Mies ei puhu yhteisestä tulevaisuudesta

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:39"]Miten voi muka odottaa, että toi sun suhteesi on joku loppuelämän suhde? Sä olet vasta 21-vuotias? Minkä ikäisenä haluat naimisiin? N. 30 v? Siihen on lähes kymmenen vuotta... Mitä vain voi tapahtua. Minä olen 23-vuotias ja tämä suhde on seurustelusuhde. En ole edes miettinyt kihloja tai omakotitaloa. [/quote] Minä ainakin olen suhteessa ajatuksella että tämä on nyt se viimeinen ja oikea. Jos käy ilmi että näin ei lopulta ollutkaan niin sille ei mitään voi. Itse aloitin 21-vuotiaana avokkini kanssa. Olen nyt 24v, avoliitossa ja omakotitaloa etsimme parhaillaan. Naimisiin sitten muutaman vuoden sisään. Jotkut haluavat ajatella asioita vähän pidemmälle eivätkä vain osaa tai tahdo elää hetkessä. Äkkiä sitä huomaa olleensa 6 vuotta yhdessä eikä vieläkään mitään edistystä suhteessa.

[/quote]

Suhteessa ei minun mielestäni tarvitse olla mitään edistystä. Jos on 6 vuotta ollut yhdessä nuoresta asti ja on jopa reippaasti alle kolmekymppinen, niin eihän siinä ole vielä mikään kiire ruveta naimisiin menemään tai lapsia hankkimaan. Ehkä 8 vuoden jälkeen alkaakin tuntua, että suhde on enää kaverillinen.

Voi kun olisi minullakin ollut noin... 18-vuotiaana muutin miehen kanssa yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen. Pääsin opiskelemaan hänen kotikaupunkiinsa, joten tarvitsin asunnon ja mieskin niin haaveili yhteenmuutosta, että ajattelin mikä jottei, pohtimatta asiaa sen tarkemmin. En edes tajunnut ajatella asioita tarkemmin. Nyt neljääkymppiä lähestyessä kaipaan jumalattomasti omaa elämää ja itsenäisyyttä ja sitä, että saisin päättää vapaa-ajastani, kodinsisustuksesta, asuinpaikasta, omasta kropasta ja tunteista. Ettei tarvisi aina huomioida toista päätöksenteossa, raha-asioissa, tulevaisuudensuunnitelmien teossa, verhojen ostossa... Ne on kaikki jäänyt kokematta, koska selkeästi omaa elämää ei ole koskaan ollut. Mun neuvo on siis, että kiirehdi! Nauti hyvästä miehestä, vaikkette yhdessä asukaan :)

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:44"]

Tällaiset ajatukset vain pyörivät mielessä koska elän mielestäni sellaisessa parisuhteessa, mihin olen aina halunnut. Mies on niin monella tapaa sellainen kuin toivon tulevan aviomiehenikin olevan ja en epäile yhtään sitä etteikö hän arvostaisi ja välittäisi musta. Sen näkee vain niin monesta asiasta. Epäilen ainoostaan sitä, että haluaako olla mun kanssa vaikka 10v päästä. Ja sille joka kysyi, että kuvittelenko mä että ollaan vielä eläkeiässä yhdessä. Mun vastaus on, että varma en ole mutta toivoisin niin. Mitä järkeä olisi edes elää suhteessa missä ajattelee, että "5v päästä me erotaan" tms? -ap

[/quote]

Inhorealismi on negatiivisuutta, siksi sitä elämää ei kannata niin kauheasti suunnitella ja rakentaa yhden miehen varaan vaan keskittyä niihin itseään kehittäviin asioihin tasapainossa seurustelun, opiskelun, töiden, ystävinen, jne välillä. Muuten sitä voi huomat 5 vuoden päästä olevansa tyhjän päällä ja avmammmana avoimmuuspäissään avautumassa kun mies ei osallistu perheen hoitoon ja rahatkin on loppu, eikä suhteesta oikein voi lähteäkään kun ei ole mitään muuta kun luu kädessä siitä niin kiltistä ja ystävällisestä miehestä, jonka kanssa muutti yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen. ;) 

Sinä tunnut tietävän kaikeasta kaiken, joten sokka irti ja aihe vapaalla ongelman toteamisen sijaan voisit ratkaista sen puhumalla asianosaisen miehen kanssa.

JSSAP sillä on kiikarit odotamassa parempaa kuin sä oot vaan varalla.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:55"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:39"]Miten voi muka odottaa, että toi sun suhteesi on joku loppuelämän suhde? Sä olet vasta 21-vuotias? Minkä ikäisenä haluat naimisiin? N. 30 v? Siihen on lähes kymmenen vuotta... Mitä vain voi tapahtua. Minä olen 23-vuotias ja tämä suhde on seurustelusuhde. En ole edes miettinyt kihloja tai omakotitaloa. [/quote] Minä ainakin olen suhteessa ajatuksella että tämä on nyt se viimeinen ja oikea. Jos käy ilmi että näin ei lopulta ollutkaan niin sille ei mitään voi. Itse aloitin 21-vuotiaana avokkini kanssa. Olen nyt 24v, avoliitossa ja omakotitaloa etsimme parhaillaan. Naimisiin sitten muutaman vuoden sisään. Jotkut haluavat ajatella asioita vähän pidemmälle eivätkä vain osaa tai tahdo elää hetkessä. Äkkiä sitä huomaa olleensa 6 vuotta yhdessä eikä vieläkään mitään edistystä suhteessa.

[/quote]

Suhteessa ei minun mielestäni tarvitse olla mitään edistystä. Jos on 6 vuotta ollut yhdessä nuoresta asti ja on jopa reippaasti alle kolmekymppinen, niin eihän siinä ole vielä mikään kiire ruveta naimisiin menemään tai lapsia hankkimaan. Ehkä 8 vuoden jälkeen alkaakin tuntua, että suhde on enää kaverillinen.
[/quote]

Ehkä 20 vuoden ja lapsen jälkeen alkaakin tuntua että toinen on perseestä eli turha edetä tai tehdä mitään suunnitelmia pidemmälle.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:55"]

Voi kun olisi minullakin ollut noin... 18-vuotiaana muutin miehen kanssa yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen. Pääsin opiskelemaan hänen kotikaupunkiinsa, joten tarvitsin asunnon ja mieskin niin haaveili yhteenmuutosta, että ajattelin mikä jottei, pohtimatta asiaa sen tarkemmin. En edes tajunnut ajatella asioita tarkemmin. Nyt neljääkymppiä lähestyessä kaipaan jumalattomasti omaa elämää ja itsenäisyyttä ja sitä, että saisin päättää vapaa-ajastani, kodinsisustuksesta, asuinpaikasta, omasta kropasta ja tunteista. Ettei tarvisi aina huomioida toista päätöksenteossa, raha-asioissa, tulevaisuudensuunnitelmien teossa, verhojen ostossa... Ne on kaikki jäänyt kokematta, koska selkeästi omaa elämää ei ole koskaan ollut. Mun neuvo on siis, että kiirehdi! Nauti hyvästä miehestä, vaikkette yhdessä asukaan :)

[/quote]

Oho, yksi kriittinen sana jäi pois - siis ÄLÄ kiirehdi :) Ehdit kyllä.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:55"]Voi kun olisi minullakin ollut noin... 18-vuotiaana muutin miehen kanssa yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen. Pääsin opiskelemaan hänen kotikaupunkiinsa, joten tarvitsin asunnon ja mieskin niin haaveili yhteenmuutosta, että ajattelin mikä jottei, pohtimatta asiaa sen tarkemmin. En edes tajunnut ajatella asioita tarkemmin. Nyt neljääkymppiä lähestyessä kaipaan jumalattomasti omaa elämää ja itsenäisyyttä ja sitä, että saisin päättää vapaa-ajastani, kodinsisustuksesta, asuinpaikasta, omasta kropasta ja tunteista. Ettei tarvisi aina huomioida toista päätöksenteossa, raha-asioissa, tulevaisuudensuunnitelmien teossa, verhojen ostossa... Ne on kaikki jäänyt kokematta, koska selkeästi omaa elämää ei ole koskaan ollut. Mun neuvo on siis, että kiirehdi! Nauti hyvästä miehestä, vaikkette yhdessä asukaan :)
[/quote]

18-vuotiaan ja 21-vuotiaan välillä on aika paljon eroa.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:47"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:43"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:39"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:32"]Ei tuossa vaiheessa suhdetta vielä tulevaisuudesta pidäkään puhua, kun vasta tutustutaan. Onhan se tietty jännää muuttaa yhteen, jne, mutta sillä jännityksellä on yleensä hintansa. Puhut paljon miehen kautta ystävistä, miehen opiskeluista ja vietätte paljon aikaa yhdessä, mutta entä sinun oma elämä ystävät, harrastukset. Mitä sinä siltä haluat tulevaisuudelta?! Unohdetaan mies hetkeksi. [/quote] Myös minä olen esitellyt mieheni kaikille kavereilleni ja minun perheeni kanssa vietetään paljonkin aikaa. Mä odotan tulevaisuudelta sitä, että valmistun yliopistosta, menen naimisiin 5-8v sisällä ja joskus haluan lapsiakin. En minäkään niitä lapsia halua vielä moneen vuoteen, mutta haluan varmistuksen sille että olen sellainen ihminen, jonka hän voisi ajatella lastensa äidiksi. -ap [/quote] Valmistut, perustat perheen ja jäät kotirouvaksi?! Miten sinä olet varmistanut sen, että mies on sellainen mies, että hänestä on isäksi?! Riittääkö se, että mies valitsee sinut lastensa äidiksi. Ketä tahansa kelpaa, kunhan hän hyväksyy sinut?! [/quote] Mitä ihmettä? Mistä sä revit ton että mulle kelpaa kuka tahansa? Mähän olen koko ajan hokenut että mies on monella tapaa juuri sellainen kuin toivon ja kukaan ei ole kohdellut mua yhtä hyvin. Kuvittelen että mies joka kohtelee tyttöystäväänsä hyvin, kohtelee myös mahdollisia tulevia yhteisiä lapsia hyvin. Ja kotirouvaksi en aio jäädä vaan teen tietenkin valmistumiseni jälkeen töitä opettajana, koska se on mun unelma-ammatti.

[/quote]

Mies on kohdellut sinua puolivuotta hyvin. Oletko ennen ollut pidemmässä parisuhteessa?!

Kiitän kaikkia kommenteista. On mukava lukea erilaisia mielipiteitä, vaikkakin ihmetyttää jotkut hieman hyökkäävät kommentit.

Se että meillä on miehen kanssa hyvä parisuhde, ei tarkoita sitä että rakentaisin elämäni pelkästään hänen varaansa niin kun joku epäili. Mulla on elämässä kaikki nyt hyvin: opiskelen unelmieni alaa, hyvät välit perheeseeni, minulla on sekä meidän yhteisiä että myös omia ystäviä joiden kanssa vietän aikaa ja reissaan ihan ilman miestäkin. Myös hän käy välillä poikien kanssa ulkona/reissuissa eli emme todellakaan ole kahlinneet toisiamme mitenkään. Tämäkin on yksi syy siihen, miksi tämä parisuhde tuntuu niin oikealta. Koska molemmilla on omakin elämä :-) -ap

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:43"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:39"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:32"]Ei tuossa vaiheessa suhdetta vielä tulevaisuudesta pidäkään puhua, kun vasta tutustutaan. Onhan se tietty jännää muuttaa yhteen, jne, mutta sillä jännityksellä on yleensä hintansa. Puhut paljon miehen kautta ystävistä, miehen opiskeluista ja vietätte paljon aikaa yhdessä, mutta entä sinun oma elämä ystävät, harrastukset. Mitä sinä siltä haluat tulevaisuudelta?! Unohdetaan mies hetkeksi. [/quote] Myös minä olen esitellyt mieheni kaikille kavereilleni ja minun perheeni kanssa vietetään paljonkin aikaa. Mä odotan tulevaisuudelta sitä, että valmistun yliopistosta, menen naimisiin 5-8v sisällä ja joskus haluan lapsiakin. En minäkään niitä lapsia halua vielä moneen vuoteen, mutta haluan varmistuksen sille että olen sellainen ihminen, jonka hän voisi ajatella lastensa äidiksi. -ap [/quote] Valmistut, perustat perheen ja jäät kotirouvaksi?! Miten sinä olet varmistanut sen, että mies on sellainen mies, että hänestä on isäksi?! Riittääkö se, että mies valitsee sinut lastensa äidiksi. Ketä tahansa kelpaa, kunhan hän hyväksyy sinut?! [/quote] Missä ap on sanonut että haluaa jäädä kotirouvaksi? Jos se olisi hänen unelmansa niin miksi hän haluaisi edes valmistua ammattiin? Opettele lukemaan äläkä tee omia johtopäätöksiä.

[/quote]

Kuhan vain kysyin aikooko ap jäädä kotirouvaksi, kun puhuu vain miehestä, naimisiin menosta ja lapsista.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:47"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:43"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:39"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:32"]Ei tuossa vaiheessa suhdetta vielä tulevaisuudesta pidäkään puhua, kun vasta tutustutaan. Onhan se tietty jännää muuttaa yhteen, jne, mutta sillä jännityksellä on yleensä hintansa. Puhut paljon miehen kautta ystävistä, miehen opiskeluista ja vietätte paljon aikaa yhdessä, mutta entä sinun oma elämä ystävät, harrastukset. Mitä sinä siltä haluat tulevaisuudelta?! Unohdetaan mies hetkeksi. [/quote] Myös minä olen esitellyt mieheni kaikille kavereilleni ja minun perheeni kanssa vietetään paljonkin aikaa. Mä odotan tulevaisuudelta sitä, että valmistun yliopistosta, menen naimisiin 5-8v sisällä ja joskus haluan lapsiakin. En minäkään niitä lapsia halua vielä moneen vuoteen, mutta haluan varmistuksen sille että olen sellainen ihminen, jonka hän voisi ajatella lastensa äidiksi. -ap [/quote] Valmistut, perustat perheen ja jäät kotirouvaksi?! Miten sinä olet varmistanut sen, että mies on sellainen mies, että hänestä on isäksi?! Riittääkö se, että mies valitsee sinut lastensa äidiksi. Ketä tahansa kelpaa, kunhan hän hyväksyy sinut?! [/quote] Mitä ihmettä? Mistä sä revit ton että mulle kelpaa kuka tahansa? Mähän olen koko ajan hokenut että mies on monella tapaa juuri sellainen kuin toivon ja kukaan ei ole kohdellut mua yhtä hyvin. Kuvittelen että mies joka kohtelee tyttöystäväänsä hyvin, kohtelee myös mahdollisia tulevia yhteisiä lapsia hyvin. Ja kotirouvaksi en aio jäädä vaan teen tietenkin valmistumiseni jälkeen töitä opettajana, koska se on mun unelma-ammatti.

[/quote]

Mies on kohdellut sinua puolivuotta hyvin. Oletko ennen ollut pidemmässä parisuhteessa?!
[/quote]

Olen ollut 3 vuoden suhteessa aiemmin. Jälkikäteen ajateltuna tuo suhde tuhosi itsetuntoni, aiheutti traumoja ja teki musta ehkä hieman varovaisen. Kyllä siinäkin suhteessa onnellisia hetkiä oli, mutta vasta tässä suhteessa olen kokenut että miltä se tuntuu, kun joku oikeasti välittää ja ajattelee mua ja mun tunteita. -ap

Ihan oikeasti hätäily ei kannata! Jos et ap osaa elää hetkessä päivä kerrallaan, niin tämä mies ei ole sinulle se oikea sitten. Tekstistäsi käy ilmi, että mies todella välittää sinusta! Mistä sinä välität? Mikä on sinulle tärkeintä? Sekö, että pääsisit vain keskustelemaan asiasta, joka ei ole sinullekaan vielä ajankohtaista, kuten sanoit?? Rauhoitu hyvä ihminen. Olet nuori ja ehdit itsekin vielä muuttamaan mielipiteitäsi moneen kertaan. Yritä elää hetkessä ja nauti siitä mitä sinulla on nyt! Ilmeisen ihana ja välittävä poikaystävä!

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 14:02"]

Kiitän kaikkia kommenteista. On mukava lukea erilaisia mielipiteitä, vaikkakin ihmetyttää jotkut hieman hyökkäävät kommentit. Se että meillä on miehen kanssa hyvä parisuhde, ei tarkoita sitä että rakentaisin elämäni pelkästään hänen varaansa niin kun joku epäili. Mulla on elämässä kaikki nyt hyvin: opiskelen unelmieni alaa, hyvät välit perheeseeni, minulla on sekä meidän yhteisiä että myös omia ystäviä joiden kanssa vietän aikaa ja reissaan ihan ilman miestäkin. Myös hän käy välillä poikien kanssa ulkona/reissuissa eli emme todellakaan ole kahlinneet toisiamme mitenkään. Tämäkin on yksi syy siihen, miksi tämä parisuhde tuntuu niin oikealta. Koska molemmilla on omakin elämä :-) -ap

[/quote]

Suloista. Sinulla kuuluukin olla ne vaaleanpunaiset sydämenmuotoiset lasit silmillä ja katsella asioita niiden läpi vielä vuosia. Yhteen muuttaminen on ihan kiva juttu ja silloin ne viat ja puuteet tulee esille, mutta meidän jo vähän vanhempien ja elämän katkeroittamien vinkki taitaa vaan olla näin yhteen vedettynä, että malttia. Jos mies on sinulle oikea niin ei hän siitä häviä vaikka osoite ei ole sama ja sormusta sormessa, yhtä kivaa teillä on silti.

Pidä kivaa! 

65, kiitos ihanasta viestistä. Ehkä mun vain pitäisi nauttia hetkestä ja siitä, että olen oikeasti parisuhteessa niin ihanan miehen kanssa. Ristiriitaiset tunteet itsellänikin, kun periaatteessa kyseenalaistan hänen tunteensa, vaikka toisaalta tiedän ja näen että olen hänelle tosi tärkeä. Otan tämän asian kuitenkin illalla esille kuitenkin hyökkäämättä liikaa. -ap

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:47"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:43"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:39"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:32"]Ei tuossa vaiheessa suhdetta vielä tulevaisuudesta pidäkään puhua, kun vasta tutustutaan. Onhan se tietty jännää muuttaa yhteen, jne, mutta sillä jännityksellä on yleensä hintansa. Puhut paljon miehen kautta ystävistä, miehen opiskeluista ja vietätte paljon aikaa yhdessä, mutta entä sinun oma elämä ystävät, harrastukset. Mitä sinä siltä haluat tulevaisuudelta?! Unohdetaan mies hetkeksi. [/quote] Myös minä olen esitellyt mieheni kaikille kavereilleni ja minun perheeni kanssa vietetään paljonkin aikaa. Mä odotan tulevaisuudelta sitä, että valmistun yliopistosta, menen naimisiin 5-8v sisällä ja joskus haluan lapsiakin. En minäkään niitä lapsia halua vielä moneen vuoteen, mutta haluan varmistuksen sille että olen sellainen ihminen, jonka hän voisi ajatella lastensa äidiksi. -ap [/quote] Valmistut, perustat perheen ja jäät kotirouvaksi?! Miten sinä olet varmistanut sen, että mies on sellainen mies, että hänestä on isäksi?! Riittääkö se, että mies valitsee sinut lastensa äidiksi. Ketä tahansa kelpaa, kunhan hän hyväksyy sinut?! [/quote] Mitä ihmettä? Mistä sä revit ton että mulle kelpaa kuka tahansa? Mähän olen koko ajan hokenut että mies on monella tapaa juuri sellainen kuin toivon ja kukaan ei ole kohdellut mua yhtä hyvin. Kuvittelen että mies joka kohtelee tyttöystäväänsä hyvin, kohtelee myös mahdollisia tulevia yhteisiä lapsia hyvin. Ja kotirouvaksi en aio jäädä vaan teen tietenkin valmistumiseni jälkeen töitä opettajana, koska se on mun unelma-ammatti. [/quote] Mies on kohdellut sinua puolivuotta hyvin. Oletko ennen ollut pidemmässä parisuhteessa?! [/quote] Olen ollut 3 vuoden suhteessa aiemmin. Jälkikäteen ajateltuna tuo suhde tuhosi itsetuntoni, aiheutti traumoja ja teki musta ehkä hieman varovaisen. Kyllä siinäkin suhteessa onnellisia hetkiä oli, mutta vasta tässä suhteessa olen kokenut että miltä se tuntuu, kun joku oikeasti välittää ja ajattelee mua ja mun tunteita. -ap

[/quote]

Pystytkö jo seisomaan tuon suhteen jälkeen omilla jaloillasi ja antamaan miehelle tilaa tykätä ilman, että hänen pitää todistaa ne asiat sinulle lupaamalla yhteisen tulevaisuuden, jota et edes sinä pysty lupaamaan.

Tule sitten kertomaan miten juttutuokio meni!

Voi kuule tyttöpieni, ei se riitä pohjaksi pitkäaikaiselle suhteelle että "olet hänelle tosi tärkeä". 

Ethän sinäkään VOI vielä tietää onko hän sinulle se oikea. Seurustelkaa nyt ainakin vuosi, kaksi ja mieti sitten uudestaan. Ihminen ei teidän iässä vielä tunne ITSEÄÄN. Luulen että nykypäivänä on mahdoton ajatus että noin nuorena solmittu liitto kestäisi. Kuule, monet etsivät vielä kolmekymppisinäkin itseään, ja joskus se oikea osuu kohdalle "vasta" sillon. Elä nyt nuoruuttasi, ja yritä ymmärtää että olet vielä tosi kokematon ja nuori, ja tekisi hyvää myös kokeilla muitakin miehiä ;)  Vai haluatko sitten nelikymppisenä olla se sekoilija-äiti, joka juoksee baareissa miesten perässä, ja katuu menetettyä nuoruutta, kun ei ehtinyt elää silloin kun oli nuori, koska sitoutui silloin väärään mieheen. Näitäkin on...

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 14:14"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:47"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:43"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:39"] [quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:32"]Ei tuossa vaiheessa suhdetta vielä tulevaisuudesta pidäkään puhua, kun vasta tutustutaan. Onhan se tietty jännää muuttaa yhteen, jne, mutta sillä jännityksellä on yleensä hintansa. Puhut paljon miehen kautta ystävistä, miehen opiskeluista ja vietätte paljon aikaa yhdessä, mutta entä sinun oma elämä ystävät, harrastukset. Mitä sinä siltä haluat tulevaisuudelta?! Unohdetaan mies hetkeksi. [/quote] Myös minä olen esitellyt mieheni kaikille kavereilleni ja minun perheeni kanssa vietetään paljonkin aikaa. Mä odotan tulevaisuudelta sitä, että valmistun yliopistosta, menen naimisiin 5-8v sisällä ja joskus haluan lapsiakin. En minäkään niitä lapsia halua vielä moneen vuoteen, mutta haluan varmistuksen sille että olen sellainen ihminen, jonka hän voisi ajatella lastensa äidiksi. -ap [/quote] Valmistut, perustat perheen ja jäät kotirouvaksi?! Miten sinä olet varmistanut sen, että mies on sellainen mies, että hänestä on isäksi?! Riittääkö se, että mies valitsee sinut lastensa äidiksi. Ketä tahansa kelpaa, kunhan hän hyväksyy sinut?! [/quote] Mitä ihmettä? Mistä sä revit ton että mulle kelpaa kuka tahansa? Mähän olen koko ajan hokenut että mies on monella tapaa juuri sellainen kuin toivon ja kukaan ei ole kohdellut mua yhtä hyvin. Kuvittelen että mies joka kohtelee tyttöystäväänsä hyvin, kohtelee myös mahdollisia tulevia yhteisiä lapsia hyvin. Ja kotirouvaksi en aio jäädä vaan teen tietenkin valmistumiseni jälkeen töitä opettajana, koska se on mun unelma-ammatti. [/quote] Mies on kohdellut sinua puolivuotta hyvin. Oletko ennen ollut pidemmässä parisuhteessa?! [/quote] Olen ollut 3 vuoden suhteessa aiemmin. Jälkikäteen ajateltuna tuo suhde tuhosi itsetuntoni, aiheutti traumoja ja teki musta ehkä hieman varovaisen. Kyllä siinäkin suhteessa onnellisia hetkiä oli, mutta vasta tässä suhteessa olen kokenut että miltä se tuntuu, kun joku oikeasti välittää ja ajattelee mua ja mun tunteita. -ap

[/quote]

Pystytkö jo seisomaan tuon suhteen jälkeen omilla jaloillasi ja antamaan miehelle tilaa tykätä ilman, että hänen pitää todistaa ne asiat sinulle lupaamalla yhteisen tulevaisuuden, jota et edes sinä pysty lupaamaan.
[/quote]

Olen eronnut tuosta 3v suhteesta jo kaksi vuotta sitten. Seison täysin omilla jaloillani, vaikka isot arvet tuo edellinen suhde jätti. Kuten aiemminkin kirjoitin niin nykyinen mieheni olisi ollut valmis seurustelemaan jo 2kk tapailun jälkeen, mutta itse tarvitsin enemmän aikaa. -ap

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 14:19"]Tule sitten kertomaan miten juttutuokio meni!
[/quote]

Tulen! :) -ap

Oletko sä ap ollut yksin lainkaan? Jos oot nyt 21, oot seurustellut 6kk ja edellinen suhde kesti 3v niin kamalasti ei myöhäisteini-iässä / nuorena aikuisena ole voinut olla yksin. Toki vakavassa suhteessa on hyvä puhua tulevaisuudenhaaveista, mutta tuossa iässä ja noin lyhyen seurustelun jälkeen se puhe voi olla hyvinkin yleisluontoista. Olette molemmat vielä nuoria, joten nauttikaa "helposta" elämästä! Jatkakaa rauhassa nykyisellä tavalla, sillä jos suhde on niin hyvä kuin sanot sen olevan, se kyllä kestää ja kehittyy ajan myötä kun te molemmat vanhenette.
.
Luojan kiitos en enää ole tuossa tilanteessa. Olen 40v ja seurustellut miesystäväni kanssa reilut puoli vuotta. Meillä on molemmilla oma elämämme ja lisäksi yhteinen. Lapsiasia puhuttiin tietenkin tässä iässä heti selväksi (niitä ei ole eikä tule), muuten nautimme rennosta seurustelustasta. Ehkä muutamme joakus yhteen ja menemme naimisiin, ehkä emme. Sen aika ei missään nimessä ole vielä. Olemme kuitenkin vakavissamme eikä sen todistamiseen tarvita yhteenmuuttoa.
.
Rauhoitu, ap!