Lue keskustelun säännöt.
Onneksi tein lapset nuorena!
09.07.2015 |
Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!
Kommentit (304)
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:52"]
Sama täällä! Mulla kolme lasta parinkympin molemmin puolin ja ikää samat 43 vuotta.
Kauheeta kattoo, kun samanikäiset tappelevat uhmaikäistensä kanssa jossain hiekkalaatikon reunalla ja valittelevat väsymystään. Kyllä sitä nuorena jaksoi ja oli paljon rennompi kuin nämä mummoäidit.
Lapset opiskelevat ja ovat täysin omillaan. Tarjoavat ihania aterioita äidilleen, auttelevat milloin missäkin. Olen jo tässä vaiheessa saamapuolella. Tietysti taas autan, jos tulee lapsenlapsia. Niitä ei vielä ole.
-nainen elämänsä kunnossa!
[/quote]
Ehkäpä sun kaverien mielestä oli "kauheeta kattoo" kun sinä tuhlasit parhaimman nuoruutesi hiekkalaatikon reunalla tappelemassa uhmaikäisten kanssa?
Kerta toisensa jälkeen jaksan ihmetellä ihmisiä, joille on tärkeää halveksua toisten ihmisten valintoja ja elämää. Mistä se tarve kumpuaa? Voit toki selittää!
[/quote]
Pyh, olen reilannut jo 16-vuotiaasta ja Israelissakin ehdin olla puoli vuotta kibbutsilla ennen lapsia. Lastenkin kanssa ollaan reilailtu. En ole koskaan välittänyt mistään alkoholinhuuruisesta bilettämisestä. En silloin, enkä nytkään.
Parikymppisenä jaksaa valvoa vaikka kolme vuorokautta putkeen, nelikymppisenä jo yöimetykset ovat joillekin ylivoimaisia.
Ylisuojelevuuskin tulee näillä mummoäideillä esiin paljon helpommin. Meillä on lapset saaneet tehdä reissuja ja elää omien valintojen mukaan jo varhain.
Ja ottakaan huomioon biologiset seikat. Terveysriskit kohoavat jyrkästi kolmenviiden jälkeen ja hedelmällisyyskin laskee kuin lehmän häntä. Mutta kukin tavallaan. En minä kenenkään valintoja tuomitse. Itselle vain todella hyvä näin. Olen vielä ikään kuin tyttönen aikuisten lasteni kanssa ja en tod. jaksaisi mitään vauvoja ja taaperoita (kauhea sana) ominani tässä vaiheessa.
Opiskelin yliopistossa, kun kaksi vanhempaa olivat pieniä, sittemmin olen tehnyt töitä. En kadu yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen 43v niin lapseni ovat 17v ja 15v, ihan kiva sekin:)
Äidilläni oli 43v iässä 26v, 21v ja 12v lapset.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]
Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!
[/quote]
Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.
[/quote]No minä olen tuollainen mummoäiti. Olen tosiaan lähempänä kuuttakymmentä kun nuorin täyttää 20v ja lähtee kotoa. Elin sitä vapautta yli kolmekymppiseksi ja kohta taas ollaan "vapaita" . Eli valinta tehdään vaan siinä kummassapäässä sitä vapautta vietetään. Alku vai loppupäässä. Mulle tämä on sopinut. ja varsinkaan mies ei olisi nuorena ollut sopiva isäksi kun moni asia kiinnosti enemmän kuin perhe.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:52"]
Sama täällä! Mulla kolme lasta parinkympin molemmin puolin ja ikää samat 43 vuotta.
Kauheeta kattoo, kun samanikäiset tappelevat uhmaikäistensä kanssa jossain hiekkalaatikon reunalla ja valittelevat väsymystään. Kyllä sitä nuorena jaksoi ja oli paljon rennompi kuin nämä mummoäidit.
Lapset opiskelevat ja ovat täysin omillaan. Tarjoavat ihania aterioita äidilleen, auttelevat milloin missäkin. Olen jo tässä vaiheessa saamapuolella. Tietysti taas autan, jos tulee lapsenlapsia. Niitä ei vielä ole.
-nainen elämänsä kunnossa!
[/quote]
Ehkäpä sun kaverien mielestä oli "kauheeta kattoo" kun sinä tuhlasit parhaimman nuoruutesi hiekkalaatikon reunalla tappelemassa uhmaikäisten kanssa?
Kerta toisensa jälkeen jaksan ihmetellä ihmisiä, joille on tärkeää halveksua toisten ihmisten valintoja ja elämää. Mistä se tarve kumpuaa? Voit toki selittää!
[/quote]
Pyh, olen reilannut jo 16-vuotiaasta ja Israelissakin ehdin olla puoli vuotta kibbutsilla ennen lapsia. Lastenkin kanssa ollaan reilailtu. En ole koskaan välittänyt mistään alkoholinhuuruisesta bilettämisestä. En silloin, enkä nytkään.
Parikymppisenä jaksaa valvoa vaikka kolme vuorokautta putkeen, nelikymppisenä jo yöimetykset ovat joillekin ylivoimaisia.
Ylisuojelevuuskin tulee näillä mummoäideillä esiin paljon helpommin. Meillä on lapset saaneet tehdä reissuja ja elää omien valintojen mukaan jo varhain.
Ja ottakaan huomioon biologiset seikat. Terveysriskit kohoavat jyrkästi kolmenviiden jälkeen ja hedelmällisyyskin laskee kuin lehmän häntä. Mutta kukin tavallaan. En minä kenenkään valintoja tuomitse. Itselle vain todella hyvä näin. Olen vielä ikään kuin tyttönen aikuisten lasteni kanssa ja en tod. jaksaisi mitään vauvoja ja taaperoita (kauhea sana) ominani tässä vaiheessa.
Opiskelin yliopistossa, kun kaksi vanhempaa olivat pieniä, sittemmin olen tehnyt töitä. En kadu yhtään mitään.
[/quote]
Et tuomitse, mutta kuitenkin kirjoitat halveksuvasti niistä, jotka ovat valinneet toisin kuin sinä. Mullekin on todella hyvä näin, mutta en silti kauhistele niitä, jotka ovat tehneet lapset eri iässä kuin minä. En kuvittele tietäväni, miten heidän iässään muka on niin ja niin hankalaa tehdä sitä tai tätä, vaan olen tyytyväinen siihen, miten oma elämäni on mennyt. Suosittelen sinullekin.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:56"]
Onneksi en ole tehnyt lapsia ollenkaan! Olen elänyt todella rikkaan elämän, nahnyt paljon maailmaa ja myös asunut ulkomailla. Eikä ole koskaan tarvinut kituuttaa vähillä rahoilla eikä tietää maitolitran hintaa.
T:N40v
[/quote]
Ei ole tarvinnut koskaan odottaa kahtakymmentä vuotta, että elämä alkaa ja pääsee vapaaksi. Ei ole tarvinnut tapella uhmaikäisten kanssa ja odottaa, että menispä aika nopeaa, että näistä pääsee eroon. Ei ole tarvinnut odottaa, että tulis jo se aika, että elämä alkaisi. On saanut elää koko ajan.
[/quote]Ajattelisin itse varmaan samalla tavalla jos olisin lapseton. Itse sain lapset vasta vanhempana ja tajusin,että kyllä se lapsi antaa enemmän kuin ottaa. Yhtään lasta ei tietenkään ulkomaan matkaan vaihtaisi koska ilo lapsesta on niin paljon suurempi. Ymmärrän kyllä lapsettomia ja sitä ajatusta ,että elämä on parempi ilman lapsia, koska itsekin olen joskus niin ajatellut. Ja ymmärrän senkin,että lapsetonta ottaa aivoon kun niille sanotaa,että ovat jääneet paljoa paitsi vaikka se totta onkin. Mutta matkustella voi myös lapsen/lasten kanssa ja rahat ei toki kaikilla perheellisillä ole vähissä Ja elää voi senkin 20 vuotta kun lapset ovat kotona. Sehän sitä täyttä elämää onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:56"]Onneksi en ole tehnyt lapsia ollenkaan! Olen elänyt todella rikkaan elämän, nahnyt paljon maailmaa ja myös asunut ulkomailla. Eikä ole koskaan tarvinut kituuttaa vähillä rahoilla eikä tietää maitolitran hintaa.
T:N40v
[/quote]
Meillä lapsia ja ollaan silti tehty kaikkia ed.mainitsemisia asioita.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:54"][quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:45"]
Nyt olen 43v ja lapset 20 & 18v. Elämä on ihanaa!!
[/quote]
Aivan. Samoissa eletään ja on ihanaa, kun lapset sai pois jaloista ja pääsee vihdoin elämään ja on kuitenkin nuori vielä. Miten nuo mummoäidit. Ne on vasta kuuskymppisiä, kun lapset saadaan ulos ja päästään nauttimaan vapaudesta.
[/quote]
Miksi tehdä lapsia jos ei pysty nauttimaan siitä lapsiajasta? Ei se susta parempaa ihmistä, että kärvistelet parhaimmat vuotesi lasten kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen alle 40 ja mua ahdistaa vaikka kuinka paljon se ajatus että lapset jättää mut yksin. Ei tää mitään parempaa aikaa sillä tavalla ole. Tai sis olis jos noista joku lupais paperilla ettei muuta kauas äidin luota pois ja jätä mua kokonaan. Mä olen mielessäni haaveillut adoptiostakin ja siitä että tulispa joku ja sanoisi että mä luovutan oo sä jatkossa mun lapselle äiti. Jos mun keskimmäinen pamahtaisi paksuksi niin sen mä tiedän ettei se huolehtisi lapsestaan yhtään ja sillon mä saisin olla taas äiti. Toisaalta lasu varmaan varastais sen.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:56"]Onneksi en ole tehnyt lapsia ollenkaan! Olen elänyt todella rikkaan elämän, nahnyt paljon maailmaa ja myös asunut ulkomailla. Eikä ole koskaan tarvinut kituuttaa vähillä rahoilla eikä tietää maitolitran hintaa. T:N40v [/quote] Meillä lapsia ja ollaan silti tehty kaikkia ed.mainitsemisia asioita.
[/quote]
Ei voi muuta sanoa kuin, että voi raukkaa... Elämän rikkauden mittaa sillä, että on asunut ulkomailla.
En tiedä itkeäkö vai nauraa.
Aika monet lapsiperheet asuvat näillä vehreämmillä niityillä ulkomailla, jos niin haluaa ajatella. Itse rakastan Suomea. Ylipäänsä argumentointi on sitä tasoa, että aivan hyvä, ettei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä ainakin mieluummin nautin vapaudesta nyt parikymppisenä, lapsien aika on vasta kymmenen vuoden päästä, jos silloinkaan. Kyllä se on parempi nyt opiskella ja nähdä vähän maailmaa.
Ei lapselliset tiedä mitä on oikea vapaus ja mistä jää paitsi kun on lapsia pyöräyttänyt. Kyse ei ole matkoista tai ulkomailla asumisesta vaan juurikin siitä omasta ajasta ja oman elämän laadusta. Ei tarvitse lyhentää elämää mistään päästä. Surullista tosin miten monet kangistuvat omiin kaavoihinsa ja pystyvät (pakosta) muuttamaan elämäänsä vasta lapsen synnyttyä. Huomaavat esim. että sunnuntaikrapulat olivatkin aika kamalaa aikaa. Toiset osaavat tehdä muutoksia ihan itse jos tarvtsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:50"]
Onneksi tein lapset vanhana (39- ja 41-vuotiaana) En vaihtaisi pois mun pitkää ihanaa nuoruutta ilman vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestäni. Nyt on ihana viettää perhekeskeistä elämää ja nauttia äitiydestä täysillä eikä tarvitse pelätä että jäisi jostain paitsi.
[/quote]
Nuorena hankitut lapset menevät usein siinä muun elämän mukana, eikä heitä koeta palloksi jalassa. Nuorena jaksaa vastuun ihan eri tavalla. Sinuakin selkeästi lapset rasittavat, kun puhut "elämästä ilman vastuuta", selvästi on vähän kaihoa äänessä ja pelkoa paitsi jäämisestä (siitä puhe mistä puute). Minä hankin lapset nuorena ja he solahtivat mukavasti osaksi perheemme elämää. Ei siis mennyt niin, että ensin nautitaan ja sitten hankitaan lapset ja elämä on ohi.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:52"]
Ei lapselliset tiedä mitä on oikea vapaus ja mistä jää paitsi kun on lapsia pyöräyttänyt. Kyse ei ole matkoista tai ulkomailla asumisesta vaan juurikin siitä omasta ajasta ja oman elämän laadusta. Ei tarvitse lyhentää elämää mistään päästä. Surullista tosin miten monet kangistuvat omiin kaavoihinsa ja pystyvät (pakosta) muuttamaan elämäänsä vasta lapsen synnyttyä. Huomaavat esim. että sunnuntaikrapulat olivatkin aika kamalaa aikaa. Toiset osaavat tehdä muutoksia ihan itse jos tarvtsee.
[/quote]
Joo, en todellakaan tiedä, koska elin elämääni 31-vuotiaaksi asti tilassa, jossa ei ollut mitään tietoisuutta. Hyvä pointti. Onneksi on näitä viisaita vauvapalstan veloja, jotka ovat lapsiperhe-elämän erityisasiantuntijoita. Kerro lisää siitä, millaista meidän lapsiperheellisten elämä on, itsehän en tiedä siitä mitään, kuten en tiedä myöskään siitä, millaista elämäni oli 31 vuotta ennen lasten saamista (sen tiedottomuuden tilan takia nääs). Odotan viisauttasi kuin kasvit kevätaurinkoa. Vuodatathan sitä meille, oi oraakkeli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:52"]
Ei lapselliset tiedä mitä on oikea vapaus ja mistä jää paitsi kun on lapsia pyöräyttänyt. Kyse ei ole matkoista tai ulkomailla asumisesta vaan juurikin siitä omasta ajasta ja oman elämän laadusta. Ei tarvitse lyhentää elämää mistään päästä. Surullista tosin miten monet kangistuvat omiin kaavoihinsa ja pystyvät (pakosta) muuttamaan elämäänsä vasta lapsen synnyttyä. Huomaavat esim. että sunnuntaikrapulat olivatkin aika kamalaa aikaa. Toiset osaavat tehdä muutoksia ihan itse jos tarvtsee.
[/quote]
*huutonaurua*
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:50"]
Onneksi tein lapset vanhana (39- ja 41-vuotiaana) En vaihtaisi pois mun pitkää ihanaa nuoruutta ilman vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestäni. Nyt on ihana viettää perhekeskeistä elämää ja nauttia äitiydestä täysillä eikä tarvitse pelätä että jäisi jostain paitsi.
[/quote]
Nuorena hankitut lapset menevät usein siinä muun elämän mukana, eikä heitä koeta palloksi jalassa. Nuorena jaksaa vastuun ihan eri tavalla. Sinuakin selkeästi lapset rasittavat, kun puhut "elämästä ilman vastuuta", selvästi on vähän kaihoa äänessä ja pelkoa paitsi jäämisestä (siitä puhe mistä puute). Minä hankin lapset nuorena ja he solahtivat mukavasti osaksi perheemme elämää. Ei siis mennyt niin, että ensin nautitaan ja sitten hankitaan lapset ja elämä on ohi.
[/quote]
Okei, eli kun olet hankkinut nuorena lapset, olet kaikkein paras asiantuntija kertomaan siitä, millaista on hankkia lapsia hieman vanhempana. Onneksi tuli tämäkin nyt meidän mummoäitien tietoon! Mitä suosittelet hoidoksi? Jälkiaborttiako?
Onnea teille jotka olette tehneet lapsia. Meillä tekeminen ei oikein tuottanut tulosta, ja sille vaan ei voi mitään että lapsen tuloon meni aikaa. Kaikki ei ole vauvakoneita.
Päästään ytimeen. Mitä on hyvä elämä? Onko se vain omien tarpeiden tyydyttämistä vai onko se jotain muuta?
Näin kuusikymppisenä sanoisin, että onnellisimmat ihmiset ovat lapsiperheiden äitejä ja isiä monet tietysti jo isoäitejä ja -isiä.
Rikas elämä on sukupolvien jatkuvuutta ja kaikkinaisen tunteenkirjon kokemista muuta kautta kuin oman mielihyvän hakemisen ravintolaillasista Eiffel-torniin jonottamisen kautta.
Mikä ihme teitä oikein vaivaa?
Kaikesta,siis aivan kaikesta on pakko tehdä jonkin sortin minä olen tai elän paremmin kuin sinä-kilpailu.
Ollaan onnellisia että ollaan lapsia saatu,oli ne sitten missä iässä tahansa.
Ja ne ketkä eivät niitä edes ole halunneet, niin kiva heille.
Terveisin kahden lapsen äiti
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 11:52"]
Sama täällä! Mulla kolme lasta parinkympin molemmin puolin ja ikää samat 43 vuotta.
Kauheeta kattoo, kun samanikäiset tappelevat uhmaikäistensä kanssa jossain hiekkalaatikon reunalla ja valittelevat väsymystään. Kyllä sitä nuorena jaksoi ja oli paljon rennompi kuin nämä mummoäidit.
Lapset opiskelevat ja ovat täysin omillaan. Tarjoavat ihania aterioita äidilleen, auttelevat milloin missäkin. Olen jo tässä vaiheessa saamapuolella. Tietysti taas autan, jos tulee lapsenlapsia. Niitä ei vielä ole.
-nainen elämänsä kunnossa!
[/quote]
Oletko jo noin seniili, että lasten täytyy auttaa sua ja tehdä sulla ruokaa?
Mun ainoa lapsi (vahinko, mutta nykyään ihan kiva sellainen) syntyi kun olin 15. Nyt olen 32 ja voin helposti olla öitä pois kotoa tai olla koko päivän menossa, 17 v pärjää ja tykkääkin kun saa olla yksin kotona.