Onneksi tein lapset nuorena!

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta...

[/quote]

Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää.

[/quote]

Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa.

[/quote]

Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss.

[/quote]

Eihän se mikään salaisuus olekaan, että akateemiset naiset tekevät lapsensa myöhemmin kuin muut. Ihme vakuuttelua tuo, että 25 vuoden paikkeilla yliopistosta valmistuvat olisivat jotenkin hyvinkin tyypillisesti pienten lasten äitejä. Eivät kyllä ole!

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:09"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta...

[/quote]

Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää.

[/quote]

Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa.

[/quote]

Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss.

[/quote]

Aika erikoista, koska minä tunnen todella paljon luokanopettajia, lastentarhanopettajia, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä ja terveystieteiden maistereita sekä psykologeja, jotka ovat saaneet lapsensa 21-27 vuotiaana. Olet varmaan joku humanisti, kauppatieteilijä tai oikislainen? Noilla aloilla ei ole yleensä mahdollista hankkia lapsia aikaisin, vaikka haluaisi. 
[/quote]
Älä nyt viitsi. 21-vuotias lääkäri, opettaja tai psykologi.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta...

[/quote]

Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää.

[/quote]

Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa.

[/quote]

Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss.

[/quote]

Eihän se mikään salaisuus olekaan, että akateemiset naiset tekevät lapsensa myöhemmin kuin muut. Ihme vakuuttelua tuo, että 25 vuoden paikkeilla yliopistosta valmistuvat olisivat jotenkin hyvinkin tyypillisesti pienten lasten äitejä. Eivät kyllä ole!

[/quote]

Eivät tietenkään, mutta kyllä heissäkin pienten lasten äitejä on. Kuten minä ja monet ystäväni Helsingin ja Turun yliopistoissa.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:09"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta...

[/quote]

Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää.

[/quote]

Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa.

[/quote]

Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss.

[/quote]

Aika erikoista, koska minä tunnen todella paljon luokanopettajia, lastentarhanopettajia, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä ja terveystieteiden maistereita sekä psykologeja, jotka ovat saaneet lapsensa 21-27 vuotiaana. Olet varmaan joku humanisti, kauppatieteilijä tai oikislainen? Noilla aloilla ei ole yleensä mahdollista hankkia lapsia aikaisin, vaikka haluaisi. 
[/quote]
Pitäisi varmaan olla 26-27 vuotiaana

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:19"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta...

[/quote]

Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää.

[/quote]

Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa.

[/quote]

Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss.

[/quote]

Eihän se mikään salaisuus olekaan, että akateemiset naiset tekevät lapsensa myöhemmin kuin muut. Ihme vakuuttelua tuo, että 25 vuoden paikkeilla yliopistosta valmistuvat olisivat jotenkin hyvinkin tyypillisesti pienten lasten äitejä. Eivät kyllä ole!

[/quote]

Eivät tietenkään, mutta kyllä heissäkin pienten lasten äitejä on. Kuten minä ja monet ystäväni Helsingin ja Turun yliopistoissa.
[/quote]
Ehkä 1/vuosikurssi.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:09"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:05"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta... [/quote] Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää. [/quote]   Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa. [/quote] Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss. [/quote]   Aika erikoista, koska minä tunnen todella paljon luokanopettajia, lastentarhanopettajia, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä ja terveystieteiden maistereita sekä psykologeja, jotka ovat saaneet lapsensa 21-27 vuotiaana. Olet varmaan joku humanisti, kauppatieteilijä tai oikislainen? Noilla aloilla ei ole yleensä mahdollista hankkia lapsia aikaisin, vaikka haluaisi.  [/quote] Pitäisi varmaan olla 26-27 vuotiaana

[/quote]

Monet ystävistäni ovat tulleet raskaaksi opintojen aikana, jotkut jo ennen kandia. Ja se on osoittautunut myöhemmin kannattavaksi. Opiskeluaikana oli helppo olla lasten kanssa, oli paljon aikaa ja mahdollisuus olla kotona, kun lapsi sairastui. Valmistuttua pystyin siirtymään suoraan työelämään, lapset oli tehty. Sain vakipaikan alle vuosi valmistumisesta. Kuten moni nuorena lapsen saanut akateeminen ystäväni. Minulle on suoraan sanottu kahdesti, että työnantaja arvostaa sitä, että uskalsin tehdä lapset opiskeluaikana. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:22"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:09"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:05"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta... [/quote] Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää. [/quote]   Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa. [/quote] Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss. [/quote]   Aika erikoista, koska minä tunnen todella paljon luokanopettajia, lastentarhanopettajia, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä ja terveystieteiden maistereita sekä psykologeja, jotka ovat saaneet lapsensa 21-27 vuotiaana. Olet varmaan joku humanisti, kauppatieteilijä tai oikislainen? Noilla aloilla ei ole yleensä mahdollista hankkia lapsia aikaisin, vaikka haluaisi.  [/quote] Pitäisi varmaan olla 26-27 vuotiaana

[/quote]

Monet ystävistäni ovat tulleet raskaaksi opintojen aikana, jotkut jo ennen kandia. Ja se on osoittautunut myöhemmin kannattavaksi. Opiskeluaikana oli helppo olla lasten kanssa, oli paljon aikaa ja mahdollisuus olla kotona, kun lapsi sairastui. Valmistuttua pystyin siirtymään suoraan työelämään, lapset oli tehty. Sain vakipaikan alle vuosi valmistumisesta. Kuten moni nuorena lapsen saanut akateeminen ystäväni. Minulle on suoraan sanottu kahdesti, että työnantaja arvostaa sitä, että uskalsin tehdä lapset opiskeluaikana. 
[/quote]
Tuota on hyvin vaikea uskoa

[/quote] Tuota on hyvin vaikea uskoa

[/quote]

Kyllä se vain on työantajan etu, että en ole jäämässä heti useiksi vuosiksi perhelomille. Toinen jännä juttu oli, että reilusti alle kolmekymppisen talouspuolella työskentelevän mieheni ura lähti huimaan nousuun ensimmäisen lapsen synnyttyä. Hän sai kaksi palkankorotusta ja hänet ylennettiin. Kyllä huomasi, että miehen asemaa nostaa vaimo ja lapset. Tämähän on tutkittuakin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:19"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta...

[/quote]

Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää.

[/quote]

Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa.

[/quote]

Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss.

[/quote]

Eihän se mikään salaisuus olekaan, että akateemiset naiset tekevät lapsensa myöhemmin kuin muut. Ihme vakuuttelua tuo, että 25 vuoden paikkeilla yliopistosta valmistuvat olisivat jotenkin hyvinkin tyypillisesti pienten lasten äitejä. Eivät kyllä ole!

[/quote]

Eivät tietenkään, mutta kyllä heissäkin pienten lasten äitejä on. Kuten minä ja monet ystäväni Helsingin ja Turun yliopistoissa.

[/quote]

Itse valmistuin lääkiksestä ja kenelläkään heti lukion jälkeen aloittaneella ei kyllä ollut lapsia ja aika hankalaa, käytännössä mahdotonta se opiskelu pienten kanssa olisikin ollut. Monet kyllä saivat parin vuoden sisällä valmistumisesta lapsia, mutta me lääkärinaiset ollaankin vähän poikkeuksia akateemisessa maailmassa eli saadaan lapsia usein aiemmin ja usein muita akateemisia enemmänkin. Luulisin, että kyse on siitä, että meillä on varma työllistyminen ja perhevapaillakin voi tehdä päivystyksiä sunnuntaisin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:30"]

[/quote] Tuota on hyvin vaikea uskoa

[/quote]

Kyllä se vain on työantajan etu, että en ole jäämässä heti useiksi vuosiksi perhelomille. Toinen jännä juttu oli, että reilusti alle kolmekymppisen talouspuolella työskentelevän mieheni ura lähti huimaan nousuun ensimmäisen lapsen synnyttyä. Hän sai kaksi palkankorotusta ja hänet ylennettiin. Kyllä huomasi, että miehen asemaa nostaa vaimo ja lapset. Tämähän on tutkittuakin.

[/quote]

Työnantajahan ei voi mistään tietää, että teettekö iltatähden tai jopa pari. Näin ollen olet aivan yhtä riskaabeli työntekijä kuin lapseton nainenkin.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:30"]

[/quote] Tuota on hyvin vaikea uskoa

[/quote]

Kyllä se vain on työantajan etu, että en ole jäämässä heti useiksi vuosiksi perhelomille. Toinen jännä juttu oli, että reilusti alle kolmekymppisen talouspuolella työskentelevän mieheni ura lähti huimaan nousuun ensimmäisen lapsen synnyttyä. Hän sai kaksi palkankorotusta ja hänet ylennettiin. Kyllä huomasi, että miehen asemaa nostaa vaimo ja lapset. Tämähän on tutkittuakin.

[/quote]

Työnantajahan ei voi mistään tietää, että teettekö iltatähden tai jopa pari. Näin ollen olet aivan yhtä riskaabeli työntekijä kuin lapseton nainenkin.

[/quote]

No, sitähän hän ei tiedä. Mutta kun sanon, että minulla on kaksi lasta ja olen nyt valmis siirtymään työelämään ja luomaan uraa, olen aina saanut hakemani paikan. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:36"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:30"]

[/quote] Tuota on hyvin vaikea uskoa

[/quote]

Kyllä se vain on työantajan etu, että en ole jäämässä heti useiksi vuosiksi perhelomille. Toinen jännä juttu oli, että reilusti alle kolmekymppisen talouspuolella työskentelevän mieheni ura lähti huimaan nousuun ensimmäisen lapsen synnyttyä. Hän sai kaksi palkankorotusta ja hänet ylennettiin. Kyllä huomasi, että miehen asemaa nostaa vaimo ja lapset. Tämähän on tutkittuakin.

[/quote]

Työnantajahan ei voi mistään tietää, että teettekö iltatähden tai jopa pari. Näin ollen olet aivan yhtä riskaabeli työntekijä kuin lapseton nainenkin.

[/quote]

No, sitähän hän ei tiedä. Mutta kun sanon, että minulla on kaksi lasta ja olen nyt valmis siirtymään työelämään ja luomaan uraa, olen aina saanut hakemani paikan. 
[/quote]
:) vetää kyllä hiljaiseksi...

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:36"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:35"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:30"] [/quote] Tuota on hyvin vaikea uskoa [/quote]   Kyllä se vain on työantajan etu, että en ole jäämässä heti useiksi vuosiksi perhelomille. Toinen jännä juttu oli, että reilusti alle kolmekymppisen talouspuolella työskentelevän mieheni ura lähti huimaan nousuun ensimmäisen lapsen synnyttyä. Hän sai kaksi palkankorotusta ja hänet ylennettiin. Kyllä huomasi, että miehen asemaa nostaa vaimo ja lapset. Tämähän on tutkittuakin. [/quote] Työnantajahan ei voi mistään tietää, että teettekö iltatähden tai jopa pari. Näin ollen olet aivan yhtä riskaabeli työntekijä kuin lapseton nainenkin. [/quote]   No, sitähän hän ei tiedä. Mutta kun sanon, että minulla on kaksi lasta ja olen nyt valmis siirtymään työelämään ja luomaan uraa, olen aina saanut hakemani paikan.  [/quote] :) vetää kyllä hiljaiseksi...

[/quote]

Miksi? Ei minua ainakaan haittaa, jos joku tekee vaikka kuinka vanhempana lapset. Mutta omien ja ystävieni kokemusten perusteella nuorena lapsen saamisesta ei ole ollut kuin suoranaista hyötyä meille. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:30"]

[/quote] Tuota on hyvin vaikea uskoa

[/quote]

Kyllä se vain on työantajan etu, että en ole jäämässä heti useiksi vuosiksi perhelomille. Toinen jännä juttu oli, että reilusti alle kolmekymppisen talouspuolella työskentelevän mieheni ura lähti huimaan nousuun ensimmäisen lapsen synnyttyä. Hän sai kaksi palkankorotusta ja hänet ylennettiin. Kyllä huomasi, että miehen asemaa nostaa vaimo ja lapset. Tämähän on tutkittuakin.

[/quote]

Työnantajahan ei voi mistään tietää, että teettekö iltatähden tai jopa pari. Näin ollen olet aivan yhtä riskaabeli työntekijä kuin lapseton nainenkin.

[/quote]

No, sitähän hän ei tiedä. Mutta kun sanon, että minulla on kaksi lasta ja olen nyt valmis siirtymään työelämään ja luomaan uraa, olen aina saanut hakemani paikan. 

[/quote]

Minäkin olen aina saanut hakemani työpaikan, mutta oletan sen johtuneen koulutuksestani, työkokemuksestani ja soveltuvuudesta tehtävään eikä perhepoliittisesta tilanteesta. Lapseton olen.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.

[/quote]

Sorry, mutta mua loukkaa nimitys "mummoäiti", saanko sanoa sua sitten yhtä "oikein" teiniäidiksi?

kumpikaan meistä ei ole sitä, miksi toinen toista nimittää vai mitä?

mä voisin sanoa, että kun sä istuit siellä hiekkalaatikon reunalla ja mietit, mihin rahat riittää, niin minä opiskelin, hankin ammatin, matkustin pitkin maailmaa, hankin hyvän työpaikan, olin töissä ja opiskelin ulkomailla, eli ELIN!  ja sinun kauhuksesi tein lapset vasta "mummoiässä". Paras ratkaisu minulle (!!!!) ikinä. Ihanaa olla kotona lasten kanssa ilman mitään taloudellisia huolia, lapset ovat asuneet ulkomailla, osaavat useampaa kieltä, ihana seurata niiden kasvua kansainvälisiksi, suvaitsevaisiksi ja avarakatseisiksi ihmisiksi, jotka toivottavasti aikuisena ymmärtävät kunnoittaa toisten valintoja.

nauti sinä vapaudestasi! Mulla se oli jo yli 20v sitten ;) 
[/quote]...

...jees komppaan tätä. ja mits sitä sitten enää 4-kymppisenä baariin kun kaikki parikymppiset bilettäjät haukkuu puumaks ;)

Kuinka täynnä itseään ihminen voikaan olla?

Tämähän tietysti korpeaa vanhempia äitejä, mutta todellakin, työnantajat eivät katso ollenkaan pahalla silmällä nuorena lapsen saaneita. Päinvastoin, ihminen jolla on lapsi elätettävänä ja asuntolaina maksettavana, mutta ei ole jäämässä enää perhevapaille, on työnantajalle oikea kultakaivos (pitkäaikainen ja sitoutunut työntekijä).

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:48"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:35"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:30"]

[/quote] Tuota on hyvin vaikea uskoa

[/quote]

Kyllä se vain on työantajan etu, että en ole jäämässä heti useiksi vuosiksi perhelomille. Toinen jännä juttu oli, että reilusti alle kolmekymppisen talouspuolella työskentelevän mieheni ura lähti huimaan nousuun ensimmäisen lapsen synnyttyä. Hän sai kaksi palkankorotusta ja hänet ylennettiin. Kyllä huomasi, että miehen asemaa nostaa vaimo ja lapset. Tämähän on tutkittuakin.

[/quote]

Työnantajahan ei voi mistään tietää, että teettekö iltatähden tai jopa pari. Näin ollen olet aivan yhtä riskaabeli työntekijä kuin lapseton nainenkin.

[/quote]

No, sitähän hän ei tiedä. Mutta kun sanon, että minulla on kaksi lasta ja olen nyt valmis siirtymään työelämään ja luomaan uraa, olen aina saanut hakemani paikan. 

[/quote]

Minäkin olen aina saanut hakemani työpaikan, mutta oletan sen johtuneen koulutuksestani, työkokemuksestani ja soveltuvuudesta tehtävään eikä perhepoliittisesta tilanteesta. Lapseton olen.

[/quote]

Samahan se on minulla, olen vain opiskelujen ja työnteon aikana tehnyt lapset. Halusit tässä korostaa omaa erinomaisuuttasi, mutta ei oikein onnistunut. Kaiken takana itselläni on osallistuva mies. 

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:50"]Tämähän tietysti korpeaa vanhempia äitejä, mutta todellakin, työnantajat eivät katso ollenkaan pahalla silmällä nuorena lapsen saaneita. Päinvastoin, ihminen jolla on lapsi elätettävänä ja asuntolaina maksettavana, mutta ei ole jäämässä enää perhevapaille, on työnantajalle oikea kultakaivos (pitkäaikainen ja sitoutunut työntekijä).
[/quote]
Työnantajallahan ei ole mitään taetta siitä, ettei tämä kultakaivos tee lisää lapsia.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:53"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:50"]Tämähän tietysti korpeaa vanhempia äitejä, mutta todellakin, työnantajat eivät katso ollenkaan pahalla silmällä nuorena lapsen saaneita. Päinvastoin, ihminen jolla on lapsi elätettävänä ja asuntolaina maksettavana, mutta ei ole jäämässä enää perhevapaille, on työnantajalle oikea kultakaivos (pitkäaikainen ja sitoutunut työntekijä). [/quote] Työnantajallahan ei ole mitään taetta siitä, ettei tämä kultakaivos tee lisää lapsia.

[/quote]

No suuremmat takeet kuin siitä, että lapseton niitä ei tekisi. En ole tosiaan lapsiani koskaan pahemmin mainostanut, mutta aina kun olen niistä maininnut, olen saanut jotenkin todella ilahtuneen vastaanoton. Siihen kun vielä lisännyt, että onpas ihanaa siirtyä täysillä työelämään, on paikka ollut minun. Ei se ainakaan haitaksi ole koskaan minulle ollut, vaan eduksi.