Sektio vai yritys alatiesynnytykseen - en tiedä! :(

Raskauden puoliväli alkaa häämöttää ja yhä enemmän mietin tulevaa synnytystä.

Pohjustuksena, raskaus sai alkunsa pitkän yrityksen jälkeen. Kolme vuotta meni tuloksetta ja käytiin jo hakemassa lähetteet tutkimuksiin, kun yllättäen tulinkin luomusti raskaaksi. Tunnelma on ollut veitsen terällä taiteilua, menetyksen pelko on ollut mukana koko ajan. Jos tämän menetän, kuka tai mikä takaa että enää koskaan tulen uudelleen raskaaksi?

Synnytykseen suhtauduin ensin positiivisin mielin, mutta se alkoi mietityttää yhä enemmän ja enemmän. Nyt se on alkanut oikeastaan jo pelottaa. En pelkää vammoja tai repeämiä, suurin osa paranisi varmasti ajan kanssa, minä pelkään lapsen menettämistä/lapsen vammautumista. Ilmeisesti osa synnytyksistä menee niin pahasti päin honkia, että lopulta (mikäli lääkäri panttaa sektiota viimeiseen asti) lapsesta tulee hapenpuutteen takia vaikeasti vammainen aivovaurion takia, tai sitten jopa kuolee.

Sektio käy koko ajan siis mielessä, mutta samaan aikaan olen päässyt seuraamaan sisareni sektiosta paranemista, joka hänellä oli todella vaikeaa ja kivuliasta. Hänellä siis lapsi ei mahtunut tulemaan ulos ja lopulta mentiin kiireesti sektioon. Tässäkin tapauksessa pelkoani lisää se, että jos hänelläkään ei mahtunut tulemaan ulos, niin mitenkä sitten minulla? Kuinka paljon ruumiinrakenne sitten on yhteneväistä sisaruksilla, sitä on mahdotonta etukäteen sanoa.

En siis todellakaan tiedä mitä tehdä. Haluaisin mennä normaaliin alatiesynnytykseen reippain mielin, mutta pelkään niin hemmetisti lapsen puolesta. Sektio olisi varteenotettava vaihtoehto, mutta onko paraneminen tosiaan aina niin kivuliasta, ettei pysty itsenäisesti toimimaan kolmenkaan viikon päästä leikkauksesta?

Miten te muut samassa tilanteessa olette päättäneet ja miten sitten lopulta kävi? Pelkopolille sain jo lähetteen, kun neuvolassa tämän otin puheeksi.