Lue keskustelun säännöt.
Sektio vai yritys alatiesynnytykseen - en tiedä! :(
12.07.2015 |
Raskauden puoliväli alkaa häämöttää ja yhä enemmän mietin tulevaa synnytystä.
Pohjustuksena, raskaus sai alkunsa pitkän yrityksen jälkeen. Kolme vuotta meni tuloksetta ja käytiin jo hakemassa lähetteet tutkimuksiin, kun yllättäen tulinkin luomusti raskaaksi. Tunnelma on ollut veitsen terällä taiteilua, menetyksen pelko on ollut mukana koko ajan. Jos tämän menetän, kuka tai mikä takaa että enää koskaan tulen uudelleen raskaaksi?
Synnytykseen suhtauduin ensin positiivisin mielin, mutta se alkoi mietityttää yhä enemmän ja enemmän. Nyt se on alkanut oikeastaan jo pelottaa. En pelkää vammoja tai repeämiä, suurin osa paranisi varmasti ajan kanssa, minä pelkään lapsen menettämistä/lapsen vammautumista. Ilmeisesti osa synnytyksistä menee niin pahasti päin honkia, että lopulta (mikäli lääkäri panttaa sektiota viimeiseen asti) lapsesta tulee hapenpuutteen takia vaikeasti vammainen aivovaurion takia, tai sitten jopa kuolee.
Sektio käy koko ajan siis mielessä, mutta samaan aikaan olen päässyt seuraamaan sisareni sektiosta paranemista, joka hänellä oli todella vaikeaa ja kivuliasta. Hänellä siis lapsi ei mahtunut tulemaan ulos ja lopulta mentiin kiireesti sektioon. Tässäkin tapauksessa pelkoani lisää se, että jos hänelläkään ei mahtunut tulemaan ulos, niin mitenkä sitten minulla? Kuinka paljon ruumiinrakenne sitten on yhteneväistä sisaruksilla, sitä on mahdotonta etukäteen sanoa.
En siis todellakaan tiedä mitä tehdä. Haluaisin mennä normaaliin alatiesynnytykseen reippain mielin, mutta pelkään niin hemmetisti lapsen puolesta. Sektio olisi varteenotettava vaihtoehto, mutta onko paraneminen tosiaan aina niin kivuliasta, ettei pysty itsenäisesti toimimaan kolmenkaan viikon päästä leikkauksesta?
Miten te muut samassa tilanteessa olette päättäneet ja miten sitten lopulta kävi? Pelkopolille sain jo lähetteen, kun neuvolassa tämän otin puheeksi.
Kommentit (81)
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:05"]
Mulla on takana neljä helppoa, nopeaa ja kivutonta alatiesynnytystä. Lapset syntyneet täysin hyvissä voimissa ja terveinä. Suosittelen juttelemaan asiasta neuvolassa. Tuo "30% vauvoista" ei kyllä pidä paikkaansa lainkaan. Suurin osa alatiesynnytyksistä sujuu hyvin.
[/quote]
Harvoin näitä synnytyksessä tulleita vaurioita edes osataan diagnosoida muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Myöhemmin näkyvät oppimisvaikeuksina, keskittymishäiriönä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:09"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:05"]
Mulla on takana neljä helppoa, nopeaa ja kivutonta alatiesynnytystä. Lapset syntyneet täysin hyvissä voimissa ja terveinä. Suosittelen juttelemaan asiasta neuvolassa. Tuo "30% vauvoista" ei kyllä pidä paikkaansa lainkaan. Suurin osa alatiesynnytyksistä sujuu hyvin.
[/quote]
Harvoin näitä synnytyksessä tulleita vaurioita edes osataan diagnosoida muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Myöhemmin näkyvät oppimisvaikeuksina, keskittymishäiriönä jne.
[/quote]
No omillani ei ole 12 vuoden aikana tullut ilmi mitään, ponnistusvaiheet 1-9min. Turha pelotella ap:ta näillä. Sen sijaan sektio on riski varsinkin jos äiti on ylipainoinen, lisäksi riski allergioille kasvaa kun bakteerikontakti vähenee eikä suoliston bakteerikanta pääse kunnolla kehittymään. Ks. Areenasta dokumentti aiheesta.
Kannattaa mennä pelkopoliklinikalle. Eli neuvolassa kerrot että pelottaa tuleva synnytys.
Sektion ja alatiesynnytyksen kannattajia ja vastustajia löytyy aina. Tärkeintä on löytää juuri sinulle paras ratkaisu!
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:06"]
Menikö ap:n siskon sektiossa jotain pieleen vai miksi non pitkä toipumisaika? Ei kuulosta normaalilta.
Minulla ei ollut juurikaan kipuja sektion jälkeen, sairaalassa sain ibuprofeiinia ja parasetamolia. Olin osastolla paremmassa kunnossa kuin alateitse synnyttäneet. Neljä päivää sektion jälkeen kävin jo koiran kanssa kävelyllä ilman mitään ongelmia.
[/quote]
En oikeastaan tiedä, alateitse yrittivät niin pitkään kuin mahdollista ja vielä vähän pidempäänkin. Vauva oli ehtinyt ilmeisesti jo synnytyskanavaan ja se ilmeisesti vähän jotain häikkää aiheutti.
Siskoni oli joka tapauksessa todella kipeä ja niin pahat traumat jäi, ettei toista lasta ainakaan tällä hetkellä uskalla edes ajatella.
ap
Keisarileikkaus altistaa niin äidin kuin lapsen useille ristitekijöille.
Verenvuodot ovat huomattavasti yleisempiä sektion jälkeen kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Kohdunpoistamisen riski on myös korkeampi kuin alatiesynnytyksessä. Kohtutulehduksia esiintyy 15 kertaa useammin kuin alitiesynnytyksessä.
Sektio lisää myös veritulpan riskiä. Taudin riskiä voidaan vähentää erityisillä tukisukilla, jotka lisäävät laskomoveren virtausnopeutta. Nostettu verenvirtaus estää laskimoiden venymistä ja siten verisuonen seinävaurioiden syntyä. Tukisukkahousuja pidetään leikkauksen ajan ja leikkauksen jälkeen kunnes äiti on jalkeillaan.
Sektio altistaa myös lapsen riskitekijöille. Keisarinleikkauksella syntyneellä lapsella on useammin hengitysvaikeuksia kuin alatiesyntyneellä lapsella. Sektio lisää myös tulevien raskauksien riskejä. Sektoitu kohtu saattaa revetä seuraavissa raskauksissa, joten sikiökuolleisuus on sektoiduilla äideillä korkeampi. On myös mahdollista, ettei sektioitu kohtu kestä seuraavan raskauden kohdalla alatiesynnytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:12"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:09"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:05"] Mulla on takana neljä helppoa, nopeaa ja kivutonta alatiesynnytystä. Lapset syntyneet täysin hyvissä voimissa ja terveinä. Suosittelen juttelemaan asiasta neuvolassa. Tuo "30% vauvoista" ei kyllä pidä paikkaansa lainkaan. Suurin osa alatiesynnytyksistä sujuu hyvin. [/quote] Harvoin näitä synnytyksessä tulleita vaurioita edes osataan diagnosoida muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Myöhemmin näkyvät oppimisvaikeuksina, keskittymishäiriönä jne. [/quote] No omillani ei ole 12 vuoden aikana tullut ilmi mitään, ponnistusvaiheet 1-9min. Turha pelotella ap:ta näillä. Sen sijaan sektio on riski varsinkin jos äiti on ylipainoinen, lisäksi riski allergioille kasvaa kun bakteerikontakti vähenee eikä suoliston bakteerikanta pääse kunnolla kehittymään. Ks. Areenasta dokumentti aiheesta.
[/quote]
Just, koska sinun haarahedelmilläsi ei ole (diagnosoitu) ongelmia, ei kenenkään lapsilla voi niitä olla. Kukaan ei puhunut ongelmia olevan 100% vaan 30%.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:06"]
Menikö ap:n siskon sektiossa jotain pieleen vai miksi non pitkä toipumisaika? Ei kuulosta normaalilta.
Minulla ei ollut juurikaan kipuja sektion jälkeen, sairaalassa sain ibuprofeiinia ja parasetamolia. Olin osastolla paremmassa kunnossa kuin alateitse synnyttäneet. Neljä päivää sektion jälkeen kävin jo koiran kanssa kävelyllä ilman mitään ongelmia.
[/quote]
En oikeastaan tiedä, alateitse yrittivät niin pitkään kuin mahdollista ja vielä vähän pidempäänkin. Vauva oli ehtinyt ilmeisesti jo synnytyskanavaan ja se ilmeisesti vähän jotain häikkää aiheutti.
Siskoni oli joka tapauksessa todella kipeä ja niin pahat traumat jäi, ettei toista lasta ainakaan tällä hetkellä uskalla edes ajatella.
ap
[/quote]
Ok, mutta sillon tuota ei voi verrata normaaliin suuniteltuun sektioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 20:51"]Alatiesynnytys on turvallisempi kaikkien tilastojen mukaan. Sektiota ei saa pyytämällä. Molemmat absoluuttisia faktoja!
[/quote] Sektiota ei saa pyytämällä vaan vaatimalla asiallisesti.
Minulla oli kiireellinen sektio, ja kohtu repesi pahoin, miettivät jo poistoakin. Yhden vuorokauden jousuin olemaan tiputuksessa, mutta sitten toivuin nopsaan. Eikä ollut tukisukkia:-) sektio sujui oiein mallikkaasti ja arpi on pieni ja siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:06"]
Menikö ap:n siskon sektiossa jotain pieleen vai miksi non pitkä toipumisaika? Ei kuulosta normaalilta.
Minulla ei ollut juurikaan kipuja sektion jälkeen, sairaalassa sain ibuprofeiinia ja parasetamolia. Olin osastolla paremmassa kunnossa kuin alateitse synnyttäneet. Neljä päivää sektion jälkeen kävin jo koiran kanssa kävelyllä ilman mitään ongelmia.
[/quote]
En oikeastaan tiedä, alateitse yrittivät niin pitkään kuin mahdollista ja vielä vähän pidempäänkin. Vauva oli ehtinyt ilmeisesti jo synnytyskanavaan ja se ilmeisesti vähän jotain häikkää aiheutti.
Siskoni oli joka tapauksessa todella kipeä ja niin pahat traumat jäi, ettei toista lasta ainakaan tällä hetkellä uskalla edes ajatella.
ap
[/quote]
Ok, mutta sillon tuota ei voi verrata normaaliin suuniteltuun sektioon.
[/quote]
Ok, no tuo sitten vähän jo helpottaa. On viikkoja jo ahdistanut ajatella, että teen valinnan mahdollisesti lapseni terveyden ja sen välillä, että olen lähes kuukauden täysi vuodepotilas ja vauvanhoito olisi todella haastavaa sen ajan.
Kiitos muuten kaikille kokemuksista ja lisää saa laittaa. Luen mielellään niin hyviä kuin huonoja kokemuksia, sekä sektiosta että alatiesynnytyksestä. Pelkopolille on tosiaan lähete jo pistetty, mutta sieltä taas ei saa kenenkään omakohtaisia kokemuksia ja ilmeisesti kuitenkin lempeästi tyrkkivät alatiesynnytyksen suuntaan, oli pelko mikä tahansa (näin olen ymmärtänyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua pelottaa sektiossa mahdollisten seuraavien raskauksien kohdunrepeämisriski.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:06"]
Menikö ap:n siskon sektiossa jotain pieleen vai miksi non pitkä toipumisaika? Ei kuulosta normaalilta.
Minulla ei ollut juurikaan kipuja sektion jälkeen, sairaalassa sain ibuprofeiinia ja parasetamolia. Olin osastolla paremmassa kunnossa kuin alateitse synnyttäneet. Neljä päivää sektion jälkeen kävin jo koiran kanssa kävelyllä ilman mitään ongelmia.
[/quote]
En oikeastaan tiedä, alateitse yrittivät niin pitkään kuin mahdollista ja vielä vähän pidempäänkin. Vauva oli ehtinyt ilmeisesti jo synnytyskanavaan ja se ilmeisesti vähän jotain häikkää aiheutti.
Siskoni oli joka tapauksessa todella kipeä ja niin pahat traumat jäi, ettei toista lasta ainakaan tällä hetkellä uskalla edes ajatella.
ap
[/quote]
Ok, mutta sillon tuota ei voi verrata normaaliin suuniteltuun sektioon.
[/quote
Nimenomaab. Suunnitellusta sektiosta toipuminen helpohkoa. Mutta jos synnytys jo käynnissä, ja vaihdetaan synnytystapa sektioon, niin toipuminen rankempaa. Siksi niihin aloitetaan normaalilla synnytyksellä ja siirrytään sektioon ehdotuksiin, EI kannata suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 20:42"]Raskauden puoliväli alkaa häämöttää ja yhä enemmän mietin tulevaa synnytystä.
Pohjustuksena, raskaus sai alkunsa pitkän yrityksen jälkeen. Kolme vuotta meni tuloksetta ja käytiin jo hakemassa lähetteet tutkimuksiin, kun yllättäen tulinkin luomusti raskaaksi. Tunnelma on ollut veitsen terällä taiteilua, menetyksen pelko on ollut mukana koko ajan. Jos tämän menetän, kuka tai mikä takaa että enää koskaan tulen uudelleen raskaaksi?
Synnytykseen suhtauduin ensin positiivisin mielin, mutta se alkoi mietityttää yhä enemmän ja enemmän. Nyt se on alkanut oikeastaan jo pelottaa. En pelkää vammoja tai repeämiä, suurin osa paranisi varmasti ajan kanssa, minä pelkään lapsen menettämistä/lapsen vammautumista. Ilmeisesti osa synnytyksistä menee niin pahasti päin honkia, että lopulta (mikäli lääkäri panttaa sektiota viimeiseen asti) lapsesta tulee hapenpuutteen takia vaikeasti vammainen aivovaurion takia, tai sitten jopa kuolee.
Sektio käy koko ajan siis mielessä, mutta samaan aikaan olen päässyt seuraamaan sisareni sektiosta paranemista, joka hänellä oli todella vaikeaa ja kivuliasta. Hänellä siis lapsi ei mahtunut tulemaan ulos ja lopulta mentiin kiireesti sektioon. Tässäkin tapauksessa pelkoani lisää se, että jos hänelläkään ei mahtunut tulemaan ulos, niin mitenkä sitten minulla? Kuinka paljon ruumiinrakenne sitten on yhteneväistä sisaruksilla, sitä on mahdotonta etukäteen sanoa.
En siis todellakaan tiedä mitä tehdä. Haluaisin mennä normaaliin alatiesynnytykseen reippain mielin, mutta pelkään niin hemmetisti lapsen puolesta. Sektio olisi varteenotettava vaihtoehto, mutta onko paraneminen tosiaan aina niin kivuliasta, ettei pysty itsenäisesti toimimaan kolmenkaan viikon päästä leikkauksesta?
Miten te muut samassa tilanteessa olette päättäneet ja miten sitten lopulta kävi? Pelkopolille sain jo lähetteen, kun neuvolassa tämän otin puheeksi.
[/quote]
puoliväli minullakin 18+ 0
itse kovasti pelkäsin aikoinani synnytystä alateitse, mutta nyt kuitenkin olen alkanut kallistua alateitse synnytyksen puolelle, on turvallisempaa varmaankin, ja jos jotain menee pieleen tai lääkäri suosittaa niin sektio, esikoine kyseessä.
Alatiesynnytyksestä toivuin itse nopeasti. Samana päivänä kävin suihkussa, istuin, kakkasin, söin ja kävelin normaalisti enkä tarvinnut edes buranaa. Kotiutumispäivänä kävelin jo 6km. Se mitä parin pisteen vauvalle kävi on toinen tarina... Hapenpuute pitkittyneen ponnistusvaiheen jälkeen, napanuora kaulan ympärillä, tehohoitojakso ja pitkä sairaala-aika.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 21:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 20:42"]Raskauden puoliväli alkaa häämöttää ja yhä enemmän mietin tulevaa synnytystä. Pohjustuksena, raskaus sai alkunsa pitkän yrityksen jälkeen. Kolme vuotta meni tuloksetta ja käytiin jo hakemassa lähetteet tutkimuksiin, kun yllättäen tulinkin luomusti raskaaksi. Tunnelma on ollut veitsen terällä taiteilua, menetyksen pelko on ollut mukana koko ajan. Jos tämän menetän, kuka tai mikä takaa että enää koskaan tulen uudelleen raskaaksi? Synnytykseen suhtauduin ensin positiivisin mielin, mutta se alkoi mietityttää yhä enemmän ja enemmän. Nyt se on alkanut oikeastaan jo pelottaa. En pelkää vammoja tai repeämiä, suurin osa paranisi varmasti ajan kanssa, minä pelkään lapsen menettämistä/lapsen vammautumista. Ilmeisesti osa synnytyksistä menee niin pahasti päin honkia, että lopulta (mikäli lääkäri panttaa sektiota viimeiseen asti) lapsesta tulee hapenpuutteen takia vaikeasti vammainen aivovaurion takia, tai sitten jopa kuolee. Sektio käy koko ajan siis mielessä, mutta samaan aikaan olen päässyt seuraamaan sisareni sektiosta paranemista, joka hänellä oli todella vaikeaa ja kivuliasta. Hänellä siis lapsi ei mahtunut tulemaan ulos ja lopulta mentiin kiireesti sektioon. Tässäkin tapauksessa pelkoani lisää se, että jos hänelläkään ei mahtunut tulemaan ulos, niin mitenkä sitten minulla? Kuinka paljon ruumiinrakenne sitten on yhteneväistä sisaruksilla, sitä on mahdotonta etukäteen sanoa. En siis todellakaan tiedä mitä tehdä. Haluaisin mennä normaaliin alatiesynnytykseen reippain mielin, mutta pelkään niin hemmetisti lapsen puolesta. Sektio olisi varteenotettava vaihtoehto, mutta onko paraneminen tosiaan aina niin kivuliasta, ettei pysty itsenäisesti toimimaan kolmenkaan viikon päästä leikkauksesta? Miten te muut samassa tilanteessa olette päättäneet ja miten sitten lopulta kävi? Pelkopolille sain jo lähetteen, kun neuvolassa tämän otin puheeksi. [/quote] puoliväli minullakin 18+ 0 itse kovasti pelkäsin aikoinani synnytystä alateitse, mutta nyt kuitenkin olen alkanut kallistua alateitse synnytyksen puolelle, on turvallisempaa varmaankin, ja jos jotain menee pieleen tai lääkäri suosittaa niin sektio, esikoine kyseessä.
[/quote]
Mutta onko se turvallisempaa vauvalle? Minua ei itseeni kohdistuvat asiat niinkään pelota, vaan ajatus siitä että vauvalleni sattuisi jotain esimerkiksi juurikin hapenpuutteen takia.
ap
Sen verran voin ainakin sanoa, ettei sektiota välttämättä ollenkaan pantata. Minulla vauvan sydänäänet heikkenivät aina supistuksen tullessa, kun synnytystä käynnisteltiin oksitosiinilla ja supistukset olivat varsin ärhäköitä. Ei siinä mahdottoman kauaa yritetty, vaan kätilö ehdotti sektiota. Sain valita itse, yritetäänkö jatkaa käynnistelyä vai tehdäänkö suosiolla sektio. Valitsin sektion ja vauva syntyi hyväkuntoisena kiireellisen sektion jälkeen. Nousin jalkeille heti kun antoivat luvan eli seuraavana päivänä ja kinusin katetrin ja kipupumpun poiston heti kun suostuivat poistamaan. Kipuja oli ainoastaan sängystä ylös noustessa ja aivastaessa, muuten olin täysin toimintakykyinen. Tämä siis Taysissa. Nyt kaksi kuukautta sektion jälkeen vatsalihakset ovat normaalissa kunnossa ja arpi on siisti. Oikein hyvä kokemus oli synnytyksen yrittämisestä joka päätyi kuitenkin kiireelliseen sektioon.
Keskustelin kerran synnytystavasta vastasyntyneiden teho-osaston ylilääkärin kanssa ja kysyin, kumpi synnytystapa on lapselle parempi. Hän siteerasi oppi-isäänsä, jonka mukaan "kaikkien vauvojen olisi parempi syntyä sektiolla". Vaikka alatiesynnytyksessä on monia etuja sektioon nähden varsinkin äidin terveyden kannalta, niin vakavan aivovaurion riski on sektiossa ilmeisesti pienempi.
Omat lapseni ovat syntyneet alateitse, eikä siitä ole ollut kummallekaan mitään haittaa. Yksilötasollahan kumpi tahansa synnytystapa voi olla ns. väärä.
Sain pelkosektion, ja oli suunnilleen samanlainen tapaus kun sinulla. Tuli PAHA komplikaatio ja kävelin vasta 3kk jälkeen ensi kertaa ulkona ehkä 200m ja valtavasti kiinnikkeitä vuodelevosta. Toipuminen kesti yli puoli vuotta ja krooninen kiputila jäi (nyt kulunut 3v).
Mutta olen kuullut myös todell helpoista sektioista ja toipumisista. Toivoisin sinulle sellaista kokemusta :)
Komplikaatiot on harvinaisia ja aina toivoo ettei omalle kohdalle, mutta jonkun kohdalle nekin aina sattuu :(
Onneksi lapseni syntyi terveenä ja elinvoimaisena ja hänellä kaikki ok!
En voi ennustaa miten asiat olisi menneet alatiesynnytyksessä, joten täytyy olla vain kiitollinen terveestä lapsesta.
Leikkaus on aina riski ja varsinkin keisarileikkaus, joka on ISO leikkaus. Itse olen synnyttänyt kolme kertaa alateitse ja kaikki on aina mennyt hyvin.