En uskalla synnyttää alateitse

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:38"]

Synnytä osissa. Yksi jalka kerrallaan, seuraavalla viikolla kädet, keskivartalo, pää.

[/quote]

Nämä kommentit ihan suoraan omaan arvoonsa. Muka tosi vitsikästä lukea tyyliin vain otsikko ja keksiä jotain omasta mielestään nasevaa kirjoitettavaa. Ei oikein tainnut onnistua, vai miten itsesi mielestä meni? Oliko hauskan sarkastista, vai vääntämällä väännettyä ja mautonta?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:06"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:55"]

Miksi ap välität muiden mielipiteistä? Jos valitset sektion, se on oma asiasi. Sitä paitsi muualla kehittyneissä maissa sektioita tehdään jopa puolelle äideistä - äiti saa siis valita sektion, ei tosiaan tarvitse olla synnytyspelkoa - Olen valinnut sektion ja tyytyväinen ja myös ylpeä siitä. 

[/quote]

Kiitos sinulle. :) Jotenkin vaan pelkään että aina saan vääntää siitä kun pelkosektio aiheuttaa niin voimakkaita mielipiteitä. Sektioon on oikeus vaan jos vauva kuolisi muuten, noin monien äitien mielestä.
Kyllä se taitaa olla valintani, koska tuntuu että kuristun siihen pelkoon mitä vauvalle voisi vielä viime metreillä sattua ja se pelko hellittää vasta kun lapsi on ulkona, vaikka mulla olisi vielä maha auki.
Otan ennemmin seuraukset itselleni.

Ymmärrän hyvin että suurin osa alatiesynnytyksistä menee hyvin, mutta pelkään myös imukuppia paljon kun menin lukemaan senkin vaikutuksesta vauvaan.

Saan koko ikäni kenties puolustella valintaani, mutta kai sekin on toissijaista jos menettämisen pelko on liian hallitseva.
Tämä lapsi siis syntyy lääkärin erikoisluvalla hermovauriostani huolimatta, koska joudun käyttämään lääkitystä ja pistoshoitoja. Enempää lapsia ei varmaan iän puolesta enää tule, kun en halua yli 35v:nä enää käydä tätä läpi.

Suomessa sektiot vielä ovat harvinaisia äidin valinnan perusteella, enkä minäkään jaksa ymmärtää jos alapään takia sektio halutaan. Tämä mm siksi että kaverillani jäi viillon yläpuolelle roikkumaan iso arpinen makkara, vaikka on hoikka nainen. Tuo ei vaan lähde pois kun arpi on pureutunut sinne syvälle.
Onko tuo sitten helpompaa kun alapää jossa on tikit, tai alapää jolle joutuu tekemään jumppaa synnytyksen jälkeen. Hän joutuu nykyään valitsemaan vaatteet "maharullan" perusteella ja bikinikuosi on mennyttä.
[/quote]

Sektion jälkeen kannattaa myös jumpata alapäätä. Alapääsi valmistautuu synnytykseen ennalta eikä tiedä pelkosektiosta. Kohtu vauvoineen lepää lantiopohjalihasten päällä eli venymistä ja löystymistä tapahtuu silti.

Aivan oikein teet jos silta tuntuu. Oli syysi sitten se tai tuo, ei silla ole mitaan valia. Sektio on sinulle paras vaihtoehto. Tsempit. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:55"]

Miksi ap välität muiden mielipiteistä? Jos valitset sektion, se on oma asiasi. Sitä paitsi muualla kehittyneissä maissa sektioita tehdään jopa puolelle äideistä - äiti saa siis valita sektion, ei tosiaan tarvitse olla synnytyspelkoa - Olen valinnut sektion ja tyytyväinen ja myös ylpeä siitä. 

[/quote]

Kiitos sinulle. :) Jotenkin vaan pelkään että aina saan vääntää siitä kun pelkosektio aiheuttaa niin voimakkaita mielipiteitä. Sektioon on oikeus vaan jos vauva kuolisi muuten, noin monien äitien mielestä.
Kyllä se taitaa olla valintani, koska tuntuu että kuristun siihen pelkoon mitä vauvalle voisi vielä viime metreillä sattua ja se pelko hellittää vasta kun lapsi on ulkona, vaikka mulla olisi vielä maha auki.
Otan ennemmin seuraukset itselleni.

Ymmärrän hyvin että suurin osa alatiesynnytyksistä menee hyvin, mutta pelkään myös imukuppia paljon kun menin lukemaan senkin vaikutuksesta vauvaan.

Saan koko ikäni kenties puolustella valintaani, mutta kai sekin on toissijaista jos menettämisen pelko on liian hallitseva.
Tämä lapsi siis syntyy lääkärin erikoisluvalla hermovauriostani huolimatta, koska joudun käyttämään lääkitystä ja pistoshoitoja. Enempää lapsia ei varmaan iän puolesta enää tule, kun en halua yli 35v:nä enää käydä tätä läpi.

Suomessa sektiot vielä ovat harvinaisia äidin valinnan perusteella, enkä minäkään jaksa ymmärtää jos alapään takia sektio halutaan. Tämä mm siksi että kaverillani jäi viillon yläpuolelle roikkumaan iso arpinen makkara, vaikka on hoikka nainen. Tuo ei vaan lähde pois kun arpi on pureutunut sinne syvälle.
Onko tuo sitten helpompaa kun alapää jossa on tikit, tai alapää jolle joutuu tekemään jumppaa synnytyksen jälkeen. Hän joutuu nykyään valitsemaan vaatteet "maharullan" perusteella ja bikinikuosi on mennyttä.

[/quote]

Olethan lukenut myös sektion vaikutuksista seuraaviin raskauksiin? Toki jos tämä tulee olemaan ainokainen, niin ei sillä sitten ole väliä, mutta kannattaa tiedostaa sektion vaikutukset myös seuraavaan raskauteen ja vauvaan.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:55"]

Miksi ap välität muiden mielipiteistä? Jos valitset sektion, se on oma asiasi. Sitä paitsi muualla kehittyneissä maissa sektioita tehdään jopa puolelle äideistä - äiti saa siis valita sektion, ei tosiaan tarvitse olla synnytyspelkoa - Olen valinnut sektion ja tyytyväinen ja myös ylpeä siitä. 

[/quote]

Kiitos sinulle. :) Jotenkin vaan pelkään että aina saan vääntää siitä kun pelkosektio aiheuttaa niin voimakkaita mielipiteitä. Sektioon on oikeus vaan jos vauva kuolisi muuten, noin monien äitien mielestä.
Kyllä se taitaa olla valintani, koska tuntuu että kuristun siihen pelkoon mitä vauvalle voisi vielä viime metreillä sattua ja se pelko hellittää vasta kun lapsi on ulkona, vaikka mulla olisi vielä maha auki.
Otan ennemmin seuraukset itselleni.

Ymmärrän hyvin että suurin osa alatiesynnytyksistä menee hyvin, mutta pelkään myös imukuppia paljon kun menin lukemaan senkin vaikutuksesta vauvaan.

Saan koko ikäni kenties puolustella valintaani, mutta kai sekin on toissijaista jos menettämisen pelko on liian hallitseva.
Tämä lapsi siis syntyy lääkärin erikoisluvalla hermovauriostani huolimatta, koska joudun käyttämään lääkitystä ja pistoshoitoja. Enempää lapsia ei varmaan iän puolesta enää tule, kun en halua yli 35v:nä enää käydä tätä läpi.

Suomessa sektiot vielä ovat harvinaisia äidin valinnan perusteella, enkä minäkään jaksa ymmärtää jos alapään takia sektio halutaan. Tämä mm siksi että kaverillani jäi viillon yläpuolelle roikkumaan iso arpinen makkara, vaikka on hoikka nainen. Tuo ei vaan lähde pois kun arpi on pureutunut sinne syvälle.
Onko tuo sitten helpompaa kun alapää jossa on tikit, tai alapää jolle joutuu tekemään jumppaa synnytyksen jälkeen. Hän joutuu nykyään valitsemaan vaatteet "maharullan" perusteella ja bikinikuosi on mennyttä.

[/quote]

Olethan lukenut myös sektion vaikutuksista seuraaviin raskauksiin? Toki jos tämä tulee olemaan ainokainen, niin ei sillä sitten ole väliä, mutta kannattaa tiedostaa sektion vaikutukset myös seuraavaan raskauteen ja vauvaan.

[/quote]

Kyllä olen. Kohdun arpi on aina riski seuraaville raskauksille. Kohdun repeämän riski siis hieman suurempi, ja istukan kiinnittyminen arpeen myös riskinä. Pääasiassa raskaudet kuitenkin menevät normaalisti, ja yhden sektion jälkeen saa vielä synnyttää alakauttakin.

Mutta tosiaan aikeissa vaan tämä yksi, jos elämä ei yllätä.

- Ap

Ei se sektio kuule häävi ole. Ei ne edes nukuta sitä varten. Jälkikäteen olet niin kipeä ettei koko vauva kiinnosta ekoina päivinä ja pelkäät joutuvasi yskähtää. Itselläni kävi tsäkä ja sain sairaalabakteerin. Olin kuukauden lektkuissa infektion ja kuolion takia. Meni vauvan ensimmäinen  kuukausi aika lailla ohi. Sektioon oli lääketieteellinen peruste. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 22:33"]

Ei se sektio kuule häävi ole. Ei ne edes nukuta sitä varten. Jälkikäteen olet niin kipeä ettei koko vauva kiinnosta ekoina päivinä ja pelkäät joutuvasi yskähtää. Itselläni kävi tsäkä ja sain sairaalabakteerin. Olin kuukauden lektkuissa infektion ja kuolion takia. Meni vauvan ensimmäinen  kuukausi aika lailla ohi. Sektioon oli lääketieteellinen peruste. 

[/quote]

En ole väittänyt että olettaisin sen olevan helppoa ja kivutonta. Tiedän että se tehdään puudutuksessa.
Serkullani 1v sitten jouduttiin aukaisemaan vatsa uudelleen seuraavana päivänä kun verenvuoto ei ollut tyrehtynyt. Kyllä, komplikaatioita sattuu, mutta yleensä vain äidille. Olen valmis ottamaan sen riskin kunhan vain vauvani on kunnossa.

Ehkä olen kontrollifriikki, lääkärikammoinen, kärsin valtavasta menettämisen pelosta, en luota kehooni enkä 155cm pitkään varteeni. Pelkään todella paljon imukupilla repimistä, koska ne ovat joskus aiheuttaneet lapselle vammoja.
Näen painajaisia alatiesynnytyksestä. Kipu tai repeämiset tai muut ei minua pelota, mutta täysin hallitsematon tilanne missä en voisi auttaa lastani ahdistaa liikaa. Kenties se on jonkinlainen mielenterveyden oikku? Pelkään niin että toistan tuttavieni kohtaloa, jota ei pitäisi kenellekkään käydä.

- Ap

Sektiossahan on valtavia riskejä, ja hapenpuute on siinä yleisempää kuin alatiesynnytyksissä. Lapsikuolleisuus on vain kasvanut niissä maissa, joissa sektio on yleistynyt eikä toisinpäin. Keisarileikkaukseen liittyy useita riskejä. Riskeistä pelätyin on äidin kuolema tai vaikea sairastavuus. Yhdysvalloissa tilastollisesti sadasta tuhannesta alatiesynnytyksestä 4 johtaa synnyttäjän kuolemaan, kun luku keisarileikkauksissa on kolminkertainen (3). Muita yleisempiä komplikaatioita alatiesynnytykseen verrattuna ovat runsas verenvuoto (13 % vs. 3,5 %), haava- ja kohtutulehdukset (14 % vs. 4 %), syvät laskimotukokset (0,2 % vs. 0,1 %) ja anestesiakomplikaatiot (4). Pitkäaikaisia haittavaikutuksia ovat mm. istukan kiinnityshäiriöt, kohtu­repeämä ja kohdunpoisto sekä kohdun ulkoinen raskaus seuraavissa raskauksissa. Normaaliin synnytykseen verrattuna minkä tahansa komplikaation esiintymisriski ennalta suunnitellussa keisarileikkauksessa on keskimäärin kaksinkertainen (4) ollen Suomessa peräti 21 % (5). Vastasyntyneeseen kohdistuvista haitta­vaikutuksista tärkeimmät ovat hen­gitysvai­keudet ennen 39. raskausviikkoa (7,4 % vs. 1,3 %) (6), verenmyrkytys, hypotermia ja matala verensokeri (4).

Minä en ole ainakaan joutunut kenellekään perustelemaan pelkosektiotani. Ymmärrän että olen päässyt paljon vähemmällä vaivalla kuin esim. ystäväni mutta ei minulla ole mitään tarvetta mainostaa sitä. Yhtään ei kaduta että pelkosektioon päädyin.

Oletko katsonut videoita sektiosta? Se on valtava leikkaus, jossa mennään kaikkien vatsanpeitteiden ja lihasten läpi ja leikataan koko kohtu suurelta matkalta. Suurimpia riskejä ovat leikkaushaavan tulehtuminen ja esim. siitä kehittyvä verenmyrkytys. Löydät varmasti kuvia googlesta näistä valtavista dreeneistä ja esim. sektiohaavaan kehittyneistä sienitulehduksista, jotka johtavat vatsakalvoihin saakka. Joka neljäs sektio aiheuttaa johtaa jonkinasteiseen haavainfektioon. Sektio voi myös aiheuttaa kiinnikkeitä. Maalaisjärkikin sanoo, että valtavan kokoinen joustamaton arpikudos vatsassa, sen lihaksissa ja kohdussa on riski seuraavaa raskautta ajatellen. Koko kohtu saattaa revetä yllättäen, johon äiti ja lapsi menehtyvät. Puhumattakaan muista riskeistä kuten veritulpista (esim. aivoveritulpan vaara on 29kertainen sektion jälkeen verrattuna alatiesynnytykseen) jne. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:55"]

Miksi ap välität muiden mielipiteistä? Jos valitset sektion, se on oma asiasi. Sitä paitsi muualla kehittyneissä maissa sektioita tehdään jopa puolelle äideistä - äiti saa siis valita sektion, ei tosiaan tarvitse olla synnytyspelkoa - Olen valinnut sektion ja tyytyväinen ja myös ylpeä siitä. 

[/quote] Niin. Se ei muille kuulu, miten synnytit. Aina voit myös sanoa, että lapsi oli väärässä asennossa tms. ja paras ratkaisu oli sektio.

Kun mun synnytys oli ohi, kävelin yöllä tyytyväisenä vessaan, kävin suihkussa, hoidin vauvaa. Viereisen sängyn sektion saanut voihki kivuissaan lisää kipulääkettä, tarvitsi kahden hoitsun avun kääntymiseen vuoteessa ja pissat menivät kateriin. Oksenteli myös välillä railakkaasti. Pakko sanoa, että olin tyytyväinen alatiesynnytyksestäni. Luomuna meni ja pääsi heti vauvaa hoitamaan. Ei tikkejä.

Minä olen kaksi sektiota tahtomattani läpi käynyt. Lapseni joutui vielä tulehduksen takia osastolle. Kun muilla kivut loppui synnytykseen, minulla ne vasta alkoivat. Enkä oikeasti valehtele. Olin kyllä varsinkin ensimmäisestä sektiosta niin kipeä, että kävelin kyyryssä ensimmäiset kuukaudet. Toisessa sektiossa poistettiinkin niin paljon kiinnikkeitä juuri tuon kyyryssä kävelyn vuoksi.

Itse olen synnyttänyt kaksi sektiolla tahtomattani ja kolmas jää hankkimatta, koska pelkään sektiota.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 22:53"]

Minä olen kaksi sektiota tahtomattani läpi käynyt. Lapseni joutui vielä tulehduksen takia osastolle. Kun muilla kivut loppui synnytykseen, minulla ne vasta alkoivat. Enkä oikeasti valehtele. Olin kyllä varsinkin ensimmäisestä sektiosta niin kipeä, että kävelin kyyryssä ensimmäiset kuukaudet. Toisessa sektiossa poistettiinkin niin paljon kiinnikkeitä juuri tuon kyyryssä kävelyn vuoksi.

[/quote]

Kertoisitko miltä ne kiinnikkeet tuntuvat, kun joskus mietin onkohan mullekin jäänyt pahat kun piti kyyryillä ja tuntui että kaikki sisuskalut "kiristää" ylösnoustessa.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:25"]

Lähete pelkopolille tehty, sillä en saanut enää nukuttua synnytyspeloltani. Tuttavapiirissä kävi tapaus, jossa lääkärien töppäilyjen takia lapsi kuoli hapenpuutteeseen. Esimerkiksi facebookin Hoitovirheet kuriin! julkisessa ryhmässä on kamalia tarinoita juuri synnytyksistä, missä vauvoja on menehtynyt tai vammautunut aivan turhaan. Jotka sektio olisi pelastanut. Yksi nainen menetti vauvansa lisäksi myös kohtunsa. Kaikki lääkärin virhearvion perusteella.

Minullekin on sattunut hoitovirhe kun toisessa leikkauksessa sain hermovaurion, vaikka riski oli erittäin minimaalinen. Kokeneempi leikkaaja kenties olisi osannut välttää tämän.

Olen menettänyt kaiken luottamukseni lääkäreihin ja sairaanhoitoon, ja pelkään alatiesynnytystä vauvani puolesta yli kaiken. Mielestäni alateitse synnyttävät naiset ovat hurjan rohkeita kun synnytys on "hyppy tuntemattomaan" eikä sitä voi koskaan suunnitella.

Näillä näkymin saisin pelkosektion. Tahtoisin vain että vauva saataisi nopeasti turvaan, ja voisin huokaista pelostani. Olen käynyt myös psykologilla raskausaikana purkamassa huoltani, mutta mikään ei auta.
On vain kauhu että menetän lapseni alatiesynnytyksessä jos jotain menee vikaan, enkä osaa vaatia oikeaa hoitoa.

Tuntuu että pelkosektio on kirosana tällä palstalla ja hävettäisi aina kertoa toisille että lapsi syntyi pelkosektiolla. Aina synnytyksistä kuitenkin naisten kesken puhutaan. Mutta tämä kauhu ja menettämisen pelko välillä syö minulta kaiken vauvaonnen.

[/quote]Täällä kiduttajakätilöt kilvan ylistää, mitenkä ylevää on, kun pelkää kuollakseen perseen repeämistä.

Ämmät hekumoi, että perseen repeämistä pelkäävän perseen todellakin pitää revetä, että olisi kunnon "äiti"!!!

Hävetkää paskiaiset!!!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 22:55"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 22:53"]

Minä olen kaksi sektiota tahtomattani läpi käynyt. Lapseni joutui vielä tulehduksen takia osastolle. Kun muilla kivut loppui synnytykseen, minulla ne vasta alkoivat. Enkä oikeasti valehtele. Olin kyllä varsinkin ensimmäisestä sektiosta niin kipeä, että kävelin kyyryssä ensimmäiset kuukaudet. Toisessa sektiossa poistettiinkin niin paljon kiinnikkeitä juuri tuon kyyryssä kävelyn vuoksi.

[/quote]

Kertoisitko miltä ne kiinnikkeet tuntuvat, kun joskus mietin onkohan mullekin jäänyt pahat kun piti kyyryillä ja tuntui että kaikki sisuskalut "kiristää" ylösnoustessa.
[/quote]
En ollut niistä kiinnikkeistä edes tietoinen ennen toista sektiota. Kyllä kun mietin jälkikäteen niin tuntui joku kinnaavan ja kuukautiskivut oli tosi pahat. Vasta toisen sektion jälkeen aloin saada selkäni takaisin suoraan, vaikka ryhti ei ole sama kuin ennen raskauksia.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 22:33"]

Ei se sektio kuule häävi ole. Ei ne edes nukuta sitä varten. Jälkikäteen olet niin kipeä ettei koko vauva kiinnosta ekoina päivinä ja pelkäät joutuvasi yskähtää. Itselläni kävi tsäkä ja sain sairaalabakteerin. Olin kuukauden lektkuissa infektion ja kuolion takia. Meni vauvan ensimmäinen  kuukausi aika lailla ohi. Sektioon oli lääketieteellinen peruste. 

[/quote]

Samoin voi kayda alatie-synnytyksen kanssa. Minulla oli vaikea, traumaattinen synnytys ja en kai ole siita toipunut vielakaan. Olisi pitanyt ottaa sektio, kun se miehen firman kautta olisi tarjottu yksityisella. Olin jaarapainen suomalainen ja menin 'julkiseen' sairaalaan ja karsin. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:25"]

Lähete pelkopolille tehty, sillä en saanut enää nukuttua synnytyspeloltani. Tuttavapiirissä kävi tapaus, jossa lääkärien töppäilyjen takia lapsi kuoli hapenpuutteeseen. Esimerkiksi facebookin Hoitovirheet kuriin! julkisessa ryhmässä on kamalia tarinoita juuri synnytyksistä, missä vauvoja on menehtynyt tai vammautunut aivan turhaan. Jotka sektio olisi pelastanut. Yksi nainen menetti vauvansa lisäksi myös kohtunsa. Kaikki lääkärin virhearvion perusteella.

Minullekin on sattunut hoitovirhe kun toisessa leikkauksessa sain hermovaurion, vaikka riski oli erittäin minimaalinen. Kokeneempi leikkaaja kenties olisi osannut välttää tämän.

Olen menettänyt kaiken luottamukseni lääkäreihin ja sairaanhoitoon, ja pelkään alatiesynnytystä vauvani puolesta yli kaiken. Mielestäni alateitse synnyttävät naiset ovat hurjan rohkeita kun synnytys on "hyppy tuntemattomaan" eikä sitä voi koskaan suunnitella.

Näillä näkymin saisin pelkosektion. Tahtoisin vain että vauva saataisi nopeasti turvaan, ja voisin huokaista pelostani. Olen käynyt myös psykologilla raskausaikana purkamassa huoltani, mutta mikään ei auta.
On vain kauhu että menetän lapseni alatiesynnytyksessä jos jotain menee vikaan, enkä osaa vaatia oikeaa hoitoa.

Tuntuu että pelkosektio on kirosana tällä palstalla ja hävettäisi aina kertoa toisille että lapsi syntyi pelkosektiolla. Aina synnytyksistä kuitenkin naisten kesken puhutaan. Mutta tämä kauhu ja menettämisen pelko välillä syö minulta kaiken vauvaonnen.

[/quote]Täällä kiduttajakätilöt kilvan ylistää, mitenkä ylevää on, kun pelkää kuollakseen perseen repeämistä.

Ämmät hekumoi, että perseen repeämistä pelkäävän perseen todellakin pitää revetä, että olisi kunnon "äiti"!!!

Hävetkää paskiaiset!!!

[/quote]

Häpeä itse kilipää kun et lääketieteestä mitään ymmärrä. Leikkaus tai sektio ei tee parempaa äitiä, mutta olisin tuhannesti mieluummin synnyttänyt kuin, että lapsi otettiin mahasta leikkaamalla. Ja seuraavakin tulee olemaan sama, kun keisarinleikkauksessa repesi kohtukin. Helpommalla pääsee kun alateitse homman tekee. 

Eihän sinun ole pakko kertoa, että syy sektioon oli pelko? Minun syyni sektioon oli jotain muuta, mutta en ole arastellut kertoa synnyttäneeni sektiolla. Siinä vaiheessa, kun lapsi on terveenä sylissä, ei itselle synnytystavalla ole väliä. Ainoastaan alapäänsä peräsuoleen asti repineet katkerat ämmät kehtaavat kiljua, ettei sektio ole synnytys. Kyllä se on, siinä missä se tavallisempikin. 

Minä olen saanut kaikki kolme ihanaa lastani sektiolla. Suunniteltu sektio on tehty kaikille viikoilla 34-35 ja ihan terveitä ovat kaikki. Ensimmäinen sai kortisonit (mun kankkuunhan se pistettiin), mutta kahdelle seuraavalle en niitä halunnut, ja turhia olisivat olleetkin. Sektiosta toipuminen oli jokaisella kerralla helppoa - pari ekaa päivää tujummat kipulääkkeet ja sen jälkeen pärjää jo parasetamolilla. Vauvat olivat vuorokauden verran valvonnassa ja pääsivät sitten vierihoitoon. Kotiin kolmantena päivänä.

Sektioiden riskiluvut johtuvat noista sektioiden panttaamisista - yleensä sektio tehdään Suomessa vain lääketieteellisin perustein ja käytännössä silloin, kun vauva pitää saada ulos heti. Kaikki komplikaatiot, jotka johtuivat vain pieleen menneestä alatiesynnytys-yrityksestä, kirjataan sektiolle. Tämän voisivat myös tämän palstan luomusynnyttäjät yrittää ymmärtää.

Saattaahan toki sektionkin jälkeen iskeä jos jonkinlaista tulehdusta tai muuta, mutta hyvät ihmiset eihän sydänleikkaukseen menevääkään tällä tavoin pelotella?! 

Kaikkein turvallisin tapa synnyttää on suunniteltu sektio, sekä äidille että lapselle. Sektio kuitenkin maksaa alatiesynnytystä enemmän, joten sitä ei saa valita eikä anneta ilman lääketieteellistä syytä.

Jos Suomessa vertailtaisiin suunniteltuja sektioita ja hätäsektioita, tai suunniteltuja sektioita ja alatiesynnytyksiä, komplikaatiot sekä lapselle että äidille ovat kummassakin jälkimmäisessä tapauksessa huomattavasti todennäköisemmät. Mitä tulee tuohon repeämäriskiin arpikudoksesta johtuen - tämän takia sektiolla synnyttäneelle tehdään synnytystapa-arvio, jotta tiedetään onnistuuko seuraava synnytys alateitse. Kahden sektion jälkeen tehdään automaattisesti sektio, riskien minimoimiseksi. Veritulppariski on jokaisessa leikkauksessa - jos riski tuohon on iso, saa napapiikit, muussa tapauksessa tukisukat.

#26: Auton allekin voi jäädä, tai meteoriitti pudota päähän, mutta en sen vuoksi jättäisi elämääni elämättä, ihan kuten haluan. :D Haluaisin kyllä nähdä, miten SINÄ valmistat lastasi elintärkeään leikkaukseen, jota ilman tämä ei todennäköisesti selviäisi...