Lue keskustelun säännöt.
Koska viimeksi olet kokenut tällaisen tunnelman: kylässä vanhuksen kotona
21.02.2022 |
Vanhus avaa sinulle oven ja pyytää sisään. Hänen liikkeensä ovat haparoivat, äänensä hauras. Heikentyneen näön takia hän ei katso suoraan silmiin vaan katse jää johonkin nenän korkeudelle.
Asunnossa haisee tunkkaiselta, hajuun on sekoittunut vastakeitetyn kahvin tuoksu. Vanhus pyytää sinua istumaan olohuoneen tummanvihreälle plyyshisohvalle. Sohvan edessä olevalla pöydällä on ruskeaksi värjätty lasimaljakko jossa on Fazerin parhaat -karamelleja. Piirongin päällä on kehyksissä valokuvia ihmisistä, vihkipareista lasten koulukuviin, ainakin viiden vuosikymmenen ajalta.
Vanhus kääntyy mitään sanomatta ja kävelee hitain, vapisevin askelin keittiöön. Kohta sieltä kuuluu harvakseltaan astioiden kilahduksia. Kurkotat sohvalla istuen keittiöön: vanhus ottaa hitain liikkein kaapista kupin ja kaataa siihen kahvia. Kello raksuttaa seinällä.
Kommentit (22)
Ihana tunnelma. Ja se kun vanhus haluaa sen kahvin tarjota vaikka haparoivin ottein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä 2015, kun kävin viimeisen kerran 97-vuotiaan mummoni luona.
Joskus vuoden 2006 tienoilla kun asuttiin vielä rivarikämpässämme, naapurin mummo pyysi välillä kahville.
Tänään, kun olin kotona luonani aamukahvilla hamuilemassa hämärässä kuppejani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Omat isovanhempani olivat toimintakykyisiä, kunnes kunto heikkeni nopeasti ja joutuivat sairaalaan tai vanhainkotiin. Puolison isovanhemmista yksi asui omassa kodissaan vielä heikkkuntoisena, mutta mieleltään oli edelleen niin nuori, että hänen luonaan ei tuntunut vanhuksen kodilta. Sisustus oli tyylikäs, tarjoilut tätä päivää ja keskustelun aiheena ajankohtaiset tapahtumat.
Vanhojen ihmisten kodit (sellaiset joissa ovat asuneet koko ikänsä) on joskus tunnelmaltaan erikoisia. Jotenkin surullisia ja pysähtyneitä, kun voi olla vaikka joskus 90-luvulla omilleen poismuuttaneen esikoisen huone vielä aika koskemattomassa kunnossa tavaroineen.
Lapsuudenkodin naapurissa asui alkoholisoitunut mies 70-l tiilitalossa, siellä oli lastenhuone leluineen. Sisustus oli 15v aikaisemmin lähteneen vaimon käsialaa. Ajattelikohan se koskaan menneisyyden onnellisempia ja toiveikkaita aikoja kun katseli niitä lastenhuoneen nalleja ja vaimon laittamia verhoja. Lopulta joi itsensä hengiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri ennen joulua kävimme miehen isotädillä. Tuollaista oli.
Viime kesänä jaksoi 97 v äitini vielä pannukahvia keitellä. Syksyllä keitin minä. Ennen joulua hän nukkui pois ja nyt olen hiljalleen purkamassa huushollia. Pannukahvit on keitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhojen ihmisten kodit (sellaiset joissa ovat asuneet koko ikänsä) on joskus tunnelmaltaan erikoisia. Jotenkin surullisia ja pysähtyneitä, kun voi olla vaikka joskus 90-luvulla omilleen poismuuttaneen esikoisen huone vielä aika koskemattomassa kunnossa tavaroineen.
Lapsuudenkodin naapurissa asui alkoholisoitunut mies 70-l tiilitalossa, siellä oli lastenhuone leluineen. Sisustus oli 15v aikaisemmin lähteneen vaimon käsialaa. Ajattelikohan se koskaan menneisyyden onnellisempia ja toiveikkaita aikoja kun katseli niitä lastenhuoneen nalleja ja vaimon laittamia verhoja. Lopulta joi itsensä hengiltä.
Nimenomaan varmaan juuri niitä aikoja ajatteli.
Miettikää: omat lastenlapsenne kokevat samanlaisen tunnelman valkoisissa konmaritetuissa kodeissanne ja miettivät, että on niissä vanhusten asunnoissa outo tunnelma, sillai pysähtynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää: omat lastenlapsenne kokevat samanlaisen tunnelman valkoisissa konmaritetuissa kodeissanne ja miettivät, että on niissä vanhusten asunnoissa outo tunnelma, sillai pysähtynyt.
Valkoiset pinnat rusehtuneet ja kellastuneet, marimekot haalistuneet. Aaltomaljassa on lääkepakkauksia, kyniä ja muutä sekalaista sälää. Moccamaster korahtelee keittiössä ja vanhus haparoi kiiltonsa menettäneitä muumimukeja ja teemalautasia pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää: omat lastenlapsenne kokevat samanlaisen tunnelman valkoisissa konmaritetuissa kodeissanne ja miettivät, että on niissä vanhusten asunnoissa outo tunnelma, sillai pysähtynyt.
Valkoiset pinnat rusehtuneet ja kellastuneet, marimekot haalistuneet. Aaltomaljassa on lääkepakkauksia, kyniä ja muutä sekalaista sälää. Moccamaster korahtelee keittiössä ja vanhus haparoi kiiltonsa menettäneitä muumimukeja ja teemalautasia pöytään.
Ja lapsenlapsi ihmettelee, miksi vanhat ihmiset tykkäävät niin tylsistä ja suoralinjaisista astioista. Oletan siis, että muoti pyörähtää seuraavien 50 vuoden aikana taas kruusattujen kultareunaisten kukka-astiastojen kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan. Isovanhemmat olivat paljon reippaampia, kunnes yhtäkkiä joutuivat petiin tai hautaan. Kaksi heistä eli liki satavuotiaiksi ja olivat ainakin tuota enemmän elämässä kiinni loppuun asti.
N50
Tuollaisissa aloituksen kodeissa oli aina ennen outo valaistus, joko sellainen kelmeää kellertävää valoa antava keskellä kattoa oleva valaisin jossa paikka yhdelle lampulle tai sitten on hillittömän kirkas loisteputkivalaisin. Kumpikin lajissaan yhtä epämiellyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää: omat lastenlapsenne kokevat samanlaisen tunnelman valkoisissa konmaritetuissa kodeissanne ja miettivät, että on niissä vanhusten asunnoissa outo tunnelma, sillai pysähtynyt.
Havettaako Englantilaista aatelistoa jonka suku on asunut samassa kartanossa tuhat vuotta? Ei yhtaan, ylpeita ovat "vanhoista" huonekaluistaan ja muista tavaroista.
Suomessa ei kunnioiteta historiaa, kaikki sisustavat viimeisen muodin mukaan, ilman omaa panosta.
Muutama vuosi sitten. Mummoni eli lähes 100-vuotiaaksi, hyväsydämisin tuntemani ihminen päällä maan.
2005, kun kävin 99-vuotiaan Mummini luona. Kirjahyllyssä oli Valittuja Paloja, joita olin lukenut kesähoidossa pikku koululaisena. Kaapin päällä oli aurinkoinen suvun ryhmäkuva Mummin 80-vuotispäiviltä. Mustavalkoisessa lapsuuden valokuvassa isä oli totinen pullaposki henkselihousuissa.
Mummin käsi oli lämmin ja pehmeä ja hauras, iho oli ohutta ja ryppyistä kuin pergamentti. Vähän oli jo sinelmiä. Ennen siniset silmät olivat haaleat. Halasin häntä varovasti, ja hän huterasti taputteli minua takaisin.
Ja kulhossa oli aina Fazerin sinistä, ja hän tiesi että minäkin tykkäsin siitä.
Mummi❤️
Viime kesänä. Nyt en koskaan, koskaan enää...ikävä...
Hieno kuvaus.
Oma äitini 87v on tuon oloinen.
<3