Kaikki sisarukseni saaneet kohta lapsia ja oon ainoa, joka ei. Tuntuu jotenkin orvolta olo :(
Nuorin sisko ilmoitti eilen odottavansa lasta ja hänen kanssaan olen aina tullut hyvin toimeen. Pelkään, ettei hän ole enää samanlainen lapsen synnyttyä, kun lapseen kiinnittyy suurin huomio. Ei vain ole koskaan tuntunut omalta jutulta ja nyt tuntuu, ettei ole ketään jolle puhuminen asiasta auttaisi. Nyt tuntuu olo vähän masentuneelta ja vaikka äidin kanssa asiasta puhuin eilen, en jostain syystä pysty unohtamaan ja keskittymään muuhun :(
Onko jollain muulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua lapsia, mitä ihmettä se haittaa että muut lisääntyvät? Ja vaikka haluaisitkin, eihän se olisi sinulta pois mitä muut elämällään tekevät.
Joo heillä ei ehkä ole enää yhtä paljon aikaa sinulle, mutta siihen pitää sopeutua. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan joiden kanssa sinulla on enemmän yhteistä jos läheistesi elämä kohdistuu lapsiinsa eikä mihinkään muuhun enää.
On minulla muuten toinenkin lapseton ystävä (ainakin toistaiseksi). Täytyykin käydä huomenna ensimmäistä kertaa vierailulla hänen juuri perustamassaan kaupassa, kun ei olla nähty pitkään aikaan ja vähän aikaa sitten lupasin tulla joku päivä siellä käymään. Ehkä sekin voisi vähän piristää.
Vierailija kirjoitti:
Onko siskosi piiktietty? Sitä vaan, että millanenhan mutantti sieltä on tulossa jos on piikit alla.
Mutsis oli.
Korona on raskaana olevalle hengenvaarallinen.
Minä en ole koskaan halunnut lapsia, joten en osaa niitä kaivatakaan. Ihan sama jos muut niitä ympärillä hankkivat. Kunhan saan olla omassa kodissani rauhassa, sillä en kestä kiljumista. Minulla on mielenkiintoiset opinnot meneillään, oma ura ja harrastuksia. Lisäksi joku lapseton ystävä on hyvä olla, ettei kaikkien ympärillä olevien huomio mene vain niihin perhekuvioihinsa.
Normaalissa rakastavassa perheessä otetaan ihminen sellaisena kuin on, eli ketään ei tuputeta suhteeseen, naimisiin tai vanhemmuuteen. Perheen (suvun) jäsen on aina okei. Mistä nämä alemmuuskompleksijutut tulevat? Omien korvien välistä? Naurettavaa!
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa rakastavassa perheessä otetaan ihminen sellaisena kuin on, eli ketään ei tuputeta suhteeseen, naimisiin tai vanhemmuuteen. Perheen (suvun) jäsen on aina okei. Mistä nämä alemmuuskompleksijutut tulevat? Omien korvien välistä? Naurettavaa!
Ei minua tuputetakaan, mutta kaikilla muilla tuntuu olevan jollakin tavalla elämä merkityksellistä. Kaikki muut töissä ja oma perhe. Itellä ei edes työpaikkaa vaan käyn kuntouttavassa kun ei ole vielä löytynyt työtä, johon olen kykenevä. Lisäksi huono puoli on, että käytän lähes kaiken liikenevän ajan puhelimen ääressä jos ei lasketa tv-sarjojen katsomista, ulkoliikuntaa ja arkiaskareita. Olisin tyytyväinen, jos joku päivä saisin kerrankin oikean työpaikan niin elämä olisi jollakin tavoin mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan halunnut lapsia, joten en osaa niitä kaivatakaan. Ihan sama jos muut niitä ympärillä hankkivat. Kunhan saan olla omassa kodissani rauhassa, sillä en kestä kiljumista. Minulla on mielenkiintoiset opinnot meneillään, oma ura ja harrastuksia. Lisäksi joku lapseton ystävä on hyvä olla, ettei kaikkien ympärillä olevien huomio mene vain niihin perhekuvioihinsa.
Saanko udella minkä alan opintoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua mikä ongelmasi on. Että muut menee elämässä eteenpäin ja sinä et?
Ehkä sekin. En halua samanlaista elämää, mutta jollakin muulla tavoin merkityksellistä. Ei ole löytynyt itselle sopivaa työtä. Jos edes se olisi, voisin keskittyä siihen enkä niin miettisi tuota asiaa.
Miksi sain alapeukut?
Tällaiseen maailmaan ei ole syytä hankkia lapsia. En ole koskaan harkinnut perheen perustamista. Säälin ihmiskuntaa ja inhoan ihmistä lajina, vaikka itse kuulunkin näihin.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiseen maailmaan ei ole syytä hankkia lapsia. En ole koskaan harkinnut perheen perustamista. Säälin ihmiskuntaa ja inhoan ihmistä lajina, vaikka itse kuulunkin näihin.
Ihmiset lajina ovat superällö, ja suorastaan rumia. Mikään eläin ei ikinä ole muuta kuin upea ja kaunis, mutta ihminen on ruma ja tyhmä.
En käsitä miten kukaan tekee enää lapsia. Maailma on inhottava.
Joskus mietin kun olen jo 41, että harmittaako vanhoilla päivillä, jos en hanki lapsia, mutta en vain kestäisi sitä vaipparallia ja huutoa yötäpäivää.
Olen sosaruksistani ainoa, jolla on lapsia eikä miehenkään sisaruksilla muilla ole. Olisin kyllä ollut huisin iloinen jos joku olisi saanut lapsen tai lapsia suunnilleen samaan aikaan tai vaikka myöhemminkin, oltaisiin ehkä vähän läheisempiä siten.. mutta jokaisen oma valintahan se on. Kaksi on veloja ja hyvä niin, muilta jäänyt muista syistä yrittämättä/saamatta, mut eivät ole ihan veloja kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Olen sosaruksistani ainoa, jolla on lapsia eikä miehenkään sisaruksilla muilla ole. Olisin kyllä ollut huisin iloinen jos joku olisi saanut lapsen tai lapsia suunnilleen samaan aikaan tai vaikka myöhemminkin, oltaisiin ehkä vähän läheisempiä siten.. mutta jokaisen oma valintahan se on. Kaksi on veloja ja hyvä niin, muilta jäänyt muista syistä yrittämättä/saamatta, mut eivät ole ihan veloja kyllä.
Noinkin päin voi siis olla. Olisipa edes joku sisaruksista kaltaiseni niin olisi tukea.
Eli mitä jos ei ole muita kiinnekohtia ja muilla lapsia, mutta ei niitä halua?
Jos minulle kävisi vahingossa niin, että tulisin raskaaksi, ei olisi sydäntä tehdä aborttia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei minua tuputetakaan, mutta kaikilla muilla tuntuu olevan jollakin tavalla elämä merkityksellistä. Kaikki muut töissä ja oma perhe. Itellä ei edes työpaikkaa vaan käyn kuntouttavassa kun ei ole vielä löytynyt työtä, johon olen kykenevä. Lisäksi huono puoli on, että käytän lähes kaiken liikenevän ajan puhelimen ääressä jos ei lasketa tv-sarjojen katsomista, ulkoliikuntaa ja arkiaskareita. Olisin tyytyväinen, jos joku päivä saisin kerrankin oikean työpaikan niin elämä olisi jollakin tavoin mielenkiintoista.
Siis MITÄ? Tämä onkin taas joku mielenterveys-ahdistuskeskustelu vaikka alkoi sillä että yhdellä ei ole lapsia vaikka sisaruksilla on! Jos olet Ap, häpeä! Mene muualle!
Minusta on ollut ihanaa seurata siskon lapsien kasvua ja auttaakin heitä monessa tilanteessa, en ole kaivannut itse omia lapsia ja suurta vastuuta heistä.
Mä ymmärrän, että joidenkin kateellisten pitää ostaa uusi auto, kun naapurikin osti. Mutta että ruveta lasta tekemään, koska siskollakin on.
Voi lapsiparka. Toivoisi niin paljon parempia motiiveja lapsen tekoon.
Tuo on kyllä totta. Pitää ennemminkin ottaa sellainen asenne, etten anna itseni masentua koska minulla on oma elämäni ja kiinnostuksen kohteet eikä ole pakko tehdä kuten muut.