Onneksi tein lapset nuorena!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"] Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!! [/quote] Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.   [/quote] Miksi yleensä hankit lapsia, jos elät vasta saatuasi ne pois helmoistasi? Eikö lasten kanssa voi elää? Ne kauhistelemasi vanhat äidit elivät sen nuoruuden ajallaan. Enää ei tarvitse.

[/quote]

Kylläpäs täällä on ihmeellistä puhetta. Aika moni vanhempi nautti siitä, että on saanut kasvatustehtävänsä ns. päätökseen ja nuoret ovat valmiita avaamaan siipensä maailmalle. Niin myös minun viisikymppinen äitini, joka sain minut kolmekymppisenä. Hän on todellakin ollut iloinen, että meistä tuli pärjääviä aikuisia emmekä olleet ikuisesti hänen helmoissaan.
[/quote]

Ihmeellistä puhetta on minusta tuo "lapset on saatu pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään"

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:52"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:17"] [quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"] Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!! [/quote] Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.   [/quote] Miksi yleensä hankit lapsia, jos elät vasta saatuasi ne pois helmoistasi? Eikö lasten kanssa voi elää? Ne kauhistelemasi vanhat äidit elivät sen nuoruuden ajallaan. Enää ei tarvitse. [/quote]   Kylläpäs täällä on ihmeellistä puhetta. Aika moni vanhempi nautti siitä, että on saanut kasvatustehtävänsä ns. päätökseen ja nuoret ovat valmiita avaamaan siipensä maailmalle. Niin myös minun viisikymppinen äitini, joka sain minut kolmekymppisenä. Hän on todellakin ollut iloinen, että meistä tuli pärjääviä aikuisia emmekä olleet ikuisesti hänen helmoissaan. [/quote] Ihmeellistä puhetta on minusta tuo "lapset on saatu pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään"

[/quote]

No, minä sain lapset nuorena enkä ajattele tai sano noin. Mutta tietenkin nautin, kun lapset kasvavat ja muuttuvat itsenäisemmiksi. Aika aikaansa kutakin, kuka sitä haluaisi olla esim. neljäkymmentä vuotta elämästään yksivuotiaan lapsen huolenpitäjä. En minä ainakaan, vaikka lapsista pidän äärimmäisen paljon. Ihanaa silti nähdä, kun he kasvavat. On minulla jo suunnitelmia sille, mitä teen kun he ovat aikuisia (jolloin olen itse päälle nelikymppinen). 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:50"]Onneksi tein lapset vanhana (39- ja 41-vuotiaana) En vaihtaisi pois mun pitkää ihanaa nuoruutta ilman vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestäni. Nyt on ihana viettää perhekeskeistä elämää ja nauttia äitiydestä täysillä eikä tarvitse pelätä että jäisi jostain paitsi. [/quote] Paitsi, että saatat jäädä paitsi mummoudesta....

[/quote]

mummous se on kin elaman tarkoitus? 

Elin tosi pitkän nuoruuden ja sain lapsen vanhemmalla iällä ja taas oon vapaa koska lapseni täysi-ikäinen.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:52"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:17"] [quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"] Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!! [/quote] Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.   [/quote] Miksi yleensä hankit lapsia, jos elät vasta saatuasi ne pois helmoistasi? Eikö lasten kanssa voi elää? Ne kauhistelemasi vanhat äidit elivät sen nuoruuden ajallaan. Enää ei tarvitse. [/quote]   Kylläpäs täällä on ihmeellistä puhetta. Aika moni vanhempi nautti siitä, että on saanut kasvatustehtävänsä ns. päätökseen ja nuoret ovat valmiita avaamaan siipensä maailmalle. Niin myös minun viisikymppinen äitini, joka sain minut kolmekymppisenä. Hän on todellakin ollut iloinen, että meistä tuli pärjääviä aikuisia emmekä olleet ikuisesti hänen helmoissaan. [/quote] Ihmeellistä puhetta on minusta tuo "lapset on saatu pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään"

[/quote]

Niinpä, täällähän on toisinaan vuodatuksia mummoista, jotka häipyvät ulkomaille uuden golfiin hurahtaneen varhaiseläkeläisensä kanssa. Ei muistu enää mieleen, että taakse jäi jotain.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:41"]

Parempi tehdä nuorena, niin sekin on alta pois. Ehtii sitten vanhempana puuhata muuta, kuin velvollisuudet on hoidettu pois alta.

[/quote] nuoruutta ei saa koskaan takaisin, se täytyy elää silloin kun on nuori villi ja vapaa.

Hauska trolli!!!!!!
*huutonaurua*

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:02"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:41"]

Parempi tehdä nuorena, niin sekin on alta pois. Ehtii sitten vanhempana puuhata muuta, kuin velvollisuudet on hoidettu pois alta.

[/quote] nuoruutta ei saa koskaan takaisin, se täytyy elää silloin kun on nuori villi ja vapaa.

[/quote]

Ja kaikki ihmiset haluavat elää nuoruuden samalla tavalla eli ryypäten ja paneskellen sekä tuhlaten kaikki rahat lomamatkoihin? Muussa tapauksessa en näe, mitä sellaista nuoruus jollekin edustaisi, jota ei lasten kanssa voi tehdä. Jokainen nelikymppinen on elänyt myös kaksi- ja kolmekymppisenä, joten hän varmasti on elänyt nuoruutensa. Onko 25-30 vuotias nykyään nuori, joka elää nuoruuttaan? Tämän ketjun perusteella voisi niin olettaa. Minun mielestäni sen ikäinen on aikuinen, jonka teini-ikä ja nuoruus ovat jo takanapäin. 

Ihmettelen tuota keskustelua kilpajuoksusta. Sain poikani 21-vuotiaana opiskelijana. Kyllä, tähän mennessä olen valmistunut kahteen tutkintoon, saanut kodin jossa kasvattaa lapsi aikuiseksi ym. Toisaalta olen hoitanut poikaani kotona 3.5 vuotta koska se oli opiskelijana mahdollista. Ehkä myös isä on ottanut keskimääräistä tasa-arvoisemman roolin vanhempana. Ystäviä sain vaikka minulla oli lapsi, se samanhenkisyys kun ei ole lapsesta tai ylipäätänsä elämäntilanteesta kiinni. Meitä on seitsemän naisen tiivis opiskeluporukka jonka kanssa olemme paljon tekemisissä: minä 5v lapsen äiti, kaksi esikoisen odottajaa, yksi vapaaehtoisesti lapseton, yksi naisparisuhteessa elävä ja kaksi villiä sinkkua. Nämä seikat eivät meitä erota. Opinnot olen hoitanut myös ihan kunnialla, tosin lapsen hyvinvointi ja läsnäolo hänelle on ollut aina tärkein. Ei tämä ole ollut mikään suoritusputki tai kilpajuoksu, näin tämä nyt vain meni.

Minulla ei ole lapsia vielä(olen 28),mutta minusta on ollut parempi nyt mennä, kuin aloittaa eläminen joskus nelikymppisenä. Mikään ei ole surullisempaa, kuin katsoa keski-ikäisten mammojen hakevan kadonnutta nuoruuttaan. 

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:02"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:41"]

Parempi tehdä nuorena, niin sekin on alta pois. Ehtii sitten vanhempana puuhata muuta, kuin velvollisuudet on hoidettu pois alta.

[/quote] nuoruutta ei saa koskaan takaisin, se täytyy elää silloin kun on nuori villi ja vapaa.

[/quote]

Mistä lähtien lasten hankkiminen on ollut velvollisuus? OIKEASTI velvollisuus, eikä vain joidenkin ihmisten mielissä, oletteko allekirjoittaneet jonkun lapsentekoon velvoittavan paperin tai vastaavaa? O_o

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 20:02"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 19:41"]

Parempi tehdä nuorena, niin sekin on alta pois. Ehtii sitten vanhempana puuhata muuta, kuin velvollisuudet on hoidettu pois alta.

[/quote] nuoruutta ei saa koskaan takaisin, se täytyy elää silloin kun on nuori villi ja vapaa.

[/quote]

Mistä lähtien lasten hankkiminen on ollut velvollisuus? OIKEASTI velvollisuus, eikä vain joidenkin ihmisten mielissä, oletteko allekirjoittaneet jonkun lapsentekoon velvoittavan paperin tai vastaavaa? O_o

[/quote]

Kaipa se oma syntymä ja vanhempien panostus lapseensa ja toive jatkuvuudesta on sellainene "velvoittava" tekijä. Sitä tuntee itsensä jokinlaiseksi Juudakseksi, kun sössii tehtävän.

m41

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 05:48"]Onneksi en halua koskaan hankkia lapsia. Olen tästä oikeasti kiitollinen joka päivä. [/quote] Siis... Olet kiitollinen ettet HALUA hankkia lapsia? Olen kiitollinen etten halua syödä makaronilaatikkoa.

[/quote]

Niin, siis minulla ei koskaan ole ollut halua lisääntyä ja olen siitä hyvin kiitollinen, koska tiedän miten paljon lapset kurjistavat elämää. On suuri siunaus olla saamatta "vauvakuumetta", joka sumentaa lähes kaikkien naisten järjen jossain vaiheessa ja saa heidät tekemään huonoja valintoja.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 08:09"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Minunkin elämäni on ihanaa! Lapset sain nuorena (nuorempana kuin ap) mutten usko että se on syynä ihanaan elämääni. 45v tulin mummiksi kun 25v (ei esikoinen) lapseni sai ensimmäisen lapsensa. Siitä olen tosi tyytyväinen, että jaksan olla erittäin aktiivinen mummi <3

[/quote]

Jokainen prioriteettiensa mukaan. Vaikka itsellänikin on lapsia, niin kyllä oman elämän ihanuus tulee aika paljon muista syistä, kuin siitä, koska olen saanut lapset ja päässyt niistä erilleen ja tuleeko lapsenlapsia. Onneksi elämässä on muutakin sisältöä kuin lapset.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:13"]

Itse sain esikoisen/ainoan kaksivuotta sitten ollessani 25-vuotias eli ilmeisesti nuori äiti. Pakko sanoa, ettei mun vapauteni ole sen kummemmin vähentynyt lapsen myötä. Matkustaa voi kuten ennenkin. Vauvavuotena reppureissattiin 4kk. Biletys ei ole koskaan pahemmin kiinnostanut. Pääsen sen 4krt vuodessa baariin edelleen, jos haluan. Lapsi on aamu-uninen, joten nukkuakin saan. Ehdin harrastaa itsekseni niin paljon kuin haluan, mutta nyt saan tehdä näitä samoja juttuja myös tyttöni kanssa. Itselleni ajatus lapsen tekemisestä yli kolmekymppisenä kuulostaa kamalalta, mutta ymmärrän sen toimivan joillakin paremmin kuin meidän tapamme.

[/quote]

Se vapaus ei ole reppureissua ja baaria. Mutta sinulle se voi olla. Mutta suurimmalle osalle ei. Tai toisaalta, kun luen ketjua, niin monihan tuntuu olevan onnellinen, että on vasta nelikymppinen, kun lapset on isoja ja saa sen vapauden ja pääsee baariin ja reissaamaan.

Ehkä se vapaus todellakin joillekin on ryyppäämistä ja matkustamista. Silti on kamala kiire saada ammatti ja omakotitalo ja farmariauto ja mies ja isot häät ja kaksi koiraa ja elää pikkuporvarillista elämää juoden naapurin naisen kanssa kahvia ja vertaillen ja kilpaillen pikkusormi pystyssä villeroy&boch.n kupista, mikä on saatu häälahjaksi, kun oli häälahjalistalla.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:18"]

20v lapsen haluaminen ja saaminen on täällä hurja alapeukutuksen aihe. Ymmärrän, että useimmat eivät ole valmiita, eivätkä näe siihen mitään syytä. Minä vein tämän ehkä vielä vähän pidemmälle: ajattelin hakea lääkikseen lukion jälkeen, mutta valitsin 'helpomman' tutkinnon koska arvostan perheaikaa, puolisoa ja lasta niin paljon. Se ei ole tyytymistä, vaan tietoinen valinta ja tulos itsensä tuntemisesta. Kyllä, olen varsin tehokas ihminen, mikä se nyt onkaan. Tiedän että olisin ollut hyvä lääkäri, mutta olisin upottanut siihen liikaa aikaa, näin itseni tuntien. Nyt olen hyvä terveydenhoitaja ja kätilö, ala ei ole ihan niin laaja, ei ihan niin vastuullinen ja työtä voi tehdä enemmän stressittä. Tiedän tilastot että keskimäärin 20 vuotiaat äidit jättävät kouluttautumatta ym. sosioekonominen asema periytyy. Sitten on paljon meitäkin, ihan älykkäitä nuoria naisia jotka ovat vaan tehneet tämän valinnan ja ihan totta, tyytyväisiä siihen. Minä olen nauttinut pikkulapsivuosista ja ollut kotona kauan opiskellen poikani kanssa. Nyt ne pikkulapsivuodet on takana ja työelämä edessä. Yritämme toista lasta mutta puoli vuotta tuloksetonta yritystä takana. Lapsenhoito luonnollisesti jaetaan puoliksi miehen kanssa, tai mahdollisesti mies ottaa suuremman vastuun sillä yrittää päästä uudelleen kouluttautumaan.

[/quote]

Eli alisuoriuduit lapsen takia

EI nää jutut oo joko/tai ! Kummatkin tilanteet ovat ihania tai kamalia ja se on asenteesta kiinni.

Itse sain lapset vasta 40:n kynnyksellä, enkä sille itse mitään voinut. 

En osaa sanoa, olisinko onnellisempi jos olisin lapset saanut 20:nä. Elän tätä elämää nyt täysillä kuitenkin ja voin sanoa, että elämä on ihanaa.

Kavereilla on eri tilanteessa elämä, osalla on niitä murkkuikäisiä ja osalla +20v lapset. Osalla on tullut ero kun "pesä on tyhjentynyt", osa nauttii uudesta tilanteesta pariskuntana. En tiedä mikä itsellä on sitten edessä joskus.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:48"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:30"]

[/quote] Tuota on hyvin vaikea uskoa

[/quote]

Kyllä se vain on työantajan etu, että en ole jäämässä heti useiksi vuosiksi perhelomille. Toinen jännä juttu oli, että reilusti alle kolmekymppisen talouspuolella työskentelevän mieheni ura lähti huimaan nousuun ensimmäisen lapsen synnyttyä. Hän sai kaksi palkankorotusta ja hänet ylennettiin. Kyllä huomasi, että miehen asemaa nostaa vaimo ja lapset. Tämähän on tutkittuakin.

[/quote]

Työnantajahan ei voi mistään tietää, että teettekö iltatähden tai jopa pari. Näin ollen olet aivan yhtä riskaabeli työntekijä kuin lapseton nainenkin.

[/quote]

No, sitähän hän ei tiedä. Mutta kun sanon, että minulla on kaksi lasta ja olen nyt valmis siirtymään työelämään ja luomaan uraa, olen aina saanut hakemani paikan. 

[/quote]

Minäkin olen aina saanut hakemani työpaikan, mutta oletan sen johtuneen koulutuksestani, työkokemuksestani ja soveltuvuudesta tehtävään eikä perhepoliittisesta tilanteesta. Lapseton olen.

[/quote]

Samahan se on minulla, olen vain opiskelujen ja työnteon aikana tehnyt lapset. Halusit tässä korostaa omaa erinomaisuuttasi, mutta ei oikein onnistunut. Kaiken takana itselläni on osallistuva mies. 

[/quote]

En halunnut korostaa erinomaisuuttani, vaan sitä kuinka hölmö kommenttisi ja mielipiteesi on. Työnantajat eivät pelaile lainkaan niin paljon kuin sinä kuvittelet. Pätevyys ratkaisee, ainakin asiantuntija-aloilla. Jos olet suorittavalla alalla, esim. sairaanhoitaja tai parturi-kampaaja niin silloin toki perhetilanteella voikin olla jotain merkitystä, koska alat ovat naisvaltaisia. Saanen myös huomauttaa, että kulut eivät lopu perhevapaisiin. Poissaoloja tulee sairaiden lasten kanssa. (Ja minun puolestani saa tullakin, jonkunhan on pakko hoitaa ne sairaat lapset.) En vain tajua elvistelyä asialla, jolla ei oikeasti ole merkitystä työnantajien kannalta kuin alemmin koulutetuilla aloilla.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 06:39"]

Lapset pitää tehdä nuorina ja täyttää tavoitteet, talo ja mies mahdollisimman äkkiä ja nuorena, että sitten pääsee valmiina nauttimaan nelikymppisenä työnsä tuloksista, kun on valmis ja kaikki hommattu. Loppuelämän voi vain olla ja ottaa lekoissasti ja matkustella aina jonnekkin ja odottaa kuolemaa

[/quote]

Juu, ja sitten 40-vuotiaana juosta diskoissa parikymppisten seassa. Jeee, tää on elämääää! Korkkarit kattoon...

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:41"]

Sain lapset (3 kpl) parikymppisenä, ekan 19-vuotiaana. En kyllä omille lapsille sitä suosittele. Mies otti ja lähti kun  olin 27, halusi elämäänsä jotain muuta kuin ikuista lapsien hoitoa ja arkea. En oikeastaan häntä syytä, koska olihan se ihan helvetin rankkaa. Opintoja en ollut ehtinyt lukion jälkeen edes aloittaa ja miehellä ne jäi aiottua vähemmälle, kun piti elättää perhettä. Minä yritin jatkaa opintoja avioeron jälkeen, mutta hitollako sitä kolmen lapsen yksinhuoltajana enää mitään opiskelee! Nyt olen nelikymppinen ja vakitöissä, mutta ihan kurapalkalla ilman sen kummempaa koulutusta kuin mitä työnantaja on työn ohessa kustantanut. Ehkä sitten lasten aikuistuttua kouluttaudun, mutta aika vähissä on alat, joille pääsee vastavalmistuneet keski-ikäiset. Vinkkejä otetaan vastaan...

[/quote]

Samalla tavalla moni kolmevitonen lapsen saanut on kouluttamaton. Toisin kuin av-palsta haluaa uskoa, kaikki vanhempana synnyttäneet eivät ole tohtoreita eivätkä nuorena synnyttäneet peruskoululaisia. Nuorissa äideissä on myös Xenioita ja vanhemmissa sosiaalitapauksia.

[/quote]

Tilastot, tilastot... Kannattaa tutustua niihin, ennen kuin lohduttaa itseään mutupohjan jutuilla. Poikkeusyksilöt eivät muuta sitä, mikä on vallitsevaa ja todennäköisempää. Nuorilla äideillä on myös tilastojen valossa moninkertainen riski jäädä yksinhuoltajiksi verrattuna yli 30-vuotiaana lapsen saaneisiin. Myöhemmin solmituilla avioliitoilla on syystä tai toisesta taipumus kestää paremmin kuin nuorena solmituilla. Elämänkokemus ehkä vaikuttaa?