Onneksi tein lapset nuorena!

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v.
[/quote]

Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa.

Paljon parempi on hankkia ne lapset vanhoina, koska mikset eläisi nuoruutta menemällä kavereiden kanssa ulos ja nauttimassa aikaasi ilman että on lapsi jonka kanssa on hyvä viettää aikaa. Ei muutenkaan enää 40-vuotiaana huvita mennä jonnekin baariin ja elää ilman huolta?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa.

[/quote]

Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin.

[/quote]

Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen

Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää

Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta

Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon.

[/quote]

Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:15"]

Paljon parempi on hankkia ne lapset vanhoina, koska mikset eläisi nuoruutta menemällä kavereiden kanssa ulos ja nauttimassa aikaasi ilman että on lapsi jonka kanssa on hyvä viettää aikaa. Ei muutenkaan enää 40-vuotiaana huvita mennä jonnekin baariin ja elää ilman huolta?

[/quote]

Ymmärrätkö, että kaikki eivät halua mennä ulos? Ja jos haluaakin, lapsella on myös isä? Ei lapsen saaminen tarkoita sitä, että jäisi kotiin makaamaan. Minullakin olisi ollut tuhat ja yksi kertaa tilaisuus mennä ulos lapsen saamisen jälkeen, mutta ei kiinnosta. Juon mieluummin viinilasillisen tai siiderin kotona tai ystävän kanssa parvekkeella ilta-auringossa. t. äiti 26v. 

Minä tein lapseni 20- ja 24-vuotiaana. Opiskelin samalla (elimme mieheni palkalla hyvin, ennen kuin kukaan alkaa sossupummiksi syyttämään). Koin asian niin, että sain tutustua lapsiini aiemmin, kasvaa heidän mukanaan ja jakaa heidän kanssaan erilaisia vaiheita elämässämme. Olen onnellinen valinnastamme ja nyt kun aloitin työt, lapset ovat jo niin vanhoja, etteivät käytä vaippoja tai tappele koko ajan. Elämä on todella helppoa eikä työ kuluta, kun kotona voi oikeasti relata.

En väheksy myöskään heitä, jotka saavat lapsensa iäkkäämpinä. 43-vuotias ystäväni odottaa vauvaa, enkä voisi olla iloisempi hänen puolestaan. Hänellä on asiat valmiina kohdillaan ja tuleva vauva pääsee nauttimaan kaikesta siitä, mitä vanhemmat ovat elämässään ehtineet tehdä ennen häntä. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa.

[/quote]

Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin.

[/quote]

Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen

Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää

Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta

Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon.

[/quote]

Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni. 
[/quote] Pelottavan tehokasta...

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:52"]Sama täällä! Mulla kolme lasta parinkympin molemmin puolin ja ikää samat 43 vuotta. 

Kauheeta kattoo, kun samanikäiset tappelevat uhmaikäistensä kanssa jossain hiekkalaatikon reunalla ja valittelevat väsymystään. Kyllä sitä nuorena jaksoi ja oli paljon rennompi kuin nämä mummoäidit. 

Lapset opiskelevat ja ovat täysin omillaan. Tarjoavat ihania aterioita äidilleen, auttelevat milloin missäkin. Olen jo tässä vaiheessa saamapuolella. Tietysti taas autan, jos tulee lapsenlapsia. Niitä ei vielä ole. 

-nainen elämänsä kunnossa!
[/quote]

Eli sä pidät itseäsi ja itsesi ikäistä mummons? :D

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

[/quote]

On aika erikoinen piirre äidissä tehdä lapsia vain päästäkseen niistä eroon ja vielä mahdollisimman nuorena. Jos lapseton elämä on niin ihanaa niin sekin mahdollisuus sinulla olisi ollut, että olisit jättänyt lapset kokonaan tekemättä. Olisi sitä lapsetonta ihanuutta kestänyt koko elämän verran.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa.

[/quote]

Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin.

[/quote]

Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen

Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää

Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta

Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon.

[/quote]

Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni. 
[/quote]
Sun mielestä? Kauheaa pätemistä sulla muuten.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

[/quote]

On aika erikoinen piirre äidissä tehdä lapsia vain päästäkseen niistä eroon ja vielä mahdollisimman nuorena. Jos lapseton elämä on niin ihanaa niin sekin mahdollisuus sinulla olisi ollut, että olisit jättänyt lapset kokonaan tekemättä. Olisi sitä lapsetonta ihanuutta kestänyt koko elämän verran.

[/quote]

Luuletko, että yhden nuorena lapsen saaneen kommentti edustaa kaikkia nuorena lapsen saaneita? Ei ainakaan minua.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

 
[/quote]

Ne on nauttinut vapaudesta etukäteen. Nuorina, kauniina ja voimakkaina ;)

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:27"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

 
[/quote]

Ne on nauttinut vapaudesta etukäteen. Nuorina, kauniina ja voimakkaina ;)
[/quote] Ne on nauttinut, nauttinut, elänyt, tanssinut, valvoneet öitä nuorena ilman vauvaa :)

Siis mikä keskustelu taas kerran. Antakaa toisten elää kuten elävät. Älkääkä olettako niin hirveästi onko heidän ratkaisunsa parempi vai huonompi kuin teidän, kun ette siitä kuitenkaan mitään tiedä. Tiedätte vain omasta elämästänne, antakaa muiden elää rauhassa omaansa, mitä se teidän persettä kutittaa. Itse sain oman lapseni kypsällä iällä ja hyvin on mennyt. Kasvatan hänestä suvaitsevaisen ihmisen, joka ei jatkuvasti päde mollaamalla muiden elämänratkaisuja, vaan on avaraktseinen. Huonon itsetunnon ja - anteeksi vaan- tyhmyyden merkki tuollainen muiden äitien iän siunailu suuntaan tai toiseen! Itsekin kaksikymppisenä luulin tietäväni kaiken kaikesta, onneksi se menee ohi, kun ihminen kasvaa ja kehittyy henkisesti.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

[/quote]

On aika erikoinen piirre äidissä tehdä lapsia vain päästäkseen niistä eroon ja vielä mahdollisimman nuorena. Jos lapseton elämä on niin ihanaa niin sekin mahdollisuus sinulla olisi ollut, että olisit jättänyt lapset kokonaan tekemättä. Olisi sitä lapsetonta ihanuutta kestänyt koko elämän verran.

[/quote]

Luuletko, että yhden nuorena lapsen saaneen kommentti edustaa kaikkia nuorena lapsen saaneita? Ei ainakaan minua.

[/quote]

Eihän tuossa kommentissa mainittukaan nuoria äitejä ryhmänä, kommentoitiin vain kirjoittajaa yksilönä yksikkömuodossa. Niin minä tuon luen.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta...

[/quote]

Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta...

[/quote]

Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää.

[/quote]

Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa.

Ja mitähän se "vapaus" sitten mahtaa olla. Olen vapaampi nyt kuin koskaan, kun saan olla ja elää tavallista arkea oman rakkaan lapseni kanssa. Jaksan valvoa ja täysimetin lastani 6 kk. Ei siis aina jauheta samoja kliseitä. Elin railakkaan nuoruuden, biletin kohtuudella, opiskelin yliopistossa ja etsin itseäni. Sain lapsen nelikymppisenä, jos joku saa nautintonsa nimitämällä minua mummoäidiksi, niin siitä vaan, kertoo enemmän arvioijan omasta henkisestä kypsymättömyydestä kuin minusta. Minua ei hetkauta, lähinnä ajattelen, että onpa raakile ihmisenä tuokin nimittelijä vielä, toivottavasti kypsyy. Tuleeko esim. mieleen, että kaikki eivät "hanki" lapsia, vaan yrittämiseen voi mennä vuosia. Millaistahan ihmiskuvaa nämä nuorekkaat äidit sitten välittävät omalle jälkikasvulleen, huh huh. Että kaikkea valtavirrasta poikkeavaa saa ja kuuluu arvostella, koska se saa oman pienen likaisen sielun tuntumaan mahtavammalta ja oman peilkuvan näyttämään paremmalta. Haukutaan siis kaikki vanhat äidit, sateenkaariperheet, adoptioperheet jne kaikki poikkeavat samaan syssyyn, koska kaikki erilainen on niin kauheaa!

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta...

[/quote]

Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää.

[/quote]

Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa.

[/quote]

Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta...

[/quote]

Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää.

[/quote]

Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa.

[/quote]

Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss.

[/quote]

Aika erikoista, koska minä tunnen todella paljon luokanopettajia, lastentarhanopettajia, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä ja terveystieteiden maistereita sekä psykologeja, jotka ovat saaneet lapsensa 21-27 vuotiaana. Olet varmaan joku humanisti, kauppatieteilijä tai oikislainen? Noilla aloilla ei ole yleensä mahdollista hankkia lapsia aikaisin, vaikka haluaisi. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta...

[/quote]

Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää.

[/quote]

Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa.

[/quote]

Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss.

[/quote]

Aika erikoista, koska minä tunnen todella paljon luokanopettajia, lastentarhanopettajia, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä ja terveystieteiden maistereita sekä psykologeja, jotka ovat saaneet lapsensa 21-27 vuotiaana. Olet varmaan joku humanisti, kauppatieteilijä tai oikislainen? Noilla aloilla ei ole yleensä mahdollista hankkia lapsia aikaisin, vaikka haluaisi. 

[/quote]

Yleensäkin aloilla, joilla työllistyminen on vaikeaa ja kilpailu kovaa, ei saada lapsia aikaisin jos ollenkaan. Tilanne on aivan erilainen naisvaltaisilla tai tutkinnon antavilla aloilla, joilla lasten tekeminen opiskeluaikoina on kilpailuvaltti työmarkkinoilla.