Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että masennuksen voi parantaa muuttamalla omia asenteitaan?
22.02.2022 |
Jos itsepintaisesti manipuloi pienen päänsä miettimään vain kauniita, iloisia ja positiivisia asioita?
Onhan se tavallaan roolin vetämistä, mutta sitähän elämä on.
Minulle eivät sovi masennuslääkkeet, testattu on useampia aikojen kuluessa. Keväisin on ollut viime vuosina tosi vaikeaa, kun koko maailma näyttää onnelliselta ja iloiselta
Kommentit (116)
Kyllä ja ei. Mutta eihän sitä siis lääkkeetkään paranna, ne vain osalla helpottaa jonkin verran oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneena en jaksa uskoa tuollaiseen.
Jos kiinnostaa miten omia negatiivisia asenteita voi muuttaa, niin Martin Seligmanin Optimistin käsikirja käsittelee juuri tätä asiaa. Seligman on positiivisen psykologian asiantuntija ja tuo kirja on oikeasti aika mielenkiintoinen. Itsellänikin on masennustaustaa ja "luonnostaan" hyvin pessimistinen elämänasenne.
En edes itse tehnyt kirjan harjoitteita, mutta siinä oli silti paljon asioita, jotka puhuttelivat ja avasivat syitä sille miksi ehkä ajattelen miten ajattelen. Asenteen muuttaminen on siis ihan mahdollista jos vain on motivaatiota siihen, kognitiivisen terapeutin apu varmasti auttaisi asiassa mutta kyllä yksinkin voi onnistua.
"Asennoitumalla" voi pakottaa mielialaansa tiettyyn suuntaan jossain määrin, mutta se edellyttää henkisiä resursseja, joista masentuneella nimenomaan on pulaa.
On saatu tutkimusnäyttöä, että tekohymyilykin voi kohentaa mielialaa. Paljon tietysti vaikuttaa persoonallisuus ja temperamenttikin. Minulla esimerkiksi on tapana lähes automatisoidusti kyseenalaistaa kaikki tsemppilauseet, eikä niiden ristiriitaisuuden tai jopa valheellisuuden tajuaminen olotilaa paranna. "Kaikki järjestyy". Niinkö? Onko esimerkiksi syöpään kuoleminen asioiden järjestymistä? No, ehkä se tietyssä mielessä on, mutta ei ajatus silti mielialaa kohenna.
No ei voi. Joku voi takoa päähän niitä ajatuksia ja terapiaan on pakko raahautua näin saa pikkuhiljaa jonkun avustuksella itsensä ylös sängynpohjalta. Ne jotka voi ei yleensä edes masennu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ihan varma, että voi. Siinä on vaan se, että aivojen opittuja suhtautumistapoja on raskasta muuttaa, ja masennushan oirehtii hitonmoisena aikaansaamattomuutena ja jaksamattomuutena.
Masennus on merkityksellisyyden puutetta, muistelen jostakin lukeneeni. Tiiviisti siis vaiva-hyötysuhde ei ole kohdallaan. Masentunut ei jaksa edes aloittaa, koska kokee ettei koskaan tule ns. valmista.
Esim. sotkuisia on yksi masennuksen oire, ja sen kanssa haaskaaminen parantaisi tilannetta, mut miten päästä alkuun?
Sama juttu muissa ongelmissa. Vähitellen pitäisi aloittaa pienillä jutuilla ja toista, toistaa, toistaa. Siitä ne aivot muokkautuu, mut moni ratkeaa kesken, eikä onnistu.
Varmaan aika sama mekanismi jossain alkoholismissa ja missä vaan riippuvuuksissa.
Oleen hyviiin tekninen ihminen. Esiiim isän veli autistiinen, diplomi insinööööri, laivastossa kävi rukiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No..
Kyllä, hetkellisesti.
Onko se kuitenkaan kovin kauaskatseista? Jokin syy masennukselle on ja se tulee selvittää. Muuten sillä on tapana uusiutua jos juurisyytä ei osata hoitaa.
- tämän todennut ja hoitoa nyt saava.
Vierailija kirjoitti:
Oleen hyviiin tekninen ihminen. Esiiim isän veli autistiinen, diplomi insinööööri, laivastossa kävi rukiin.
Munn positiivinen elämänasenne on sitä etttä jion viinalla päivän pois jos ei saaa mitään järkevää aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleen hyviiin tekninen ihminen. Esiiim isän veli autistiinen, diplomi insinööööri, laivastossa kävi rukiin.
Munn positiivinen elämänasenne on sitä etttä jion viinalla päivän pois jos ei saaa mitään järkevää aikaiseksi.
EN ussko mihinkään muuhun kuin raakaan realismiiin ja loogiseen järjelliseeen ajatteluun.
Mitenkäs muuten? Lääkkeet ja terapia vain tukee parantumista, muttei parantuminen lähtee henkilöstä itsestään. Jos ajattelee että kaikki on pskaa niin silloin kaikki on pskaa. Jos ajattelee että ehkä niin ei olekkaan niin se ei ole niin pskaa. Mutta kyseessä on pitkä projekti, joka vaatii sinnikkyyttä, eikä mikään "nappia painamalla masennus pois" -juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mulla on pohjimmiltaan ihan optimistine asenne elämää kohtaan. Luotan että löydän töitä jostain ja uskn aina että asiat kääntyvät parhain päin. Silti olen hyvin alakuloinen ollut pitkään, välillä synkeämåiä kausia (syön masennuslääkkeitä). En vain käsitä tätä oloa joka on itkuinen ja ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kierre. Kyllä lievän masennuksen voi saada paranemaan. Joku makaa kotona, vaikka läheinen kurkku suorana huutaa, että ulos ja syö kunnolla. Jos vaikka kuuntelisi ja tekisi mitä pyydetään niin voi olla alku.
Positiivisuuslistat ym. ei toimineet minulla vaan veti syvemmälle. Tosin mistään vakavasta ei ole kohdallani kyse vaan olen melankolinen luonne ja hyväksyn sen nyt enkä ala enää syyllistymään siitä etten ole iloisempi edes sosiaalisissa tilanteissa. Jos en kelpaa se olkoon muiden ongelma.
Unohda some, unohda muiden täydellinen elämä sillä se on lumetta. Tee sitä mistä pidät ja jos et vielä ole sitä löytänyt , etsi kunnes löydät jutut mistä saat pientä iloa.
En usko, että pelkkä asenteiden muuttaminen positiivisemmiksi auttaa, ellei kyseessä ole lievä masennus. Lievässä tapauksessa voi auttaa, jos tulee pakotettua itsensä liikkeelle ja masennus ei ehkä ehdi sitten kehittyä vakavammaksi.
Toisaalta uskon, että asenteiden muuttaminen ovat olennainen osa prosessia, jolla vakavammastakin masennuksesta parannutaan. Mutta eivät tosiaan riitä yksinään, jos olet jo lähes kokonaan toimintakykysi menettänyt ihmisraunio. Silloin tarvitaan monenlaisia muutoksia ja monenlaista apua.
Vierailija kirjoitti:
No..
Kyllä, hetkellisesti.Onko se kuitenkaan kovin kauaskatseista? Jokin syy masennukselle on ja se tulee selvittää. Muuten sillä on tapana uusiutua jos juurisyytä ei osata hoitaa.
- tämän todennut ja hoitoa nyt saava.
Tämä. Kaveri sai diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta ja reseptin lääkkeisiin. Kun hän sitten pohti itse yksin ja kavereiden kanssa mikä elämässä on raskasta ja kuormittavaa ,tuli hän siihen tulokseen, että työpaikan omistajanvaihdos vei työolosuhteet niin negatiivisiksi että ainakin osa syy oli tämä. Hän irtisanoutui työstään ja välittömästi masennus helpotti. Oli kotihoidon tuella puolisen vuotta ja sai paremman työpaikan ja muutti perheineen uudelle paikkakunnalle. Masennus ei ole uusinut, vaikka on työssään edennyt johtoportaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneena en jaksa uskoa tuollaiseen.
Sama kun on laiska, ei jaksa, ja sama kun on huono kunto, ei jaksa.
Uskon että voi. Ei ole terveellistä vatvoa samoja asioita ikuisesti ja olla uhri. Elämä on sellaista, että ihminen kokee hyvää ja huonoa, iloa ja surua, onnistumista ja epäonnistumista.
Niin se vain menee. Itseään voi auttaa ei ne terapeutit ratkaise sinun ongelmiasi.
Monet masentuneet rupeavat ryyppäämään. Dokaaminen voi helpottaa humalan ajaksi ainakin.