Onneksi tein lapset nuorena!

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:59"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:57"] Ihan samantekevää, miten lääkärit kokevat opiskeluaikansa. Tosin muistan omaa kahden vuorokauden synnytystäni seuranneen lääketieteen opiskeljan kertomukset valvomisistaan, ja on vaikea uskoa, että niihin voi yhdistää pienten lasten hoidon. Mutta tässä ketjussa EI ole kyse pelkästään lääkisläisistä. Fakta on, että kouluttamattomien vanhempien - siis nuorena perheen perustavien - lapsilla on isompi riski syrjäytyä ja jäädä ilman korkeakoulutusta. Keskimäärin, ei yksilötasolla! Itse en toivoisi omien lasteni hankkivan lapsia kovin nuorena, vaan ensin matkustelevan ja hankkivan kokemuksia ja koulutusta. [/quote]   Maisteriksi valmistutaan keskimäärin 26-vuotiaana ja amk:sta 24-vuotiaana. Yli 70% naisista ovat korkeakoulutettuja. [/quote] Helsingin yliopistosta yhden tilaston mukaan (Helsingin Yliopisto) ainoastaan kahdesta tiedekunnasta valmistuttiin alle 27-vuotiaana ( toinen oli oikis, ja sekin oli tyyliin 26,6 vuotiaana) muissa 28-29 vuotiaina

[/quote]

Ja siis mitä väliä tällä millään oikeasti on? Tarkoituksenani oli ainakin avata joidenkin silmiä sen suhteen, että äitiys ja opiskelut on mahdollista yhdistää, ja monet nuoret äidit ovat myös koulutettuja ja kunnianhimoisia. Ihan kiva, jos joku hankkii lapsia vanhemmalla iällä, mutta miksi sitä pitää hyökätä lapset nuorempana saaneita kohtaan? Tärkeintä, että jokainen saa lapsia jos niitä haluaa.

Sain lapset (3 kpl) parikymppisenä, ekan 19-vuotiaana. En kyllä omille lapsille sitä suosittele. Mies otti ja lähti kun  olin 27, halusi elämäänsä jotain muuta kuin ikuista lapsien hoitoa ja arkea. En oikeastaan häntä syytä, koska olihan se ihan helvetin rankkaa. Opintoja en ollut ehtinyt lukion jälkeen edes aloittaa ja miehellä ne jäi aiottua vähemmälle, kun piti elättää perhettä. Minä yritin jatkaa opintoja avioeron jälkeen, mutta hitollako sitä kolmen lapsen yksinhuoltajana enää mitään opiskelee! Nyt olen nelikymppinen ja vakitöissä, mutta ihan kurapalkalla ilman sen kummempaa koulutusta kuin mitä työnantaja on työn ohessa kustantanut. Ehkä sitten lasten aikuistuttua kouluttaudun, mutta aika vähissä on alat, joille pääsee vastavalmistuneet keski-ikäiset. Vinkkejä otetaan vastaan...

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:41"]

Sain lapset (3 kpl) parikymppisenä, ekan 19-vuotiaana. En kyllä omille lapsille sitä suosittele. Mies otti ja lähti kun  olin 27, halusi elämäänsä jotain muuta kuin ikuista lapsien hoitoa ja arkea. En oikeastaan häntä syytä, koska olihan se ihan helvetin rankkaa. Opintoja en ollut ehtinyt lukion jälkeen edes aloittaa ja miehellä ne jäi aiottua vähemmälle, kun piti elättää perhettä. Minä yritin jatkaa opintoja avioeron jälkeen, mutta hitollako sitä kolmen lapsen yksinhuoltajana enää mitään opiskelee! Nyt olen nelikymppinen ja vakitöissä, mutta ihan kurapalkalla ilman sen kummempaa koulutusta kuin mitä työnantaja on työn ohessa kustantanut. Ehkä sitten lasten aikuistuttua kouluttaudun, mutta aika vähissä on alat, joille pääsee vastavalmistuneet keski-ikäiset. Vinkkejä otetaan vastaan...

[/quote]

Samalla tavalla moni kolmevitonen lapsen saanut on kouluttamaton. Toisin kuin av-palsta haluaa uskoa, kaikki vanhempana synnyttäneet eivät ole tohtoreita eivätkä nuorena synnyttäneet peruskoululaisia. Nuorissa äideissä on myös Xenioita ja vanhemmissa sosiaalitapauksia.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:43"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:41"]

Sain lapset (3 kpl) parikymppisenä, ekan 19-vuotiaana. En kyllä omille lapsille sitä suosittele. Mies otti ja lähti kun  olin 27, halusi elämäänsä jotain muuta kuin ikuista lapsien hoitoa ja arkea. En oikeastaan häntä syytä, koska olihan se ihan helvetin rankkaa. Opintoja en ollut ehtinyt lukion jälkeen edes aloittaa ja miehellä ne jäi aiottua vähemmälle, kun piti elättää perhettä. Minä yritin jatkaa opintoja avioeron jälkeen, mutta hitollako sitä kolmen lapsen yksinhuoltajana enää mitään opiskelee! Nyt olen nelikymppinen ja vakitöissä, mutta ihan kurapalkalla ilman sen kummempaa koulutusta kuin mitä työnantaja on työn ohessa kustantanut. Ehkä sitten lasten aikuistuttua kouluttaudun, mutta aika vähissä on alat, joille pääsee vastavalmistuneet keski-ikäiset. Vinkkejä otetaan vastaan...

[/quote]

Samalla tavalla moni kolmevitonen lapsen saanut on kouluttamaton. Toisin kuin av-palsta haluaa uskoa, kaikki vanhempana synnyttäneet eivät ole tohtoreita eivätkä nuorena synnyttäneet peruskoululaisia. Nuorissa äideissä on myös Xenioita ja vanhemmissa sosiaalitapauksia.
[/quote]
70% 35-vuotiaista on tämän palstan tietojen mukaan käynyt korkeakoulututkinnon suorittamassa, lisäksi vielä muut koulut. 35-vuotias on palstan tietoihin perustuen ollut työelämässä n. 9-11 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:37"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:59"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:57"] Ihan samantekevää, miten lääkärit kokevat opiskeluaikansa. Tosin muistan omaa kahden vuorokauden synnytystäni seuranneen lääketieteen opiskeljan kertomukset valvomisistaan, ja on vaikea uskoa, että niihin voi yhdistää pienten lasten hoidon. Mutta tässä ketjussa EI ole kyse pelkästään lääkisläisistä. Fakta on, että kouluttamattomien vanhempien - siis nuorena perheen perustavien - lapsilla on isompi riski syrjäytyä ja jäädä ilman korkeakoulutusta. Keskimäärin, ei yksilötasolla! Itse en toivoisi omien lasteni hankkivan lapsia kovin nuorena, vaan ensin matkustelevan ja hankkivan kokemuksia ja koulutusta. [/quote]   Maisteriksi valmistutaan keskimäärin 26-vuotiaana ja amk:sta 24-vuotiaana. Yli 70% naisista ovat korkeakoulutettuja. [/quote] Helsingin yliopistosta yhden tilaston mukaan (Helsingin Yliopisto) ainoastaan kahdesta tiedekunnasta valmistuttiin alle 27-vuotiaana ( toinen oli oikis, ja sekin oli tyyliin 26,6 vuotiaana) muissa 28-29 vuotiaina

[/quote]

Helsingissä opinnot aloitetaan kaikkein vanhimpana. 
[/quote]
Mihinkähän tämä tieto perustuu?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:56"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:37"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 02:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:59"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:57"] Ihan samantekevää, miten lääkärit kokevat opiskeluaikansa. Tosin muistan omaa kahden vuorokauden synnytystäni seuranneen lääketieteen opiskeljan kertomukset valvomisistaan, ja on vaikea uskoa, että niihin voi yhdistää pienten lasten hoidon. Mutta tässä ketjussa EI ole kyse pelkästään lääkisläisistä. Fakta on, että kouluttamattomien vanhempien - siis nuorena perheen perustavien - lapsilla on isompi riski syrjäytyä ja jäädä ilman korkeakoulutusta. Keskimäärin, ei yksilötasolla! Itse en toivoisi omien lasteni hankkivan lapsia kovin nuorena, vaan ensin matkustelevan ja hankkivan kokemuksia ja koulutusta. [/quote]   Maisteriksi valmistutaan keskimäärin 26-vuotiaana ja amk:sta 24-vuotiaana. Yli 70% naisista ovat korkeakoulutettuja. [/quote] Helsingin yliopistosta yhden tilaston mukaan (Helsingin Yliopisto) ainoastaan kahdesta tiedekunnasta valmistuttiin alle 27-vuotiaana ( toinen oli oikis, ja sekin oli tyyliin 26,6 vuotiaana) muissa 28-29 vuotiaina

[/quote]

Helsingissä opinnot aloitetaan kaikkein vanhimpana. 
[/quote]
Mihinkähän tämä tieto perustuu?
[/quote]

Sinne on vaikeinta päästä ja monilla on jo aiempi korkeakoulututkinto, esim. amk. Luonnollisesti opiskelijat ovat Suomen vanhimpia. Katso vaikka hakijatilastot.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Onneks mä en oo tehny vielä ensimmäistäkään lasta. N24

[/quote]

Äläkä tee! 

Onneksi mun ei oo pakko tehdä lapsia. Lapseton elämä on mukavaa!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:56"]Onneksi en ole tehnyt lapsia ollenkaan! Olen elänyt todella rikkaan elämän, nahnyt paljon maailmaa ja myös asunut ulkomailla. Eikä ole koskaan tarvinut kituuttaa vähillä rahoilla eikä tietää maitolitran hintaa.

T:N40v

Samat sanat, plus että on kolme ihanaa lasta rikastuttamassa tätä ihanaa elämää

Jaa,mulla oli lapsia kesken opiskelujen eli kitkutin minimi äp-rahalla jne. ja nyt on kaksi lasta mummoiässä eli saan ansioiden mukaista äp-rahaa ja voin elää mm. Isommassa talossa jne.

Ihanaa,kun on iso perhe ja lastenlapset alkaa pyöriä jaloissa varmaan ennen kuin oma pienin siitä lähtee.juuri olin pikkuisen pyöräilijän kanssa iltakävelyllä. Nautin siitä paljon enemmän kuin vapaudesta tehdä "ihan mitä haluan". Olen tehnyt kaikenlaista,mutta lapset mukana.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 04:01"]Onneksi mun ei oo pakko tehdä lapsia. Lapseton elämä on mukavaa!
[/quote]

No niimpä!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:55"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 16:32"]

Jokainen tehkööt itselle sopivat valinnat. Minulla ei jäänyt nuoruus elämättä, vaikka sain lapseni 23-vuotiaana. Toiset taas aloittavat nuoruutensa elämistä vasta samassa iässä. 30-vuotiaana minulla oli kaksi yliopistotutkintoa, kaksi lasta, mies ja omakotitalo Helsingissä. Tämä oli minun unelmani, jonka toteutin. Joku muu reissasi koko tuon vuosikymmenen ja hankki lapset myöhemmin. Minulla ei ollut mitään himoja reissaamiseen, koska olen reissannut koko lapsuuteni ja nuoruuteni. 

[/quote]

Näin juuri. Jokaisen pitää elää oma elämänsä ja toivottavasti jokainen saisi toteuttaa haaveitaan. Minulle omakotitalo ja mies ja kaksi lasta ja yliopistotutkinto oli kauhistus ja ei todellakaan haaveeni. Joten en elänyt sen mukaan ja katsonut, että se on minulle hyvän elämän kriteeri.

Minä taas reissasin nuorena ja sitten pyöräytin usemman lapsen vähän vanhempana ja muutimme miehen kanssa maalle, missä elämme luomuviljelyllä ja hevosten hoidolla ja hevosleirien vetämisellä aika askeettista elämää.

Toivottavasti muutkin saavat elää haaveensa todeksi.
[/quote]

Nimenomaan! Mikä Suomessa on oikein ajatus siitä, että kun lapsi syntyy perheeseen, pompitaan seuravat 18-vuotta lapsiperhe-elämää hiekkalaatikon reunalla? Vain Suomessa perhe alkaa elää lapsen elämää, muualla lapsi tulee osaksi perheen elämää.
Itselläni ei ole lapsia, mutta lähipiirissäni on monta ja toimin päivittäisessä työssäni lasten parissa.
Minulla on ystäviä, jotka näkevät paljon kavereitaan ja lapset kulkevat siinä mukana. Ystäviä, jotka purjehtivat ja lapset paatissa mukana. Ystäviä, jotka reissaavat ja muuttavat ulkomaille ja lapset siinä mukana.

Itse haluan (kun lapsia joskus toivottavasti minulle siunaantuu) jatkaa edelleen elämää ja unelmien toteuttamista. Ikää on 25 vuotta

Lapset pitää tehdä nuorina ja täyttää tavoitteet, talo ja mies mahdollisimman äkkiä ja nuorena, että sitten pääsee valmiina nauttimaan nelikymppisenä työnsä tuloksista, kun on valmis ja kaikki hommattu. Loppuelämän voi vain olla ja ottaa lekoissasti ja matkustella aina jonnekkin ja odottaa kuolemaa

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:30"][/quote] Tuota on hyvin vaikea uskoa

[/quote]

Kyllä se vain on työantajan etu, että en ole jäämässä heti useiksi vuosiksi perhelomille. Toinen jännä juttu oli, että reilusti alle kolmekymppisen talouspuolella työskentelevän mieheni ura lähti huimaan nousuun ensimmäisen lapsen synnyttyä. Hän sai kaksi palkankorotusta ja hänet ylennettiin. Kyllä huomasi, että miehen asemaa nostaa vaimo ja lapset. Tämähän on tutkittuakin.
[/quote] pienten lasten isät tekee eniten ylitöitä, että pystyvät elättämään kotona olevan vaimonsa

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:50"]Tämähän tietysti korpeaa vanhempia äitejä, mutta todellakin, työnantajat eivät katso ollenkaan pahalla silmällä nuorena lapsen saaneita. Päinvastoin, ihminen jolla on lapsi elätettävänä ja asuntolaina maksettavana, mutta ei ole jäämässä enää perhevapaille, on työnantajalle oikea kultakaivos (pitkäaikainen ja sitoutunut työntekijä).
[/quote] joka on ls-päivillä jatkuvasti

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 04:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 04:01"]Onneksi mun ei oo pakko tehdä lapsia. Lapseton elämä on mukavaa! [/quote] No niimpä!

[/quote]

Koulutuksesi?  Se on NIINPÄ!

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]

Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!

[/quote]

Minunkin elämäni on ihanaa! Lapset sain nuorena (nuorempana kuin ap) mutten usko että se on syynä ihanaan elämääni. 45v tulin mummiksi kun 25v (ei esikoinen) lapseni sai ensimmäisen lapsensa. Siitä olen tosi tyytyväinen, että jaksan olla erittäin aktiivinen mummi <3

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:22"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:09"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 01:05"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:59"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:57"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:24"] [quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 16:12"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 12:52"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:40"] [quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:23"]Miksi se pikkulapsiaika on monelle niin vastenmielistä että lapsista pitää nopeasti päästä "eroon"? On joo uhmaiät ja myöhemmin murrosiät mutta onhan siinä paljon muutakin, ainakin meillä on. Miksi lapset pitää "tehdä pois alta"? Tätä en ole koskaan käsittänyt. Jos mulla olis tuollainen asenne, en olisi tehnyt yhtäkään lasta. Muiden äitien iät ei myöskään kiinnosta. Itse sain lapset 25- ja 30-vuotiaana ja haluaisin vielä n. parin vuoden päästä yhden. Kokoajan elämä on ollut ihanaa enkä odota tulevaisuutta. Ikää nyt 32v. [/quote] Minua taas ihmetyttää miten lapset "tehdään pois alta". Ihan yhtä kauan niistä on vastuussa, teki ne minkä ikäisenä tahansa. Nuoret vanhemmat vain ehtivät suuremmalla todennäköisyydellä viettää eläessään enemmän aikaa lastensa kanssa. [/quote]   Niin, mutta kun jotkut nimenomaan hehkuttavat tätä omaa aikaa kun lapset on poissa jaloista. Eikö sitten olisi järkevää tehdä mahdollisimman myöhään, ettei tarvitse lasten kanssa viettää paljon aikaa? Tulee jotenkin ankea kuva sellaisesta äidistä, joka odottaa että lapset kasvaa nopeasti aikuisiksi ja lähtevät pois haittaamasta elämää. Minulle henilökohtaisesti pikkulapsiaika ja ylipäätään perhe-elämä on ollut niin ihanaa aikaa, etten saa kiinni tuosta ajatuksesta millään. Onhan mulla kokoajan omaa aikaa nytkin, mies on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. [/quote] Kun olen lukenut tällaisia ketjuja, on pääpiirteittäin jäänyt mieleen   Nuoret äidit: Onneksi tein lapset nuorena, käy sääliksi, kun vanhat mammat tappelee uhmiksen kanssa ja kärsii hiekkalaatikolla. Me saadaan nyt elää Vanhat äidit: Ihana, kun tein lapset myöhään. Saan nauttia kiireettömistä vuosista ja lapsista ja nauttia hiekkalaatikolla istumisesta ja lasten seurasta Eli nuorena lapsensa tehneille lapsen kanssa olo tuntuu olevan kärsimystä ja säälivät muitakin, jotka tähän kauheuteen joutuu, kun heillä on onneksi se ohi. Vanhat mammat taas tuntuvat nauttivan siitä, että saavat viettää aikaa lasten kanssa ja heillä ei ole kiire päästä lapsista eroon. [/quote]   Minun mielestäni "vanhat" äidit taas kokevat lapsen saannin olevan jokin pallo jalassa, jolloin oma elämä loppuu ja jolloin ei voi enää elää. Minä olen saanut lapseni 23-vuotiaana ja olin tohtorikoulutettava ennen 30-ikävuottani. Olen mielestäni elänyt elämäni.  [/quote] Pelottavan tehokasta... [/quote] Ja lähinnä poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tilastojen valossa nuoret äidit jäävät todennäköisemmin ilman koulutusta tai alhaiselle koulutustasolle kuin myöhemmin lapsia tehneet. Akateemisen koulutuksen suorittaneena tämän poikkeusäidin tulisi ymmärtää, että henkilökohtainen kokemus ei kumoa sitä, mikä tilastojen valossa on tyypillistä ja todennäköisempää. [/quote]   Puhut nyt teiniäideistä. Valtaosalla yli parikymppisistä, etenkin 25 ikävuotta lähentelevistä äideiksi tulevista, on koulutus ja tutkinto. Moni on valmis maisteri siinä vaiheessa. [/quote] Minulla on kaksi tutkintoa yliopistosta kahdesta tiedekunnasta eikä yhdelläkään nuorista kurssikavereistani ollut lapsia. Ne, joilla oli lapsia, olivat ns. aikuisopiskelijoita, nelissäkymmeniss. [/quote]   Aika erikoista, koska minä tunnen todella paljon luokanopettajia, lastentarhanopettajia, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä ja terveystieteiden maistereita sekä psykologeja, jotka ovat saaneet lapsensa 21-27 vuotiaana. Olet varmaan joku humanisti, kauppatieteilijä tai oikislainen? Noilla aloilla ei ole yleensä mahdollista hankkia lapsia aikaisin, vaikka haluaisi.  [/quote] Pitäisi varmaan olla 26-27 vuotiaana

[/quote]

Monet ystävistäni ovat tulleet raskaaksi opintojen aikana, jotkut jo ennen kandia. Ja se on osoittautunut myöhemmin kannattavaksi. Opiskeluaikana oli helppo olla lasten kanssa, oli paljon aikaa ja mahdollisuus olla kotona, kun lapsi sairastui. Valmistuttua pystyin siirtymään suoraan työelämään, lapset oli tehty. Sain vakipaikan alle vuosi valmistumisesta. Kuten moni nuorena lapsen saanut akateeminen ystäväni. Minulle on suoraan sanottu kahdesti, että työnantaja arvostaa sitä, että uskalsin tehdä lapset opiskeluaikana. 
[/quote] Anteeks, mutta miten sen lapsen kanssa onnistuu tentteihin luku? Lukee yöt pitkät vai? Ei ainakaan ilman turvaverkkoa. Todella etuoikeutettua, jos tuohon pystyy. Tajuatteko edes olla kiitollisia? Mollaatte vaan vähemmän suorittaneita ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!
[/quote]
Kiva että se sopii sulle.
Minä taas olen iloinen siitä että en tehnyt lapsia kovin nuorena. Sain viettää vapaan pitkän huolettoman nuoruuden. Nyt on paremmin aikaa lapsille. Matkustelukin on nyt kivaa perheellisenä, nuorempana oli kova tarve tehdä juttuja jotka eivät onnistuisi perheen kanssa ;)
Nyt olen 43 v, lapset 10 ja 12.

Itse sain esikoisen/ainoan kaksivuotta sitten ollessani 25-vuotias eli ilmeisesti nuori äiti. Pakko sanoa, ettei mun vapauteni ole sen kummemmin vähentynyt lapsen myötä. Matkustaa voi kuten ennenkin. Vauvavuotena reppureissattiin 4kk. Biletys ei ole koskaan pahemmin kiinnostanut. Pääsen sen 4krt vuodessa baariin edelleen, jos haluan. Lapsi on aamu-uninen, joten nukkuakin saan. Ehdin harrastaa itsekseni niin paljon kuin haluan, mutta nyt saan tehdä näitä samoja juttuja myös tyttöni kanssa. Itselleni ajatus lapsen tekemisestä yli kolmekymppisenä kuulostaa kamalalta, mutta ymmärrän sen toimivan joillakin paremmin kuin meidän tapamme.