Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa puolison painosta loukkaamatta?
Suru
23.02.2022 |
Puolisoni runsas ylipaino harmittaa niin pahoin, etten kohta näe muuta tietä ulos kuin ero. Hänen luonteestaan pidän, ja meillä on hauskaa yhdessä. Fyysinen vetovoima on poissa painonnousun myötä. Eniten kuitenkin harmittaa se, että emme voi harrastaa yhdessä. Puoliso ei kykene esim, hiihtämään tai lähtemään lapin vaellukselle mistä itse olen haaveillut. Hän ei mahdu huvipuistolaitteisiin, ja lentokoneessakin tuntee olonsa epämukavaksi kun turvavyöhön tarjotaan jatkopalaa. Eihän tuollainen ylipaino terveellistäkään ole, huoli hänestä on myös valtava. Hän kimpaantuu jos yritän sivuta asiaa, ja usein syyttää minua, esim siitä että ostan ja syön juustoa, joka hänen mukaansa lihottaa häntä.
Alan olla neuvoton, mitä itse tekisit tilanteessani?
Kommentit (59)
Kannattas tarkistaa ferritiini ja kilppari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Joidenkin mielestä ongelma voi kuulostaa pinnalliselta, mutta ainakin itselläni oli huijattu kun olo, kun aluksi liikunnalliselta ja energiseltä vaikuttanut kumppani muuttui pikku hiljaa väsyneeksi sohvaperunaksi. Kyllä se alkoi välejä hiertämään.
Erosimme ja nyt huomaan, että ratkaisu oli oikea. Ei toista voi pakottaa muuttumaan. Mulla on perhe ja liikunta on meillä yhteistä kivaa ajanviettoa. Ex on myös naimisissa ja he näyttävät tekevän vapaa-ajallaan jotain ihan muuta kuin urheilua :) uskon, että molemmat ollaan onnellisia juuri näin! Mutta en ymmärrä miksi pitää suhteen alussa esittää muuta kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Joidenkin mielestä ongelma voi kuulostaa pinnalliselta, mutta ainakin itselläni oli huijattu kun olo, kun aluksi liikunnalliselta ja energiseltä vaikuttanut kumppani muuttui pikku hiljaa väsyneeksi sohvaperunaksi. Kyllä se alkoi välejä hiertämään.
Erosimme ja nyt huomaan, että ratkaisu oli oikea. Ei toista voi pakottaa muuttumaan. Mulla on perhe ja liikunta on meillä yhteistä kivaa ajanviettoa. Ex on myös naimisissa ja he näyttävät tekevän vapaa-ajallaan jotain ihan muuta kuin urheilua :) uskon, että molemmat ollaan onnellisia juuri näin! Mutta en ymmärrä miksi pitää suhteen alussa esittää muuta kuin on.
Vierestä mutta ootko vähän tollo? Jokin syy ollut varmaan kumppanin väsymiselle, tuskin kukaan mitään "esittää". Et taida ymmärtää että elämässä voi tulla monta muuttujaa ja aktiivinen urheilijakin voi väsyä. Kiva huomata että eksäsi on kuitenkin löytänyt ihmisen joka häntä tukee ja kenen kanssa saa olla oma itsensä, ilman että kellekään tulee "huijattu" olo.
Lihavan naisen neuvo: Sanot, että puolison ylipaino harmittaa paljon JA HALUAT ETTÄ SILLE OIKEASTI tehdään nyt yhdessä jotain !
Konstit kyllä löytyy, jos on tahto tehdä asialle jotain. Menkää vaikka lääkäriin tai psykologille yhdessä. Itse olen taluttanu peliriippuvaista kaveria saamaan hoitoa. Ei heti innostunut, mutta nyt on tyytyväinen, että joku hänestä välitti niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Joidenkin mielestä ongelma voi kuulostaa pinnalliselta, mutta ainakin itselläni oli huijattu kun olo, kun aluksi liikunnalliselta ja energiseltä vaikuttanut kumppani muuttui pikku hiljaa väsyneeksi sohvaperunaksi. Kyllä se alkoi välejä hiertämään.
Erosimme ja nyt huomaan, että ratkaisu oli oikea. Ei toista voi pakottaa muuttumaan. Mulla on perhe ja liikunta on meillä yhteistä kivaa ajanviettoa. Ex on myös naimisissa ja he näyttävät tekevän vapaa-ajallaan jotain ihan muuta kuin urheilua :) uskon, että molemmat ollaan onnellisia juuri näin! Mutta en ymmärrä miksi pitää suhteen alussa esittää muuta kuin on.
Koitapa miettiä, miksi sitä pitää niin kovin pyrkiä olemaa viehättävä, että löytäisi kumppanin.
Kyllä, on hyvä, että exäsi pääsi eroon sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ajassa paino on noin noussut?
Vähitellen 5 yhteisen vuoden aikana. Alussa hän oli normaalipainossa ja liikuimme yhdessä. Hän ikään kuin luisui toisenlaisiin elämäntapoihin, pikku hiljaa.
Normaalipainosta 5 vuodessa jatkopala lentokoneen turvavyöhön pikkuhiljaa. Toi on jo suoritus. Vaatii päättäväistä syöksymistä, ei luisuminen riitä. I Borgå?
Vierailija kirjoitti:
Älä osta kotiin mitään lihottavaa ja epäterveellistä edes itsellesi. Jos vaimollasi on ahmimishäiriö, hän ei oikeasti pysty vastustamaan kotona olevia lihottavia ruokia tai herkkuja. Voit tukea vaimoasi syömällä itsekin samaa kuin toivot hänen syövän - ainakin kotona ollessasi! Suosittelen Patrik Borgin kirjoja ja blogeja kaikille, joilla on syömiseen tai painoon liittyviä ongelmia. Vaimosi voi halutessaan pyytää apua terveyskeskuslääkäriltä, joka voi esimerkiksi kirjoittaa lähetteen ravitsemusterapeutille. Puolisosi on kyllä ihan varmasti itse tietoinen paino-ongelmastaan ja kärsii siitä. Ymmärrän huolesi, mutta painostamisesta ei ole apua, päinvastoin.
Anteeksi että luin väärin eli olin näkevinäni keskusteluketjun avauksessa sanan vaimo... Huomasin vasta lukiessani keskusteluketjun avauksen uudestaan, että puolison sukupuolta ei ollut mainittu. Täytyykin varata aika silmälääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavan naisen neuvo: Sanot, että puolison ylipaino harmittaa paljon JA HALUAT ETTÄ SILLE OIKEASTI tehdään nyt yhdessä jotain !
Konstit kyllä löytyy, jos on tahto tehdä asialle jotain. Menkää vaikka lääkäriin tai psykologille yhdessä. Itse olen taluttanu peliriippuvaista kaveria saamaan hoitoa. Ei heti innostunut, mutta nyt on tyytyväinen, että joku hänestä välitti niin paljon.
Ja varaudu samalla avioeroon, mutta sehän tässä taitaa tavoitteena ollakin, että saisi vaihtaa hoikempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tapauksessa osa ongelmaa on siis se, että ap:n puoliso ei enää pysty osallistumaan yhteisiin liikuntaharrastuksiin ylipainonsa takia. Mitä jos olisikin niin, että normaalipainoinen puoliso ei sairauden takia enää pystyisi näitä harrastamaan? Olisiko se eri asia?
Mun exlle oli myös liikaa mun lihominen. Hän oli meistä se sohvaperuna mutta hoikka, minä nainen olin se liikunnallinen vaikkakin lihoin niin liikuin paljon.
Aluksi loppui seksi moneksi vuodeksi sitten rupesi paksu sana olemaan päivittäin puheessa.
Nyt oon sinkku, hoikistuin lukuisia kiloja ja saan seksiäkin tosin irtosuhteista mutta kuitenkin. Uutta suhdetta en ole vielä löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisyys maan perii. Älä jauha mistään kävelystä, liikunta ei juurikaan laihduta. Onko itselläsi six pack, vai voisitteko laihduttaa yhdessä? Itselleni toimi ENE, jollekin toiselle vaikka kerran päivässä syöminen. Ole ystävällinen puolisollesi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa osa ongelmaa on siis se, että ap:n puoliso ei enää pysty osallistumaan yhteisiin liikuntaharrastuksiin ylipainonsa takia. Mitä jos olisikin niin, että normaalipainoinen puoliso ei sairauden takia enää pystyisi näitä harrastamaan? Olisiko se eri asia?
Sairaudelle ei liene mitään tehtävissä ja harva sen itse aiheuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on viidessä vuodessa lihonut normaalipainoisesta niin paljon, että tarvii lentokoneessa jatkopalaa, kyseessä onkin todennäköisesti syömishäiriö, mutta ei siitäkään saa kyllä sanottua niin, ettei toinen loukkaantuisi.
Jos tämä olisi totta eikä provo ja oikeasti on muutamassa vuodessa lihonut noin paljon, niin kyllä siinä kohtaa on oikeus ottaa asia puheeksi. Oma puolisoni on kakkostyypin diabeetikko ja sokerikoukussa + syö valtavasti kovia rasvoja. Olen kertonut hänelle, että se aiheuttaa minulle ahdistusta; pelottaa katsella, mitä hän tekee itselleen. Olen ehdottanut, että hän kävisi ravitsemusterapeutilla ja että ihan itse muuttaisi ruokavaliotaan. Nykyisin hän syö paljon salaattiaKIN, mutta edelleen aamiaiseen kuuluu munkkeja ja keksejä ja pitkin päivää hän syö karkkeja ja illalla sängyssä suklaata. Enempää en voi tehdä, se on hänen valintansa. Sinä päivänä, kun diabeteksen takia tulee vakavampia ongelmia, punnitaan se, haluanko jäädä häntä hoitamaan. Useita kertoja en kuitenkaan aikuista ihmistä halua istuttaa alas kuulemaan, kuinka peloissani olen hänen puolestaan.
Se, mihin haluan puuttua avauksessa, on tuo "Puoliso ei kykene esim, hiihtämään tai lähtemään lapin vaellukselle mistä itse olen haaveillut." Parisuhteessa saa mennä myös yksin ja toteuttaa omia haaveita. Ei sinun tarvitse luopua Lapin vaelluksesta ja hiihtoreissuista siksi, ettei toinen halua tai kykene!
Vierailija kirjoitti:
Älä osta kotiin mitään lihottavaa ja epäterveellistä edes itsellesi. Jos vaimollasi on ahmimishäiriö, hän ei oikeasti pysty vastustamaan kotona olevia lihottavia ruokia tai herkkuja. Voit tukea vaimoasi syömällä itsekin samaa kuin toivot hänen syövän - ainakin kotona ollessasi! Suosittelen Patrik Borgin kirjoja ja blogeja kaikille, joilla on syömiseen tai painoon liittyviä ongelmia. Vaimosi voi halutessaan pyytää apua terveyskeskuslääkäriltä, joka voi esimerkiksi kirjoittaa lähetteen ravitsemusterapeutille. Puolisosi on kyllä ihan varmasti itse tietoinen paino-ongelmastaan ja kärsii siitä. Ymmärrän huolesi, mutta painostamisesta ei ole apua, päinvastoin.
Enpä allekirjoita. Ei minulla kyllä ahmimishäiriötä ole, mutta mielitekoja siinä missä muillakin. Olen ollut vuoden alusta saakka jälleen sokerittomalla, ja kyllä kuola valuu suupielistä, kun näen puolison herkut (ja itse jopa leivon hänelle niitä), mutta pystyn vastustamaan, kun olen päättänyt jälleen olla ilman sokeria.
Suru kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ajassa paino on noin noussut?
Vähitellen 5 yhteisen vuoden aikana. Alussa hän oli normaalipainossa ja liikuimme yhdessä. Hän ikään kuin luisui toisenlaisiin elämäntapoihin, pikku hiljaa.
Jos hän on lihonut 5 vuodessa normaalipainoisesta niin lihavaksi, ettei mahdu huvipuistolaitteisiin eikä jaksa liikkua, se ei ole tapahtunut vähitellen. Ja selvästikin olisi hänen etunsa, että eroaisitte. Sinulla on huono vaikutus häneen, koska paino alkoi rajusti nousta, kun aloitte seurustelemaan.
Lopeta tuollainen "asian sivuaminen", se on kiusaamista! Suoraselkäisyyttä, vaikka et rakasta!
Sairaalloinen lihavuus ei ole enää vain ulkonäkökysymys, ymmärsin että aloittajan pelkona on puolison terveys, liikuntakyky ja ehkä jopa työkykykin.
On eri asia olla vähän pyöreä tai kurvikas, kuin se että liikunta sattuu, on hankala hengittää, fyysinen läheisyys tulee koon vuoksi hankalaksi, ihopoimut hautuvat kivuliaasti ja vaatteita ei enää löydy kotipaikkakunnan kaupoista vaan niitä on joko teetettävä tai tuurilla tilattava netistä katsoen sattuuko tulemaan sopiva. Varmasti tässä vaiheessa henkilö itsekin ymmärtää että tilanne on karannut käsistä mutta on joko voimaton tai neuvoton tekemään asialle jotain. Myös häpeä voi olla niin voimakas että on iso kynnys lähteä vaikkapa lääkäriin.
Yhtä hankala voi olla ottaa puheeksi myös toisen ongelmaa vaikka alkoholin, pelaamisen tai vaikkapa epäterveen laihtumisen suhteen.
Mitäpä jos aloittaisit keskustelun puolison tulevaisuuden toiveista, mitä hän toivoo elämältä, ja toisit sitten esiin mahdollista ristiriitaa hänen toiveidensa ja tämän hetkisen tilanteen välillä?
Ja jos ristiriitaa ei ole ja hän on onnellinen sipsipussinsa ja oluensa parissa, joudut valitettavasti miettimään kohtaavatko teidän arvonne ja onko yhteistä tulevaisuutta.
Henkilön sukupuolella ei varmaan ole väliä, luultavasti tästä maasta löytyy sairaalloisen lihavia joka kategoriasta mihin ihmiset itsensä tahtoo luokitella.