Vaativan erityistason psykoterapeutti vastaa, kysy mitä vaan!

Vierailija kirjoitti:

Siis henkilö on vastannut täällä pitkin päivää pitkiä vastauksia. Miksi?

Joku wanna-be alan opiskelija, jolla aikaa riitää.

Mikä on useimmiten äärimmäisen kontrollifriikin kontrolloimisen taustalla? Onko muita keinoja suhtautua tällaiseen ihmiseen kuin jatkuva yhteentörmäys omien rajojen puolustamisesta tai sitten etäisyyden ottaminen?

Haluaisin tietää työnohjauksesta. Kuinka usein psykoterapeutit keskimäärin käyvät työohjauksessa? Onko sitä myös ryhmämuotoista? Jos kokoonnutte ryhmänä niin miten voitte ehtiä puhua kaikkien asiakkaista? Millä muotoa puhutte asiakkaista työnohjauksessa? Otatko esille vain ”ongelmatapaukset” vai puhutteko kaikista asiakkaista?

Millaista terapiaa suosittelet ympärileikkauksen henkisiin jälkioireisiin?

Vierailija kirjoitti:

"Kokeilin terapiaa kahdesti. Ekassa mätti suuntaus (psykodynaaminen) ja tokassa terapeutissa persoona.

Onko minun enää mahdollista onnistua, kannattaako vielä kokeilla?"

Hyvän, itselle sopivan terapeutin löytäminen vaatii usein monia yrityksiä. Terapiasuuntauskin vaikuttaa, mutta loppujen lopuksi tärkeintä on tuntea olonsa kannatelluksi. Ehdottomasti kannattaa vielä kokeilla, jos tuntuu, että terapiasta voisi hyötyä. Kannattaa miettiä valmiiksi, millaista vuorovaikutusta terapialta toivoo ja kuunnella herkästi itseään, jos jokin terapeutissa häiritsee. 

Voi myös miettiä, saisiko terapialta kaipaamiaan asioita elämäänsä muilla tavoilla. Kaikille ja kaikkiin elämäntilanteisiin terapia ei ole ratkaisu. 

Pystyisitkö täsmentämään tuota viimeistä kohtaa? Minkälaisilla muilla tavoilla ihmiset ovat sinun kokemuksesi mukaan saaneet elämäänsä näitä terapialta kaipaamiaan asioita - esimerkkejä?

Mikä taktiikka on kyseessä, kun psykologi (ei psykoterapeutin koulutusta, mutta käy keskusteluja potilaiden kanssa), tuntuu kääntävän kaikki potilaan sanomiset tätä vastaan. Tuntuu, ettei psykologi ole potilaan puolella, vaan esim. puolustelee koko ajan narsistisen puolison (jonka vuoksi potilas käy vastaanotolla) tekemisiä. Tässä ei ole kyse siitä, että potilas tulkitsee asiat väärin, hän on psykiatrin mielestä täysin realiteeteissa ja hyvinkin älykäs. Onko psykologi vaan taitamaton tai muuten tökerö, vai onko tässä kyse jostain taktiikasta. Vai kyse jostakin muusta hänen omasta agendastaan?

Minulla on usein itsetuhoisia ajatuksia, itsetuhoiset ajatukset ovat vaivanneet yli 10 vuotta. Hoitotaho kirjasi minut ulos polilta kun vointi on pysynyt pitkään 'vakaana'.

Mitä sanot potilaalle joka ei pääse itsetuhoisista ajatuksista eroon? Ja pitää syntymäänsä ja koko elämäänsä virheenä, suurena vahinkona

Vierailija kirjoitti:

Jatkan parin kysymyksen verran ja palaan vielä illemmalla ketjuun. 

"Jos potilaasi on jo oivaltanut kaiken, mitä terapialla pyritään oivalluttamaan, eikä tästä ole ollut hänelle apua, turhaudutko? Mitä silloin on tehtävissä?"

Terapia ei ole pulmanratkaisua, vaan jokainen etenee omista lähtökohdistaan, omassa tahdissaan. Terapia on päätöksessä, kun asiakas kokee vahvistuneensa siinä määrin, että pärjää ilmankin. Yhteiskuntamme painottaa kovasti älyä ja ongelmanratkaisutaitoja, mutta terapiassa ei ole kyse kummastakaan. Joskus voi myös käydä niin, että asiakas osaa erittäin hyvin eritellä tunteitaan, eli on oivaltanut asioiden syy-seuraus-suhteet, mutta on silti aivan hukassa oman itsensä kanssa eikä tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä. Tämä ei ole terapeutille turhautumisen aihe, vaan merkki siitä, että työskentelyssä on aika siirtyä syvemmälle tasolle. 

Tarkoitin nimenomaan tilannetta, jossa "kaikki on jo kokeiltu". Osaa eritellä sielunmaisemaansa, tunnistaa maladaptiiviset selviytymiskeinot ja ajattelumallit, tietää miten kannattaa toimia ja myös pyrkii tekemään näin. Silti vaikutusta emotionaalisella tasolla ei ole, ts. kogintio ja emootiot eivät yksinkertaisesti ole synkassa vuosienkaan terapiaramppauksen jälkeen. Tällöin ainoa vaihtoehto on varmaankin joko lääkehoito tai jokin "eksoottisempi" hoitomuoto kuten sähköshokkiterapia.

Vierailija kirjoitti:

Mikä taktiikka on kyseessä, kun psykologi (ei psykoterapeutin koulutusta, mutta käy keskusteluja potilaiden kanssa), tuntuu kääntävän kaikki potilaan sanomiset tätä vastaan. Tuntuu, ettei psykologi ole potilaan puolella, vaan esim. puolustelee koko ajan narsistisen puolison (jonka vuoksi potilas käy vastaanotolla) tekemisiä. Tässä ei ole kyse siitä, että potilas tulkitsee asiat väärin, hän on psykiatrin mielestä täysin realiteeteissa ja hyvinkin älykäs. Onko psykologi vaan taitamaton tai muuten tökerö, vai onko tässä kyse jostain taktiikasta. Vai kyse jostakin muusta hänen omasta agendastaan?

Kysy psykologilta? Saattaa johtaa terapiaa eteenpäin. Vaikka potilas on älykäs, niin asioita voi kuitenkin tulkita monin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä taktiikka on kyseessä, kun psykologi (ei psykoterapeutin koulutusta, mutta käy keskusteluja potilaiden kanssa), tuntuu kääntävän kaikki potilaan sanomiset tätä vastaan. Tuntuu, ettei psykologi ole potilaan puolella, vaan esim. puolustelee koko ajan narsistisen puolison (jonka vuoksi potilas käy vastaanotolla) tekemisiä. Tässä ei ole kyse siitä, että potilas tulkitsee asiat väärin, hän on psykiatrin mielestä täysin realiteeteissa ja hyvinkin älykäs. Onko psykologi vaan taitamaton tai muuten tökerö, vai onko tässä kyse jostain taktiikasta. Vai kyse jostakin muusta hänen omasta agendastaan?

Kysy psykologilta? Saattaa johtaa terapiaa eteenpäin. Vaikka potilas on älykäs, niin asioita voi kuitenkin tulkita monin tavoin.

Kysyinkin asiaa, hän totesi minun ymmärtäneen väärin. Monesta näkökulmasta voi tietenkin katsoa, mutta eikö psykologin pitäisi lähtökohtaisesti olla potilaan puolella? Nyt tässä käännetään kaikki vastaan. En koe hyötyväni tästä mitään, ihmettelen vaan toimintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä taktiikka on kyseessä, kun psykologi (ei psykoterapeutin koulutusta, mutta käy keskusteluja potilaiden kanssa), tuntuu kääntävän kaikki potilaan sanomiset tätä vastaan. Tuntuu, ettei psykologi ole potilaan puolella, vaan esim. puolustelee koko ajan narsistisen puolison (jonka vuoksi potilas käy vastaanotolla) tekemisiä. Tässä ei ole kyse siitä, että potilas tulkitsee asiat väärin, hän on psykiatrin mielestä täysin realiteeteissa ja hyvinkin älykäs. Onko psykologi vaan taitamaton tai muuten tökerö, vai onko tässä kyse jostain taktiikasta. Vai kyse jostakin muusta hänen omasta agendastaan?

Kysy psykologilta? Saattaa johtaa terapiaa eteenpäin. Vaikka potilas on älykäs, niin asioita voi kuitenkin tulkita monin tavoin.

Kysyinkin asiaa, hän totesi minun ymmärtäneen väärin. Monesta näkökulmasta voi tietenkin katsoa, mutta eikö psykologin pitäisi lähtökohtaisesti olla potilaan puolella? Nyt tässä käännetään kaikki vastaan. En koe hyötyväni tästä mitään, ihmettelen vaan toimintaansa.

En ole ap, mutta hieman kinkkinen juttu tuo potilaan puolella olo. Periaatteessa joo, potilaan puolella. Mutta se ei tarkoita sitä, että vaan myöntelisi ja tukisi esimerkiksi sellaisia tulkintoja tai käytösmalleja jotka eivät ole toimivia. Mutta terapiasuhteessa on jotain työstettävää, jos tuntuu siltä että terapeutti on sinua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä taktiikka on kyseessä, kun psykologi (ei psykoterapeutin koulutusta, mutta käy keskusteluja potilaiden kanssa), tuntuu kääntävän kaikki potilaan sanomiset tätä vastaan. Tuntuu, ettei psykologi ole potilaan puolella, vaan esim. puolustelee koko ajan narsistisen puolison (jonka vuoksi potilas käy vastaanotolla) tekemisiä. Tässä ei ole kyse siitä, että potilas tulkitsee asiat väärin, hän on psykiatrin mielestä täysin realiteeteissa ja hyvinkin älykäs. Onko psykologi vaan taitamaton tai muuten tökerö, vai onko tässä kyse jostain taktiikasta. Vai kyse jostakin muusta hänen omasta agendastaan?

Kysy psykologilta? Saattaa johtaa terapiaa eteenpäin. Vaikka potilas on älykäs, niin asioita voi kuitenkin tulkita monin tavoin.

Kysyinkin asiaa, hän totesi minun ymmärtäneen väärin. Monesta näkökulmasta voi tietenkin katsoa, mutta eikö psykologin pitäisi lähtökohtaisesti olla potilaan puolella? Nyt tässä käännetään kaikki vastaan. En koe hyötyväni tästä mitään, ihmettelen vaan toimintaansa.

Hän saattaa vain olla todella huono ammatissaan. Hän saattaa puolustaa sinun narsistista puolisoa, koska on itse sellainen.

Hän ehkä kokee, että valitat vain puolisostasi. Eli olet ehkä itse narsisti, kun valitat vain toisesta etkä mieti omaa käytöstä. Tekisi mieli kysyä sinulta hänen nimi.

Sinulla on oikeus vaihtaa psykologia. Tai pitäisi olla.

T. ei-ap

Vierailija kirjoitti:

"Mitä pääainetta opiskelit alun perin valtiotieteellisessä? Miten se tuki myöhempiä opintojasi?"

"Millaista opiskelu oli? Mitkä taustat sulla? Riittääkö asiakkaita? Paljon palkka on noin?"

Pääaineeni oli sosiologia, mutta opiskelin useita sivuaineita ja kaikista on ollut hyötyä erilaisten ihmisten ja maailmankuvien kohtaamisessa sekä sen hahmottamisessa, miten yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat yksittäisten ihmisten elämässä. Kukaanhan ei ole irrallinen saareke, vaan meihin vaikuttavat monenlaiset historialliset ja poliittiset voimat jo alkaen siitä, mitä pidetään hyvänä ja tavoiteltavana elämänä, millaisena nähdään "normaali parisuhde" (palstallakin usein puhututtava aihe) jne. 

Psykoterapeutiksi opiskelu oli henkisesti rankkaa, sillä siinä perattiin oma tunne-elämä ja henkilökohtainen historia hyvin tarkkaan ja paljon joutui tekemään työtä oman itsensä kanssa. Se oli paitsi ammatillisesti kunnianhimoista ja palkitsevaa, myös arvokasta oman ihmisenä kehittymisen kannalta. 

Asiakastilanne vaihtelee, mutta onhan terapeuteille kysyntää. Palkka riippuu paljolti omasta suuntauksesta, kouluttautumisen asteesta ja työtavasta sekä siitä, miten paljon asiakkaita haluaa ottaa. Itse työskentelen yksityisyrittäjänä ja otan uusia asiakkaita harvakseltaan. Palkka liikkuu 5000 - 7000 € /kk välillä. 

Siis paljonko veloitat yhdeltä käynniltä?

Ei tulisi mieleenikään hakeutua tällaisen vastaanotolle. En ymmärrä, miksi kellään tulee.

Mikä vaivaa psykiatreja, jotka eivät vastaa asiakkaan puheisiin mitään? Parilla tällaisella olen käynyt. Eivät kysele mitään, ei vastaa mihinkään mitään, tuijottavat vaan tympääntyneen näköisinä. Kun asiakas ei enää keksi puhumista, niin istutaan hiljaa kellon tikittäessä seinällä. Pitääkö sitä varten ihan yliopisto käydä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä taktiikka on kyseessä, kun psykologi (ei psykoterapeutin koulutusta, mutta käy keskusteluja potilaiden kanssa), tuntuu kääntävän kaikki potilaan sanomiset tätä vastaan. Tuntuu, ettei psykologi ole potilaan puolella, vaan esim. puolustelee koko ajan narsistisen puolison (jonka vuoksi potilas käy vastaanotolla) tekemisiä. Tässä ei ole kyse siitä, että potilas tulkitsee asiat väärin, hän on psykiatrin mielestä täysin realiteeteissa ja hyvinkin älykäs. Onko psykologi vaan taitamaton tai muuten tökerö, vai onko tässä kyse jostain taktiikasta. Vai kyse jostakin muusta hänen omasta agendastaan?

Kysy psykologilta? Saattaa johtaa terapiaa eteenpäin. Vaikka potilas on älykäs, niin asioita voi kuitenkin tulkita monin tavoin.

Kysyinkin asiaa, hän totesi minun ymmärtäneen väärin. Monesta näkökulmasta voi tietenkin katsoa, mutta eikö psykologin pitäisi lähtökohtaisesti olla potilaan puolella? Nyt tässä käännetään kaikki vastaan. En koe hyötyväni tästä mitään, ihmettelen vaan toimintaansa.

Hän saattaa vain olla todella huono ammatissaan. Hän saattaa puolustaa sinun narsistista puolisoa, koska on itse sellainen.

Hän ehkä kokee, että valitat vain puolisostasi. Eli olet ehkä itse narsisti, kun valitat vain toisesta etkä mieti omaa käytöstä. Tekisi mieli kysyä sinulta hänen nimi.

Sinulla on oikeus vaihtaa psykologia. Tai pitäisi olla.

T. ei-ap

Tokihan puhumme myös minun tavastani olla ja käyttäytyä. Tiedän käyttäytymiseni syyt, koska olen aikoinaan ollut ihan oikeassa pyskoterapiassa. Nimeä en kerro. Nyt siis lähinnä tukikeskusteluja nämä.

Mulle tulee olo, että ap tehtailee itse kysymyksiä. Ensin haukutaan psykologi, sitten psykiatri. Valtsikassahan se pätevyys saadaan.

No niin.

Vaativan Erityistason Psykoterapeutti.

Näillä mennään vai miten se olikaan.

Löydytkö Terhikistä?

Miltä tuntuu keskustella, kun omat vastaukset ovat älyllisesti aivan toisella tasolla?