisillä korjata sen puutteen mitä olet kokenut. "Jos tämä kumppani parantuu ja rakastaa minua enemmän kuin alkoholia, niin se tarkoittaa, etten ehkä lapsenakaan ollut niin huono". Et tietenkään tietoisesti noin ajattele, mutta se sinun kaltaisia ohjaa.
Mutta sitä sielun vammaa et voi noin ehjätä. Voit vain yrittää parantua läheisriippuvaisuudesta itse. Terapialla mutta et kumppanin avulla.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki yh-äidit ovat alkaneet... Heiltä kun kysyy eron syytä niin aina on alkoholi... Ei käynyt sellaisia mielessä kun öö, oliko baari missä tapasitte tai yhdessä kävitte...
No sepä, kun alkoholin käyttö on niiiiin tavallista, hyväksyttyä ja ihannoitua, että sitä ei alkuun erota.
Pulkkamäessä rommikaakaon kanssa, saunassa kaljan kanssa, uusi työpaikka ja skumppaa tiskiin, ihana kesäilta ja viinilasi. Harrastetaan viinejä, artesaanioluita, konjakkeja tai viskejä.
Eikä se heti mitään ongelmia aiheutakaan. Työt ja menot sujuvat, kaljaa saa kaikkialta ja krapula ei menoa hidasta. Jossain vaiheessa lauantait tai sunnuntait alkavat olla vähän vaikeita, mutta hitaat aamut hei. Ja kaikkien vaimot nyt vähän nalkuttaa, jos mies juo, joten on ihan jees pitää liiterissä piilopullo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainaki nuorempana muhun vetos sellaset enemmän "renttumaiset" miehet, ne oli mun mielestä hyvänäkösiä, kovis jätkiä
Alkoholismi hyvin harvoin alkaa ekasta lasillisesta. Useammin se opetellaan pikkuhiljaa ja sitä itsekään huomaamatta saati että muut ihmiset pystyisivät toisen alkoholinkäyttöä vahtimaan.
Näin kävi miehellenikin. Ei ollut juoppo 23-vuotiaana kun tavattiin.
Olettaako ap että pariskunnat on yhdessä 24/7 ja että jompikumpi on sen toisen lapsenvahti. Työssäkäyvät näkevät toisiaan muutaman tunnin iltaisin jos sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainaki nuorempana muhun vetos sellaset enemmän "renttumaiset" miehet, ne oli mun mielestä hyvänäkösiä, kovis jätkiä
T. Pasi 53 v.
Sä koet ehkä alkkiksen turvattomuuden turvallisuutensa, koska se on tuttua. Sun pitää aktiivisesti pyrkiä tutustumaan toisenlaisiin ihmisiin. Vaikka sellaisiin, jotka koet ensin hieman tylsinä tai "hienoina"? Nämä ovat niitä normaaleja ihmisiä ilman merkittäviä päihde- tai muita ongelmia. Itsellä myös hankala lapsuus ja päädyin yhteen alkkisten, nistien ja narsististen tyyppien kanssa, vaikka ole aivan eri luokkaa itse. Lopulta sain kierteen katkaistua. Nykyisellä ja lasteni isällä on lievää taipumusta viinaan, mutta ei juo kuin vappuna ja juhannuksena, kuten minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki yh-äidit ovat alkaneet... Heiltä kun kysyy eron syytä niin aina on alkoholi... Ei käynyt sellaisia mielessä kun öö, oliko baari missä tapasitte tai yhdessä kävitte...
No sepä, kun alkoholin käyttö on niiiiin tavallista, hyväksyttyä ja ihannoitua, että sitä ei alkuun erota.
Pulkkamäessä rommikaakaon kanssa, saunassa kaljan kanssa, uusi työpaikka ja skumppaa tiskiin, ihana kesäilta ja viinilasi. Harrastetaan viinejä, artesaanioluita, konjakkeja tai viskejä.
Eikä se heti mitään ongelmia aiheutakaan. Työt ja menot sujuvat, kaljaa saa kaikkialta ja krapula ei menoa hidasta. Jossain vaiheessa lauantait tai sunnuntait alkavat olla vähän vaikeita, mutta hitaat aamut hei. Ja kaikkien vaimot nyt vähän nalkuttaa, jos mies juo, joten on ihan jees pitää liiterissä piilopullo.
Ei se nykyään liiterissä ole vaan auton hanskalokerossa, työpöydän lootassa tai urheilukassissa. Palautusjuomaa nääs.
Minun suhteeni alkoholistiin alkoi niin, etten tajunnut sen olevan alkoholisti.
Ensitreffeillä hän voi limsaa ja sai minut nolostumaan sitä, että olin ottanut siiderin. Minä, joka yleensä join limpparia, mutta olin ajatellut että olen aikuisempi (25 vuotiaana) jos täällä kertaa otan aikuisten juomaa.
Oikeasti se meni täydestä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että hänellä oli kuivistelukausi menossa. Mutta se mielikuva oli niin vahva, että uskoin mieluummin sitä kuin sitä arkea.
Eikä se nyt ollut niin paha, selittelin. Eihän se petä, lyö eikä pelaa. Meillä menee ihan hyvin ja onhan tässä nämä lapsetkin.
Ero oli paras päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki yh-äidit ovat alkaneet... Heiltä kun kysyy eron syytä niin aina on alkoholi... Ei käynyt sellaisia mielessä kun öö, oliko baari missä tapasitte tai yhdessä kävitte...
Etkö sinä käynyt 18 vuotta täytettyäsi baarissa kavereittesi kanssa? Jos ette, niin missä te vietitte vapaa-aikaa? Parikymppisestä ei tiedä, millainen tämän suhde alkoholiin on 20 vuotta myöhemmin. Oman kaveriporukan kanssa pidettiin hauskaa, sittemmin osa on lopettanut alkoholin kokonaan, osa käyttää kohtuullisesti, pari alkaa olla pultsaritasolla ja kaksi on juonut itsensä hengiltä.
Vierailija kirjoitti:
Sä koet ehkä alkkiksen turvattomuuden turvallisuutensa, koska se on tuttua. Sun pitää aktiivisesti pyrkiä tutustumaan toisenlaisiin ihmisiin. Vaikka sellaisiin, jotka koet ensin hieman tylsinä tai "hienoina"? Nämä ovat niitä normaaleja ihmisiä ilman merkittäviä päihde- tai muita ongelmia. Itsellä myös hankala lapsuus ja päädyin yhteen alkkisten, nistien ja narsististen tyyppien kanssa, vaikka ole aivan eri luokkaa itse. Lopulta sain kierteen katkaistua. Nykyisellä ja lasteni isällä on lievää taipumusta viinaan, mutta ei juo kuin vappuna ja juhannuksena, kuten minäkin.
Niin tämä.. minun pitäisi varmaan vaan alkaa kimppaan sellaisen "tasaisen tylsän kanssa", johon en rakastu palavasti, ainakaan alkuun. Noihin alkoholisteihin olen jostain mystisestä/alkukantaisesta syystä "rakastunut", vaikka tiedän että suhde sellaisen kanssa on vaikea. Kiinnyn siis jotenkin ristiriitaisesti, eli toisaalta tykkään ja toisaalta inhoan. Laitoin tuon rakastunut lainausmerkkeihin, koska onko se sitten rakastumista jos toisen haluaa muuttaa.. Se on jotain intohimoa tms.
Jos osaisi olla ns. normaalin ihmisen tai ei alkoholi-ongelmaisen kanssa ja näkisi, että häneen pystyy luottamaan... voisin pikkuhiljaa rakastuakin sellaiseen.
ap
ap korjaa, en siis inhoa niitä alkoholisteja, joihin rakastunun vaan tiedän että sellaisen kanssa on vaikeaa.. inhoan niitä mahdollisia seurauksia, joita tulee alkoholin liikakäyttämisestä.
Tätä palstaa kun lukee, niin tyypillinen av-mamma.
Ystävälleni kävi niin, että rakastui työtoveriin ajan kanssa. He näkivät alussa aina silloin tällöin töissä, kun oli yhteisiä työjuttuja. Siitä pikku hiljaa alkoi seurustelu. Siinä vaiheessa, kun ystäväni ymmärsi, että miehelle maistui alkoholi enemmän kuin hyvin, oli jo oltu yhdessä hyvä tovi. Niin hyvin hän pystyi peittelemään asian. Asiaan varmasti vaikutti osaltaan se, että ystäväni lapsuudenperheessä ei käytetä laisinkaan alkoholia, joten periaatteessa (kärjistäen) heille kaikki, jotka ottavat siemauksen kuohuviiniä juhlassa ovat suunnilleen alkoholisteja. Ystävälleni ei ollut siis oikein hallussa, että kuinka paljon on "normaalia" juoda alkoholia. Hän kyllä huomasi, ettei ollut normaalia käytöstä, että mies joi niin paljon, että sammui, kun ystäväni esitteli miehen meille ystäville ja oli selvästi juonut, kun tuli tapaamaan ystäväni vanhempia.
Veikkaisin siis, että monelle muullekin on käynyt juuri näin: on rakastuttu ja sitten matkan varrella selviää, että millainen se puolison oikea juominen on. Alkoholistit pystyvät peittelemään juomistaan ja moni hoitaa työnsä kunnialla ja juo sitten illalla/viikonloppuina/lomilla. Aika monella saattaa ns. tissuttelu karata käsistä ihan huomaamatta. Moni varmasti on vahvasti pihalla siitä, että kuinka paljon sitä tuleekaan juotua.
Sen takia että alkoholistia voi vedättää. Koska hän yleensä mokaa ja katuu tekojaan.
Suostuu raittina ollessaan kaikkeen esim hankintoihin.
-Voimakas luonne ja muistuttaa isää kyllä.
- Kyllä se parantamisen halu jossain vaiheessa tulee ja usko siihen. Nämähän joihin olen rakastunut ovat olleet sellaisia, joissa on myös muitakin hyviä puolia, esim. urheilullisuus, eli eivät ole mitään joka päivä kaljaa kittaavia. Uskon siis siihen potentiaaliin enkä näe totuutta.
En tiedä miten voisin parantaa itseni..
ap