Vaativan erityistason psykoterapeutti vastaa, kysy mitä vaan!

Vierailija kirjoitti:

Mielipide psykedeeliterapian tuomisesta suomeen?

Tämä kiinnostaa myös minua, muuallahan tällä ohitetaan periteisen terapian hidas ja työläs hyöty mennen tullen. Samoin tuloksia saadaan myös niiden kohdalla, joihin perinteisen terapian muodot eivät toimi.

Jos suomalaisten yleinen ongelma on masennus (onko?), niin mikä on brittien yleinen ongelma?

Vierailija kirjoitti:

"Minkä ”koulukunnan” terapeutti olet ja mikä on pohjakoulutuksesi?"

Olen suorittanut ensin valtiotieteiden maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa ja sen jälkeen integratiivisen psykoterapeutin pätevyyden Iso-Britanniassa (3 vuotta). Vaativan erityistason terapeutiksi jatkokouluttauduin Tampereen yliopistossa. 

Kai sä tiedät ettei tota VETtiä enää ole vaan termi on nykyään kouluttajapsykoterapeutti......?

Jos potilaasi on jo oivaltanut kaiken, mitä terapialla pyritään oivalluttamaan, eikä tästä ole ollut hänelle apua, turhaudutko? Mitä silloin on tehtävissä?

"Miten parnnetaan harhaluuloisuushäiriötä sairava henkilö? Ei syö lääkkeitä (koska lääkkeet on myrkytetty), eikä tavata psykiatrista sairaanhoitajaa (koska mafia vaanii sairaanhoidossa) tai yleensäkään ketään terveydenhuollon asiantuntijaa. On täysin sairaudentunnoton."

Harhaluuloista kärsivän henkilön auttaminen on hyvin vaikeaa, mikäli hän ei itse tunnista avuntarvettaan. Jos epäilet läheiselläsi psykoosia, ota yhteyttä lääkäriin. 

Koen itseni rumaksi naiseksi (muutama kasvonpiirre poikkeaa kauneusihanteesta). Tunnen ulkonäköni vuoksi häpeää ja alemmuudentunnetta. Olen sinänsä muuten perusterve, hoikka ja vieraille ihmisille voin antaa ihan hyvän ja äkkiseltään ok-näköisen vaikutelman. Minua on kuitenkin niiden piirteitteni vuoksi haukuttu ihan varhaislapsuudesta lähtien ja siksi tunnen sosiaalisissa tilanteissa alemmuudentunnetta ja häpeää.

Entinen appeni oli sanonut exälleni, että "on se tyttöystäväsi ihan fiksu ja nättikin, mutta sillä on ihan kamalat kasvot". Kummitätini kyseli minulta sukujuhlissa muutama vuosi sitten, että olenko vihdoinkin leikkauttanut erään kasvonpiirteeni, kun näytin kuulemma normaalimmalta kuin ennen. Oikea syy oli meikki ja sanoinkin hänelle epäuskoisena ja loukkaantumistani nieleskellen, että meikkasin vähän paremmin kuin ennen. Kamala olo siitä silti jäi.

Ulkonäköhäpeäni vuoksi minulla ei ole kuin yksi läheinen kaveri elämässäni (pysynyt vuosien takaa), vähät parisuhteeni ovat aina olleet huonoja ja rikkoutuneet, olen jämähtänyt samaan työpaikkaankin vuosikausiksi, kun pelkään työhaastatteluja, en uskalla harrastaa mitään sosiaalista, kun jännitän ihmisiä jne. Olen ollut kokonaan ilman parisuhteita nyt yli viisi vuotta. Mikä auttaisi tällaiseen?

"Mikä on pohjakoulutuksesi? Mitä teet, jos asiakkaaksi tulee tohtori? Koetko, että voit auttaa häntä?"

Pohjakoulutukseen liittyen katso ylempi vastaus. Asiakkaiden koulutustausta ei ole ratkaisevaa. Terapiassa kyse ei ole älykkyydestä, vaan yhteyden rakentamisesta omaan itseen, omiin tunteisiin ja opittuihin reaktiomalleihin. Terapiassa pyritään tunnistamaan omia haitallisia skeemoja (kuten myös omia vahvuuksia) ja hyväksynnän ja empatian kautta lisäämään omaa toimijuutta ja kykyä kohdata sisäisiä ja ulkoisia haasteita. 

Vierailija kirjoitti:

"Mikä on pohjakoulutuksesi? Mitä teet, jos asiakkaaksi tulee tohtori? Koetko, että voit auttaa häntä?"

Pohjakoulutukseen liittyen katso ylempi vastaus. Asiakkaiden koulutustausta ei ole ratkaisevaa. Terapiassa kyse ei ole älykkyydestä, vaan yhteyden rakentamisesta omaan itseen, omiin tunteisiin ja opittuihin reaktiomalleihin. Terapiassa pyritään tunnistamaan omia haitallisia skeemoja (kuten myös omia vahvuuksia) ja hyväksynnän ja empatian kautta lisäämään omaa toimijuutta ja kykyä kohdata sisäisiä ja ulkoisia haasteita. 

Entä jos sinulta ei riitä empatiaa jollekin asiakkaan asialle? Hänhän vaistoaa sen. Mitäs sitten?

Jos ihmisellä on harhanäkyjä (ei kuitenkaan psykoottisuutta tai varsinaista siihen liittyvää sairautta) niin miten niitä voi vähentää tai miten niihin tulisi suhtautua? 

"Miten saan kovan ahdistuksen vähenemään töissä? Työnkuvaa ei ole mahdollista muuttaa eikä irtisanoutuminen ole vaihtoehto."

Tähän vaikuttaa paljolti se, mistä ahdistuksesi kumpuaa. Liittyykö se työtehtäviin, työn määrään, työn arvoihin, vuorovaikutussuhteisiin vai johonkin muuhun? Ensimmäinen askel onkin ahdistuksen, sen syiden ja ilmenemistapojen, erittely. Tähän olisi hyvä hakea apua esim. työterveydestä tai vaikka vain juttelemalla ystäville (jos he ovat halukkaita kuuntelemaan). Töissä koettu stressi ja ahdistus vaikuttaa koko elämään ja yleiseen terveydentilaan ja ansaitsee huomiota. Yleensä elämässä on enemmän vaihtoehtoja kuin kovan ahdistuksen vallassa pystyy näkemään.  

"Miksi nimikkeessä on "vaativa" ja miksi "erityistaso"? Mihin ne viittaavat?

Minkä koulutuksen olet käynyt ennen psykoterapiaopintoja? Miten ihmiset yleensä rahoittavat psykoterapiaopintonsa?"

Psykoterapeuttikoulutus on aina näihin päiviin saakka nimetty termeillä ET, YET tai VET, joista VET (vaativa erityistaso) on korkein aste. Termithän ovat hölmöjä, mutta niitä onkin viime aikoina uudistettu järkevämmiksi. 

Psykoterapiaopinnot ovat kalliita, mutta lähes poikkeuksetta niitä rahoitetaan jo hankitun ammatin kautta (suoraan koulun penkiltä ei opintoihin voi tulla) tai lainalla. Itse olen sitä mieltä, että opintojen kalleus rajoittaa suuresti ja tarpeettomasti sitä, keitä opintoihin hakeutuu ja sitä kautta koko terapiakenttää ja sen tulevaisuutta. Suomessakin tarvitsisimme huomattavasti moninaisempaa ymmärrystä terapiasta kuin mitä koulutus tällä hetkellä tarjoaa. 

Kuulutko psykoterapeuttien fb-ryhmään?

tahdon raiskata isoäitini, onko normaalia?

"Miten onnistuisin irtautumaan yksipuolisesta ihastumisesta? Olen ihastunut erääseen terapeuttiin työnsä kautta vuosia sitten. Olen idealisoinut hänet mielessäni suunnilleen Jumalasta seuraavaksi, myyttiseksi ja maailman parhaimman näköiseksi ja älykkäimmäksi yli-ihmiseksi.

En ole nähnyt häntä moneen vuoteen tai kommunikoinut hänen kanssaan, mutta hänen miettimisensä on kuin joku "halinalle" minulle eli turvallisuuden lähde. Mikä avuksi, kun uuteen terapiaan ei ole varaa tai aikaa?"

Kuulostaa siltä, että olet terapiassa päässyt käsittelemään jotain olennaista omasta varhaisesta kiintymyssuhteestasi, mutta jostain syystä prosessi on jäänyt kesken eikä transferenssia (joka sinänsä on ihan tavallista ja usein hyödyllistäkin terapiassa) ole päästy purkamaan asianmukaisella tavalla. Tuntematta yksityiskohtia on vaikea sanoa, mikä prosessissa on mennyt pieleen, mutta oman itsetuntemuksesi kannalta tästä kokemuksesta voi olla suurtakin hyötyä. 

Kirjoitat kuitenkin, ettet ole päässyt terapeutistasi "yli" ja että hänen ajattelemisensa tarjoaa sinulle turvallisuutta. Kuulostaa myös siltä, että hänen ajattelemisensa estää sinua elämästä täysipainoista elämää tässä ja nyt. Tämä viimeinen seikka kielii siitä, että muutosta asiaan on haettava aktiivisesti ja että tarvitset siihen ulkopuolista apua. Et voi jäädä elämään unelmissa turvallisesta aikuisesta, vaan sinun on pyrittävä kasvamaan siksi aikuiseksi itse. Tutustu sisäiseen lapseesi, joka jäi vaille turvaa ja kysy häneltä, mitä hän tarvitsee. Mitä ikinä se onkin, muista että olet nyt itse aikuinen ja voit itse tarjota sen hänelle. 

Kokeilin terapiaa kahdesti. Ekassa mätti suuntaus (psykodynaaminen) ja tokassa terapeutissa persoona.

Onko minun enää mahdollista onnistua, kannattaako vielä kokeilla?

Tässä tämän 'vaativan erityistason psykoterapeutin' esihenkilö, tervehdys!

Menepä nyt Jaana takaisin sinne sairauslomalle ja jätä nämä hössötyksesi vähemmälle.

Sinun pitäisi tietää, että et ole ihan kunnossa vielä, joten älä ala pelleilemään ehkä oikeasti apua tarvitsevien ihmisten kustannuksella.

"Jos ihminen pääsee puhumaan puoleksi tunniksi jonkun kanssa eikä tiedä mistä pitäisi puhua, niin mistä silloin pitäisi puhua?"

Puoli tuntia on liian lyhyt aika terapialle ja etenkin, jos kyse on kertaluontoisesta käynnistä. Tällaisen käynnin tarkoituksena on ehkä kartoittaa jatkotarpeita? Jos, niin kannattaa kuvailla paitsi oireet, niin myös sen, miten ne konkreettisesti vaikuttavat omaan elämään. Esimerkiksi jos ahdistus vaikuttaa nukkumiseen, niin kannattaa kuvailla, miten yöt yleensä etenevät sen sijaan että sanoisi vain "en saa nukuttua". 

Pitemmässä terapiasuhteessa sen sijaan ei kannata murehtia sitä, että ei tiedä, mistä pitäisi puhua. Puhuminen on vain osa terapiaa ja hyvä terapeutti osaa johdatella aiheiden äärelle. 

ootko söpö?

miksi mulle syötetään ketipinoria 800mg päivässä vaikka olen vaan masentunut?

Vierailija kirjoitti:

"Minkä ”koulukunnan” terapeutti olet ja mikä on pohjakoulutuksesi?"

Olen suorittanut ensin valtiotieteiden maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa ja sen jälkeen integratiivisen psykoterapeutin pätevyyden Iso-Britanniassa (3 vuotta). Vaativan erityistason terapeutiksi jatkokouluttauduin Tampereen yliopistossa. 

Kuvaavaa, ei mitää terveydenhuollon pohjakoulutusta joka mielestäni olisi aivan välttämätön edellytys psykoterapeuttikoulutukselle. Olisi myös hyvin tärkeää, että hakijalla olisi ennen koulutukseen hakeutuessaan työkokemusta ns raskaan sarjan psykiatriasta sekä osasto että avotyössä.