Lue keskustelun säännöt.
En uskalla synnyttää alateitse
09.07.2015 |
Lähete pelkopolille tehty, sillä en saanut enää nukuttua synnytyspeloltani. Tuttavapiirissä kävi tapaus, jossa lääkärien töppäilyjen takia lapsi kuoli hapenpuutteeseen. Esimerkiksi facebookin Hoitovirheet kuriin! julkisessa ryhmässä on kamalia tarinoita juuri synnytyksistä, missä vauvoja on menehtynyt tai vammautunut aivan turhaan. Jotka sektio olisi pelastanut. Yksi nainen menetti vauvansa lisäksi myös kohtunsa. Kaikki lääkärin virhearvion perusteella.
Minullekin on sattunut hoitovirhe kun toisessa leikkauksessa sain hermovaurion, vaikka riski oli erittäin minimaalinen. Kokeneempi leikkaaja kenties olisi osannut välttää tämän.
Olen menettänyt kaiken luottamukseni lääkäreihin ja sairaanhoitoon, ja pelkään alatiesynnytystä vauvani puolesta yli kaiken. Mielestäni alateitse synnyttävät naiset ovat hurjan rohkeita kun synnytys on "hyppy tuntemattomaan" eikä sitä voi koskaan suunnitella.
Näillä näkymin saisin pelkosektion. Tahtoisin vain että vauva saataisi nopeasti turvaan, ja voisin huokaista pelostani. Olen käynyt myös psykologilla raskausaikana purkamassa huoltani, mutta mikään ei auta.
On vain kauhu että menetän lapseni alatiesynnytyksessä jos jotain menee vikaan, enkä osaa vaatia oikeaa hoitoa.
Tuntuu että pelkosektio on kirosana tällä palstalla ja hävettäisi aina kertoa toisille että lapsi syntyi pelkosektiolla. Aina synnytyksistä kuitenkin naisten kesken puhutaan. Mutta tämä kauhu ja menettämisen pelko välillä syö minulta kaiken vauvaonnen.
Kommentit (80)
Mä olen kokenut molemmat tavat enkä koskaan enää halua sektiota.
Mutta! Sinä et ole minä. Synnytys on pelottavaa varsinkin kun saa esikoisen. Tosin minä olen jännittänyt ja pelännyt joka kerta. :)
Se olet sinä jonka mahassa se lapsi on. Ja sinä teet päätökset. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua hyvin. Mäkin pelkäsin ihan hulluna synnytystä ja nimenomaan osaamatonta henkilökuntaa. Lähipiirissä on kaksi synnytyksessä vammautunutta ja molemmat ns. turhaan. Kumpikaan synnytys ei edennyt mihinkään, mutta sektiopäätöstä vain lykättiin ja lykättiin kunnes sydänäänet loppui. Sitten olikin kiire ja tuloksena vammautunut vauva. Eli siis mitään erityisen yllättävää ei tapahtunut. Onneksi mun vauva oli perätilassa ja sain sektion (josta paranin viikossa ja maitokin nousi kolmessa päivässä).
Miksi sinua ei pelota sektio=leikkaus?
Sektio on moninkertaisesti suurempi riski niin äidille kuin vauvallekin? Olet kuitenkin valmis ottamaan sen riskin että lapsesi vammautuu tai kuolee sektion takia? Tai jää äidittömäksi äidin menehdyttyä hallitsemattomaan vuotoon tai lapsivesiemboliaan? Ok.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:33"]
Sektio on moninkertaisesti suurempi riski niin äidille kuin vauvallekin? Olet kuitenkin valmis ottamaan sen riskin että lapsesi vammautuu tai kuolee sektion takia? Tai jää äidittömäksi äidin menehdyttyä hallitsemattomaan vuotoon tai lapsivesiemboliaan? Ok.
[/quote]Ei vuodot ja lapsivesiembolia ole siitä kiinni synnyttääkö alateitse vai sektiolla eikä muuten moni muukaan riskitilanne.
Sektio on monella tapaa turvallisempi vauvalle, mutta äidille siinä on enemmän riskejä. Toisaalta on myös mukavampi ja varmasti vapauttavampi, kun ei tarvitse punnata liian pienestä aukosta mahdottoman kokoista tavaraa, mikä jo sinänsä on riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä huomattavasti hankalampaa synnyttää yläteitse.
Sektiolapsilla on myös moninkertaisesti mm. allergioita ja astmaa. Lääkärit ovat ihmisiä, eivät koneita ja kaikkiin leikkauksiin liittyy suuria riskejä. Toisten kohdalla ne realisoituvat, toisten ei. Myös resurssit, joilla terveydenhuolto toimii, ovat todella rajallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni sektio on vaarallinen vauvalle vain jos keuhkot ei ole kypsynyt tarpeeksi (supistukset vielä kypsyttävät keuhkoja). Siksi suunnitellut sektiot tehdään aikaisintaan rv39 jos lapsella ei ole hätää.
Toinen "vaara" on se ettei lapsi saa emättimessä/synnytyskanavassa olevia bakteereja. Tästä huolimatta minulla on monia sektiolla syntyneitä täysin terveitä 30v ystäviä.
Kolmas "vaara" on, että imetys ei heti käynnisty, vaan aluksi saa päivän-pari luovutettua maitoa.
Siinä ne vaarat sitten ovatkin ellei ole joku supertörppö lääkäri, joka leikkaa lasta veitsellä.
Ja ei, en tippaakaan pelkää alapääni puolesta. Revetköön koko toosa vaikka kunhan lapsi tulisi terveenä ulos.
Riskit itseäni kohtaan tiedostan sektiossa, olen lukenut aiheesta paljon, selvittänyt riskit ja ollaan käyty niitä neuvolassa läpi. Olen valmis ottamaan itselleni riskit kunhan vain lapseni olisi heti turvassa. Olisin alatiesynnytyksessä kokoajan paniikissa ja pelkäisin vain. Ei sekään taitaisi olla hyvä kun pitäisi muuhunkin keskittyä.
Mutta tosiaan viestinne varmistivat että pelkosektiot todella on melko halveksittuja äitien keskuudessa.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:41"]
Käsittääkseni sektio on vaarallinen vauvalle vain jos keuhkot ei ole kypsynyt tarpeeksi (supistukset vielä kypsyttävät keuhkoja). Siksi suunnitellut sektiot tehdään aikaisintaan rv39 jos lapsella ei ole hätää.
Toinen "vaara" on se ettei lapsi saa emättimessä/synnytyskanavassa olevia bakteereja. Tästä huolimatta minulla on monia sektiolla syntyneitä täysin terveitä 30v ystäviä.
Kolmas "vaara" on, että imetys ei heti käynnisty, vaan aluksi saa päivän-pari luovutettua maitoa.
Siinä ne vaarat sitten ovatkin ellei ole joku supertörppö lääkäri, joka leikkaa lasta veitsellä.
Ja ei, en tippaakaan pelkää alapääni puolesta. Revetköön koko toosa vaikka kunhan lapsi tulisi terveenä ulos.
Riskit itseäni kohtaan tiedostan sektiossa, olen lukenut aiheesta paljon, selvittänyt riskit ja ollaan käyty niitä neuvolassa läpi. Olen valmis ottamaan itselleni riskit kunhan vain lapseni olisi heti turvassa. Olisin alatiesynnytyksessä kokoajan paniikissa ja pelkäisin vain. Ei sekään taitaisi olla hyvä kun pitäisi muuhunkin keskittyä.
Mutta tosiaan viestinne varmistivat että pelkosektiot todella on melko halveksittuja äitien keskuudessa.
[/quote]
Tämän siis kirjoitti AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kävin sype-polilla sairaalassa saadun huonon kohtelun takia. Minulle annettiin kipulääke vasta juuri ennen ponnistusvaihetta ja sitä ennen ehdin olla kivuissani yli 3h. Itkin ja oksensin kivusta mutta kukaan ei uskonut, sanoivat herkäksi. Sype polilla kirjasivat kaiken ja seuraava synnytys menikin juuri niinkuin polilla oli sovittu. :) ensimmäinenkin meni siis hyvin kun sain kipulääkkeen ja ponnistaminen oli helppoa ja kivutonta. Itse en uskaltaisi mennä leikkaukseen, leikkaus on aina riski ja elimistölle täysin vieras kokemus, toisin kuin synnytys. Olen hoitaja ja leikkauksissa tapahtuu yhtä paljon/enemmän virheitä kuin synnytyksissä - toinen näistä on siis sentään luonnollinen tapahtuma johon elimistö osaa valmistautua.
Minua nyt jäi kiinnostamaan että oliko tuohon fb-ryhmään kirjoittavalla naisella lapsia ennestään kun menetti sekä lapsen että kohdun. :(
Teksti siis tuossa aloitusviestissä mainitussa ryhmässä julkisena, jota saa jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:47"]
Minua nyt jäi kiinnostamaan että oliko tuohon fb-ryhmään kirjoittavalla naisella lapsia ennestään kun menetti sekä lapsen että kohdun. :(
Teksti siis tuossa aloitusviestissä mainitussa ryhmässä julkisena, jota saa jakaa.
[/quote]
Taisi onneksi jo 3 lasta olla. Ainakin kuvista voisi päätellä.
Miksi ap välität muiden mielipiteistä? Jos valitset sektion, se on oma asiasi. Sitä paitsi muualla kehittyneissä maissa sektioita tehdään jopa puolelle äideistä - äiti saa siis valita sektion, ei tosiaan tarvitse olla synnytyspelkoa - Olen valinnut sektion ja tyytyväinen ja myös ylpeä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:55"]
Miksi ap välität muiden mielipiteistä? Jos valitset sektion, se on oma asiasi. Sitä paitsi muualla kehittyneissä maissa sektioita tehdään jopa puolelle äideistä - äiti saa siis valita sektion, ei tosiaan tarvitse olla synnytyspelkoa - Olen valinnut sektion ja tyytyväinen ja myös ylpeä siitä.
[/quote]
Kiitos sinulle. :) Jotenkin vaan pelkään että aina saan vääntää siitä kun pelkosektio aiheuttaa niin voimakkaita mielipiteitä. Sektioon on oikeus vaan jos vauva kuolisi muuten, noin monien äitien mielestä.
Kyllä se taitaa olla valintani, koska tuntuu että kuristun siihen pelkoon mitä vauvalle voisi vielä viime metreillä sattua ja se pelko hellittää vasta kun lapsi on ulkona, vaikka mulla olisi vielä maha auki.
Otan ennemmin seuraukset itselleni.
Ymmärrän hyvin että suurin osa alatiesynnytyksistä menee hyvin, mutta pelkään myös imukuppia paljon kun menin lukemaan senkin vaikutuksesta vauvaan.
Saan koko ikäni kenties puolustella valintaani, mutta kai sekin on toissijaista jos menettämisen pelko on liian hallitseva.
Tämä lapsi siis syntyy lääkärin erikoisluvalla hermovauriostani huolimatta, koska joudun käyttämään lääkitystä ja pistoshoitoja. Enempää lapsia ei varmaan iän puolesta enää tule, kun en halua yli 35v:nä enää käydä tätä läpi.
Suomessa sektiot vielä ovat harvinaisia äidin valinnan perusteella, enkä minäkään jaksa ymmärtää jos alapään takia sektio halutaan. Tämä mm siksi että kaverillani jäi viillon yläpuolelle roikkumaan iso arpinen makkara, vaikka on hoikka nainen. Tuo ei vaan lähde pois kun arpi on pureutunut sinne syvälle.
Onko tuo sitten helpompaa kun alapää jossa on tikit, tai alapää jolle joutuu tekemään jumppaa synnytyksen jälkeen. Hän joutuu nykyään valitsemaan vaatteet "maharullan" perusteella ja bikinikuosi on mennyttä.
Itseäni pelottaisi sektio enemmän :o t. Kolme synnyttänyt
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:10"]Voi vitsi, olen niin onnellinen että synnytin alakautta. Synnytys kestyi 28h, joista 14h synnytyssalissa. Ihana lapsi syntyi eikä tarvinnut kokea sektiota. Toivottavasti en koskaan joudu niin suureen leikkaukseen. Kiva kertoa omalle tytölle ylpeänä hänen synnytyksestään, joka oli ainutkertainen. :)
[/quote]
Todella kivaa luettavaa näin 5kk sitten kiireellisellä sektiolla synbyttäneenä. Arvaa oliko oma valinta? Koko tapahtumasta jäi sellanen olo että vaikka kuinka haluaisin alatiesynnytyksen kokea, ottaisin mielummin suunnitellun sektion kuin taas sen paniikin meneekö kaikki hyvin.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:10"]
Voi vitsi, olen niin onnellinen että synnytin alakautta. Synnytys kestyi 28h, joista 14h synnytyssalissa. Ihana lapsi syntyi eikä tarvinnut kokea sektiota. Toivottavasti en koskaan joudu niin suureen leikkaukseen. Kiva kertoa omalle tytölle ylpeänä hänen synnytyksestään, joka oli ainutkertainen. :)
[/quote]
Tajuatkohan sinä edes, miten äärimmäisen ylimielinen ja alentava tämä kommenttisi on? Mitäköhän mitalia odotat tästä suorituksesta? :O
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:41"]
Käsittääkseni sektio on vaarallinen vauvalle vain jos keuhkot ei ole kypsynyt tarpeeksi (supistukset vielä kypsyttävät keuhkoja). Siksi suunnitellut sektiot tehdään aikaisintaan rv39 jos lapsella ei ole hätää.
Toinen "vaara" on se ettei lapsi saa emättimessä/synnytyskanavassa olevia bakteereja. Tästä huolimatta minulla on monia sektiolla syntyneitä täysin terveitä 30v ystäviä.
Kolmas "vaara" on, että imetys ei heti käynnisty, vaan aluksi saa päivän-pari luovutettua maitoa.
Siinä ne vaarat sitten ovatkin ellei ole joku supertörppö lääkäri, joka leikkaa lasta veitsellä.
Ja ei, en tippaakaan pelkää alapääni puolesta. Revetköön koko toosa vaikka kunhan lapsi tulisi terveenä ulos.
Riskit itseäni kohtaan tiedostan sektiossa, olen lukenut aiheesta paljon, selvittänyt riskit ja ollaan käyty niitä neuvolassa läpi. Olen valmis ottamaan itselleni riskit kunhan vain lapseni olisi heti turvassa. Olisin alatiesynnytyksessä kokoajan paniikissa ja pelkäisin vain. Ei sekään taitaisi olla hyvä kun pitäisi muuhunkin keskittyä.
Mutta tosiaan viestinne varmistivat että pelkosektiot todella on melko halveksittuja äitien keskuudessa.
[/quote]
jaa. Älä kuitenkaan yleistä. Ja mitä siitä, jos on asenteita? Sinä teet omat ratkaisut omasta näkökulmastasi. Mihin vain päädyttkin, niin se on hyvä ja sitä on turha vatvoa sitten ainakaan jälkeenpäin. Teet ratkaisun niillä tiedoilla ja tunteilla mitä sinulla siinä tilanteessa on. Sinun päätöksesi.
oletko haastatellut alateitse synnyttäneitä? Tai oletko haastatellut niitä jotka ovat päätyäneet sektioon, entä muita pelkääviä? Mihin he ovat päätyneet ja mitä nyt ajattelevat? Juttele kanssasisarten kanssa. Sellaisten, joilla on samanlaisia tuntemuksia.
älä turhaan vähättele itseäsi ja tunteitasi. Ne ovat sinulle tosia. Ei siinä ole mitään häpeämistä. Jostain se pelko sinulle tulee. Mitä sille tai sillä teet...sen aika näyttää. Luonnollista on pelätä. Joskus se lamaannuttaa ja joskus se pistää toimimaan. ja helppo se on täältä kauempaa huudella, että tee niin ja näin.
En kannusta sektioon. Toki paikat venyy alateitse. Riskit on synnytyksissä AINA. Kaikissa synnytyksissä. Sinun oma valintasi. Ei muut voi sitä tehdä. Ei synnytys ole mikään kilpailu. Nykyään voi valita leikkauksen....joskus ei voinut. Tai onko sinulla liikaa valinnanvapautta? Entä, jos eläisit pari sataa vuotta sitten ja olisit synnyttäjä? Mitä miettisit?
Minä olen ensisynnyttäjä ja menossa myös pelkopolille hankkimaan itselleni pelkosektion. Olen käynyt yksityisellä gynekologilla raskauden ajan seurannassa sairauteni vuoksi (neuvolakin totesi, että hyvä kun olet muualla hoidossa, me ei osata sua tässä asiassa auttaa) ja hän sanoi todella ihanasti, että jokaisella äidillä on oikeus valita, sektio on lapselle todella turvallinen ja suunniteltu sektio on kokemuksena turvallinen perheelle, myös isälle. Varoitti kyllä että pelkopolilla minua tullaan hiillostamaan, mutta että pysymällä rauhallisena ja määrätietoisena saan kyllä sektion. Tarvittaessa saan häneltä lausunnon pelkopolille ja uskon sillä olevan vaikutusta, sillä hän on osaston entinen ylilääkäri.
Minulla syynä pelkopoliin on kivun pelko. Sairastan sairautta, jossa on aivan helvetillisiä kipuja ja joudun kestämään niitä koko loppuelämäni. Kipu ei ole tehnyt minusta yhtään urheampaa kestämään kipua. Sen sijaan haluan kaikin tavoin välttää sitä, joten minä olen ihminen joka maksaa yksityiselle hammaslääkärille humautuksesta hampaan poistossa ja vaatii lasta saadessaan sektion. Minun elämänmittainen kipukiintiöni tulee muutenkin täyteen, en tarvitse siihen alatiesynnytystä. Olen tutustunut asiaan, keskustellut asiasta gynekologini kanssa ja tiedän faktat ja tehnyt päätökseni.
Raskaus ja äitiys tuntee monelle naiselle olevan suoritus, jossa on vain yksi tapa tehdä oikein. Minä en kuitenkaan usko siihen että se on totta.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:19"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:13"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 00:06"]Minä olen todella kipuherkkä ja sain sellaiset dropit alatiesynnytyksessä, että kipua en tuntenut. Ihmettelen, miksi se olisi niin kärsimystä? Valtaosa uudelleensynnyttäjistä synnyttää ja haluaa synnyttää alateitse. Tekeehän se suurella osalla kipeää, mutta esim. epiduraali on kyllä todella toimiva yleensä. Jos olet nuori ja normaalipainoinen, en näe mitään syytä olla yrittämättä alatiesynnystystä. Jos olet iäkäs synnyttäjä tai hyvin ylipainoinen, tai molempia, sektio voi olla järkevämpää. Ottakaa huomioon, että myös alatiesynnytyksen komplikaatioissa ovat mukana esim. sairaalloisen lihavat äidit, hyvin iäkkäät (joiden synnytys keskeytyy paljon todennäköisemmin kuin nuorempien), raskausdiabeetikot ja suuret lapset, huumeidenkäyttäjät jotka tulevat sairaalaan kun synnytys ollut käynnissä ties kuinka kauan, sydänsairaat, jnejne. Terveen, normaalipainoisen alatiesynnytys onnistuu USEIMMITEN erittäin hyvin. [/quote] Useimmiten ei lohduta sitä, jolla on ollu vahva tunne siitä, ettei halua tai uskalla synnyttää alakautta, mutta painostuksen tms jälkeen tehny sen ja tuloksena on synnytyksessä vammautunut vauva [/quote] Yleisempiä ovat varmasti onnistumistarinat siitä, kuinka synnytys olikin ohi kuudessa tunnissa ja tuloksena kaunis vauva. Tietenkään ei lohduta, jos lapsi vammautuu. Tiesit kuitenkin varmaan, että tuo sektion haluaminen ja synnytyksen epäonnistumisen pelkääminen on synnytyspelkoa? Synnytyspelko on yleisintä masentuneilla ja seksuaalista väkivaltaa kokeneilla, syömishäiriöisillä ja yllätysraskauden kokeneilla. Siihen on mahdollista saada apua. Lievätkin mielenterveyden ongelmat lisäävät synnytyspelon riskiä. Samoin tietyt persoonallisuuden piirteet, kuten taipumus täydellisyyden tavoitteluun, luovat suorituspaineita suhteessa raskauteen, synnytykseen ja tulevaan vanhemmuuteen. Näiden asioiden huolellinen kartoittaminen on neuvolan tehtävä. Synnytyspelkopotilas kärsii luottamuspulasta: hänen on vaikeaa luottaa joko itseensä tai hoitohenkilökuntaan. Siksi potilaan luottamusta hoitoa antavaan tahoon, hoitohenkilökuntaan ja potilaaseen itseensä tulisi vahvistaa. Turvallisuuden tunne on edellytys sille, että aivot voivat vastaanottaa ja käsitellä tietoa ja tunteita. Pelkäävä potilas kokee stressiä, hän on yli- tai alivireystilassa ja hänen on hankalaa tai jopa mahdotonta ilmaista itseään vapaasti tai omaksua tietoa synnytyksestä. Ei ole kuitenkaan kovin realistista pelätä lapsen vammautumista. Todennäköisempää on, että lapsi kuolee liikenneonnettomuudessa kuin vammautuu synnytyksessä. [/quote] Usein varmaan niinkin, mutta tiedän silti useamman tapauksen, joissa vahinko on tapahtunut vastoin todennäköisyyttä. Yksi lapsi mm. eli elämänsä alkutaipaleen riippukeinussa, koska kaikkialla muualla hapenpuutteen aiheuttamat kouristukset oli niin rajuja. Ja ko. äiti ei ollut ensisynnyttäjä ja tosiaan suorastaan rukoili, että sais sektion, mutta erityisiä riskejä ei pitänyt olla...
[/quote]
Tietenkin noin VOI käydä. On olemassa myös äitejä, jotka ovat vammautuneet ja kuolleet sektion aiheuttamiin veritulppiin tai suolilamaan. Kaikkea voi käydä. On olemassa myös lapsia, jotka ovat saaneet vakavia hapenpuutteen aiheuttamia vaurioita sektion aikana.