Onneksi tein lapset nuorena!

Niinpä ja vielä kahden eri " työperäisen ?????? Maahanmuuttaja miehen kaa ! + sama kaava jatkuu

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa.

[/quote]

Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin.

[/quote]

Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen

Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää

Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta

Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 13:39"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:18"]

20v lapsen haluaminen ja saaminen on täällä hurja alapeukutuksen aihe. Ymmärrän, että useimmat eivät ole valmiita, eivätkä näe siihen mitään syytä. Minä vein tämän ehkä vielä vähän pidemmälle: ajattelin hakea lääkikseen lukion jälkeen, mutta valitsin 'helpomman' tutkinnon koska arvostan perheaikaa, puolisoa ja lasta niin paljon. Se ei ole tyytymistä, vaan tietoinen valinta ja tulos itsensä tuntemisesta. Kyllä, olen varsin tehokas ihminen, mikä se nyt onkaan. Tiedän että olisin ollut hyvä lääkäri, mutta olisin upottanut siihen liikaa aikaa, näin itseni tuntien. Nyt olen hyvä terveydenhoitaja ja kätilö, ala ei ole ihan niin laaja, ei ihan niin vastuullinen ja työtä voi tehdä enemmän stressittä. Tiedän tilastot että keskimäärin 20 vuotiaat äidit jättävät kouluttautumatta ym. sosioekonominen asema periytyy. Sitten on paljon meitäkin, ihan älykkäitä nuoria naisia jotka ovat vaan tehneet tämän valinnan ja ihan totta, tyytyväisiä siihen. Minä olen nauttinut pikkulapsivuosista ja ollut kotona kauan opiskellen poikani kanssa. Nyt ne pikkulapsivuodet on takana ja työelämä edessä. Yritämme toista lasta mutta puoli vuotta tuloksetonta yritystä takana. Lapsenhoito luonnollisesti jaetaan puoliksi miehen kanssa, tai mahdollisesti mies ottaa suuremman vastuun sillä yrittää päästä uudelleen kouluttautumaan.

[/quote]

Eli alisuoriuduit lapsen takia
[/quote]
En alisuoriutunut. Tein koulutusvalinnan ennen kun olimme edes yrittämässä lasta, oikeastaan edes sopinut siitä. Päätin hakea ammattikorkeaan koska näin sieltä saadun ammatin perhe-elämän kannalta parempana. Ja niin olikin. Pärjään töissä tosi hyvin, eikä haittaa mitään tehdä osa-aikaa, olla välillä kotona tai äitiyslomalla (vaikka lapsia ei tämän enempää ehkä tulekaan), työ ei ole ihan niin vaativaa että se haittaisi.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:40"]

Hämmästyttää, että usein nämä aloitukset ovat juuri nuorten äitien tekemiä, jonkinlaista pönkitystä ja vakuuttelua oman valintansa paremmuudesta. Johtuuko se ehkä siitä, että yhteiskunta ei suhtaudu nuoriin äiteihin aina positiiisesti? Syykin on selvä: tilastojen mukaan nuorten äitien lapsilla on enemmän kouluvaikeuksia, he syrjäytyvät helpommin ja heidän koulutustasonsa jää alhaisemmaksi. Tämän lisäksi nuorten äitien lapsia huostaanotetaan lähes tuplasti enemmän. Toisin sanoen lapsen kannalta on aina turvallisempaa, mitä vanhempana hänet on saatu. Lisäksi nuorten äitien parisuhteet kaatuvat kaksi kertaa todennäköisemmin kuin kolmikymppisten parisuhteet ja 20-29-vuotiaat vanhemmat ovat onnettomimpia kaikista ihmisryhmistä kun taas esim. 30-39-vuotiaat vanhemmat ovat yhtä onnellisia kuin lapsettomat ja 40-49-vuotiaat vanhemmat ovat jo onnellisempia kuin lapsettomat. Onnellisuuteen kun vaikuttaa ehjä identiteetti ja taloudellinen turva, mitä nuorilla harvoin on.

Tottakai on poikkeuksia, mutta ehkä näiden poikkeuksien olisi jo syytä olla jatkuvalla syötöllä tekemässä hehkuttavia aloituksia omasta erinomaisuudestaan. Kyllä, varmasti on äitejä, jotka nuoresta iästään huolimatta ovat tehneet vastuullisen valinnan ja osaavat hoitaa homman hyvin, mutta  ei se tee kaikista nuorista äideistä eikä missään nimessä edes monista riittävän hyviä vanhempia.

Lisäksi on selvää, että nuorille äideille lapsi on projekti, kehuskelun aihe siitä, miten on sen ehtinyt tuttavapiirissään ensimmäisenä tekemään ja miten upeaa on, kun se vaihe on jo ohi. Selvästi ei ole riittävästi elämänkokemusta ja näkemystä tajuta, mitä se lapsi oikeasti merkitsee. Pikkulapsiaikana on kateellisena katsonut muiden elämää ja nyt lasten kasvettua kuvitellaan, että nyt on se minun vuoroni mennä ja tehdä vapaana kuin taivaan lintu. Ei ymmärretä, että on aivan eri asia nuorena kokeilla siipiään ja rajojaan, kompastella ja ehkä kaatuakin valitsemillaan poluilla, koska nuorena ne erehdykset ja rajojen rikkomiset kasvattavat ja muokkaavat ihmisestä sen, joka hän on ja antaa rakennuspalikoita esim. vanhemmuuteen ja elämään yleensä. Kun nelikymppisenä kompastuu ja kaatuu ja rakentaa omaa identiteettiään, on se aina vähän säälittävää ja noloa olla "myöhässä". Rakennuspalikoita kun tarvitaan eniten juuri lapsen kasvattamiseen.  Pienen piirin ihminen kasvattaa pienen piirin lapsen.

Ei minua kiinnosta kenenkään ikä tulla vanhemmaksi, tilastoja osaan kuitenkin lukea ja ymmärrän tämän ilmiön juuri niiden kautta. Lapselle on yksiselitteisesti onnekkaampaa olla vähän enemmän ikää saaneiden vanhempien lapsi.

[/quote]

Kiteytit täydellisesti ajatukseni!

Aika yleinen on nykyään kyllä ilmiö, että perheissä on se nuorena tehty rakkauslapsi ja sitten on erottu ja löydetty uusi mies ja kolmikymppisenä tehdään ne ns. oikeat lapset oikeaan suhteeseen. Hyvin monissa perheissä näkyy nykyään olevan se esikoinen eri sukunimellä ja ikäeroa on seuraaviin aika monta vuotta.

Ehkä tässä on napsittu ne rusinat pullista eli tehty se lapsi nuorena ja saatu siksi hyvä työpaikka, kun lapsi on jo tehty (työnantajathan arvostaa tätä) ja sitten erottu ja hommattu uusi mies ja tehty uudet lapset kolmikymppisinä ja nautitaan siitä aikuisuuden äitiydestä ja pidetään hoitovapaineen breikkiä työelämästä, kun vähän jo väsyttää ja uuvuttaa, kun on niin vanha, ettei jaksa enää hoitaa lapsia.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa.

[/quote]

Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin.

[/quote]

Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen

Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää

Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta

Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon.
[/quote]
Lisäksi useat nuorena ovat jo 40-vuotiaina niin heikossa hapessa (omien sanojensa mukaan) etteivät jaksaisi enää yövalvomista jne. 1 oli kertomansa mukaan ihan finaalissa jo 28-vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 14:31"]

Aika yleinen on nykyään kyllä ilmiö, että perheissä on se nuorena tehty rakkauslapsi ja sitten on erottu ja löydetty uusi mies ja kolmikymppisenä tehdään ne ns. oikeat lapset oikeaan suhteeseen. Hyvin monissa perheissä näkyy nykyään olevan se esikoinen eri sukunimellä ja ikäeroa on seuraaviin aika monta vuotta.

Ehkä tässä on napsittu ne rusinat pullista eli tehty se lapsi nuorena ja saatu siksi hyvä työpaikka, kun lapsi on jo tehty (työnantajathan arvostaa tätä) ja sitten erottu ja hommattu uusi mies ja tehty uudet lapset kolmikymppisinä ja nautitaan siitä aikuisuuden äitiydestä ja pidetään hoitovapaineen breikkiä työelämästä, kun vähän jo väsyttää ja uuvuttaa, kun on niin vanha, ettei jaksa enää hoitaa lapsia.

[/quote]

Priceless! :D

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:51"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:49"]

Minusta on ihanaa, että äitini sai minut nuorena ja että itse sain lapset nuorena. Lapsilla on nuori mummo, minulla nuori äiti joka jaksaa osallistua elämäämme. On virtaa tehdä ja olla lasten kanssa. Oma mummoni toiselta puolelta sukua oli vanha jo kun synnyin ja kuolikin aika pian. Jäin ikäänkuin ilman mummoa... Siksi pidän tärkeänä sitä, että lapsilla on vähemmän iäkästä sukua.

[/quote]

Sama. Meidän lapsella on noin 55-vuotiaat mummot ja vaarit, joiden lisäksi elossa ja hyväkuntoisina kaikki isoisovanhemmat (73-83v) eli neljä isomummia ja neljä isovaaria. Asumme kaikki Helsingissä. Se, että hän saa tutustua kaikkiin isovanhempiinsa, on mielestäni suunnaton rikkaus.

[/quote]

oho, taitaa olla aika poikkeuksellista. Meidän 6-vuotiaalla on vain omat vanhemmat ja toisen puolen 80+ isovanhemmat

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote] Lisäksi useat nuorena ovat jo 40-vuotiaina niin heikossa hapessa (omien sanojensa mukaan) etteivät jaksaisi enää yövalvomista jne. 1 oli kertomansa mukaan ihan finaalissa jo 28-vuotiaana.

[/quote]

No olisin minäkin finaalissa jos olisi kolmas vai oliko peräti neljäs lapsi tulossa ja ikää vasta 28v.

Ja juu en käsitä minäkään tätä nuorten äitien "ihanaa kun saa lapset äkkiä aikuisiksi"-ajatusmaailmaa. Miksi sitten tehdä lapsia ollenkaan? onkohan se sitten kuitenkin niin päin, että nuorena kokee pehe-elämän epäluonnollisena ja rankkana aikana josta haluaa äkkiä eroon? Ja itsekin sain esikoisen suht nuorena, 25-vuotiaana, mutta näin en ole asiaa koskaan kokenut, päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 22:47"]Olen 53-vuotias 8-vuotiaan äiti ja silmät ymmyrkäisinä luen tätä ketjua. Voiko olla tottakaan tällainen höpinä.
[/quote]

Ihan mummo!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:52"]Sama täällä! Mulla kolme lasta parinkympin molemmin puolin ja ikää samat 43 vuotta. 

Kauheeta kattoo, kun samanikäiset tappelevat uhmaikäistensä kanssa jossain hiekkalaatikon reunalla ja valittelevat väsymystään. Kyllä sitä nuorena jaksoi ja oli paljon rennompi kuin nämä mummoäidit. 

Lapset opiskelevat ja ovat täysin omillaan. Tarjoavat ihania aterioita äidilleen, auttelevat milloin missäkin. Olen jo tässä vaiheessa saamapuolella. Tietysti taas autan, jos tulee lapsenlapsia. Niitä ei vielä ole. 

-nainen elämänsä kunnossa!
[/quote]
Asunet itä-helsingissä tai jossain muussa lähiössä/pikkukaupungissa?

:) Mekin tehtiin lapsia nuorena. Sit vähä vanhempana ja kutsumassasi "mummoiässä". Viisi saatiin ja kyllä ne vaan on passanneet jokaiseen ikään. Onhan meillä toki nyt "lapsenvahdin" , ne täysi-ikäiset omasta takaa, sille pienimmälle eskarilaisille. Siis jos tahdotaan. Mutta aika usein halutaan olla koko poppoo. Matkustetaan myös kaikki kerrallaan :) Huipputyyppejä jokainen. Vaikea kuvitella, että joku ikä vanhemmuuteen olisi huono. Olosuhteet voi olla, mutta siihen ei ikä vaikuta .

äitini on saanut minut 38 vuotiaana...

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

 
[/quote] Eikö ne lapset voi olla osa elämää? Onhan se erilaista kuin nuoruuden vapaus, mutta täyttä elämää.

Mjaa. Minusta olisi aika kauheaa olla jo nelikymppisenä aikuisten lasten äiti. Kun äiti on synnyttänyt lapsensa parikymppisenä, omatkin lapset todennäköisesti hankkivat lapsia nuorena. Varo ap vaan, kohta olet mummo...

itselläni on teinejä, olen 48-vuotiad. Olen omiin ratkaisuihini hyvin tyytyväinen. Ehdin matkailla, opiskella ja bilettää silloin, kun olin parikymppinen, enkä haikaile menetettyä nuoruutta. Lapsille oli aikaa ja rahaa, koska olin ehtinyt hankkia hyväpalkkaisen vakiduunin ennen raskaaksi tuloa. Ja miehen kanssa oli vakiintunut liitto, joka kesti hyvin pikkulapsiajan arkipaineet.

En sano, että kaikkien pitäisi elää samassa tahdissa. Hyvähän se on, että meitä on moneksi! 

Mutta hiukan ihmettelen sitä kiirettä, mikä joillain on hankkia kaikki keskiluokkaisen elämän tunnuspiirteet parikymppisenä. Meidän keskimääräinen elinikämme kasvaa koko ajan ja eläkkeellekin pääsemme aina vaan myöhemmin. Miksi ihmeessä pitäisi olla perhe perustettuna ja lapset aikuisia nelikymppisinä? Mehän olemme silloin nuoria, ja työuraakin ehtii sen perään tehdä vielä neljännesvuosisadan. Ja useimmat elävätkin vielä puoli vuosisataa sen jälkeen.

Tuleepa tässä mieleeni ex-naapurini, joka sai lapsen 15-vuotiaana. Seisoi 28-vuotiaana teinien kanssa tupakalla koulun nurkalla, oli sellainen "cool"-mutsi sen ajan sanoin. Kotona odotti kolme alle kouluikäistä tenavaa ja tuore avioero. Minihameessa ja raskaassa meikissä iski lapsensa koulukavereita.

Nyt nuo pienemmät lapset ovat aikuisia ja jokaisella sellaiset traumat, että ei edes peruskoulua suorittaneet ajallaan. Teiniäidillä, nyt nelikymppisellä, on menossa neljäs mies ja nyt on jo mummo. Sellainen cool-mummo tietysti, joka hakee lapsenlapsensa päiväkodista minihameessa ja raskaassa meikissä, kun päiväkodissa on uusi mieslastenhoitaja. Odottaa varmaan malttamattomana, että pääsee tupakalle lapsenlapsensa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

 
[/quote]
Ne on nauttineen vapaudesta koko nuoruutensa :D. Sinä vaihtelit silloin kakkavaippoja ja nyt olet auttamatta jo rupsahtanut ja parasta ennen päivämäärä mennyt. Ja älä huoli, jos yhtään lapsesi tulevat äitiinsö, niin kohtahan pääset hoitamaan lapsenlapsiasi :D.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!
[/quote]
Olen 48 tytär on 29 ja poika 21 sekä vaimo 19. Kannattaa toki.

Noin sanoi yksi neidän muesouolinen kaveri, ylpeili sillä oikein ja ohops, kun piti olla niin helppoa, tulikin avioero! Sitten löytyi uusi vaimo joka ehdottomasti halusi omia lapsia ja kas kun tällä miehellä on sitten myös näitä pueniäkin lapsia nyt sitten!
Eli ei se ihan noin suunnitellusti aina mene. Juu, olen itse ollut sen 30v kun esikoinen syntyi ja 33v kun toinen, eli ihan se normi-ikä nykyään ja helppoa on nyt.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:14"]Minulla ei ole lapsia vielä(olen 28),mutta minusta on ollut parempi nyt mennä, kuin aloittaa eläminen joskus nelikymppisenä. Mikään ei ole surullisempaa, kuin katsoa keski-ikäisten mammojen hakevan kadonnutta nuoruuttaan. 
[/quote] ne on niitä voimanaisia, korkkarit kattoon. Glittertoppi kiiltää kaulaheltan alla