Miten sanoa puolison painosta loukkaamatta?

Suomalaisille avoimuus on joskus vaikeaa. Joko vihjaillaan (psykedeelistä), mökötetään, tai sitten ollaan aggressiivisia - vilpittömyys, luontevuus, kovin vaikeaa monelle.

Aika pohtia kommunikointitaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tapauksessa osa ongelmaa on siis se, että ap:n puoliso ei enää pysty osallistumaan yhteisiin liikuntaharrastuksiin ylipainonsa takia. Mitä jos olisikin niin, että normaalipainoinen puoliso ei sairauden takia enää pystyisi näitä harrastamaan? Olisiko se eri asia?

Sairaudelle ei liene mitään tehtävissä ja harva sen itse aiheuttaa...

Syömishäiriökin, joka voi aiheuttaa esimerkiksi nopeaa ja rajua lihomista, on sairaus, eikä syömishäiriöön sairastuminen ole sairastuneen omaa syytä. Toki potilas voi ottaa yhteyttä esimerkiksi Syömishäiriöliittoon saadakseen tietoa ja vertaistukea ja hän voi hakea terveyskeskuslääkärin ja kunnallisen ravitsemusterapeutin apua, mutta tiedän omasta kokemuksesta, että itse syömishäiriöön voi olla vaikea saada apua, jos syömishäiriöpotilas on aikuinen.

Meillä mies alkoi vihjailemaan mun painosta, sanoi pelkäävänsä että mulle puhkee diabetes jne. Ja sanoi lopulta suoraan että harmittaa kun ei voida yhdessä tehdä asioita, joita ennen tehtiin. Mun ylipaino rajasi paljon asioita pois ja vaikutti mun yleiseen jaksamiseen myös.

Se vaati sulattelua, mutta tajusin itsekin että pitää kyllä pudottaa painoa. Mua itseäkin häiritsi se mikä kaikki jää väliin, ja huolestutti oma terveys. Nyt sitten laihduttelen tässä pikkuhiljaa, mies on kannustanut mua tosi paljon siinä, että oon lisännyt liikuntaa jokaiseen päivään. Hän tulee mun tahdissa jos käydään yhdessä vaikka lenkillä tai hiihtämässä. Ja ollaan ostamatta kokonaan niitä ruokia jotka mua lihottaa. Eli hänkään ei syö iltaisin karkkia tms. kun mäkään en syö, kumpikin lopetti limsat ja mehut, sipsit jää kauppaan, ei osteta hyviä juustoja kuin erikoistilanteessa jne.

Mutta tää on tosi vaikea aihe, sillä itse ainakin loukkaannun herkästi jos mun painosta huomautetaan. Ja sit ärsyynnyn jos tuntuu siltä että toinen kyttää mun syömisiä tai painostaa. Sen laihdutuspäätöksen on kuitenkin lähdettävä itsestä että riittää motivaatio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä osta kotiin mitään lihottavaa ja epäterveellistä edes itsellesi. Jos vaimollasi on ahmimishäiriö, hän ei oikeasti pysty vastustamaan kotona olevia lihottavia ruokia tai herkkuja. Voit tukea vaimoasi syömällä itsekin samaa kuin toivot hänen syövän - ainakin kotona ollessasi! Suosittelen Patrik Borgin kirjoja ja blogeja kaikille, joilla on syömiseen tai painoon liittyviä ongelmia. Vaimosi voi halutessaan pyytää apua terveyskeskuslääkäriltä, joka voi esimerkiksi kirjoittaa lähetteen ravitsemusterapeutille. Puolisosi on kyllä ihan varmasti itse tietoinen paino-ongelmastaan ja kärsii siitä. Ymmärrän huolesi, mutta painostamisesta ei ole apua, päinvastoin.

Enpä allekirjoita. Ei minulla kyllä ahmimishäiriötä ole, mutta mielitekoja siinä missä muillakin. Olen ollut vuoden alusta saakka jälleen sokerittomalla, ja kyllä kuola valuu suupielistä, kun näen puolison herkut (ja itse jopa leivon hänelle niitä), mutta pystyn vastustamaan, kun olen päättänyt jälleen olla ilman sokeria.

Sinulla ei ole ahmimishäiriötä, joten et tiedä, ettei syömishäiriöstä johtuvaa kotoa löytyvien herkkujen tai lihottavien ruokien ahmimista saa hallintaan pelkällä tahdonvoimalla. Jos puolisolla on syömishäiriö, ei oikeasti kannata ostaa kotiin mitään sellaista, minkä ahmimisesta aiheutuu terveysongelmia.

Onko se ap:n puoliso kiinnostunut siitä hiihtämisestä ja patikoinnista Lapissa? Siis vaikka hän laihtuisi, ei kyseisiä retkiä ole silti välttämättä luvassa, jos ne ei aktiviteetteina kiinnosta. Vai oletteko aiemmin harrastaneet juuri noita asioita yhdessä?

Kannattaa ehkä keskustella myös siitä, miten viettää aikaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa ottaa puheeksi. Jätät vain suoraan. Painosta ei saa kumppanille puhua.

Nimenomaan. Se on pahinta. Reilumpaa vain hävitä ja jättää lappu: "Anteeksi, sielumme kasvoivat erilleen."

Tais tässä tapauksessa kyllä vain toisen sielu kasvaa :D

Sielusi söi minutkin ja minusta ei ole enää mitään jäljellä. 😬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä osta kotiin mitään lihottavaa ja epäterveellistä edes itsellesi. Jos vaimollasi on ahmimishäiriö, hän ei oikeasti pysty vastustamaan kotona olevia lihottavia ruokia tai herkkuja. Voit tukea vaimoasi syömällä itsekin samaa kuin toivot hänen syövän - ainakin kotona ollessasi! Suosittelen Patrik Borgin kirjoja ja blogeja kaikille, joilla on syömiseen tai painoon liittyviä ongelmia. Vaimosi voi halutessaan pyytää apua terveyskeskuslääkäriltä, joka voi esimerkiksi kirjoittaa lähetteen ravitsemusterapeutille. Puolisosi on kyllä ihan varmasti itse tietoinen paino-ongelmastaan ja kärsii siitä. Ymmärrän huolesi, mutta painostamisesta ei ole apua, päinvastoin.

Enpä allekirjoita. Ei minulla kyllä ahmimishäiriötä ole, mutta mielitekoja siinä missä muillakin. Olen ollut vuoden alusta saakka jälleen sokerittomalla, ja kyllä kuola valuu suupielistä, kun näen puolison herkut (ja itse jopa leivon hänelle niitä), mutta pystyn vastustamaan, kun olen päättänyt jälleen olla ilman sokeria.

Sinulla ei ole ahmimishäiriötä, joten et tiedä, ettei syömishäiriöstä johtuvaa kotoa löytyvien herkkujen tai lihottavien ruokien ahmimista saa hallintaan pelkällä tahdonvoimalla. Jos puolisolla on syömishäiriö, ei oikeasti kannata ostaa kotiin mitään sellaista, minkä ahmimisesta aiheutuu terveysongelmia.

Entä jos puoliso ahmii vaikka riisipuuroa, tai ihan mitä tahansa ruokaa ylettömiä annoksia? Pitää melkoinen määrä karkkia popsia jotta paino nousisi kymmeniä kiloja. Vatsalaukku voi olla niin venynyt ettei kylläisyyden tunnetta enää tule normaalista ruuan määrästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä osta kotiin mitään lihottavaa ja epäterveellistä edes itsellesi. Jos vaimollasi on ahmimishäiriö, hän ei oikeasti pysty vastustamaan kotona olevia lihottavia ruokia tai herkkuja. Voit tukea vaimoasi syömällä itsekin samaa kuin toivot hänen syövän - ainakin kotona ollessasi! Suosittelen Patrik Borgin kirjoja ja blogeja kaikille, joilla on syömiseen tai painoon liittyviä ongelmia. Vaimosi voi halutessaan pyytää apua terveyskeskuslääkäriltä, joka voi esimerkiksi kirjoittaa lähetteen ravitsemusterapeutille. Puolisosi on kyllä ihan varmasti itse tietoinen paino-ongelmastaan ja kärsii siitä. Ymmärrän huolesi, mutta painostamisesta ei ole apua, päinvastoin.

Enpä allekirjoita. Ei minulla kyllä ahmimishäiriötä ole, mutta mielitekoja siinä missä muillakin. Olen ollut vuoden alusta saakka jälleen sokerittomalla, ja kyllä kuola valuu suupielistä, kun näen puolison herkut (ja itse jopa leivon hänelle niitä), mutta pystyn vastustamaan, kun olen päättänyt jälleen olla ilman sokeria.

Sinulla ei ole ahmimishäiriötä, joten et tiedä, ettei syömishäiriöstä johtuvaa kotoa löytyvien herkkujen tai lihottavien ruokien ahmimista saa hallintaan pelkällä tahdonvoimalla. Jos puolisolla on syömishäiriö, ei oikeasti kannata ostaa kotiin mitään sellaista, minkä ahmimisesta aiheutuu terveysongelmia.

Entä jos puoliso ahmii vaikka riisipuuroa, tai ihan mitä tahansa ruokaa ylettömiä annoksia? Pitää melkoinen määrä karkkia popsia jotta paino nousisi kymmeniä kiloja. Vatsalaukku voi olla niin venynyt ettei kylläisyyden tunnetta enää tule normaalista ruuan määrästä.[/quote

Jos lihottavia ruokia ei säilytetä keittiön kaapeissa ja jääkaappi-pakastimessa, ahmimishäiriöinen voi tietysti ahmia mitä tahansa muutakin, mutta sellaisten ruokien ahmimisesta, joissa ei ole paljon energiaa, esimerkiksi kaurapuuron tai kasvisten, ei liho samalla tavalla kuin energiatiheiden ruokien tai herkkujen ahmimisesta. Lisäksi terveellisissä ruoissa on paljon kuituja, jotka tuovat nopeasti kylläisyyden tunteen. Tietysti terveyden kannalta olisi hyvä, jos ahmimisen saisi kokonaan lopetettua!

Jos mies kyseessä, niin sehän on selkeesti narsisti, ja sika,ja pitää lopettaa syöminen ja laihtua.

Jos nainen, pitää  tarkistaa kilpirauhaset,stressit,kiireet,miehen huomioimiset.  Sitten perhe tulee mukaan  ja laihduttaa,sukulaiset myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä osta kotiin mitään lihottavaa ja epäterveellistä edes itsellesi. Jos vaimollasi on ahmimishäiriö, hän ei oikeasti pysty vastustamaan kotona olevia lihottavia ruokia tai herkkuja. Voit tukea vaimoasi syömällä itsekin samaa kuin toivot hänen syövän - ainakin kotona ollessasi! Suosittelen Patrik Borgin kirjoja ja blogeja kaikille, joilla on syömiseen tai painoon liittyviä ongelmia. Vaimosi voi halutessaan pyytää apua terveyskeskuslääkäriltä, joka voi esimerkiksi kirjoittaa lähetteen ravitsemusterapeutille. Puolisosi on kyllä ihan varmasti itse tietoinen paino-ongelmastaan ja kärsii siitä. Ymmärrän huolesi, mutta painostamisesta ei ole apua, päinvastoin.

Enpä allekirjoita. Ei minulla kyllä ahmimishäiriötä ole, mutta mielitekoja siinä missä muillakin. Olen ollut vuoden alusta saakka jälleen sokerittomalla, ja kyllä kuola valuu suupielistä, kun näen puolison herkut (ja itse jopa leivon hänelle niitä), mutta pystyn vastustamaan, kun olen päättänyt jälleen olla ilman sokeria.

Sinulla ei ole ahmimishäiriötä, joten et tiedä, ettei syömishäiriöstä johtuvaa kotoa löytyvien herkkujen tai lihottavien ruokien ahmimista saa hallintaan pelkällä tahdonvoimalla. Jos puolisolla on syömishäiriö, ei oikeasti kannata ostaa kotiin mitään sellaista, minkä ahmimisesta aiheutuu terveysongelmia.

Entä jos puoliso ahmii vaikka riisipuuroa, tai ihan mitä tahansa ruokaa ylettömiä annoksia? Pitää melkoinen määrä karkkia popsia jotta paino nousisi kymmeniä kiloja. Vatsalaukku voi olla niin venynyt ettei kylläisyyden tunnetta enää tule normaalista ruuan määrästä.[/quote

Jos lihottavia ruokia ei säilytetä keittiön kaapeissa ja jääkaappi-pakastimessa, ahmimishäiriöinen voi tietysti ahmia mitä tahansa muutakin, mutta sellaisten ruokien ahmimisesta, joissa ei ole paljon energiaa, esimerkiksi kaurapuuron tai kasvisten, ei liho samalla tavalla kuin energiatiheiden ruokien tai herkkujen ahmimisesta. Lisäksi terveellisissä ruoissa on paljon kuituja, jotka tuovat nopeasti kylläisyyden tunteen. Tietysti terveyden kannalta olisi hyvä, jos ahmimisen saisi kokonaan lopetettua!

Ei kai aikuiselle ihmiselle tarvi lihottavia ruokia kaupasta tuoda, hän saa ostettua niitä itsekin. Jos täyttäisi jääkaapin salaatilla, niin äkkiäkös toinen sinne olutkauppaan autolla hurauttaa, tai wolt lähetin ovelle tilaa.

Itse kokisin todella suurena välittämisen, jos puoliso tukisi laihduttamisessa kuukausitolkulla versus että sanoisi "jos et läskikasa heti laihduta, niin jätän sinut".

Jos puoliso kävisi kanssani vaikka viikottain kävelyllä. Jos puolisosta olisi kiva vaeltaa ja hän haluaisi minut reissuun mukaan: Puoliso laatisi minulle kunnonkohotusohjelman, että miten olen reissupäivän koittaessa tarpeeksi hyvässä kunnossa, että jaksan vaeltaa. Vaikka kävisin lenkit enimmäkseen yksin, mutta että puolison tahto olisi se, että se vaellusreissu onnistuu tehdä yhdessä.

Minulle tuo olisi rakkautta. <3

Sanot vaan, että oletpa muuten aikamoinen läskimöösseli ja tarjoat lisää pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Sanot vaan, että oletpa muuten aikamoinen läskimöösseli ja tarjoat lisää pullaa.

Ja voit vielä jatkaa kysymällä tunteeko ihrakasa sanonnan "läski tappaa seksin".

Eri

Entä jos puoliso ahmii vaikka riisipuuroa, tai ihan mitä tahansa ruokaa ylettömiä annoksia? Pitää melkoinen määrä karkkia popsia jotta paino nousisi kymmeniä kiloja. Vatsalaukku voi olla niin venynyt ettei kylläisyyden tunnetta enää tule normaalista ruuan määrästä.[/quote

Jos lihottavia ruokia ei säilytetä keittiön kaapeissa ja jääkaappi-pakastimessa, ahmimishäiriöinen voi tietysti ahmia mitä tahansa muutakin, mutta sellaisten ruokien ahmimisesta, joissa ei ole paljon energiaa, esimerkiksi kaurapuuron tai kasvisten, ei liho samalla tavalla kuin energiatiheiden ruokien tai herkkujen ahmimisesta. Lisäksi terveellisissä ruoissa on paljon kuituja, jotka tuovat nopeasti kylläisyyden tunteen. Tietysti terveyden kannalta olisi hyvä, jos ahmimisen saisi kokonaan lopetettua![/quote]

Ei kai aikuiselle ihmiselle tarvi lihottavia ruokia kaupasta tuoda, hän saa ostettua niitä itsekin. Jos täyttäisi jääkaapin salaatilla, niin äkkiäkös toinen sinne olutkauppaan autolla hurauttaa, tai wolt lähetin ovelle tilaa.[/quote]

Näin tietysti on, mutta keskusteluketjun aiheena on se, mitä voi tehdä auttaakseen puolisoaan, jolla terveys on vaarassa vakavan ylipainon takia. Jos olisin huolissani puolisoni painosta ja terveydestä, en ainakaan kantaisi kotiin mitään lihottavaa. Enkä ostaisi myöskään alkoholia kotiin, jos puolisolla olisi alkoholiongelma. Ei aikuista ihmistä voi estää tuhoamasta terveyttään, mutta en haluaisi itse olla sellaisessa tilanteessa mahdollistaja (englanniksi 'enabler').

Tämä on hyvin, hyvin tyypillinen case: nainen turpoaa ja mies säilyy kuta kuinkin normina. Mutta mistä johtuu et tilanne aina näin päin?

Itse en menisi naimisiin miehen kanssa, jonka kanssa ei oltais koettu yhdessä jotain tämänkaltaista vastoinkäymisiä. Nimittäin tässä näkyy se, että onko sitoutunut toiseen myötä- ja vastamäessä.

Ongelma on, että tuo nainen pitää saada takaisin kodikseen. Mitä rakkautta se on uhkailla, että eroan, koska et kykene enää hiihtämään kanssani??

Nyt kaikki apukeinot käyttöön, että nainen saadaan kuntoon!!

AP: Jos sulle tulis vaikka syöpä, niin olisko rakkautta, että nainen sanoisi et nähelläänpä sitten ku olet toipunut tuosta syövästäsi. No ei olis.

Ei kukaan normaali ihminen halua olla huonossa kunnossa sohvan pohjalla. Nyt nainen lääkäriin ja lenkkipolulle ja kasviksia lisää ruokavalioon. Se on rakkautta, että puoliso sanoo, että nyt tälle asialle pitää rueta tekemään jotain. Ei se ole rakkautta, että katsot, että onpas puoliso lihonut ja huonossa kunnossa, taidanpa jättää sen ja etin suurimman naisen tilalle.

Ei tietenkään suurimman vaan simpsakamman. Sori puhelimeni sanavalintoja.

Istutte saman pöydän ääreen ja sanot suoraan nätisti asiat niinku ne on ilman mitään vihjailuja. Sanot, että sinua harmittaa puolison runsas ylipaino. Sanot, että sinua harmittaa, että ette voi harrastaa yhdessä liikuntaa niin kuin ennen. Jos vaikuttaa seksiin negatiivisesti tai et seksiä ei enää ole, niin sanot siitäkin.

Sanot, että rakastat ja välität ja haluat, että puolisolle hankitaan apua tähän paino-ongelmaan. Sanot, että olet tukena, mutta haluat, että asialle pitää nyt tehdä kunnolla jotain. Sanot, että painoasi oikeasti häiritsee ja vaikuttaa pitkällä aikavälillä suhteeseen huonosti.

Sanot, että nyt tehdään asiat x y ja z tämän ongelman ratkaisemiseksi. Kun laihtuminen on edennyt, menette matkalle yhdessä ja vaatekauppaan. Sanot, että haluat, että puoliso on taas nätti niinku ennen lihomista.

Tämä toimisi ainakin mulle enkä loukkaantuisi yhtään. Tsemppiä!