Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki sisarukseni saaneet kohta lapsia ja oon ainoa, joka ei. Tuntuu jotenkin orvolta olo :(
21.02.2022 |
Nuorin sisko ilmoitti eilen odottavansa lasta ja hänen kanssaan olen aina tullut hyvin toimeen. Pelkään, ettei hän ole enää samanlainen lapsen synnyttyä, kun lapseen kiinnittyy suurin huomio. Ei vain ole koskaan tuntunut omalta jutulta ja nyt tuntuu, ettei ole ketään jolle puhuminen asiasta auttaisi. Nyt tuntuu olo vähän masentuneelta ja vaikka äidin kanssa asiasta puhuin eilen, en jostain syystä pysty unohtamaan ja keskittymään muuhun :(
Onko jollain muulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua tuputetakaan, mutta kaikilla muilla tuntuu olevan jollakin tavalla elämä merkityksellistä. Kaikki muut töissä ja oma perhe. Itellä ei edes työpaikkaa vaan käyn kuntouttavassa kun ei ole vielä löytynyt työtä, johon olen kykenevä. Lisäksi huono puoli on, että käytän lähes kaiken liikenevän ajan puhelimen ääressä jos ei lasketa tv-sarjojen katsomista, ulkoliikuntaa ja arkiaskareita. Olisin tyytyväinen, jos joku päivä saisin kerrankin oikean työpaikan niin elämä olisi jollakin tavoin mielenkiintoista.
Siis MITÄ? Tämä onkin taas joku mielenterveys-ahdistuskeskustelu vaikka alkoi sillä että yhdellä ei ole lapsia vaikka sisaruksilla on! Jos olet Ap, häpeä! Mene muualle!
Häpeä itse kun et anna muiden täällä keskustella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa rakastavassa perheessä otetaan ihminen sellaisena kuin on, eli ketään ei tuputeta suhteeseen, naimisiin tai vanhemmuuteen. Perheen (suvun) jäsen on aina okei. Mistä nämä alemmuuskompleksijutut tulevat? Omien korvien välistä? Naurettavaa!
Ei minua tuputetakaan, mutta kaikilla muilla tuntuu olevan jollakin tavalla elämä merkityksellistä. Kaikki muut töissä ja oma perhe. Itellä ei edes työpaikkaa vaan käyn kuntouttavassa kun ei ole vielä löytynyt työtä, johon olen kykenevä. Lisäksi huono puoli on, että käytän lähes kaiken liikenevän ajan puhelimen ääressä jos ei lasketa tv-sarjojen katsomista, ulkoliikuntaa ja arkiaskareita. Olisin tyytyväinen, jos joku päivä saisin kerrankin oikean työpaikan niin elämä olisi jollakin tavoin mielenkiintoista.
Kannattaa keskittyä työpaikan etsimiseen tai jatko-opiskeluun enemmän kuin toisten raskauksiin. Oma elämä kuntoon on ykkösasia.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua mikä ongelmasi on. Että muut menee elämässä eteenpäin ja sinä et?
Olipa rumasti sanottu. Se ei ole aina itsestä kiinni ettei elämä mene ns. Eteenpäin. Ja kaikki eivät halua samoja asioita ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua mikä ongelmasi on. Että muut menee elämässä eteenpäin ja sinä et?
Olipa rumasti sanottu. Se ei ole aina itsestä kiinni ettei elämä mene ns. Eteenpäin. Ja kaikki eivät halua samoja asioita ylipäätään.
Kiitos sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa rakastavassa perheessä otetaan ihminen sellaisena kuin on, eli ketään ei tuputeta suhteeseen, naimisiin tai vanhemmuuteen. Perheen (suvun) jäsen on aina okei. Mistä nämä alemmuuskompleksijutut tulevat? Omien korvien välistä? Naurettavaa!
Ei minua tuputetakaan, mutta kaikilla muilla tuntuu olevan jollakin tavalla elämä merkityksellistä. Kaikki muut töissä ja oma perhe. Itellä ei edes työpaikkaa vaan käyn kuntouttavassa kun ei ole vielä löytynyt työtä, johon olen kykenevä. Lisäksi huono puoli on, että käytän lähes kaiken liikenevän ajan puhelimen ääressä jos ei lasketa tv-sarjojen katsomista, ulkoliikuntaa ja arkiaskareita. Olisin tyytyväinen, jos joku päivä saisin kerrankin oikean työpaikan niin elämä olisi jollakin tavoin mielenkiintoista.
Kannattaa keskittyä työpaikan etsimiseen tai jatko-opiskeluun enemmän kuin toisten raskauksiin. Oma elämä kuntoon on ykkösasia.
Totta kai oma elämä tärkeintä. Ahdistaa vain ajatus, että tulen olemaan jo 60, kun tämän nuorimman siskon lapsi saavuttaa täysi-iän ja kauhistuttaa onko vanhempiamme enää silloin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa rakastavassa perheessä otetaan ihminen sellaisena kuin on, eli ketään ei tuputeta suhteeseen, naimisiin tai vanhemmuuteen. Perheen (suvun) jäsen on aina okei. Mistä nämä alemmuuskompleksijutut tulevat? Omien korvien välistä? Naurettavaa!
Ei minua tuputetakaan, mutta kaikilla muilla tuntuu olevan jollakin tavalla elämä merkityksellistä. Kaikki muut töissä ja oma perhe. Itellä ei edes työpaikkaa vaan käyn kuntouttavassa kun ei ole vielä löytynyt työtä, johon olen kykenevä. Lisäksi huono puoli on, että käytän lähes kaiken liikenevän ajan puhelimen ääressä jos ei lasketa tv-sarjojen katsomista, ulkoliikuntaa ja arkiaskareita. Olisin tyytyväinen, jos joku päivä saisin kerrankin oikean työpaikan niin elämä olisi jollakin tavoin mielenkiintoista.
Kannattaa keskittyä työpaikan etsimiseen tai jatko-opiskeluun enemmän kuin toisten raskauksiin. Oma elämä kuntoon on ykkösasia.
Totta kai oma elämä tärkeintä. Ahdistaa vain ajatus, että tulen olemaan jo 60, kun tämän nuorimman siskon lapsi saavuttaa täysi-iän ja kauhistuttaa onko vanhempiamme enää silloin :(
Vaikka eihän tietysti tuollaista pitäisi ajatella vaan elää tässä päivässä.
Mitä ihmettä. Nyt kauhistuttaa jo vanhempienkin elämänkaari. Mitä tekemistä sillä on siskon raskauden kanssa, minkä ikäinen sinä tai vanhempanne olette 20 vuoden päästä?
Nyt oikeesti omaa elämää kondikseen. Hae apua, vaikka edes ammatinvalintapsykologi, että pääset eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä. Nyt kauhistuttaa jo vanhempienkin elämänkaari. Mitä tekemistä sillä on siskon raskauden kanssa, minkä ikäinen sinä tai vanhempanne olette 20 vuoden päästä?
Nyt oikeesti omaa elämää kondikseen. Hae apua, vaikka edes ammatinvalintapsykologi, että pääset eteenpäin.
Eilen kyllä kävi mielessä, että pitäisikö puhua psykologille asiasta.
Onko tullut mieleen ettei se oikeen lähe kakkosen puolelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tullut mieleen ettei se oikeen lähe kakkosen puolelta?
Häh???
Vierailija kirjoitti:
Onko tullut mieleen ettei se oikeen lähe kakkosen puolelta?
Mitä oikein tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa rakastavassa perheessä otetaan ihminen sellaisena kuin on, eli ketään ei tuputeta suhteeseen, naimisiin tai vanhemmuuteen. Perheen (suvun) jäsen on aina okei. Mistä nämä alemmuuskompleksijutut tulevat? Omien korvien välistä? Naurettavaa!
Ei minua tuputetakaan, mutta kaikilla muilla tuntuu olevan jollakin tavalla elämä merkityksellistä. Kaikki muut töissä ja oma perhe. Itellä ei edes työpaikkaa vaan käyn kuntouttavassa kun ei ole vielä löytynyt työtä, johon olen kykenevä. Lisäksi huono puoli on, että käytän lähes kaiken liikenevän ajan puhelimen ääressä jos ei lasketa tv-sarjojen katsomista, ulkoliikuntaa ja arkiaskareita. Olisin tyytyväinen, jos joku päivä saisin kerrankin oikean työpaikan niin elämä olisi jollakin tavoin mielenkiintoista.
Kannattaa keskittyä työpaikan etsimiseen tai jatko-opiskeluun enemmän kuin toisten raskauksiin. Oma elämä kuntoon on ykkösasia.
Totta kai oma elämä tärkeintä. Ahdistaa vain ajatus, että tulen olemaan jo 60, kun tämän nuorimman siskon lapsi saavuttaa täysi-iän ja kauhistuttaa onko vanhempiamme enää silloin :(
Onko jotain ahdistanut ajatus, etteivät isovanhemmat välttämättä ehdi näkemään lapsenlapsensa varttumista aikuisikään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa rakastavassa perheessä otetaan ihminen sellaisena kuin on, eli ketään ei tuputeta suhteeseen, naimisiin tai vanhemmuuteen. Perheen (suvun) jäsen on aina okei. Mistä nämä alemmuuskompleksijutut tulevat? Omien korvien välistä? Naurettavaa!
Ei minua tuputetakaan, mutta kaikilla muilla tuntuu olevan jollakin tavalla elämä merkityksellistä. Kaikki muut töissä ja oma perhe. Itellä ei edes työpaikkaa vaan käyn kuntouttavassa kun ei ole vielä löytynyt työtä, johon olen kykenevä. Lisäksi huono puoli on, että käytän lähes kaiken liikenevän ajan puhelimen ääressä jos ei lasketa tv-sarjojen katsomista, ulkoliikuntaa ja arkiaskareita. Olisin tyytyväinen, jos joku päivä saisin kerrankin oikean työpaikan niin elämä olisi jollakin tavoin mielenkiintoista.
Kannattaa keskittyä työpaikan etsimiseen tai jatko-opiskeluun enemmän kuin toisten raskauksiin. Oma elämä kuntoon on ykkösasia.
Totta kai oma elämä tärkeintä. Ahdistaa vain ajatus, että tulen olemaan jo 60, kun tämän nuorimman siskon lapsi saavuttaa täysi-iän ja kauhistuttaa onko vanhempiamme enää silloin :(
Onko jotain ahdistanut ajatus, etteivät isovanhemmat välttämättä ehdi näkemään lapsenlapsensa varttumista aikuisikään?
Eli onko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en nyt oikein ymmärtänyt, mikä tässä on ongelmana.
Pelkäätkö siis sitä, että siskosi ei ole yhtä läheinen sinulle kuin ennen, vai ahdistaako sinua se, että olet ainoa lapseton?
"Totta kai oma elämä tärkeintä. Ahdistaa vain ajatus, että tulen olemaan jo 60, kun tämän nuorimman siskon lapsi saavuttaa täysi-iän ja kauhistuttaa onko vanhempiamme enää silloin :("
Mitä tällä tarkoitit? Mikä siinä ahdistaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt oikein ymmärtänyt, mikä tässä on ongelmana.
Pelkäätkö siis sitä, että siskosi ei ole yhtä läheinen sinulle kuin ennen, vai ahdistaako sinua se, että olet ainoa lapseton?
"Totta kai oma elämä tärkeintä. Ahdistaa vain ajatus, että tulen olemaan jo 60, kun tämän nuorimman siskon lapsi saavuttaa täysi-iän ja kauhistuttaa onko vanhempiamme enää silloin :("
Mitä tällä tarkoitit? Mikä siinä ahdistaa?
Se ettei sisko ole välttämättä enää samalla tavalla läsnä jutellessamme. Myös ajan kulku, koska tiedostan, että tämän lapsen aikuistuttua olen jo aika vanha ja pelko siitä onko vanhempiani enää silloin olemassa :(
Ap:llä taitaa olla liikaa aikaa murehtimiseen.
Miksi surra tai ennakoida sellaista, mitä on joskus vuosikymmenten kuluttua?
Vuosikin on pitkä aika saati 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt oikein ymmärtänyt, mikä tässä on ongelmana.
Pelkäätkö siis sitä, että siskosi ei ole yhtä läheinen sinulle kuin ennen, vai ahdistaako sinua se, että olet ainoa lapseton?
"Totta kai oma elämä tärkeintä. Ahdistaa vain ajatus, että tulen olemaan jo 60, kun tämän nuorimman siskon lapsi saavuttaa täysi-iän ja kauhistuttaa onko vanhempiamme enää silloin :("
Mitä tällä tarkoitit? Mikä siinä ahdistaa?
Se ettei sisko ole välttämättä enää samalla tavalla läsnä jutellessamme. Myös ajan kulku, koska tiedostan, että tämän lapsen aikuistuttua olen jo aika vanha ja pelko siitä onko vanhempiani enää silloin olemassa :(
No ettekö voi jutella siitä lapsesta?
Minun omat välit veljiin lähenivät, kun he saivat lapsia. Saan olla täti, se on ollut kunnia ja ilo minulle.
Miksi sinua ahdistaa että olet itse vanha kun se lapsi on täysi-ikäinen? Ei kai sun tarvitse jaksaa häntä kasvattaa tai ottaa luoksesi asumaan.
Alue: Aihe vapaa
Miten on mahdollista, että sait tuollaisen kuvan tekstistä, että kateutta olisi? Ei todellakaan!